Mulla on ihana mies, netistä plokattu. Ainut ongelma on hänen exänsä, joka tuntuu tunkevan liiaksi mieheni elämään. Mies ei ymmärrä, mistä vouhotan, hän haluaa olla vain ystävä, eikä kantaa pettäjä-exälleen kaunaa. Mies on uskollista sorttia.
Miksi ihmeessä ex-nainen tarvitsee minun miestäni apuun, kun hänellä on ongelmia? Miksei hän turvaudu omiin läheisiinsä? Miksi mies näkee, että olen vain turhasta mustasukkainen?
Miksi ihmeessä ex-nainen tarvitsee minun miestäni apuun, kun hänellä on ongelmia? Miksei hän turvaudu omiin läheisiinsä? Miksi mies näkee, että olen vain turhasta mustasukkainen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
että kysyisit asiaa exältä? Jos miehelläsi ja hänen exällään on takana pitkäkin menneisyys (ja ehkä lapsiakin) niin on paljon yhteisiä asioita hoidettavana.
...on uskollista sorttia, niin eipä satunnaisista exän auttamisista tai tapaamisista luulisi olevan haittaa. Miehesi on ilmeisesti exänsä kanssa läheinen (mikä ei ole ihme, kun he kerran ovat olleet joskus pari), kun exä kerran häneen turvautuu ongelmatilanteissa.
Jokaisella ihmisellä on menneisyys joka vaikuttaa nykyhetkeen, eikä sitä voi tai ole edes tarkoitus pyyhkiä pois kun siirtyy uuteen elämäntilanteeseen. Et voi pitää miestäsi häkissä ja päättää hänen kaikista ihmissuhteistaan, kun nyt vaan satut olemaan hänen tyttöystävänsä/vaimonsa. Mies näkee, että olet turhasta mustasukkainen, koska olet turhasta mustasukkainen.
En usko että uskollista sorttia ole olemassakaan. Kaikilla on haluja ja taipumusta ihastua. Mitä enemmän pidättelee näitä tunteita, niin sitä voimakkaammin ne tulevat joskus esiin. Tämän takia pikkujoulutkin ovat niin petollisia. Kun tämä ns uskollista sorttia edustava henkilö lähtee vähän kokeilemaan rajojaan, niin ei pysty enää hillitsemään itseään.
Voi olla miten periatteellinen tahansa, tai miten empaattinen ja lojaali tahansa, niin vetovoima toista kohtaan ei lähde mihinkään. Elämä olisi helpompi, jos intohimo vain kasvaisi seurustelun myötä. Mutta vieras ja uusi saa aina sydämmen enemmän sykkimään.
...kommentissani ottanut kantaa siihen, onko "uskollista sorttia" olevia miehiä olemassa vai ei. Aloittaja kuitenkin kuvaili miestään tällä sanaparilla, ja uskon että hän sen parhaiten meistä tässä ketjussa kirjoittaneista tietää, millainen hänen miehensä on.
Ja aloittajan näkökantaa puolustaakseni haluaisin mainita, että esimerkiksi itse olen ehdottomasti uskollista sorttia (pettämistä olen kyllä kertaalleen kokeillut pitkän aikaa sitten, eikä se sopinut minulle), joten olen itse itselleni todiste siitä, että ihminen voi olla uskollista sorttia.
Sinulla on omat kokemuksesi vetovoimasta ja intohimosta, mutta ne eivät ole yleismaailmallisia lainalaisuuksia. Itse olen kokenut henkilökohtaisesti oman exäni kohdalla, että intohimo ja vetovoima ovat asioita, jotka voivat helposti loppua ja tilalle tulla kaveruus. Myös nykyinen mieheni on ystävä exänsä kanssa. Tiedän ettei heidän välillään ole enää mitään mikä uhkaisi minun asemaani, joten minun puolestani he saavat lähteä yhdessä kahville tai vaikka juhlimaan, eikä se ole minulle ongelma.
minä en olisi niinkään varma, olen pannut exääni monta kertaa näillä ns. kahvitreffeillä. INTOHIMO EI LOPU
...mitenkään erityisen itsevarma, mutta olen realisti. Jos mieheni on minua pettääkseen, niin kyllä hän tekee sen joka tapauksessa jonkun kanssa sopivan tilaisuuden tullen. Jos alan häntä mielivaltaisesti määräilemään ja hänen ihmissuhteitaan sanelemaan, eli olemaan ärsyttävä ämmä, niin varmasti vielä todennäköisemmin.
Ja minulla ainakin intohimo on loppunut exiini, joten edelleenkään en allekirjoita sinun väittämääsi. Joillain ihmisillä on myös lisäksi moraalintajua, eli ei mennä paneskelemaan sattumanvaraisesti ympäriinsä, vaikka joskus panettaisikin. Minulle ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, eli en ala uskoa pahinta ihmisestä jota rakastan, ellei syytä siihen ilmene.
ei kommenttia aiheeseen, mutta sana plokata, blokata on torjua :)
plokata tulee ruåttinkiälisest sanast plocka, eli kerätä, poimia ym. snaijaatsä?
Itselläni jokseenkin sama tilanne, olemme 2vuotta yhdessä ja näen mieheni exän vähintään kerran viikossa, hän soittelee ja välillä menemme kahville vaikkei yhtään huvita...
En tiedä mikä auttaa, kestettävä on tai sitten ei...
Jos miehelläsi ja hänen exällään on yhteistä omaisuutta ja jälkeläisiä, niin silloin tilanne on ymmärrettävä ja käytännön jutut on hoideltava halusitpa sinä tai et, mutta jos kyse on silkasta tapaamisen ilosta latelisin sinuna tiukemmat ehdot.
En käsitä mikä ihmeen villitys ihmisillä on pyrkiä suvaitsevaisuuteen exien ja nyxien kanssa, koska jos juttu on ohi niin mitä ihmeen järkeä on enää notkua exän jaloissa. Elämähän menee eteenpäin ja ero tulee yleensä siitä, että tahdotaan tilalle muutoksia.Jos toinen ei eroa hyväksy on juttu silloin kesken ja miehesikin pitäisi aikuusti oikeesti saada exänsä käsittämään, että nyt eletään ihan uutta elämää ja sillä sipuli.
Jos sinulla on paha mieli, niin lyö nyrkkiä pöytään ja kerro siitä. Mikä ihmeen enkeli sinä joudut olemaan ja hymyilemään herttaisesti, jos miehesi exä päättää notkua teidän elämässänne?
Miehesi on hölmö ja herkästi höynäytettävä, jolla ei näytä olevan tippaakaan selkärankaa suostuessaan pomppimaan vielä exänsä ehdoilla. Siis eihän nyt elämästä hävinneiden ystävienkään kanssa käydä hipeltämässä menneitä ja selittämässä asioista, koska juttuhan on ohi. Exillä ei ole yhtään sen enempää etuoikeuksia kuin muillakaan.
Itse kävin saman tilanteen läpi ja heitin niska-takamusotteella nurkissamme pyörineen exän ulos elämästämme. Ei sillä muijalla ollut todellakaan muuta asiaa kuin voivotella epäuskoaan eroa kohtaan. Voi voi voi!
vaihtamaan puhelinnumero ,ettei eksä enää "häiriköisi" ja jo miehelläsi otsaa vielä jelppiä, eikö hän ole osannut itse päästää eksästään irti?