Kirjoitan tänne vaikka taidan tietää mitä teen vanhempieni suhteen...
He ovat riidelleet koko ikäni, eivät pysty puhumaan asioista, vaan kumpikin alkaa haukkumaan toista. Myös oikeita uhkauksia on tullut isäni puolelta. Äiti kuitenkin räpättää vastaan sen kuin kerkee ja itkee sitä sitten mulle.
Ongelma on tämä: Olen ainoa lapsi ja ilmeisesti äitini paras ystävä - hän soittaa joka päivä ja valittaa isästä. Olen useasti kehottanut häntä menemään esim. kriisikeskus Osviittaan (TRE), tänään hän suuttui siitä ja löi luurin korvaan. Äidillä ei ole siis ystäviä ollenkaan. Vanhempani pitävät minua roskasäkkinä, jonne voi valittaa ja rähjätä kaikki asiat. Kaiken lisäksi isäni paljastaa mulle asioita naisystävästään ja kieltää minua kertomasta äidille.
Joskus kun olen paljastanut asioita, niin sitten uhkaillaan auton menettämisellä ja seuraavaksi kai perinnöllä!
Isääni ei kiinnosta elämäni yhtään. Pari päivää sitten tuli puhelimeen viesti, että aiotko synnyttää lapsen vai testamenttaako hän omaisuutensa ulkopuolisille !?!
Aion sanoa seuraavaksi vanhemmilleni, että jos ette selvitä asioitanne, niin on turhaa soitella mulle ja kysellä että oletkos kuullut äidistäsi/isästäsi mitään? He siis asuvat kaiken lisäksi samassa talossa, mutta nukkuvat eri huoneissa jo neljättä vuotta.
Avioerolla kyllä uhkaillaan, mutta kukaan ei tee askeltakaan toteuttaakseen sen.
Itse olisin erittäin helpottunut jos vanhempani eroaisivat.
Voi hemmetti kun ei kykene taas tekemään mitään eli opiskelemaan kun pitää olla jonain puhelinvastaajana vanhempien ongelmille !
Mieskaverikin on täysin kyllästynyt näihin juttuihin.
Mitä teen??
He ovat riidelleet koko ikäni, eivät pysty puhumaan asioista, vaan kumpikin alkaa haukkumaan toista. Myös oikeita uhkauksia on tullut isäni puolelta. Äiti kuitenkin räpättää vastaan sen kuin kerkee ja itkee sitä sitten mulle.
Ongelma on tämä: Olen ainoa lapsi ja ilmeisesti äitini paras ystävä - hän soittaa joka päivä ja valittaa isästä. Olen useasti kehottanut häntä menemään esim. kriisikeskus Osviittaan (TRE), tänään hän suuttui siitä ja löi luurin korvaan. Äidillä ei ole siis ystäviä ollenkaan. Vanhempani pitävät minua roskasäkkinä, jonne voi valittaa ja rähjätä kaikki asiat. Kaiken lisäksi isäni paljastaa mulle asioita naisystävästään ja kieltää minua kertomasta äidille.
Joskus kun olen paljastanut asioita, niin sitten uhkaillaan auton menettämisellä ja seuraavaksi kai perinnöllä!
Isääni ei kiinnosta elämäni yhtään. Pari päivää sitten tuli puhelimeen viesti, että aiotko synnyttää lapsen vai testamenttaako hän omaisuutensa ulkopuolisille !?!
Aion sanoa seuraavaksi vanhemmilleni, että jos ette selvitä asioitanne, niin on turhaa soitella mulle ja kysellä että oletkos kuullut äidistäsi/isästäsi mitään? He siis asuvat kaiken lisäksi samassa talossa, mutta nukkuvat eri huoneissa jo neljättä vuotta.
Avioerolla kyllä uhkaillaan, mutta kukaan ei tee askeltakaan toteuttaakseen sen.
Itse olisin erittäin helpottunut jos vanhempani eroaisivat.
Voi hemmetti kun ei kykene taas tekemään mitään eli opiskelemaan kun pitää olla jonain puhelinvastaajana vanhempien ongelmille !
Mieskaverikin on täysin kyllästynyt näihin juttuihin.
Mitä teen??
Vastaukset 7
Vanhimmat
anna sitä vanhemmillesi.
Mistä auton menetyksestä? Onko tuo 32v ikäsi? Olisi jo korkea aika katkaista se napanuora kokonaan....Jos olet saanut auton heiltä, anna se takaisin. Ja lakiosanhan saat sitten aikoinaan perinnöstä
tunnistettavat soittoäänet, ja lakkaa vastaamasta puhelimeen silloin kun sinua ei kiinnosta. Kun olet oppinut olemaan vastaamatta (ja selittelemättä vastaamattomuuttasi seuraavalla kerralla), voit alkaa kertoa vanhemmillesi, että et halua olla kolmantena pyöränä heidän suhteessaan. Esim. toteamalla "ei kuulu minulle", "en ole tässä tilanteessa oikea henkilö keskustelemaan tästä asiasta" tai "minua ei kiinnosta, hoitakaa asia keskenänne".
Irrottautuminen tuollaisesta omituisesta symbioosista vanhempien kanssa on vaikeaa, koska vanhemmille tilanne sopii (hehän ovat sen itse rakentaneet) ja sen takia heille ei sovi, että pyrit johonkin muuhun rooliin tai asemaan, kuin mihin he ovat sinut asettaneet. Itselläni oli terapeutti apuna, koska halusin pitää parisuhteeni asiana, johon vanhempani eivät pääse vaikuttamaan.
Voimia!
Puhelinnumeron vaihtaminen olisi aika hyvä juttu! Tai kai he tulisivat jo seuraavana päivänä vara-avaimella mun asuntoon....
Mutta kyllä tässä täytyy tehdä ero vanhempiin !
pois ja heti! Hae ne vanhemmilta vaikka sillä tekosyyllä, että unohdit avaimesi työpaikalle, tai lainasit kukkien kastelijalle loma-ajaksi, mikä vaan syy kelpaa. Ja sitten et anna niitä takaisin.
Kun vanhemmat eivät pääse kämpillesi periaatteessa milloin tahansa, hengität paljon vapaammin. Kokemusta on.
lukkokin!
Et tarvitse olla vanhemillesi isä ja äiti. Kieltäydy olemasta tässä myllyssä-heillä on oma vastuu elämästään ja et tarvitse isäsikään terapeuttina olla.Silti voi kunnioittaa vanhempiaan , olivat he millaisia tahansa. Lie sinulla oikeita isovanhempia ,sisaria, ystäviä, jotka ovat sinunkin tukenasi . Itse elin yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden,olin koulurääkätty,vasta 30v. jälkeen sain oikeita ystäviä, luotettuja ,srk-yhteyden kautta.Ensimmäisen kerran uskalsin luottaa kehenkään.Muuta turvaa ja apua ei perimmältään ole kuin Herra. Ei kukaan toinen voi taakkaamme kantaa, mutta kuunnella voivat ja jakaa tuskamme siten,myötäeläen ja osallistuen näin.
äidilles John Grayn, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirja, siitä olis varmasti apua, riitelyyn sillä kirjalla on suuri vaikutus! Suosittelen!!