Aamuyötä kaikille
Juuri nousin sängystä viikon kestäneen vatsataudin jälkeen. Olo on taas pirteä ja tuntuu, että elämä voittaa taas....
Mutta.. katson ympärilleni asunnossani ja huomaan, että viikon siivottomuus näkyy. Tiskipöydällä on viikon tiskit. Pyykit, jotka jäivät silittämättä viikko sitten lojuvat yhtä ryppyisinä ja pyykkikorikin taas täynnä uusia. Kaikkialla on siivotonta ja nyt tuntuu, että taitaa mennä eka päivä terveempänä kotitöissä.
Niin onko siinä, jotakin ihmeellistä? No on... Minulla on myös aviopuoliso, joka on ollut terveenä koko viikon. Hän ei ole tehnyt mitään koko viikon aikana. Olisi edes passannut ja hoitanut minua sairauteni aikana, mutta ei. Itse minä vaihdoin lakanani, hain kaupasta juotavaa lähes 39 asteen kuumeessa. Kävelin horteessa ja huonosti voiden, mutta kävin kuitenkin. Itse olen hoitanut itseni koko viikon ja tehnyt sen, mitä olen pystynyt ja jättänyt loput, kunnes tervehdyn. Hän ei ole vaivautunut edes seurusteleen kanssani tai olisi edes kerran kysynyt tarvinko jotakin. Ehei.. eihän sellainen miehelle sovi, että alkaa hempeileen sairaan vaimonsa kanssa!
Mitä ihmettä tuollaiselle miehelle pitää tehdä, joka ei itse tajua alkaa kotitöihin? No, nyt joku sanoo, että olet lellinyt sen piloille. Hyvä mies muuten, mutta täysin saamaton kotitöiden suhteen. Olen joskus tehnyt sitäkin, että olen pessyt vain omat pyykkini tai laittanut vain itselleni ruokaa. Joskus olen pitänyt roskapussia jopa kaksikin viikkoa keittiön lattialla, että mies tajuaisi viedä sen roskiin. Hän ei tajua, ei huomaa... Kunnes minä sanon ja siitähän riita syntyy. Minä kuulemma nalkutan silloin siivouksesta. Miten voi aikuinen mies vielä käyttäytyä kuin pikkulapsi, jolle kaikesta pitää sanoa, että jotakin ymmärtäisi tehdä!
Tänä aamuna taas nousi mieleni pintaan, että mitäs sitten jos minä olen tosi sairaana ja en tervehdykään siitä viikossa? Kuka minusta huolehtii sitten? Ette usko kuinka turvaton olo minulle tuli!
Tänään aion taas (kuinkahan mones kerta) puhua tästä asiasta. Eli tulee siis riitainen pääsiäinen. En millään jaksaisi tällaisista itsestäänselvyyksistä puhua, mutta oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi on pakko.
Alanko miehen vaihtoon vai mitä teen? En todellakaan jaksaisi tällaista. Käymme molemmat töissä ja minulla on pitempiä ja rankempia päiviä kuin hänellä, mutta hän vaan makaa illat flegmaattisena katsoen telkkaa.. ei edes lenkille saa kaveriksi...
Juuri nousin sängystä viikon kestäneen vatsataudin jälkeen. Olo on taas pirteä ja tuntuu, että elämä voittaa taas....
Mutta.. katson ympärilleni asunnossani ja huomaan, että viikon siivottomuus näkyy. Tiskipöydällä on viikon tiskit. Pyykit, jotka jäivät silittämättä viikko sitten lojuvat yhtä ryppyisinä ja pyykkikorikin taas täynnä uusia. Kaikkialla on siivotonta ja nyt tuntuu, että taitaa mennä eka päivä terveempänä kotitöissä.
Niin onko siinä, jotakin ihmeellistä? No on... Minulla on myös aviopuoliso, joka on ollut terveenä koko viikon. Hän ei ole tehnyt mitään koko viikon aikana. Olisi edes passannut ja hoitanut minua sairauteni aikana, mutta ei. Itse minä vaihdoin lakanani, hain kaupasta juotavaa lähes 39 asteen kuumeessa. Kävelin horteessa ja huonosti voiden, mutta kävin kuitenkin. Itse olen hoitanut itseni koko viikon ja tehnyt sen, mitä olen pystynyt ja jättänyt loput, kunnes tervehdyn. Hän ei ole vaivautunut edes seurusteleen kanssani tai olisi edes kerran kysynyt tarvinko jotakin. Ehei.. eihän sellainen miehelle sovi, että alkaa hempeileen sairaan vaimonsa kanssa!
Mitä ihmettä tuollaiselle miehelle pitää tehdä, joka ei itse tajua alkaa kotitöihin? No, nyt joku sanoo, että olet lellinyt sen piloille. Hyvä mies muuten, mutta täysin saamaton kotitöiden suhteen. Olen joskus tehnyt sitäkin, että olen pessyt vain omat pyykkini tai laittanut vain itselleni ruokaa. Joskus olen pitänyt roskapussia jopa kaksikin viikkoa keittiön lattialla, että mies tajuaisi viedä sen roskiin. Hän ei tajua, ei huomaa... Kunnes minä sanon ja siitähän riita syntyy. Minä kuulemma nalkutan silloin siivouksesta. Miten voi aikuinen mies vielä käyttäytyä kuin pikkulapsi, jolle kaikesta pitää sanoa, että jotakin ymmärtäisi tehdä!
Tänä aamuna taas nousi mieleni pintaan, että mitäs sitten jos minä olen tosi sairaana ja en tervehdykään siitä viikossa? Kuka minusta huolehtii sitten? Ette usko kuinka turvaton olo minulle tuli!
Tänään aion taas (kuinkahan mones kerta) puhua tästä asiasta. Eli tulee siis riitainen pääsiäinen. En millään jaksaisi tällaisista itsestäänselvyyksistä puhua, mutta oman turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi on pakko.
Alanko miehen vaihtoon vai mitä teen? En todellakaan jaksaisi tällaista. Käymme molemmat töissä ja minulla on pitempiä ja rankempia päiviä kuin hänellä, mutta hän vaan makaa illat flegmaattisena katsoen telkkaa.. ei edes lenkille saa kaveriksi...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pikkukullanmurun, joka ei pikkukätösiään "likaa"kotitöihin. Tässä toinen samanlainen tosin mies on ex. eikä pelkästään kotitöiden takia.
Näin se vain on hmm. Kummallista, että naiset pojat kasvattavat ja tässä on tulos !!!.
Missä on isät. Miehet !! (terveelle itsetunnolla varustetut!), jotka antaisivat oikean mallin myös kotitöissä,että voi ola mies vaikka tarttuskin imuriin.
Ei välttämättä äitinsä kasvattama. Myös nainen itse opettaa miehensä laiskaksi, jos haluaa pätemisen tarpeessa tehdä kaiken.
Esimerkiksi ensimmäinen vaimo on voinut tehdä kotona kaiken ja mies oppinut näille tavoille. Ja sitten seuraavan naisen mukaan tullessa lakoaa luulemaan että tämäkin hoitaa kaiken. On jo tottunut siihen, että kaikki hoituu kuin itsestään...
toinen mies ei voinut todellakaan tehdä mitään kotitöitä.. ja jos olin kipeenä ja hänelle lievää lämpöä ni minä jouduin kovassa kuumeessa hoitaa kodin, ruuat ja kauppareissut saamatta mitään apua mieheltä..
ja terveenäkään hän ei voinut tiskata (syy: läträä töissä riittävästi veden kanssa ni ei jaksa sitä enää kotona) joopa joo...
sitten toinen.. muuttanut 31 vuotiaana mamin helmoista omaan asuntoonsa.. siinä taas sitten teki mitä tahansa asunnossa ni mies oli vahvojen siivous aineiden kanssa heti pitämässä asuntoaan laboratorio-olosuhteiden kaltaisena paikkana jossa ei saanut olla mitään likaa... eipä sekään hyvältä tuntunut... ja jos olin kipeenä hän passitti minut yksin omaan asuntooni (mikä ei toisaalta haitannu) mutta ei kuulunut mitään kokoaikana kun olin sairaana.. ei käynyt tervehtimässä tai mitään muutakaan... minulla kun oli kissa ni se oli sitten syynä ettei voinut minua tulla katsomaan (ei tykkää kissoista)...
tällä hetkellä onneksi minulla on mies joka huolehtii kodista ilman erillistä sanomista ja itse olen kuumeessa juurikin nyt.. ni mies tekee lähes kaiken eteeni... :) toki teen iteki mahollisimman paljon mitä vaan jaksan ja pystyn (vanha tottumus).. mies kylläkin passittaa mua taas kokoaika sänkyy lepää.. mut en jaksa vaan maata... :D
Ei kukaan huolehdi sinusta, ellet odota että ansaitset sen. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että tiedät sinulle olevan olemassa tuolla jossain arvostava, huolehtiva mies, etkä tyydy vähempään kuin mihin kuka tahansa on oikeutettu: apuun ja yhteiseloon, toistensa kunnioittamiseen.
Hyvänä esimerkkinä toimii tätini, joka oli korjaillut miehensä jälkiä koko ikänsä. Hoitanut huushollin yksin ja kantanut miehelleen ruoat eteen. Vielä pariskunnan ollessa eläkkeellä teki kaiken, ja osoitti tällä kaikella kuinka miehestään välittää. Mutta kuinkas kävikään kun täti-polo joutui leikkaukseen ja toipui usean viikon kotonaan. Mies keksi lähteä juuri sopivasti auttelemaan rakennustöissä, ettei tarvinnut vaimoaan hoitaa. Tätiä hoiti muu suku. Ja vielä keppienkin kanssa hoiti huusholliaan yksin.
Tarina opetti ainakin itsellni jotain. Toivottavasti sinäkin ymmärrät jo omaa tilannettasi paremmin...
Tuliko sinulle asia jotenkin yllätyksenä? Vai onko miehesi taantunut laiskuuteen oman yli-tekemisesi lomassa? No, toistaalta ihan sama, kyllä aikuinen, järkevä ja tunteva mies ottaa huomioon myös läheisensä, eikä edes suostu toisen passattavaksi.
Jotenkin tuo olisi perusteltua, jos kotityöt olisi päätyösi, mutta että joudut käymään töissä sekä ulkona että kotona.
Miksi et arvosta itseäsi enmpää? Jos kerran olet asiasta jo sanonut ja miehesi tietää kuinka lepsuilunsa loukkaa sinua, miksi enää katselet koko ukkoa. Hänhän pitää sinua vain kodinkoneena, ei muuna!
Ehkä olisi kohdallaan vuodattaa muutama kyynel, sanoa miehelle että jos näin vähän kotiamme ja minua arvostat, on parempi että etsit oman läävän jostain muualta.
No tuo kaikki kertomasi aika epätavallista.
Itse sinun täytyy ratkaista tämä asia,
laittaa asia järjestykseen. Minä en kestäisi suuttumatta miestyyppiä.
Ymmärrän hyvin että käy hermoille kovasti.
Voimia sinulle jokaiseen päivääsi.
ainakaan kovin pitkään. Jos esim. "minusta olisi mukavaa, jos veisit roskapussin silloin, kun se on täynnä" -tyylin kommentit eivät auta, laita mies vaihtoon. Se, että antaa sinun korkeassa kuumeessa itse hakea juotavasi jne. viittaa jo sellaiseen piittaamattomuuteen toisesta ihmisestä, että viittaa jo empatiakyvyn puutteeseen. Ja siihen ei amatööripsykologin keinot auta. Sellaisen ihmisen kanssa on tiedossa vain surua ja murhetta.
Nykyaikana en tunne yhtään vastaavaa pariskuntaa.
Mutta meillä kotona oli niin ennenvanhaan, että talouden pelit oli seis jos äiti sairasti. Muistan eräänkin viikon jolloin äidillä oli joku tosipaha flunssa. Me lapset oltiin silloin vielä pieniä. Isä kävi kas kummaa just silloin vaihtamassa uuden auton ja teki "muitakin hankintoja". Haki jotain aivan omituista ruokaa kaupasta, tyyliin jäätelöä ja jotain...Ja sitten kehotti meitä, että yrittäkää nyt tiskata noita astioita kun kupit loppu. Siinä sitten seisottiin penkin päällä ja tiskata räpellettiin niitä pinttyneitä astioita. Oikeesti naurattaa näin jälkeenpäin, mutta en katsois omassa kodissani vastaavaa. Kouluta sitä miestäsi.
Juu koulutus olis paikallaan aloittajan miehelle :), pienet teot kun toinen on kipeä auttaa paljon. Apteekki, kauppa, tai jos joku muu asia on ja seuranpito hetkittäin.
Nykyaikana koulutus on paikallaan tollaselle miehelle. Kun ajattelen omia vanhempiani, niin silloin oli yleistä pitää omat roolinsa. Mutta kukaan ei ollut "heitteillä". Kyllä faija haki lääkkeitä ja vei lääkäriin. Sillä ei vain ollut käytännön kokemusta miten esim. kaupassa käydään kun oli niin piloille passattu. Nykyaikana parisuhde on mun mielestä molemminpuolista huomioimista ja vastuun kantoa perheen asioista, toisistaan ja käytännöistä kokonaisvaltaisesti.
Ei kait kukaan normijärkinen nainen alistu miehen talouskoneeksi, jota ei tarpeen tullen auteta missään. Kärjistäen sanon, mutta näin mun mielipide.
Ei tuollaisen kanssa elämisestä mitään hyvää seuraa.
Itse olisin mielummin yksin kuin suhteessa, jossa minua ei arvosteta ja kaikkea yhteisen hyvän eteen tekemääni pidetään itsestään selvyytenä.
Ja mieti, jos tunnet jo nyt noin, niin miten paljon pahempaa kaikki on vaikka viiden vuoden päästä. Uskon, että olet kuitenkin yrittänyt herätellä miestäsi myös muihin kuin raivon tunteisiin vedoten.
Kaikella on rajansa. Hyväksikäytöllä ja toisen passaamisellakin!
Me kokeilimme aikoinaan mallia asua erillään, vaikka olimmekin yhdessä. Kummallakin kun oli ihan eri käsitys kodin töistä. En itsekään ole mikään siivousfriikki, mutta ihan normi tahtia imuroisin kerta viikkoon, tiskaisin kun on tiskejä, vaihtaisin rikkinäisen lampun, siivoisin ja tekisin myös ruokaa. Miehelleni nämä kaikki oli TURHAA. Kaiken kun voi ostaa. Itselleni tämä vaihtoehto ei olisi ollut koti, vaan hotelli tai joku muu kalsempi majoitus. Tein hänelle selväksi että vaikka tykkään itse laittaa kotia, se ei tarkoita sitä, että hän asuu siellä siivellä ja minä pesen pyykkejään.
Mutta ei toiminut erossa asuminenkaan ja tapailu. Kaipasin miestä kotiini. No, sitten vihdoin löysin sen oikean, joka halusi tehdä yhdessä myös kotia.
Imodium apteeksita ja olisit säästynyt taudilta todennäköisesti. Miksi ihmiset ei tajua sitä. Typerää kärsiä viikko jotain oksutautia.
Jos mies ei edes kysy mitään vatsataudin aikana olotilasta, niin aika ihme. Pelkääkö jotain. Voisi läydä kaupassa ja apteekissa puolestasi, sekä keskustella vai pelkäsikö tartuntaa. Kai miehelläsi auto on jos jaloilla ei mene. Voiko henkilöön luottaa jos sairastuu että edes auttaa vähän.
Miehen kannattaisi tehdä vähemmän töitä tai sopivasti, jos ei edes lenkillä jaksa käydä. Että jaksaisi.
Missä on miehen empatiakyky. Ei paljon vaadita siihen..
Mulla on mies, joka on huono tekemään kotitöitä. Siksi meillä onkin selkeät diili: toisella on pyykkivastuu ja toisella tiskivastuu.. Vaihdetaan aina parin vuoden välein vuoroja.
Meidän pitäis vielä tehdä selkeä työnjako roskien viemisen ja imuroinnin välille. Et toinen tekee toisen ja toinen toisen.
Musta miehiin tepsii vaan se, että niillä on jokin selkeä tehtävä. Ei ne osaa katsoa tilanteen mukaan mitä tarttis tehdä.
Eli mies huolehtii tiskauksesta, keittiön siisteydestä ja imuroimisesta. Minun vastuullani ovat pyykki, lakanoiden vaihdot, kylpyhuoneen ja vessan siivous sekä pölyjen pyyhintä ja yleinen järjestely ja organisointi.
Miehelle olemme tarkoituksella valinneet sellaiset työt, joiden hoitamatta jättäminen näkyy hyvin pian, jotta hän muistaisi hoitaa ne säännöllisesti. Minun työni ovat enemmän yleistä kodin "ylläpitoa", koska tiedämme molemmat, että hoidan joka tapauksessa tehtäväni ajallaan, vaikkei olisi ihan pakkokaan.
... Kannattaa miettiä mitä asioita pidät tärkeinä parisuhteessa. Jos toivot, että kumppanisi osallistuu myös kotitöihin, huolehtii sinusta ja vietää aikaa kanssasi. Toisin sanoen on sitoutunut parisuhteeseenne ja toimii sen tasapuolisena sekä tasa-arvoisena osapuolena, tiedät varmaan vastauksen mitä sinun tulee tehdä tässä tilanteessa. Tietenkin ihminen voi muuttua hieman ajan kanssa, mutta muutokseen tarvitaan aina ihmisen oma tahto ja ilman sitä ei muutoksia synny. Kirjoittamasi mukaan kuitenkin vaikuttaa, ettei miehesi ole halukas muutoksiin, eikä ole ottanut kuuleviin korviinsa hienovaraisia tai suorempiakaan huomautuksiasi. Mieti mitä itse haluat ja toivot suhteelta, vastaus löytyy varmasti pian sitä kautta. Jokainen meistä luo oman elämänsä juuri sellaiseksi, kuin haluaa. ...