Olen avoliitossa ja meillä on kaksi 11v tyttöä. Olin kotona pitkään lasten takia, sitten jouduin opiskelemaan uuden ammatin, jossa olen ollut muutaman vuoden. Työni on osa-aikainen matalapalkka ala, ja meillä on repivät riidat rahasta. Asumme vanhassa ok talossa jonka mies omistaa, tai oikeammin josta hän maksaa pankille. Meillä on myös kaksi autoa, koska ennen jouduimme kulkemaan työmatkat eri suuntiin. Nykyisin toista autoa käytetään harvoin, lähinnä vierailumatkoilla mummulle tms
Tänä keväänä olen alkanut etsiä keinoja jolla rahamme riittäisivät paremmin ja yrittänyt puhua miehelleni raha-asioista, muta hän vain ivaa, huutaa, vähättelee panostani. Hän huutaa minua kateelliseksi, kun hänellä on rahaa ja minulla ei, ja hän myös ihmettelee minulle, kuinka kukaan ei koskaan anna hänelle rahaa, tai mitään. Hänellä on tylsää kotona, hän ei jaksa harrastaa kun minä olen niin masentava, hänen työnsä on masentava, jne.
Huolestuttaa myös, kun hän puhuu että ajaisipa hän autollaan mettään, niin loppus tämäkin. Ja joskus hän on sanonut että pennut voisi tappaa ettei olisi kuluja, en nyt muista missä riidan yhteydessä, mutta näin kuitenkin.
Anteeksi hän ei pyydä koskaan. Kun kerran sanoin, että en jaksa unohtaa hänen puheita, koska hän ei edes pyydä koskaan anteeksi, hän kysyi, pyydänkö minä, ja että minulla on anteeksi pyydettävää kun olen sellainen kun olen.
Äsken oli taas kova riita, ja hän hymyili laukoessaan ilkeitä huomautuksia. En jaksaisi uskoa, että hän todella on niin itserakas, kuin on, vaan että hän ei vaan osaa ajatella minua.
Minä haluaisin vielä jatkaa mutta mitä teen?
Tänä keväänä olen alkanut etsiä keinoja jolla rahamme riittäisivät paremmin ja yrittänyt puhua miehelleni raha-asioista, muta hän vain ivaa, huutaa, vähättelee panostani. Hän huutaa minua kateelliseksi, kun hänellä on rahaa ja minulla ei, ja hän myös ihmettelee minulle, kuinka kukaan ei koskaan anna hänelle rahaa, tai mitään. Hänellä on tylsää kotona, hän ei jaksa harrastaa kun minä olen niin masentava, hänen työnsä on masentava, jne.
Huolestuttaa myös, kun hän puhuu että ajaisipa hän autollaan mettään, niin loppus tämäkin. Ja joskus hän on sanonut että pennut voisi tappaa ettei olisi kuluja, en nyt muista missä riidan yhteydessä, mutta näin kuitenkin.
Anteeksi hän ei pyydä koskaan. Kun kerran sanoin, että en jaksa unohtaa hänen puheita, koska hän ei edes pyydä koskaan anteeksi, hän kysyi, pyydänkö minä, ja että minulla on anteeksi pyydettävää kun olen sellainen kun olen.
Äsken oli taas kova riita, ja hän hymyili laukoessaan ilkeitä huomautuksia. En jaksaisi uskoa, että hän todella on niin itserakas, kuin on, vaan että hän ei vaan osaa ajatella minua.
Minä haluaisin vielä jatkaa mutta mitä teen?
Vastaukset 29
Vanhimmat
pääsiäispioni?
pn monivuotinen kesäkukka.
Niin ja nikki voi olla mikä hyvänsä. Ei tarvii tarkoittaa yhtään mitään.
Onko tuossa sinun parisuhteessa jotain pelastettavaa?
Miksi haluaisit pelastaa tällaisen parisuhteen? Kuulostaa niin kurjalta, että mieluummin pois vaan niin pian kuin mahdollista, ettet tuhlaa elämääsi tuollaisessa.
Ihmiset mieletäni eroavat melko herkästi nykyisin. Jotkut todella aiheesta, muta jotkut jo pienen vastoinkäymisen takia.
Tunnen itseni toivottomaksi, tuntuu että sanojani sekoitetaan tahallaan ja sellaista. Olen aina uskonnut ihmisten hyvyyteen, ja siihen että mies vain ei osaa olla toisenlainen. Mutta ettei halua oppiakkaan kunnioittamaan perhettään edes pienimässä asiassa? Tai jos hän on niin masentunut kaikkine uhkauksineen?
Entä tämä, mitä se kertoo; kun puhumme lähes mistä asista vain, hän väittää että puhumme hänestä. Tai että emme puhu hänen tarpeistaan tarpeeksi, aina tilanteen mukaan.
Syykin on aina muissa, oli asia mikä tahansa. Mieheni autosta putosi pakoputki, tietenkin se oli vastaantulijan syytä. Mieheni tädiltä amputoitiin varvas sokeritaudin takia, niin kuulema käy minunkin tädille. Mieheni äiti antaa rahaa, miksi minun äitini ei anna? kuollut, joten ei voi.
Ja jos parisuhteen purkaa, hän varmaan tekee siitä hyvin kivuliaan ja vaikean.
miehesi on käyttäytynyt noin? Tuskin hän on sellainen aina ollut? Hänellä saattaa olla masentuneisuutta. Kannattaa mennä ihan ammatti-auttajalle puhumaan jos haluat että tiedän liitto paranee! Mutta jotain kannattaa tehdä koska tuollainen ei kuulosta hyvältä.
Tätä kestänyt ainakin viisi vuotta, eikä mies lähde mihkään hoitoon. Meillä ei perkele hulluja olla.
Niin, ketäänhän ei voi pakottaa hakemaan apua. Ehkä hän yrittää uskotella (itselleen ja muille) että kaikki on ok. Tekisikö terää jos ottaisit häneen vähän etäisyyttä? Asu jonkun ystävän luona viikon pari. Anna hänen ymmärtää ettei homma voi jatkua niinkuin se on nyt. Jos hän sanoo että kaikki on kunnossa, niin kysy häneltä että miksi te olette sitten niin onnettomia jos kaikki on kunnossa. Luulisi että se vähän herättelisi miestäsi.
Paikkakunnalla ei nyt ole ystäviä, joille voiisn hyysätä itseni ja tyttäreni ja elukkani viikoiksi, valitettavasti. Ehkä kesä aikaan kun tytöt mummillaan voin ideaa kokeilla.
Olen sanonut jo suoraan että nain ei jatketa, ja että keskusteltava on. Hän suostui koska on kuulema pakko, mutta sanoi, ettei keskutelu hyödytä, että hän siinä häviää jne ja että isesäälissä rypeminen on aiheellista koska painostan häntä vaatimuksillani, kuten että hän laittaa ruuan tai edes lämmittää sen kun olen työssä, siivooaa osan talosta, huolehtii tytöistä, ottaa joukseviin menoihin osaa jne.
Olemme onnettomia koska minä olen sellainen ihmine joka vain masentaa eikä hän tiedä miksi on kanssani, kuulema.
Tuo teidän suhteenne kuulostaa kyllä jokseenkin aika vaarallisen hälyyttävältä. Miksi riitelette rahasta, eihän mikään muutu suuta pieksämällä ja toista syyttelemällä.... Elämä maksaa, kaikki maksaa, töissä käydään mikäli töitä on tarjolla. Osa-aika/ Kokopäiväisesti. Mitä ihmettä siitä ja kumpi tienaa enemmän riitelemään. Elämässä, perheessä voidaan sovitella/ jakaa menoja kummankin kontolle,( koska esimerkiksi lapset ovat kummankin vastuulla myös avosuhteessa. Hanki ammatti apua tilanteeseen, ennen kuin olet tosi pahan paikan edessä....
Miehelläsi on kyllä väärä käsitys, ammattiavun hankkimisen erilaisista syistä. Ei ihmisen tarvitse olla hullu tai edes sairas psyykkisesti, jos hän päättää lähteä hakemaan apua itselleen ja perheelleen. Elämä on siksi vaativaa, että pelkkä stressi voi aiheuttaa jo kovia paineita, masentuneisuutta ym. Joka ajan mittaan purkautuu, monin erilaisin tavoin, joista usein miten kehkeytyy umpikuja/ vaikea pääsy ulos. Muutaman viikon erillään oleminen, voisi olla hyvä ratkaisu teillä. Jonka jälkeen keskustelu tilanteestanne....
En ymmärrä mikä saa naisen jatkaan noin sairaan ihmisen kanssa? Mies joka on sanonut "pennut vois tappaa". Ajattelisit edes lapsiasi. Vai kulissejako pidät nössykkä yllä, vaikka oma ja lasten mielenterveys ja pahimmassa tapauksessa henki voi mennä. Hoitoon tommonen äijä, keinot kyllä löytyy. Hae samalla apua itsellesikin!
Miehesi tila vaikuttaa samalta jollaisessa myös itse olin , ja vaikuttaisi hyvin paljon samankaltaiselta.
Sinun kannattaa miettiä onko miehesi ollut aina samanlainen vai onko hänen persoonansa muuttunut vaikeuksien kasvaessa,ja ole rehellinen itsellesi miettiessäsi.
Kaikki viittaisi masennukseen ja burn outtiin.
Tälläisessä tilanteessa sitä vaan ei yksinkertaisesti jaksa,asian voisi käsittää niinkin että on halu selviytyä ja saada voimia jaksamiseen koska nykyisillä voimilla ei jaksa miettiä mitään saati sitten ratkoa mitään pulmia,ja aina uudet riidat tai mietintää vaativat tilanteet laukaisevat ärtyisän reaktion jonka lähimmäinen yleensä aina ymmärtää väärin.
Tälläiseen tilaan kuuluu myös itsetunnon aleneminen ja joskus turhaan sen korostaminen.
Lääkkeeksi voisit kokeilla vaihteeksi ratkaisuista keskustelujen sijaan välittävää lähestymistä joissa tuot esiin sen että rakastat häntä edelleen ja kyllä me yhdessä selvitään,kertomalla vaikka että kaikki on hyvin ja kyllä me yhdessä päästään tämän ylitse.
Luovuttaa ei kannata liian helpolla,voisit lukea alaan liittyviä julkaisuja koska jos miehesi on sairastunut hänet voidaan parantaa myös.
Samaa mietin.
Univaikeudet tai jatkuva väsymys voivat myös liittyä kuvaan, ruokahaluttomuus tai sen muutos, ärtyisyys ja itsetuhoisuus (ainakin puheissa) ovat jo plakkarissa.
Miten Mies42 itse toivuit? Tarvitsitko lääkitystä?
***
Jos tämä on totta, niin lähde pois. Jos ulla on lapsia, saat taatusti elatusvun yhteiskunnalta. Jos ei ole, olet asuntoa vaille vapaa. Ukkosi on kyrpä. Ja minä olen mies!
"Olen avoliitossa ja meillä on kaksi 11v tyttöä."
Kenen tytöt?
Haluat siis todella vielä jatkaa? Etsi sitten miehellesi ammattiapua ja katso että myös ottaa tätä vastaan. Muuten tuosta ei tule enää satoa!
Kirjoitit miehesi sanoneen, että lapset voisi tappaa, koska heistä on kuluja.
Eikö tuokaan sinua herätä?!! Äitinä olet vastuussa myös lastesi hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Myös silloin, jos uhka näyttää olevan lasten isä.
Herää jo!!!
Voimia.
Kun tuosta mielenterveydestä juuri toisessa ketjussa puhuin. On hyvin mahdollista että mies kärsii jo amsennuksesta, itsetuhoiset tms. puheet ovat aika iso huutomerkki siltä kannalta. Avunhuuto. Mies on stressaantunut, ehkä jo masentunut, eikä tiedä mistä pahaolo johtuu tai mitä sille voisi tehdä.
Itse, sinuna, alkaisin suostutella miestä käymään lääkärillä arvioitavana. Ehkä hän ei ole tullut moista ajatelleeksikaan... ja ehkä ongelma tosiaan on juuri niin yksinkertainen. Suostuisiko hän uskomaan moiseen vaihtoehtoon, ja tekemään töitä parantuakseen?
***
sanoa että nykyään erotaan liian helposti ja haluat pelastaa liittosi kun miehesi puhuu lapsiesi tappamisesta!
Ei mikään ihme nykypäivänä että tapahtuu näitä perhemurhia kun asioille EI TEHDÄ MITÄÄN !
Herää jo ja hae apua ja äkkiä. Jo ihan lastesi tähden. Kuinka oma äiti voi vaarantaa omat lapsensa näin? Käsittämätöntä.
Ihan vihaksi pistää.
Eikö tuon uhkailun pitäisi jo laittaa vipinää kinttuihin eikä hakea täältä nettikeskusteluista apua? Vai saadaanko kohta lukea kuinka teillä päin isä lahtasi perheensä? Kun äiti ei uhkailuista huolimatta tajunnut hakea ammattiapua asiaan.
Joko mies lähtee puhumaan asiasta ammattiauttajalle tai sinä lähdet lapsinesi talosta. Jompikumpi.
Älä nyt ihmeessä tuon jälkeen anna miehellesi vaihtoehtoja.
Eikö nyt jo se kerro hänen sairaudestaan kun ihmettelee miksi kuollut äitisi ei anna rahaa??
ihmettelin jo hetken mitä minulle mouhuat sekopäisyydestä :D
Tarkennan sitä että esimerkiksi masentunut ihminen saattaa vaiekassa tilanteessa, kun kokee itsensä täysin nurkkaan ahdistetuksi, puhua itsensä tappamisesta. Juuri noin "ehkä sitten olis parempi jos mua ei oliskaan" tai noinkin irrationaalisesti kuin että lapsista ei sitten olisi kuluja kun ne lahtaisi. Se on avunhuuto!! Ensimmäiseksi täälläkin ollaan hyökkäämässä kimppuun ja viemässä perhettä turvaan, kun järkevää toimintaa olisi tosiaan hankkia miehelle apua. Apua jaksamiseen, apua mielenterveytensä säilyttämiseen, ymmärrystä stressin ja vastuun ekskellä. Jos miehen harteilla lepää koko vastuu perheen elättämisestä, eikä hänelle ole helpostusta edes tiedossa, saattaa suusta tosiaan päästä sammakoitakin. Ne kuulostavat pelottavilta, mutta hitto, ensiapuna on juankekka KUUNNELLA mitä mies sanoo, MIKÄ on ongelman ydin, ei ottaa ja häipyä kun ottaa koville.
"perhe" vai "mies - vaimo ja lapset"
***
Olen kyllä täysin erimieltä kanssasi että ensin yritetään hakea apua ja sitten vasta turvaudutaan viemään perhe turvaan. "Ensimmäiseksi ollaan viemässä perhettä turvaan"
Kuinka ironiselta saat sen kuulostamaan. Että jos toinen vanhemmista puhuu lastensa tappamisesta,ei lasten turvaan vieminen ole ensimmäinen vaihtoehto.Kannattaisi sinun hieman nyt miettiä asiaa uudestaan.
Koska puheet voivat hyvinkin usein edeltää tekoja. Kohta todella lasten turvaan vieminen kakkosvaihtoehtona on aivan liian myöhäistä.
"Saattaa suustaan päästä sammakoita" Lapsen tappaminen on päästää suustaan sammakoita?? Ei herran jestas sentään. Se on uhkailua. Vai sinäkö tiedät ettei juuri tämä mies vaan "päästää sammakoita suustaan" eikä toteuta uhkaustaan? Epäilen.
"Perhettä turvaan". Totta hitossa pitää perhe viedä turvaan! Nyt puhutaan toisen ihmisen tappamisesta ei vain toisen omasta minäkuvan harhaisuudesta. Tuollaiset puheet pitää AINA ottaa todesta,eikä sitten vasta kun on liian myöhäistä.
Niin kuin kirjoitit " kokee itsensä täysin nurkkaan ahdistetuksi." Siinä tilanteessa kun näin käy,ihminen tekee kaikkensa jotta pääsee tästä tilanteesta pois. Kukaan ei halua olla nurkkaan ahdistettu."Ehkä sitten olisi parempi jos mua ei olisikaan"
Nyt puhuttiin lasten tappamisesta,voi hyvä sylvi!!
Vaikka ihmispolo päästääkin suustaan vääriä sanoja, oletan että kumppani tuntee hänet ja tietää milloin on kyseessä uhkaava tilanne, ja milloin juuris e itsesäälissä rypeminen josta ap puhuu. Ap tosiaan sanoo että tuo puhe on sitä itsesäälissä rypemistä, silloin ei kyse ole vaaratilanteesta, vaan ollaan vasta matkalla sinne. Apu kärsivälle on todellakin ensimmäienen prioriteetti! Ennenkuin niistä sanoista aletaan edetä todelliseen uhkaan.
En tosiaan tunne kyseistä perhettä tai miestä, enkä voi varmuudella sanoa mistä on kyse. Tulkitsen tässä vain ap:n puheita ja kerron niistä oman mielipiteeni. Kuten me kaikki. Ap:n homma on valita niistä ne asiat joista on samaa tai eri mieltä, vetää omat johtopäätöksensä ja toimia sen mukaan.
Typeristä puheista jos ihmistä rangaistaisiin, olisimme kaikki telkien takana :D ahdistunut ihminen puhuu hölmöjä. Puhe pitää aina suodattaa ja tulkita, mitä se Todella tarkoittaa. Olen minäkin vihapäissäni sanout että tekisi mieleni seinään mätkäistä tuo tenava että hiljenee, mutta tekisinkö sen? Täysin eri pallopeli.
***
ollaan jo aika pitkällä, jos puhutaan oman itsen tai muiden tappamisesta. Se ei ole enää normaalia itsesääliä. Se on merkki vakavasta masennuksesta, johon tulisi hakea apua. Jotta todellakan puheet eivät etenesi tekoihin.
Näitäkin tragediota on valitettavsti tapahtunut, ovathan ne mediastakin tuttuja. Ja se kuuluisa "päässä naksahtaminen" on usein pitkän ajan ja prosessin tulos.
Joten ammattiapua tilanteeseen tulisi ehdottomasti hakea.
Ammattiapu on ehdoton juttu tuossa tilanteessa. En piipahda tavuakaan vastaan.
Ongelmallista se voi olla, kuten ap yllä mainitsee, mies on sitä mieltä että "hullujahan meillä ei olla", ja miehelle avun saaminen voi olla aika pirun vaikeaa. Silloin on ero varmaan loppupelissä ainut ratkaisu, jos mies itse ei ongelmaa näe eikä sitä halua korjata. Toisaalta uhka perheen menettämisestä voi saada hänetkin heräämään siihene ttä ongelmatilanne ON olemassa ja sen kieltäminen ei auta ketään.
Toivon että tilanne selviää parhaalla mahdollisella tavalla.
***
Kuvauksesi perusteella löydän samanlaisia piirteitä omasta miehestäni, joka voi olla aivan mahdoton suustaan ja loukata minua todella pahasti. Ja raha on ainainen aihe riitaa varten.
Kuten sinä kirjoitit eroa ei halua heti miettiä ja minä olen samaa mieltä, koska mieheni osaa olla myös mukava halutessaan.
Vuosien saatossa olen oppinut, etten puhu enää rahasta ja keräämme yhteiselle tilille pakollisia menoja varten tietyn summan/kk. Mieheni on summan tarkkaan laskenut ja näin meiltä väheni turhat riidat. Omat rahani pidän tietysti omalla tililläni, jota käytän aivan miten minä tahdon ja miehen mätkättäessä rahankäytöstäni ilmoitan hänelle tyynesti, että itepähän olen ne ansainnut ja ite ne myös käytän. Ajan kanssa mätkätys loppui.
Mieheni reaqoi stressaaviin tilanteiseen hermoilemassa, jolloin tiedän että jos hänellä on työssä tiukkaa en todellakaan ala kaivelemaan asioita ennen kuin näen hänen olonsa helpottuneen. Hän haluaa olla rauhassa ja puhumatta, joten annan hänen olla niin.
Kuten jo aiemmin yhdessä vastauksessa kehoitettiin osoittamaan miehellesi välittämistä puhumisen kautta, niin kokeile. Minun mieheni kaipaa selvästi samaa ja sen takia saatan hyvinkin tiukkaan sävyyn muistuttaa, että rakastan häntä ja tilanteesta selvitään kyllä yksissä tuumin.
Jos miehesi kärsii uupumuksesta, kuten osa vastaajista arveli, niin silloin sinun on pakko ottaa perheessäsi ohjat käsiisi ja hoidella käytännön asiat parhain päin. Anna miehesi mesota, mutta tee sinä asioille jotakin.
Jos et saa miestäsi lähtemään mihinkään, niin lähde itse. Ota yhteyttä psykologiin tai mielenterveystoimistoon. Sillä lailla pääset alkuun ja tilannetta voidaan alkaa purkaamaan ja selvittämään. Miehesi vaikuttaa hyvin masentuneelta ja hänen puheensa ovat selvästi avunpyyntöjä. Asiat eivät parane itsestään tai omin avuin tilanteen ollessa tuo, paljon todennäköisemmin ne huononevat.
Ja sinun olisi hyvä ajatella myös, kuinka paljon ja kauan jaksat itse. Lapset myös kärsivät suhteestanne, vaikkeivät suoraan edes näkisi tai kuulisi mitään, niin vaistoavat kyllä että asiat eivät ole kunnossa.
Joten toimi siis ja hae rohkeasti apua.
mitä ap kirjoitti (lasten tappouhkausten lisäksi) siitä miten mies laukoo suustaan ilkeyksiä hymyillen. Eräs miesystäväni tapasi haastaa riitaa niin kauan että onnistui, ja hymyili sitten tyytyväisenä kun näki saaneensa minut mukaan.
Totesin hänet vakavasti häiriintyneeksi ja jätin olemaan häiriintynyt ihan keskenään. Ihminen joka riidellessä pitää pulssinsa tasaisena ja hymyilee on vakavasti sairas, eikä tuollaisen ihmisen kanssa tule muuta kuin itselle mielenterveysongelmia.
Entäs mitähän tilanne vaikuttaa lapsiin, ihan koko ajan ja joka päivä? Pelkäävätkö jo olla kotona? Itse olen väkivaltaisesta perheestä jossa isä oli mielisairas (joo joo, sai niin saatanasti hoitoa ja apua ja oli mielisairaalassa, ja tuli vaan hullummaksi. Lopulta tappoi itsensä, kaikesta siitä yhteiskunnan avusta huolimatta). Minusta ei tule koskaan ehjää ihmistä. Lapset täytyisi äkkiä saada pois tuolta kärsimästä ja saamasta pysyviä psyykkisiä vaurioita, joita aivan varmasti tulee. Luoja yksin tietää miten mies jo penskojakin kohtelee.
tulee vaan mieleen että sun pitäisi pelastaa itsesi ja lapsesi tosta liitosta, ei edes yrittää pelastaa teidän suhdetta! miehesi kommenteista päätellen, hän ei ole valmis näkemään mitään vikaa itsessään.