Olen yleensä naureskellut laulun sanoille, elokuville ja tutuille, jotka tuntevat suunnatonta eron tuskaa ja tekevät itsestään pellen.
No, vähän aikaa sitten huomasin itseni samassa tilanteessa.
Upea yksinhuoltajanainen jota rakastin, otti ja lähti. Ja nyt vielä kun tapasin hänet uuden kullittajansa kanssa, niin voi sitä hirrrrveää tunnetta!
Tunsin, että vatsani kääntyy ylösalaisin, kylmät väreet kulkivat pitkin käsiä ja olin kuin kevyessä valveunitilassa. Ei helvetti!
Ja sitten vielä myöhemmin nöyryytin itseäni puhelinsoitoilla ja textareilla joissa purin pahaa oloani ja todistelin rakkauttani. Mitään muuta en saanut aikaiseksi kuin sen, että exäni sai ilmeisesti nautintoa, pääsi ns. niskan päälle ja sanoi että "lopeta jo reppana!"
Eli minusta, miehisestä vakavasti otettavasta miehestä, tuli täysin säälittävä reppana! Välillä vetistelen ja ilta on pahin.. kaipaus ja tuska iskevät yhtäkkiä kiinni ja riepottelevat niin pirusti.
Enää en vähättele jätettyjen ihmisten surua ja tuskaa. Se on vaan näemmä itse koettava ja kärsittävä.
Tämä on aivan totaalisen v-mäinen olotila ja tilanne, mutta minkäs teet..
Pistetään taas kuningas Elvistä soimaan.. lujaa :)
No, vähän aikaa sitten huomasin itseni samassa tilanteessa.
Upea yksinhuoltajanainen jota rakastin, otti ja lähti. Ja nyt vielä kun tapasin hänet uuden kullittajansa kanssa, niin voi sitä hirrrrveää tunnetta!
Tunsin, että vatsani kääntyy ylösalaisin, kylmät väreet kulkivat pitkin käsiä ja olin kuin kevyessä valveunitilassa. Ei helvetti!
Ja sitten vielä myöhemmin nöyryytin itseäni puhelinsoitoilla ja textareilla joissa purin pahaa oloani ja todistelin rakkauttani. Mitään muuta en saanut aikaiseksi kuin sen, että exäni sai ilmeisesti nautintoa, pääsi ns. niskan päälle ja sanoi että "lopeta jo reppana!"
Eli minusta, miehisestä vakavasti otettavasta miehestä, tuli täysin säälittävä reppana! Välillä vetistelen ja ilta on pahin.. kaipaus ja tuska iskevät yhtäkkiä kiinni ja riepottelevat niin pirusti.
Enää en vähättele jätettyjen ihmisten surua ja tuskaa. Se on vaan näemmä itse koettava ja kärsittävä.
Tämä on aivan totaalisen v-mäinen olotila ja tilanne, mutta minkäs teet..
Pistetään taas kuningas Elvistä soimaan.. lujaa :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sydänsurut ei ole naurunaihe ollenkaan. Niihinkin auttaa vain aika ja uusi rakkaus joskus.
Sydämeesi osuman sait."Kyynelvirta!"Et voi leikkiä
rakkaudella,se on väkevä kuin kuolema.Tässä Sinulle
esimerkki tunteiden voimasta.Ei muuta kuin Elvistä
soimaan.....tältä se tuntuu,kun se tuntuu..
Vaikkei kokemusta asiasta olekaan, niin olen aina ajatellut, että jätetty on aina loppupeleissä se voittaja. Se joka hyppää suhteesta suhteeseen, ei ole kovin kypsä ihminen ja varmasti jossain vaiheessa se tulee hänelle vastaan. Turhaa moitit itseäsi nöyryyttämisestä. Sehän vain osoittaa, ettet turhan helpolla luovuttanut. Se jos mikä on hyvä luonteenpiirre. Tsemppiä!
Tuohan on ihan normaalia.
Jos se menee edes joskus ohi, sittenhän sen näkee.
Saitpahan huomata, että sulla on tunteet. Vaikka joskus niiden on annettava olla vaan.
Mutta ole ihminen ja tunne. Tilanteessa kun tilanteessa ja jätä tunteettomuus koneille.
Niitäkin meidän joukossa vaeltaa, mutta niillä ei ole varaa itkeä, koska ne ruostuu.
Sulla on.
Itke vaan, koska se vapauttaa.
samat fiilikset.. ihan samoin kuvioin aikoinaan.. ja vetistelyt jatkuu..
Lähteekö se ikinä pois? Musiikki tuo lohtua hetkeksi. Sitten se järkyttävä olotila jatkaa taas olemassa oloaan.
Ei oo helppoo. Ei paista aurinko ainakaan tänä keväänä mulle:(
Kyllä se pois lähtee se on varmaa.. tosin mullakin asia teki paljon muutakin kuin pelkän vetistelyn. Laitto miehen maihin ihan kunnolla puoleksi vuodeksi. Nyt voin viimein sanoa että yhäkin varmaan ottaisin ilolla ja rakkaudella naiseni takaisin jos hän anteeksipyyntöjen kera tulisi ovelleni, mutta sitähän ei tule tapahtumaan koska asiat menivät hänen ansiosta kuten menivät..
vain, että saisin entisen poikaystävän takaisin.
Päivät menee sumussa vaikka pitäisi jaksaa iloita niistä asioista joita vielä on. Ei pysty.
Muistot painaa joka hetki tässä kaupungissa, haluaa paeta,mutta toisaalta ei. Miksi muistot on pitää vankina niin lujaa,että ei voi lähteä. Sitä vaan ihmettelen. Ei minulla täällä edes ole ketään. Kotikaupunkiin en halua palata,muualle en uskalla mennä.
Ja ajatusta en kestä, että näkisin hänet toisen kanssa. Se tappais.
Mutta voiko enää uskaltaa rakastua?
Voin vain kuvitella kuinka kamala olo sinulla nyt on. Mielestäni tuo nainen vastasi törkeästi viesteihisi, joten ei hän olisi ollut arvoisesi. Kuka ihme vastaa rakkaudentunnustuksiin että lopeta reppana? joku mielenvikainen.
Itsellänikin on sydänsuruja. Ja olen myös nöyryyttänyt itseni lähettämällä viestejä miehelle, joka ei edes anna minulle sen verran arvoa että sanoisi etten kiinnosta häntä. Vaikka käsitän kuinka typerä ja julma hän on, silti haluaisin hänet. En koskaan onnistu rakkaussuhteissa.
En minäkään onnistu:(
On se jättäjälläkin tuskaa. Heivasin äijän helvettiin viime viikonloppuna, kun sai taas infernaaliset raivarit ja särki paikkoja. Ajattelin, ettei minun tarvitse tuollaista sietää.
Nyt voisin kuolla ikävään ja itken ja pyydän häntä hetkeksi luokseni, jotta saan paeta surua ja ahdistusta. Takaisinkin hän minut ottaisi kokonaan, mutta miten tässä nyt enää voi mitään jatkaa. Ei hän muutu. Hänellä on aina hyvä syy raivoonsa, milloin mikäkin minussa oleva oneglma.
On ikävä. Tuntuu, ettei voi enää koskaan rakastua. Vaikka näinhän olen tuntenut aina suhteen lopussa. Ja päässyt joskus yli. Alkaa vaan olla ihan liian kroonista tää mun tapa kolhia itteni miesten kanssa. Miten sitä oppisi elämään normaalimmassa suhteessa, ettei se aina päätyisi kyyneliin? Millaiseksi minun pitäisi muuttua? En halua kylmettyä ja jähmettyä.
hei. itselläni täysin sama tuska, nainen lähti entisen parhaani kaverin matkaan.. en oikein löydä sanoja tälle tuntemukselle kun sen, että sydäntä riipii ja paljon, on vaikea olla iltaisin yksin kotona. miettiä mitä toinen tekee tällä hetkellä.
kerran päivässä akka on soittanu ja kysyny mitä touhuan mutta ei muuta. ei suostu puhuun. ei suostu mihinkää mikä koskee meidän yhteistä aikaamme.
toki itse olen tehnyt suhteemme aikana virheitä mutta niistä on aikaa vuosia ja ne on sovittu, mutta näin se kai on että akka on vaan niin vietävissä kun tarpeeksi yrittää..
samalla tässä kirjottaessani kuulin akan entiseltä että hän teki saman tempun tolle miehelle, mutta tämä asia kostautuu sille kahta kauhiammin kun minulle.
... ja tämähän on valitettavasti aivan luonnollista, inhimillistä ja kuuluu yhtenä osana ihmisen elämään. Mutta ei se silti tunnu hyvältä eikä siitä tarvitse pitää :)
Tuo on täysin tuhon tietä, että ajattelee mitä ex tekee just nyt.. varsinkin illalla ja yöllä..
Siis se tekee aivan hulluksi. Nainen, joka nautti sinusta kaikin tavoin onkin nyt toisen miehen kanssa. Nainen ei enää soita sinulle keskellä päivää ja sano "I love you". Hän tekee sen nyt toiselle.
Ai prkl.. tämä alkaa jo tuntua masokismilta :)
Ja minä kun joudun vielä suht usein näkemään rakkaani toisen seurassa. Vaikka olenkin miehinen mies, niin on siinä pokassa pitelemistä. Hymy ei hyydy vaikka sydän märkenis...
Voimaa ja jaksamista Teille veljet ja sisaret.
Toisaalta asiat voisivat myös olla paljon huonomminkin. Emme sentään makaa raunioiden alla Italiassa...
Jätetyn osa ei ole todellakaan helppo.
Mulla ei helpota vieläkään vaikka erosta jo yli kolme kuukautta. Vieläkin ottaisin exän takaisin, jos vain saisin.
Elämä on rankkaa..
Ajattelin että täällä kun lukee toisten tuskaa alkaa oma helpottaa.. päivastoin. Vaimo ilmoitti viikko sitten että se on ero kirjoita nimes tuohon eropaperiin... 20 vuotta oltu naimisissa.. Luulin kaiken olevan hyvin
Olen vieläkin täysin shokissa unohdan tunnusluvut, en osaa tehdä siis yhtään mitään..
rintaa repii niin että oksettaa, en oo periaatteessa syönny viikkoon mitään..
Voi hitto, en uskonut että minulle voisi näin käydä . Tämä tuska mikä raastaa sisintäni on aivan kauhea. Hän muuttui sormia näpäyttämällä kovaksi kuin kallio, ei tunne mitään enää, nukkuu vaan kaikki vapaa-ajat, ei hymyile, ei katso silmiin.. kaipaan niin kovasti sitä heleää naurua ja silmien pilkettä..miten ihmiselle voi näin käydä..
tätä todellakin on ilmassa. itselläni täysin sama tilanne.
akka käy kotona muutan yön viikosta oleileen vaan koiran takia.
nukkuu ja näpyttelee puhelinta. ei mitään hymyä ei mitää katsekontaktia.
täysin kylmä ihminen. jota en tunne. olo on kuin vierasta majoittaisi, sama miten yrittää puhua ja mitä yrittää sanoa niin tiuskitaan vaan ja sitten taas lähdetään ku on vaatteet vaihdettu jne. ollaan taas 1-5pv toisella miehellä.
Hei hyvä veli... älä huoli äläkä päästä akkaasi edes kerran viikossa punkkaamaan luoksesi!! Jos et itse välitä koirasta, niin vaikka piikitä se! Einäille hirviönaisille parane nöyristellä yhtään. Ne nauttivat siitä, kun sinä reppanoit! Nyt ryhtiä ja ole mies - ei väkivaltaa vaan kunnioita itseäsi ja arvoasi - muijalla porttikielto prkl niin!!!!
heippa.. tuossa tuo akka on taas ruvennu vinkuu että on niin ikävä ja haluais yrittää uudestaa.. mutta sanoin että en ikää tule enää suhun sekantuu. sä saatana panet tuol sitä sun narkki pakkausta ni pysy kans vittu sielä. kovasti se on soitellu, mut ei sen jälkeen ku sanoin sille että kävin panee yhtä vanhempaa muijaa. niin se kuule otti nii akan sydänmelle että ei oo sen jälkeen kuulunu muutaku viestillä, että mä oikeesti rakastan sua ja että tuo loukkaus mua todella syvästi ja pahasti.. multa vastaus viesti oli et toivottavasti se ukkos nyt oli kaiken tän arvonen.. akka oli tietty kuvitellu että mä en ketää paneskele.. luuli väärin. saipahan itse kokea samaa paskaa mitä on mulle vierittäny niskaan!
minulle kävi täysin samalla tavalla,1kk aiemmin ex-sanoi rakastavansa minua,no meni 1kk ja sanos mulle että pakkaa kamas ja muuta pois!!meni viikko kun hän sanoi että sillä on uus rakas,en vain ymmärrä että mikä meni pieleen,,,,sitä tässä miettien