Olemme olleet samassa työpaikassa kohta vuoden. Tulleet suurin piirtein samoihin aikoihin. Viime syksynä pysähdyin, tehdessämme paljon yhteistyötä, ihmettelemään miten samankaltainen hän on. Pikkujouluissa sain lämpimän halauksen ja kysymyksen miten iltasi on mennyt. Menimme juttelemaan ja tuntui vaikealta erota, meistä molemmista.
Sen jälkeen seuraavan kerran taas firman juhlissa keskustelimme yhteensoittoon tunnin, liftasit kyytiini ja menimme jatkoille. Hän puhui paljon itsestään, perheestään, läheisistään ja puolisostaan sekä samalla ihmetteli minulle kuinka samankaltainen olen kuin hän. Hänellä on hitaampi sytytys. Lähdimme sieltä yhdessä, koska jälleen liftasit kyydin minulta. Tunnustimme kotimatkalle, että molemmat pidämme toistemme kanssa työskentelystä. Viikonlopun jälkeen tapasimme palaverissa, jossa hän kiitti kyydistä ja siitä, että olin tehnyt hänet iloiseksi/onnelliseksi. Sitten tulivat lomat ja loman jälkeen huomasin välttelyä. Yhteistyömme ei enää sujunutkaan samalla tavoin. Työ rupesi myös kärsimään, jonka seurauksena "räjähdin" ja ilmoitin, ettei tämä vetele, vaan täytyy kommunikoida, jotta työt sujuvat.
Nyt jälleen tehdään töitä hyvässä yhteishengessä, mutta tuo kummallinen väliaika jäi vaivaamaan. Pelästyikö hän tilannetta, vai seuraavaa siirtoa?
Erityisesti kun viimeisimmän iltamme aikana sain häneltä kummallisia ehdotuksia (tai ei nyt kyllä niin kummallisia olleet, mutta mielestäni häneltä yllättäviä). No joka tapauksessa, edelleen on mukava tehdä hänen kanssaan töitä ja toki haluaisin tutustua häneen paremminkin, mutta...mikä estää?
Sen jälkeen seuraavan kerran taas firman juhlissa keskustelimme yhteensoittoon tunnin, liftasit kyytiini ja menimme jatkoille. Hän puhui paljon itsestään, perheestään, läheisistään ja puolisostaan sekä samalla ihmetteli minulle kuinka samankaltainen olen kuin hän. Hänellä on hitaampi sytytys. Lähdimme sieltä yhdessä, koska jälleen liftasit kyydin minulta. Tunnustimme kotimatkalle, että molemmat pidämme toistemme kanssa työskentelystä. Viikonlopun jälkeen tapasimme palaverissa, jossa hän kiitti kyydistä ja siitä, että olin tehnyt hänet iloiseksi/onnelliseksi. Sitten tulivat lomat ja loman jälkeen huomasin välttelyä. Yhteistyömme ei enää sujunutkaan samalla tavoin. Työ rupesi myös kärsimään, jonka seurauksena "räjähdin" ja ilmoitin, ettei tämä vetele, vaan täytyy kommunikoida, jotta työt sujuvat.
Nyt jälleen tehdään töitä hyvässä yhteishengessä, mutta tuo kummallinen väliaika jäi vaivaamaan. Pelästyikö hän tilannetta, vai seuraavaa siirtoa?
Erityisesti kun viimeisimmän iltamme aikana sain häneltä kummallisia ehdotuksia (tai ei nyt kyllä niin kummallisia olleet, mutta mielestäni häneltä yllättäviä). No joka tapauksessa, edelleen on mukava tehdä hänen kanssaan töitä ja toki haluaisin tutustua häneen paremminkin, mutta...mikä estää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysy häneltä?
hyvä idea? Ei lainkaan. En kysy. Siihen ei sentään pokka riitä, minullakaan. Olen vaihtamassa työpaikkaa. Tiistaina haastattelu, joten kyllä tästä tunteesta eroon pääsee...Mitenkä se menikään:" Poissa silmistä - poissa mielestä".