Rakentavaa kritiikkiä

että "älä nyt ymmärrä väärin" tai "en sano tätä millään pahalla".. Nuo on toiminut ainakin mun kohdalla...

Vaikka nuo on pieniä sanoja, niin ne antaa tunteen, et toinen ihan oikeesti ajattelee sitä mitä sanoo ja on ottanut huomioon, mitä sanomastaan voi mahdollisesti seurata.

ja vasta sitten kritiikki pieninä annoksina. - Tiedäthän; Sinulla on valtavan kaunis hymy. Hammasluusi on varmaan todella hyvänlaatuista, kun hymysi säkenöi noin ihanasti. - Haluaisitko, että ostamme sellaista hammastahnaa, jossa on sekä valkaisevia ainesosia että kenties hieman suuvettä mukana... Voisin kokeilla sitä itsekin ;)

Ei mitenkään. Loppujen lopuksi.


Pitää vaan jankata ja jankata, että kyseessä on esim. yleistys ja sitten kuitenkin koko ajan peilata sitä sitä "heikon itsetunnon omaavalle"; että hänkin näkisi jonkin yhteyden johonkin, mitä sanot. Mutniinjoo, riippuu tilanteesta ja aiheesta täysin.

vitun hyvin.....mutt ajattele jos toi meniski noinpäin paremmin. Kehut korjaus.

Ne tuppaa ottaan sen joka tapauksessa, vaikka tekisi mitä.

Sitä pitäisi vaan niin pehmeästi pyöritellä ja melkeimpä anteeksi pyydellä, että kritiikin idea hukkuu kokonaan. Sanomaa ei saa perille ja toinen on möks kuitenkin.

Tärkeintä on muistaa se oikea kritiikkityyli eli ei missään nimessä syyttele. Aloittaa lauseen "musta tuntuu" "olen tätä mieltä" jne. jotenkin pehmeästi.

Minä en ole saanut varmaan ikinä kritiikkiä perille millään tyylillä ilman että toinen on möksähtänyt. Kritiikkiä paremmin sietävän kanssa voi vaikka ottaa verbaalisen matsin, ja silti toinen toipuu siitä äkkiä.

Nyt olen yrittänyt epätoivoisesti selittää yhdelle sukulaiselle jotain miksi en haluaisi että se tekee sitä. Ei mene nätisti jakeluun, ei mitenkään. Se oikein vaatii sitä, että taas pitää sanoa rumasti.

On se kumma kun ei uskota kun nätisti sanotaan. Jotkut on vaan sellaisia.

rakentavalla kritiikillä? Sitä että kehottaisit k.o. henkilöä korjaamaan/kehittämään jotain, mikä muuttaisi jotain hänen elämässään paremmaksi? Vai muuttamaan jonkin asian itsessään, mikä olisi muille parempi? Ensin mainitussa sun pitää johdatella hänet itse puhumaan siitä, kysymään neuvoa, mutta sitten vähän vähätellä sen asian merkitystä ja sanoa se puolihuomaamattomasti. Jälkimmäisessä tapauksessa se on vain sanottava, ei siinä muu auta. Voitko kertoa millainen tilanne on kyseessä?

Mennään tapauskohtaisesti.

-, -, -,...

ei ole koskaan saajalleen mieleinen.

Ainoa tapa pehmentää kritiikkiä, on tehdä selväksi, että negatiivisen palautteen taustalla on positiivinen halu saada toinen toimimaan toisin. Tämän ymmärtäminen kyllä vaatii kritiikin kohteeltakin henkistä kypsyyttä.

Perussääntönä olisi minulla se ikivanha hampurilaismalli: positiivista, negatiivista, positiivista.

Esmes: on mahtava seurata miten innokkaasti ja energisesti karvaat. Nyt kun vielä koitat muistaa ketjun työnjaon, niin muutkin pääsevät antamaan koko panoksen. Teille tulee huikeat teholuvut kun kausi summataan.

TAI

On ihanaa kun osaat ilmaista että olen sinulle tärkeä ihminen. Vaikka se voi olla sinulle pelottavaa, niin minä kuitenkin tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa kun käyn paskalla. Sitten on taas hieno palata syliisi, suoli tyhjänä ja mieli avoimena :-D

Ongelmia on kaksi riippuen tyypistä: tosi huonoitsetuntoinen alkaa kuvitella kaikessa sanomisessa kritiikkiä ja jääräpää ei ota hampurilaiskritiikkiä kritiikkinä.

Lopuksi vielä semmoinen, että minut saa varmimmin epäluuloiseksi ja takajaloilleni fraaseilla kuten "ihan näin ystävänä", "ei millään pahalla, mutta", "älä pahastu, mutta". Minulle kannattaa jo itsesuojelunkin takia olla suora, ei mitään alentuvaa paapomista. Osaan kyllä pahastua jos pahastun enkä toisaalta jätä pahastumatta vain koska toisen olisi silloin helmpompi laukoa juttujaan. Totuus ei ole aina kivaa kuultavaa, mutta minä nautin sen mieluummin raakana, ei millään korulauseilla maustettuna.

että asian vois hoitaa toisellaki tavalla ja se olis paljon tehokkaampaa..

tai sitten.

Minusta tuntuu todella pahalta kun....... joudun korjaamaan jälkiäsi, eikö olisi paljon mukavampaa jos me kaikki toimisimme näin...
...

Annetaan kritiikki kahden kesken mutta puhutaan yleisellä tasolla. EI suoraan sanota "Sinä et tee hommias oikein" vaan "meillä olisi parannettavaa tehokkuudessamme, jos tekisimme näin ja näin. tässä ja tässä tilanteessa, eikö se olisi kannattava ajatus...?"

No enpä osaa sanoa. Jotta voit antaa kritiikkiä mainitsemasi kaltaiselle "heikon itsetunnon omaavalle ihmiselle", on sun sitten paras olla aika h*mmetin varma ainakin siitä, että kritiikkisi kohteella todellakin on "heikko itsetunto". Muussa tapauksessa nimittäin jo niinsanotun "kritiikkisi" alkupalikatkin menee metsään, eikä välttämättä aina varmaan kannata ihmetellä omahyväisiäkään reaktioita.

Mistä seikoista muuten yleisimmin tapaat päätellä, että jollakulla olisi huono itsetunto? Kenties siitäkö, ettei joku suostu silmät ummessa nauramaan sellaiselle huumorille, joka ei satu naurattamaan? Vaiko mahdollisesti kenties siitä, että olet joskus jollekulle itse sattunut antamaan "kritiikkiä", jossa olet mahdollisesti tietäen/tietämättäsi sattunut tölvimään jotakuta luulojesi pohjalta, mikä sitten on aiheuttanut vastareaktion?

Sun moraalijärjestelmäs kehittyneisyyteen en ota kantaa, mutta musta olet yksi tän palstan jäykimmän oloisista tyypeistä. Just sellaisen oloinen mielestäni, joka jaksaa nauraa, jos sun kanssas ja sun jutuilles nauretaan, mutta ei muuten. Ja usein ollut pilkkaamassa muakin, mutta auts ja ainiin!: mähän olinkin vain puska.

Voit etsiä kritiikin määritelmiä itsekin, mutta pari vinkkiä: kritiikiksi kutsutaan ainakin sellaista kommunikoinnin tapaa, joka pitäytyy melko uskollisesti kritisoitavassa asiassa. Kritiikin avulla tavallisimmin annetaan toiselle myös esim. välineitä kehittää omaa ymmärrystään. Henkilökohtaisuudet ovat kriittisessä ilmaisussa vasta korkeintaan ns. toisella sijalla, eli kun katsot kriittisesti kommunikoivaa ihmistä, näet hänen puheessaan enemmän asiasisältöä, kuin pyrkyä henkilö-stigmatisointiin. Ja kriittinen ilmaisija sortuu yleensä mahdollisimman vähän jankkaamiseen, eli koko "keskusteluvastuun" vetämiseen toisen keskustelijaosapuolen harteille. Kritiikki on rakentavaa.

En tosiaan tiedä, että mitä huonon itsetunnon omaavalla ihmisellä tarkoitat...Itselleni sellaisesta tulisi kuitenkin mieleen esimerkiksi ihminen, joka jatkuvasti hokee, ettei ole "mitään tai kukaan" tai hlö., joka myötäilee kaikkea, jopa häntä alentavia puheenvuoroja mukatotuuksina ( esim. siten, että kun vain sattuu tarpeeksi arvostamansa ihminen olemaan lausujana, niin viis sellaisen edessä omista mielipiteistään, omista ideoistaan ja omista pyrkimyksistään).

Oikein huonon itsetunnon omaavan ihmisen kohdalla ei musta henkilökohtaisesti kannata sortua ainakaan henkilön mielistelyyn tämän negatiivisten, itseään koskevien virhekuvitelmien pönkittämisen kautta tavalla, jota henkilö itse eniten näyttäisi toivovan, koska sillä yleensä tehdään ihmiselle lähinnä karhunpalvelus. Oikein huonon itsetunnon omaavalle ihmiselle voi varovaisesti vaikkapa yrittää osoittaa (kritiikkiäkin antaessaan) niitä seikkoja, joissa henkilö on onnistunut hyvin ja joissa hän on mielestäsi hyvä. Se (edellä mainittu) täytyy kuitenkin aina tehdä varovaisesti, koska hyvin huonon itsetunnon omaavat ihmiset saattavat joskus olla myös melkoisia marttyyreita ja kenties varmaan väliin narsistisiakin käytökseltään siten, että kykenevät myös myrkyttämään positiivista ilmapiiria ympäriltään pelkän pompottelun halunsakin vuoksi. Itse olen tuntenut yhden sellaisen ihmisen elämässäni.

pitää tietää, onko miten läheinen henkilö kyseessä. Jos on, vois taustaa valottaa, johtuuko heikko itsetunto kenties puolisosta (hakee muötätuntoa) vai mistä? Jos on vaikka toisen menettämisen pelko, voi helposti alkaa käyttäytyä noin.
En näe muuta keinoa, kuin sanoa suoraan tai kysyä, että miksi toinen käyttäytyy näin. Hienovaraisesti sanoa, että olisko nyt aika miettiä omaa käytöstä, eikä peilata asioita toisen kautta. Koska siitähän tuossa on kaiketi kysymys?