Onko se aina tosi iso turn-off ihmisessä, siis lähinnä nyt parisuhdemielessä tarkoitan?
Mä ainakin toedostan itsessäni kyseistä ominaisuutta aika paljonkin. Helpompi monesti paeta vastuuta, kuin kantaa sitä. Vaikka nyt työelämään liittyen; En ikinä haluaisi enää sellaisiin töihin, jossa joutuisi esim. oleman vastuussa toisista ihmisistä... Tai olemaan vastuussa jostain muista työntekijöistä tai jonkun projektin suunnittelemisesta tms.
Niin, vai voiko itseään muuttaa jotenkin vastuuntuntoisemmaksi?
Mä ainakin toedostan itsessäni kyseistä ominaisuutta aika paljonkin. Helpompi monesti paeta vastuuta, kuin kantaa sitä. Vaikka nyt työelämään liittyen; En ikinä haluaisi enää sellaisiin töihin, jossa joutuisi esim. oleman vastuussa toisista ihmisistä... Tai olemaan vastuussa jostain muista työntekijöistä tai jonkun projektin suunnittelemisesta tms.
Niin, vai voiko itseään muuttaa jotenkin vastuuntuntoisemmaksi?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Eli ON.
Jos toinen ottaa oikeudekseen ainan paeta - vastuuta, päätöksiä, lupauksia ... kaikkea, niin ei sitä parisuhde ja toisen hermot kestä.
Lapsi saa olla (pitää olla, on oikeus olla) mutta ei aikuisella ihmisellä.
miusta vastuun pakeneminen ole siinä vaiheessa enää fiksua,jos siitä kärsii läheiset.
Esim:puoliso,lapset.
Jonkunhan se on vastuu otettava. Ikävää jos se vastuu jää vaan yhden ihmisen harteille.
No mutta musta oon silti fiksusti tajunnut sen tosiasian, et mut on luotu olemaan yksin. Et munon parempi olla ilman ketään ja kaikkien on parempi olla ilman mua.
tarvis saada mies, joka on yhtä huoleton, kuin itsekin oon.
pitäis lopettaa murehtimasta tota juttua. ;) Ootko miettinyt, että vastuullisuutta on se, että tavoittelee sitä, eli kokee, ettei ole vastuullinen? Jos kokee itsensä vastuulliseksi, ei siihen pyri ainakaan sisäisesti.
Sitäpaitsi, jos tuollalailla huolehdit asioista, et ole ollenkaan huoleton.
oikeassa.
Toisaalta se, että tiedostaa olevansa vastuuntunnoton, ei kuitenkaan vielä ole kovinkaan suuri askel vastuuntuntoisuutta kohti. Mutta ehkä pieni askel kuitenkin.:)
sellaista saanut uskomaan?
oon järkeillyt sen olevan noin.
ilman mitään pohjaa kuitenkaan? Siis ihmissuhteista.
en mä varmaan ollut parisuhteessa se maailman helpoin ja kunnollisin puoliso. Just sen takia, et se(ex-mies) joutui kantamaan vastuun, se huolehti.
No, mutta... ei kai se parisuhde ole mitään kilpailua ja vertailua siitä, kumpi on parempi... millään tavalla.
vastuuntunnottomimpia ovat ne, jotka haalivat vastuuta ja vastuullisimpia ne, jotka pelkäävät sitä.
Vastuuntuntoiset ihmiset tiedostavat vastuun, ottavat sen tosissaan ja vakavasti, joskus liiankin vakavasti ja siksi välttelevät sellaisia tehtäviä, kun taas monet hakeutuvat vastuullisiin tehtäviin saadakseen esimerkiksi valtaa. Kysymys on varmasti paljon myös itsetunnosta.
No tää menee enemmän työelämän kuin parisuhteen puolelle mutta kuitenkin.
totta varmaan. Ei mahda mitään ettei tätä äitiyttä ja tyttären sairaudesta johtuvia sairaala elämää ole ``karkuunkaan`` päässyt vaikkakin voimat on välillä aika vähissä.En haali itselleni enää mitään ylimääräistä päänvaivaa:/
Sanoit näin:
"vastuuntunnottomimpia ovat ne, jotka haalivat vastuuta ja vastuullisimpia ne, jotka pelkäävät sitä."
Eiks tossa nyt ole hieman turhaa abnormalisointia ja ääriesimerkkien hakua, noin kuitenkin? Ymmärrän tavallaan, että mitä haet, mutta itse uskon siihen, että noin yleensä ihminen _kykenee_ itse hakemaan juuri sen määrän vastuuta, kuin kykenee kantamaan. En väitä sua välttämättä eritoten pessimistiseksi, mutta sitäkin juonnetta sanomastasi mieleeni kyllä tuli. "Vastuuttomuutta" (ns.) voisi, näin ollen, olla myös "vastuun" korostunut tietoinen karttelemisen tarve tai "vastuullista" tarve ottaa kontolleen paljon vastuuta. Toki tietysti(!) voi ajatella myös, että vastuunsa kantava varmasti lisäksi on ihminen, joka osaa pelätä ja kunnioittaakin vastuutaan.
Et jos niinkuin positiivisessa mielessä ihmisluonnetta ajateltaisiin.
Voiko ihminen olla työssään vastuuntuntoinen ja kunnianhimoinen, kun taas parisuhteessa/vapaalla ollessaan ihan kaikkea muuta?
Entä päinvastoin?
VOihan joku pomomies olla hyvinkin esim. naisia hyväksikäyttävä - täysin vastuuton ihmissuhteissa, epäeettinen.
Onhan näitä.
tarkoitin..
Olen juuri sellainen persoona mulla on korkea työmoraali ja olen työssäni ahkera ja pedantti.Vapaalla olen juuri päinvastainen kämppä voi olla kuin pommin jäljiltä enkä jaksa välttämättä töistä tultuani panna tikkua ristiin.
voi olla myös liiallista itsekritiikkiä...
Ei oteta sellaista vastuuta, josta ei uskota selvittävän. Esim. minä ja yksi syyni olla tekemättä lapsia.
mietinyt, et toi pohjaa mun huonoon itsetuntoon. Mielummin välttelen ja pakoilen asioita, joissa on pienikin epäonnistumisen mahdollisuus.
tätä itsekritiikin liiallisuutta. Harmillista on tuokin, että monesti parhaat äidit eivät halua lapsia.
mä otin kommenttisi itseeni. Kohteliaisuutena. Älä korjaa, vaikka olisinkin väärässä.
Se ei ollut flirtti, se oli toteamus.
enemmän vastuuta kuin tarpeellista?
mutta josks se pakollinenkin vastuu on jo liikaa. Elämässä kuitenkin on pakko kantaa vastuuta vähintään itsestään, jos aikoo täällä sinnitellä loppuun asti.
tapana ottaa vastuuta enemmän muista kuin itsestä ja sen jälkeen syyttää muita omasta pahoinvoinnista.
helpommin vastuuta muista(=läheiset) kuin itsestäni. Omat asiat onkin aina ihan retuperällä, Puoliksi kesken jääneinä.. Ei mulla muuta elämässä olekaan kuin keskenjääneitä asioita jos oikein alkaa miettimään taaksepäin. Siinä vaiheessa, kun joku toinen ois mun asemassa ottanut itseään niskasta kiinni ja alkanut korjaamaan jälkiään, mä oon paennut vaan paikalta. Lopullisesti.
saisit mielesi huomion pois omasta itsestä. Jonkinlaista masokismia.
tuossa on se, että vänksy kokee aina tekevänsä väärin, teki sitten, mitä teki. Taas, kun joku puhui muista huolehtimisen olevan huono asia, niin lady otti sen omakseen. Ei kai kukaan nyt täysin huono voi olla.
asioita kesken. Yksi keskeneräinen asia on täällä palstallakin ollut usein esillä. Tuskin on ainoa asia, mikä on kesken jäänyt.
Huolehtia muista kun omat asiat on täysin päin vittua? Mitä hyvää siinä on? Ainiinjoo. Se ihailtu altruismi.
Paremminkin niin, että jättää asioita kesken sen takia, että kokee tekevänsä väärin. Tuohon keskenjättämiseen hän innostuu sitä suuremmin, mitä enemmän häntä syytetään siitä ja vastuuttomuudesta jne.
Syyttäminenhän lisää syyllisyyttä ja huonouden tunnetta ja sitäkautta asioita jää sitten "kesken" tms. Tuossa kohtaa voidaan miettiä, että kumpi on syyllinen siihen siihen, että asiat ovat huonosti, vänksy, vai se, joka kohottaa olematonta itsetuntoaan huomauttamalla toisen saamattomuudesta.
"Huolehtia muista kun omat asiat on täysin päin vittua? Mitä hyvää siinä on? Ainiinjoo. Se ihailtu altruismi."
Ei mitään, sehän se pointti tässä olikin. Miksi nähdä huonoina pidettyjä asioita osana itseään.
edelleen et sinä olet oikeessa. Tai siis tiedän sun olevan oikeassa. En aio nyt esimerkkejä kertoa, mutta joo...On ollut tosiaan aikoja, jolloin jotain kehuja tai kannustustakin olisin tarvinnut, mutta enpä ole sellaisia silloin saanut, vanhemmilta varsinkaan.
pitäisi miettiä hiukan lisää. Milloin kokee tekevänsä väärin? Ennen tai jälkeen kesken jättämisen?
Itsepetosta harrastatte kumpikin.
"Milloin kokee tekevänsä väärin? Ennen tai jälkeen kesken jättämisen?"
Jatkuvasti... ehkä siihen väsyy, kun ei tule tyydytystä oikein tekemisestä, kun kokee aina tekevänsä väärin... Asioita jää kesken siksi, että kokee tekevänsä väärin ja tokihan se keskenjättäminen ruokkii sitä tunnetta. Ulkopuolisen... toisen ihmisen on helppoa syyllistää masokistista tekemättäjättämisistä... se on helppoa, kuin lapsen lyöminen.
tiedän olevani oikeassa. :)
ja mieti enemmän.
En syyllistänyt. Kerroin mistä on kyse.
Like the old song says, nothing hurts like the truth.
Ei vois vähempää kiinnostaa sellainen nainen, joka hylkää lapsensa päivähoitoon.
ei taida koskea 'sitä' miestä? Hmmm..
ja muista tarkastaa pisteiden ja pilkkujen taustat. Ehkä, huom!ehkä, sinne on piilotettu jotain.:D
Hauska olet :D
olet aloittanut nollauksen ;)
muka pääsiäinen?;) ei oo. Mut nollauksen pidän mielessä ja tuun sit teidän iloksenne tänne kertomaan kaikkia kivoja juttuja. Varmaan perjantaina tai lauantaina, ehkä molempinakin. Paras olla linjoilla:D
pyytää että nollauksen syvimmällä hetkellä tulet tekemään aloituksen :)
http://www.youtube.com/watch?v=-QPXBCTRPzQ&feature=related
sen:)
hyvää yötä :)
Hyvää yötä :)
Minä olen vastuuntuntoinen vaikken haluaisi olla. Tai siis haluan. En mä tiedä.
MUlla se on joku ihme pakkoliikejuttu, ja sillä välttelenkin sellaisia juttuja joista pitäisi ottaa vastuuta. Siis jos ne vaan on vältettävissäolevia ja ns. turhia.
Jos mä johonkin sitoudun, niin siinähän sitten kannan vastuuni kunnes kaadun. Todella rasittavaa pidemmän päälle ja sillä ei viitsi ylimääräisiä vastuita haalia itelle.
Mä kannan jopa toisten tekemistä. Kerran kun tulin töistä, meille oli hankittu kissanpentu. Mun mielipiteestäni ei välitetty eikä lupaa kyselty. Itse olen allerginen jne. Noh, perustelut oli että he kyllä hoitaa kaiken.
Ette sitten ikinä arvaa kuka sitä kissaa on allergialääkkeitä popsien hoitanut 8vuotta. Milloin sitä on viety isukille, ja sieltä tuota takaisin ja milloin mitäkin. Mutta lopussa on aina sama juttu. Minä olen se henkilö joka sen kissan hoitaa ja hengissä pitää. Noi muut olis varmaan vienyt sen jo piikille, mutta minä en suostu. Sellainen on meille hommattu, ja tervettä kissaa ei tapeta sen takia että ääliöidiootit ei mieti nenäänsä pidemmälle mitä tekee.
Pidän siitä huolta, ja se saa olla hengissä niin kauan ku on sitä omin voimin.
Menipäs pitkälle. Siis itse olen hyvin vastuuntuntoinen enkä todellakaan kestä enää vastuuntunnotonta puolisoa. Se on täydellinen turn-off. Minä olen saanut aina, myös avioliitossa, olla se joka kantaa vastuun ikävistä asioista, ja muut vaan vetää lonkkaa tai hommaa lisää kannettavaa mulle. Ei kiitos enempää. Kyllä seuraava mies saa olla vastuunsakantava tai ei tule mitään.
En mä tiedä miten muuttuu tuollaiseksi. Mä haluaisin muuttua vähemmän vastuutakantavaksi. Olisi kiva olla myös joskus se joka vetää lonkkaa viis veisaten mitä tapahtuu, ja odottaen että toinen hoitaa hommat.
onkin aina ollut just ihailtavan sitkeä asenne ja huolehtiva ja vastuuntuntoinen. En oo koskaan epäillyt hetkeäkään, ettetkö tulis elämässä pärjäämään.
Mulla aina toisinaan se "hällä väliä"-asenne ottaa vallan ja se saa tuhoa aikaan...
Mimmi mun makuun:
" ääliöidiootit"
Miten muuten lapsiaan voisi kuvailla?? :/
"Kyllä seuraava mies saa olla vastuunsakantava tai ei tule mitään.
En mä tiedä miten muuttuu tuollaiseksi. Mä haluaisin muuttua vähemmän vastuutakantavaksi. Olisi kiva olla myös joskus se joka vetää lonkkaa viis veisaten mitä tapahtuu, ja odottaen että toinen hoitaa hommat"
_o/
Ihan oikeasti, onko se Se, mitä tahdot oikeasti, se mitä Tahdot, vai...? ;)
Ps. pistä säpoo, niin langat vinkuu.
*räps*
muista katsoo sitä keikkaas nyt....
;)
Koitas tätä korvauksena:
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=94315732
Että sitten ku muksut lentää pesästä, niin mä annan ton kissan jollekkin niistä tupaantuliaslahjaksi, ja heittäydyn itsekkin vapaalle. Hällä väliä voi olla kova sana siinä vaiheessa :D
Katotaan tuleeko tuhoa, vai löystyykö pelkästeen nuttura :)
Kyllä munkin tekis mieli heittäytyä, mutta aina sitä vaan jotenkin ajattelee ettei voi, koska hommat on sen jälkeen entistä vaikeammin tehtäviä tms. Sitä vaan sitkeesti sitten tekee, ja yrittää tsempata itteensä.. itseasiassa mä pääsen nyt helpommalla...
paska perhe.
totaalisena elämänhallinnan menettämisenä, niin eipä se kyllä mikään hyvä juttu ole.
Jos se taas ilmenee sellaisena terveenä laiskuutena, että tee vaan se, mikä on pakko, äläkä yhtään enempää, niin se on ok.
Työ on mulle nykyään pakollinen 8h/vrk ja 5kertaa viikossa, huoraamista rahaa vastaan.
Mä olen sitoutunut työhöni samalla intensiteetillä, millä tiedän työnantajan sitoutuneen minuun.
Miksi sä haluaisit olla vastuuntuntoisempi? Luterilaisuusko meinaa pukata läpi?
aina hoitanut vastuuntuntoisesti ja huolella, mutta en ole tietoisesti hakeutunut niissä tilanteisiin, jossa joku asia olisi yksin mun kontollani. Vaikka toki sellaisia on tullut ja kiitostakin olen saanut.
Mutta mun oma elämä.. Siellä mä toimin ihan eri tavoin.
En mä tiedä, miksi asia mua nyt niin kovin mietityttää - tai tiedän mutten voi sitä nyt kertoa - kuitenkin kai sitä nyt ihmisellä on vaan joku tarve muuttua paremmaksi ihmiseksi ja saada hyväksyntää. Ehkä se on jotain sellaista.
on olessa, sähän olet ilmeisesti hoitanut asiasi mallikkaasti.
Älä nyt helkkarissa tuhlaa energiaasi muuttuaksesi paremmaksi ihmiseksi töissä. Muutu mieluummin paremmaksi ihmiseksi siviilissä, se on paljon parempi ja palkitsevampi kokemus.
Ihmiselle on aikas luonnollista haluta olla hyvä kanssaihmistensä silmissä. Pulpunnee historian aamuhämäristä ihmisen tarve saada lauman hyväksyntä, koska silloin kuuluminen laumaan oli elämän ja kuoleman kysymnys.