On hirveää olla herkkä. On toisaalta hyvä olla avoin vaikutuksille ja olla taiteellinen, luova ja innostuva, mutta ihmiset käyttävät tunnetasolla hyväksi. Kun on avoin, kaikki hullut pääsevät sisälle mellastamaan ja minun pitäisi koko ajan suojella itseäni. Tiettyjen ihmisten sadistisuutta ja kylmyyttä en pysty käsittämään - se on jotain niin hirveää. En ole koskaan osannut suojella siltä itseäni. Tässä ei ole paljon vaihtoehtoja kuin itkeä kotona. Toinen vaihtoehto olisi käyttää alkoholia tai lääkkeitä, mutta sitä en halua. Haluaisin elää tätä elämää, vaikka se onkin toisinaan yhtä kärsimystä. Sydänsuruista toipuminen saattaa kestää vuosia. Sitten on muita suruja kuten yksinäisyyden suru, selviämättömyyden ja ymmärtämättömyyden suru - maailman kylmyys ja julmuus.
Olen liian herkkä
herkkä ihminen*
182932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
herkkyyden kanssa oppii kyllä elämään ja herkkiäkin ihmisiä tarvitaan.
tosi rankkaa. Täytyy sanoa, että monta kertaa olisin halunnut vaihtaa osan jonkun toisen kanssa. Onnellisia ovat ne, joiden ei tarvitse näitä juttuja käydä läpi. Elämä on paljon helpompaa silloin.
...se, että tuhlasin niin paljon aikaa sydänsuruihin. Kerran taisin parannella itseäni vuoden verran. Tuntui, että oli pakko sulkeutua itseeni ja olla turvassa. Ex-kumppani oli kylmä ja tunteeton, ihan järkyttävä tapaus.
Mutta oli väärin itseäni kohtaan kuluttaa niin paljon aikaa siihen "paranteluun". Näin ajattelen jälkeenpäin. Mun olisi ollut parempi siirtyä rohkeammin eteenpäin; hankkia uusi harrastus ja tavata uusia ihmisiä, saada uutta ajateltavaa.
Mäkin olen herkkä ja mua järkytti ex-kumppanin tapa elää. Pahimmat henkiset pelkoni toteutui sen ihmisen seurassa. Onneksi sain kaivettua itsestäni voimaa lähteä vetämään siitä suhteesta.
Hankin oman asunnon ja linnottauduin sinne. Oli ihanaa olla turvassa. Mutta sitten mä istuin tuntitolkulla suihkussa, söin ja katsoin telkkaa. Ulkomaailma ei kiinnostanu tippaakaan. Paino nousi ja olo oli tunkkanen. Töissä esitin normaalia. Ei ollu normaalia toimintaa se.
Nykyisin suuntaan katseeni ulospäin mielummin. Ei kannata antaa rikkoa itseään, jos toiset on kummallisia. Sydänsuruiltakaan ei voi välttyä, mutta itse voi päättää kauanko niiden antaa olla vallitsevana tunteena.
itseäni olemalla yksin, kun oppii tulemaan itsensä kanssa toimeen, oppii säästämään voimavaroja elämiseen. Läheiselläni on aina jotain mua vastaan, hän laittoi monta "pahaa viestiä", että olisi taas saanut riitapukarin. Vähän ajan kuluttua tuli koneella kirjoitettu A4 arkin kirje, siinä hän kirjoitti, mä tiedän, ettet voi ikinä antaa mulle anteeksi, vaikka pyydän. Minä vastasin: "Olen oppinut jotain vuosien aikana, poistin viestit lukematta", ei ole mitään anteeksipyydettävää"!!!
kokemuksia. Ehkä tuosta oppii sen, ettei linnottautuisi kotiin ja omaan kuoreensa.
On ollut aikaisemminkin pitkä vaihe, että minkäänlainen "suhdetoiminta" ei innostanut. Silloin vain opiskelin, tein töitä, harrastin tai olin kotona. Jälkeenpäin ajateltuna vuodet menivät hukkaan, mutta minkä sitä itselleen voi.
Koti on ollut minullekin turvasatama. Siellä saa rauhassa tehdä omia juttuja eikä kukaan ole kiusaamassa.
Löysin uudelleen vanhan rakkaan harrastuksen. Ei sitä tiedä, minne elämä kuljettaa. Kiva on kuitenkin olla samanhenkisten ihmisten kanssa tekemisissä ja ehkä kenties löytää sen kautta sielunkumppani.
Yep.Hienosti todettu.
Tutulta kuulostaa. Kaikki pienetkin ikävät puheet/teot tai joskus jopa niiden epäilyt voivat satuttaa. Hyvin taiteellinen ja luova olen minäkin. Työelämässä erittäin fiksu myöskin. Kuitenkin ihmisten läheisyys pelottaa ja monesti sitten satuttaakin, kun ilkeitäkin ihmisiä joukossamme on. Itse olen rakentanut tietynlaisen muurin ympärilleni. Näytän helpommin kielteiset tunteet: saatan suuttua, vaikka haluaisin vain itkeä ja halata. Suojelen itseäni ja sitä, että mahdollisesti sattuu ja loukataan. En osaa helposti lähestyä ihmisiä, vaan pysyttelen monesti sopivan etäisyyden päässä ja tarkkailen tilannetta. Haluaisin olla jotain muuta, mutta se on vaikeaa. Sisälläni on ihminen, joka kaipaisi läheisyyttä ja hellyyttä varmasti enemmän kuin moni muu. Se ihminen ei vaan uskalla tulla ulos.
Olen myös useasti melko äksy ja saatan suuttua. En myöskään uskalla olla oma itseni, että rakennan muurin ympärille. Jopa läheisten työkavereiden kanssa saatan toisinaan linnottautua, vaikka tiedän heidän olevan hyviä tyyppejä ja voin heihin luottaa.
Aina olen tykännyt halata ja olisi helpottavaa, jos joku vain halaisi ja sanoisi: "Ei mitään pelättävää: Kaikki hyvin."
elämää kuin nuo tunteettomat!Tunteissa pätee voiman ja vastavoiman laki.Mitä surkeammalta nyt tuntuu sen mahtavampaa on taas kun asiat menevät oikeaan suntaan!Joskus myöhemmin on ehkä helpompi ymmärtää miten rikasta elämää elät vaikka juuri nyt ei siltä tunnu.
eivät ole niin mielenkiintoisia. Välillä tuntuu, että tunteita tässä päässä on taasen liikaa ja sitten tekee suojamuurin ympärilleen. Ei jaksa sitä, että toimii "tunnetulkkina" ja on kuin avoin kirja. Tulen vihaiseksi tunteettomuudesta, karkeudesta ja siitä, että ihmiset eivät uskalla elää. Haluaisin aina tuntea ihmiset perinpohjaisesti ja kaivaa emootion esiin.
Nyt minäkin olen sydänsuruissani vetäytynyt kuoreeni. Ehkäpä tästä tokenen ja uskallan taas olla oma itseni.
Aivan kuin olisin itsestäni lukenut. Olen tosi herkkä; näytän tunteeni liiankin nopeasti ja ikäväkseni myös luotan toiseen parisuhteessa. Siinä sitten saa usein jäädä yksin särkyneen sydämeni kanssa. Ja usein mietinkin että mitä meninkään itselleni tekemään kun rakastuin ihmiseen joka ei muuta kuin käytä toista ihmistä omana peliappulanaan. Olisi helpompaa kun ei ihastuisi, ei rakastuisi kehenkään. Mutta kun yskinkään ei ole hyvä olla. Ja taas kerran sen tein itselleni yrittäen uskoa mitä toinen minulle sano, ihastuin liikaa.
Taidat olla vielä nuori ihminen. Nuorena ajattelin vähän samaan suuntaan kuin sinä. Nuori ihminen on henkisen kasvunsa keskellä muutenkin vähän eksyksissä, herkkyys antaa silloin lisää painolastia. Mutta herkkyys on suuri lahja. Nyt ei varmaan tunnu siltä, mutta myöhemmin takuulla. Herkkyys on sisäistä voimaa tuntea ja kokea vähän enemmän ja vähän syvemmin.Siksi luovuus, taiteellisuus ja herkkyys kulkevat usein käsikädessä. Iloitse luovuudestasi ja harrasta jotain missä voit ilmaista itseäsi. Usein näistä piireistä löydät hengenheimolaisia.Harrasta jotain luovaa myös yksinäsi, muista olla itse itsesi paras ystävä.
Älä missään tapauksessa ala käyttää lääkkeitä ja alkoholia, ne vain tuhoavat ihmisen sisimmän ja herkän ihmisen sisimmän vielä varmemmin.
Puhut itsesi suojaamisesta pahuutta vastaan. Se on hyvä tiedostaa ja nyt joudut tekemään työtä tuon suojaamisen osalta. Mutta niinkuin mikä tahansa asia, opettelemalla oppii ja aikaa myöten asiaa ei tarvitse niin paljon miettiä.Toisten ihmisten sadistisuus ja kylmyys ovat myös merkkejä siitä, että sellaisten ihmisten seuraa kannattaa vältellä, jos vain mahdollista.Sellainen ihminen, joka arvostaa ja kunnioittaa toista ihmistä tai luontokappaletta ei kylvä ympärilleen pahuutta. Hakeudu terveitä elämänarvoja omaavien ihmisten seuraan.
Itke sydämesi kyllyydestä. Itku puhdistaa ja parantaa. Suret yksinäisyyden surua. Kirjoitin aiemmin, että ole itsesi paras ystävä. Tällä tarkoitan sitä, että opettelemalla tuntemaan itsesi: halusi, toiveesi, pelkosi ym. tunnet itsesi, et ole itsellesi arvoitus.Kun tunnet itsesi, et ole koskaan yksinäinen. Lue paljon, hanki tietoa kaikesta vähänkään kiinnostavasta, avarra maailmaasi.Keskustele kaikenikäisten ihmisten kanssa, huomaat miten kiinnostavia ajatuksia eri ikäisillä ihmisillä on. Karta ikäviä asioita, niitä tulee kuitenkin jokaisen tielle aikanaan. Mieti millainen maailma olisi ilman herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä. Tee asioita, joista tulet hyvälle mielelle. Paljon rakkautta ja iloa elämääsi.
Jatkan vielä äskeiseen kirjoitukseeni, koska nyt vasta luin muiden vastaukset. En suosittele muurin rakentamista ympärilleen, koska silloin on ikuisesti yksinäinen. Kannattaa opetella erottamaan luotettavat ja ei-luotettavat ihmiset toisistaan, ei mikään helppo tehtävä. Oma huono käyttäytyminen ja kaikenlainen kiukuttelu tms. karkottaa juuri ne hyvät tyypit ympäriltä. Kannattaa muistaa vanha sanonta: niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Jos ei itse kohtele hyvin ja arvostavasti muita ihmisiä, niin on turha odottaa muiltakaan hyvää kohtelua. Opettele olemaan ystävällinen, ilman että toinen on sitä ensiksi. Pieni ystävällinen sana tai hymy voi joskus pelastaa yhden murheellisen ihmisen päivän, sinun pieni tekosi tai eleesi voi lämmittää mieltä pitkään. Ehkä juuri sinä saat jonain päivänä sen lämpimän halauksen jota olit juuri kaivannut.
Löysin tekstin uudelleen kolmen vuoden jälkeen. Kiitoksia sinulle kauniista ja rohkaisevista sanoista ja hyvästä tekstistä.
Onpa täällä paljon viisaita ja rohkaisevia neuvoja.
Itsekin olen hengen heimolaisia.
Yksinäinen olen minäkin.Tosin on minulla muutama hyvä ystävä joita tapaaan silloin tällöin.Aika paljon viihdyn itseksenikin ja koitan kehitellä tekemistä.
Olne myöskin kokenut tuon saman kuin te muutkin,ja tällä hetkellä koen sitä eli erakoituu.Joka taas ei sovi minulle.Minä joka olen sosiaalinen persoona joka viihtyy ihmisten ilmoilla,niin nykyään se on iso kynnys lähteä ihmisten ilmoille.Se laittaminen ja vatteiden stressaaminen.Liikaa menin yhteen aikaan mutten nykyään enää.Viihdyn viikonloput hyvin kotona.
Olen rikkonut itseni tosi pahasti ennen.Ja silloin meni lujaa.Tosin olin silloin nuori.Tuli syömisongelmia ja liikuntaa tuli harrastettua todella paljon.Ei ollut kuin luu ja nahka.Välillä kun kävin juoksemassa ulkona niin tuli itkeskeltyä siinä samalla ja ajateltua että miksi tätä paskaa ja miksi minulle tehdään näin.No se tosin vapautti sillä tuli parempi olo kun pääsi purkamaan itseään.
Toinen tapaus oli että kävin paljon baareissa ja olin joka viikonloppu ihan simoissa.Kyllä oli kivaa olla kännissä.Ja uusia tuulia tuli.Jotkut huonompia jotkut ihan ok tapauksia.
Näin vanhemmiten sitä taas on jotenkin taas avannut muurinsa auki.Ja herkistynyt ja nyt pientä surua.Mutta yritän nyt kovettaa itseäni ja koittaa päästä yli niinkuin olen aiemminkin päässyt.Nyt erakoin tässä ja olen omissa oloissa ja nuolen haavoja.Hyväähän tämä ei tee,tunnen sen.Olen vain kotona,ulkoilen jonkin verran mikä onkin hyvä juttu,syön terveellisesti,vietän aikaa koneella,luen paljon siihen olenkin jäänyt koukkuun.
Olen tätä aiemmin miettinyt miksi herkät ,avoimet,kiltit ihmiset joutuvat kärsimään ja heidän hyvyyttä hyväksikäytetään???
Mutta uskon hiukan karmanlakiin.Eli jos kohtelet jotain todella ilkeästi niin tulet saamaan sen kaksin kerroin takaisin,Usko tai älä,takuu varmasti se toinen osapuoli joka on loukannut sinua tulee samaan ja kokemaan sen mitä on aiheuttanut sinulle.Tuskaa ja paskaa.
Voimia kaikille kohtalon tovereille.Pidetään yhtä ja koitetaan jaksaa vaikka välillä tuntuisikin että ei jaksa. :)
Kyllä se aurinko vielä risukasaankin joskus paistaa!!!!!!!!!!!! B)
Itsekin herkkä ja taiteellinen, mut tuollaiset hyväksikäyttäjät saa aikaa saman kun härälle se punainen vaate!
Onkos sinulla niin, että olet myöskin herkkä sellaisille hyville asioille? Saako joku tai jokin myös sinut itkemään ilosta?
Jos multa kysyt niin vastaus on KYLLÄ!