Olen 30-vuotias mies, jolla on kolme lasta joita vaimoni hoitaa kotona. Elämä on kaikin tavoin kuralla.
Vaimoni osoittautui henkisesti täysin erilaiseksi ihmiseksi kuin minä. Olen monesti ihmetellyt, mitä helvettiä olen siinä joskus nähnytkään. Oli se mitä tahansa, niin tilanne on nyt sellainen etten rakasta enää vaimoani.
Joka päivä kotonamme kaikuu vaimon hoputus, että se ja se homma pitäisi tehdä ja ethän unohda tätä ja tuota. Komentelu on jatkuvaa. Se ei ole tervettä parisuhdetta.
Aiemmin uskoin että nuo luonteenpiirteet häviävät joskus kun aika kuluu. Nyt aikaa on kulunut 7 vuotta (naimisiinmenosta) eivätkä ne ole mihinkään hävinneet. Hän oli todellakin väärä valinta, sen olen jo myöntänyt itsekin.
Mietin usein, TÄHÄNKÖ TÄMÄ ELÄMÄ NYT SITTEN HAASKAANTUU?! Eikö minulla tosiaan ole vanhana muuta muisteltavaa kuin ikuinen riitely ja raadanta.
MITEN TÄSTÄ PÄÄSEE EROON? Mietin aina että jos haen avioeroa niin pitääkö mun todella odottaa se puoli vuotta. Hän on juuri sen luonteinen että eron sattuessa hän olisi satavarmasti heittämässä lokaa päälleni. Onhan hänen mielestään tähänkin asti kaikki ongelmat minusta johtuvia.
Eli varmasti mistään ei kyettäisi sopimaan järkevästi kuten aikuiset ihmiset ja ratkaisuja esimerkiksi lastenhoidon järjestämiseen pitäisi hakea lakituvasta. Se taas tietäisi törkeää rahanmenoa.
Voiko oikeudelta hakea päätöstä yhteiselämän lopettamisesta? Mitä vaaditaan perusteluksi, saako
päätöksen heti? TAHTOO POIS TÄÄLTÄ VANKILASTA!
Vaimoni osoittautui henkisesti täysin erilaiseksi ihmiseksi kuin minä. Olen monesti ihmetellyt, mitä helvettiä olen siinä joskus nähnytkään. Oli se mitä tahansa, niin tilanne on nyt sellainen etten rakasta enää vaimoani.
Joka päivä kotonamme kaikuu vaimon hoputus, että se ja se homma pitäisi tehdä ja ethän unohda tätä ja tuota. Komentelu on jatkuvaa. Se ei ole tervettä parisuhdetta.
Aiemmin uskoin että nuo luonteenpiirteet häviävät joskus kun aika kuluu. Nyt aikaa on kulunut 7 vuotta (naimisiinmenosta) eivätkä ne ole mihinkään hävinneet. Hän oli todellakin väärä valinta, sen olen jo myöntänyt itsekin.
Mietin usein, TÄHÄNKÖ TÄMÄ ELÄMÄ NYT SITTEN HAASKAANTUU?! Eikö minulla tosiaan ole vanhana muuta muisteltavaa kuin ikuinen riitely ja raadanta.
MITEN TÄSTÄ PÄÄSEE EROON? Mietin aina että jos haen avioeroa niin pitääkö mun todella odottaa se puoli vuotta. Hän on juuri sen luonteinen että eron sattuessa hän olisi satavarmasti heittämässä lokaa päälleni. Onhan hänen mielestään tähänkin asti kaikki ongelmat minusta johtuvia.
Eli varmasti mistään ei kyettäisi sopimaan järkevästi kuten aikuiset ihmiset ja ratkaisuja esimerkiksi lastenhoidon järjestämiseen pitäisi hakea lakituvasta. Se taas tietäisi törkeää rahanmenoa.
Voiko oikeudelta hakea päätöstä yhteiselämän lopettamisesta? Mitä vaaditaan perusteluksi, saako
päätöksen heti? TAHTOO POIS TÄÄLTÄ VANKILASTA!
Vastaukset 32
Vanhimmat
oletko koskaan ajatellut puhuvasi tästä asiasta naisellesi ilman että tuiskaset "älä valita ja muistuta jatkuvasti" vaan rauhalliseen sävyyn?
mitä jos näyttäisit vaimollesi tuon kirjoittamasi jutun ja keskustelette asiasta. jos ei auta, niin sitten ero.
Sama vika täällä..akka komentelee koko ajan että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja miksi ei ole jo tehnyt tuota jne jne... huomaa että arvostus on hiipunut kun ei sen vertaa kunnioita että ei jäkättäisi..
Ei parisuhde ole miehelle..se imee miehestä mehut
Yleensä naisella on jokin syy tähän asioista huomautteluun. Oletko tehnyt asioita joita hän pyytää tekemään? Joutuuko hän sanomaan asioista monta kertaa ennenkuin teet sen? Jos joutuu, on vikaa myös sinussa itsesssäsi, koska helpommalla pääsisit kun teet vaimosi pyytämän asian heti etkä jää odottelemaan toista, kolmatta, neljättä....pyyntökertaa.
Mikä velvollisuus miehellä on toimia vaimonsa renkinä?
Tehkööt itse jos se on hänelle niin tärkeää.
Syy huomautteluun on oma aloitekyvyttömyys, laiskuus, kielteisyys ja katkeruus elämään ylipäätään. Ei osata arvostaa itseään naisena eikä puolisoaan miehenä.
että asioillaon aina kaksi puolta ja aviolittossa kaksi jäsentä?
"Mikä velvollisuus miehellä on toimia vaimonsa renkinä?"
En tiedä mikä tilanne teillä on, mutta saattaahan olla että vaimosi tekee jo paljon kotitöitä, myös sellaisia joita et välttämättä huomaa että hän tekee....ja aviolittossahan olisi hyvä jos kummatkin tekisi niitä kotitöitä. Voisitte tietenkin laatia ihan konkreettisen listan johon sovitte mitä kumpikin tekee ja myös pidätte kiinni tuosta listasta, niin että kummankaan ei tarvitse huomauttaa toiselle tekemättömistä töistä. Niin on kummankin kannalta paljon mielyttävämpää.
Arvostatko sinä vaimoasi naisena? Annatko hänen huomata joka päivä miten ihana nainen hän on? Pienet kosketukset, katseet, huomionosoitukset jne kaiken kiireen keskellä antavat naiselle huomattavasti itseluottamusta ja sen jälkeen osaa arvostaa itseäänkin naisena. Mutta jos nainen tuntee olevansa pelkkä äiti, siivooja, kokki, pyykinpesijä ja eräänlainen kodinkone niin siinä häviää se naiseus ja "naputus" alkaa. Mutta jos häntä kohdellaan kuin "kuningatarta" niin ei pelkoa nalkutuksesta ja käskytyksestä. Monia asioita kotona voi tehdä ilman vaimon käskyäkin jos vain haluaa...
Miehen velvollisuus ei ole toimia vaimonsa renkinä - mutta hänen velvollisuutensa on tehdä jokapäiväisiä asioita PYYTÄMÄTTÄ kuten hoitaa kotia, käydä kaupassa, pestä pyykkiä yms.
Itse erosin. Ei huvittanut enää jatkaa kotiorjana, joka hoitaa lasten ja kodinhoidon ym. lisäksi kaikki korjaukset, remontit, ruohonleikkuun, lumityöt sun muut. Mitä hittoa tekee sohvaperunalla tai myöskään miehellä, joka on poissa kaiketajat? Ei voi arvostaa, ei. Arvostus täytyy ansaita. Pelkkä oleminen ei riitä.
Euroopan viisain nainen! Toivon, että JOKAINEN mies tässä maassa lukisi sun viestin ja AJATTELISI samalla...
mitä teet kotona? Hanki talonmies tekemään sinun osuutesi. Vaimo varmaan tykkäisi "talonmiehestä".
saatkin virallisen eron ja asutte eri osoitteissa, lapset tulevat sitomaan teidät toisiinne loppuelämänne tavalla tai toisella.
Mun ex-mies halusi erota ja ilmeisesti kuvitteli että se on siinä, paperit oikeuteen ja pääsee minusta eroon, mutta meillä pari lasta joten ei asia ole ihan noin. Pari vuotta meni tapellessa lasten asioista ja ylipäänsä heitettiin puolin ja toisin lokaa niskaan.
Nyt erosta yli 4 v aikaa, kummallakin omat kumppanit ja asiat rauhoittuneet, mutta silti joudumme lasten takia olemaan tekemisissä, tosin se on ystävällistä puhetta nykyään.
En tarkoita että kaikilla asiat menee näin tai sulla menisi näin mutta älä kuvittele että se vapaus koittaa heti kun saat erosi.
Ja muutenkin sanoisi että jo lasten takia olisi hyvä katsoa asiat loppuun asti, lapsille on iso juttu kun perhe hajoaa. Suosittelen että käytte vaikka perheneuvojalla tai vastaavalla, sitten jos se menee sielläkin tappeluksi niin erotkaa mutta olette ainakin katsoneet kortit loppuun asti, olette sen velkaa jo lapsillennekin.
Ja lopuksi vielä, jos autat vaimoasi kotitöissä, teet oma-aloitteisesti asioita, siivoat, käyt kaupassa, lähdet ovesta ulos lasten kanssa puistoon niin homma pelaa paremmin, jos vaimo on se joka joutuu käskyttämään lapsiaan sekä miestä niin sillon se kertoo mielestäni että kukaan siellä perheessä ei tee asioita oma-aloitteisesti, jostainhan se naputuskin johtuu..
Jää sä kotiin hoitamaan lapsia ja pesee pyykit ja siivoat ja käyt kaupassa ja teet ruuat sekä tiskaat.
Sun vaimo käy töissä.
Ja töiden jälkeen, kun hän tulee kotiin niin, hän kysyy, että mitä ruokaa. Ja valittaa, että taasko tätä samaa. Ja ruuan jälkeen menee istumaan sohvalle ja katsoo telkkaria, kun sinä tiskaat. Ja valittaa välillä, että etkö sä ole taaskaan pessyt hänen kalsareita ja silittänyt hänen paitaansa.
Tee sinä sitä joka päivä viikossa - kuukaudessa.
TAI LOPETA VALITTAMINEN!!
Minä laitan ruokaa. Minä käyn kaupassa. Minä täytän/tyhjennän tiskikoneen.
Hän hoitaa vain lapsia - sen ajan kun olen töissä.
Minulla on 16-tuntinen työpäivä.
Hänellä on 8-tuntinen.
Sanonpa vaan et jossain ON vikaa.
"normaalissa" vanhanaikaisessa liitossa, jossa mies hoitaa vain oman työn, nainen oman työn ja kodin työt. Miltäs tuntuu? Ei herkkua, näemmä. Nyt tiedät, miksi täällä "naiset naputtaa" miesten tekemättömyydestä ja naisensa huomioimattomuudesta.
Mitäs vaimo tekee sillä aikaa, kun sinä teet mainitsemiasi kotitöitä? Jos hän vain makaa sohvalla sinua komennellen, sinulla on oikeus valittaa. Mikäli hän intensiivisesti hoitaa lapsia tai tekee muita askareita, sinulla ei ole oikeutta valittaa.
Jos ei halua olla täällä, niin siitä vain otat ja lähdet, jos sinusta siihen on.
Mä epäilen, että sinusta ei siihen ole.
Olet nainut pirttihirmun.
No, jospa toisella kierroksella olisit viisaampi ja katsoisit vähän tarkempaan millaisen naisen kanssa menet yhteen.
En tiedä mitä miehet näkevät noissa pirttihirmuissa alun perin, mikä saa heidät niin pauloihinsa.
Mutta olen tosiaan huomannut, että toisella kierroksella (tai luupäisimmät kolmannella) miehet osaavat etsiä niitä ei-nalkuttavia pirttihirmuja.
Lohdutukseksi siis sinulle, meitäkin on, jotka emme muutu parisuhteessa tuollaisiksi.
....että vaihtoehdot ovat:
a) Keskustelette kahdestaan mikä on ongelmana (Tulee riita ja niin pitää tullakkin kunhan pysytte jotenkin rajoissa)
b) Menette ammattiauttajan puheille ja olette rehellisiä ja rauhallisia ja kerrotte mikä on ongelma
c)Eroatte ja käytte läpi kaiken asian omissa päissänne (parhaassa tapauksessa jopa ammatti auttajan kanssa itseksenne) ja asumuseron jälkeen palaatte yhteen kun huomaatte mitä se toinen on tehnyt kun itse joutuu tekemään samat asiat eron aikana.
olettte ällöttäviä olenkin hommannut kaksi panoa eron varalle!
seksi ja työ pitävät miehen tiellä.
avioliitto syö hiljaa miehen sisältä!
naisenkin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ollaan täälläkin!
teetkö työsi jålkeen oma aloiteesi töihin koto töihin.onko vaimosi yksin lasten kanssa.molempien lähdöt aikuisuuteen eli koti kasvatus.lain mukaan mies on pää,mut sopu sijaa saa.viekää lapset hoitoon ja nosta kissa pöydälle. lapsetb ei kuulu teidän 2 aikuisen väliseen asiaan.
no tuo tilanteesi on aika mutkallinen,
sinulla vaimo ja lapsia useampia.
Kyllä se valitettavasti niin menee,
jotta erota voi vain kahdella
tapaa lainpuitteissa
mitä tiedän asiasta.
Suhde terve tai ei, tuohon on paha
varmuudella ulkopuolisena mitään todeta.
Pois sinun on päästävä vankilasta, olen
jokseenkin sillä kannalla.
Perustaen mielipiteeni vain kertomaasi.
Neuvoisin sinua kuitenkin,
harkitsemaan vakavasti perinpohjin
koska teillä on noita lapsiakin
ja jos ovat pieniäkin.
Harkitsisit jotain keskustelu
apua/ näkökantaa tähän itsellesi,
kaikessa hiljaisuudessa ensin.
Mutta aina olisi järkevämpää,
jos vaimosikin lähtisi mukaan siihen.
Sinulla on vielä runsaasti aikaa,
päästä onnellisempaan suhteeseen kiinni.
Toisin kuin täällä sinulle vastaavalla.
Aika vilauttelee punaisia valoja
ja pakottaa pysymään kylmän rauhallisena
ja uskomaan että vielä onni kääntyy.
Tiedätkö mikä voima on keskittymisellä
ja uskon säilyttämisellä.
luet tai luette vielä ensin John Grayn, Miehet ovat marsista, naiset venuksesta? Kuulosta just et sieltä löytyis apu, kannattaa todellakin lukea! Itselle ja MONELLE on ollut suureksi avuksi tuo kirja, suosittelen sitä kaikille pareille!
Mitä sinä joka ketjuun tulet mainostamaan noita samoja hömppäkirjoja? Älytöntä yleistämistä, naiset sitä, miehet tätä. Me olemme yksilöitä, ja kuinka monet ongelmat vältettäisiinkään jos ihmiset tajuaisivat tämän eivätkä kohtelisi toisiaan kuin avaruusolioita.
eikä kukaan tarvitse mitään lupaa miltään taholta vaihtaakseen asuntoa. Senkun vuokraat kämpän ja muutat sinne.
Avioeropaperit sitten vetämään. Se prosessi omaisuuden osituksineen sun muineen kestää aikansa, mutta ei sinun tarvitse saman katon alla asua siihen asti.
Minulla om aivan päinvastainen tilanne... Yritän kauniisti vihjailemalla kertoa kotitöistä joissa haluaisin apua,mutta kun niihin ei oteta mitään kantaa niin teen ne kahtakauheejmmalla raivolla.
Ja se koska on äidin tai isän "vuoro" käydä baarissa... Apua,pitääkö äidin potea huonoa omaatuntoa jos käy kerran puolessa vuodessa (josta on ilmoittanut kuukausi aiksemmin) vai onko vaan niin huono vaimo jos suuttuu siitä että mies ilmoittaa menevänsä tänää baariin vaikka oli eilenkin... Tasan ei käy onnen lahjat...
Sinä sentään pääset baariin jos niin sovit puolisosi kanssa. Kaikilla ei ole yhtä hyvin asiat.
Jos mä menisin viihteelle niin vaimo laskisi lapset ovesta ulos ja kieltäytyisi vahtimasta. Väittäisi vaan että isä ei hoida. Perustelu olisi varmaan se ettei hänkään voi. Minun puolestani voitais asioista sopia ennakkoon mutta hän ei jostakin syystä kompromisseja suostu tekemään.
onnellinen tuossa tilanteessa? Onko vaimosi hiukan heikkopäinen? Lapset on kaikkein tärkeimmät, ei niitä aarteitaan ulos heittäisi "kun isä ei vahdi"!
Tarkoitin että sinä olet onnellinen jos kerran halutessasi viihteelle pääset. Jos olisin onnellinen niin en hitto vie postaisi tänne otsikolla "haluan pois täältä".
Ero tekee elämästä helvetin huoltajuus- ym.
ositusjupakoineen - kestätkö sen?
Ero voi tehdä lasten elämästä helvetin.
Teillä on vielä kaikki mahdollisuudet korjata
liitto esim. ulkopuolisen ihmisen turvin; joka voisi nähdä liitossanne jotain sellaista, mitä
itse ette aisti.
Älkää vaatiko toisiltanne - esittäkää toiveita - kuunnelkaa puolin ja toisin.
Ei ero ole ratkaisu välttämättä!
Olenhan minä tuota miettinyt että lakitupaan tässä joutuisi menemään asioiden ratkomiseksi kun linja on se että vaikeimman kautta ja toinen on piruuttaankin täysin haluton kompromisseihin.
Mä olen kuitenkin pettynyt tähän suhteeseen josta puuttuu kaikki romantiikka. Me ollaan liian erilaisia luonteita. Tämän lastenhoitohelvetin keskelläkin mä kuitenkin kaipaan RAKKAUTTA. En ole sellaista kokenut moneen vuoteen. Se että vuoroin komennellaan ja vuoroin ollaan mukamas hempeitä ei ole rakkautta vaan ovelasti organisoitua puolison hyväksikäyttöä.
Hae eroa jos siltä tuntuu, joskus se on hyväksi kaikille. Mutta on myös mahdollista, että jos ex on kovin laiska tekemään mitään, saat myös hänen puolestaan ilomielin lasten huoltajuuden. Oletko miettinyt asiaa, silloin sinulla on 3 palloa jalassa ja kaikki kotityöt päivätyösi lisäksi, sairaan lapsen hoidot sun muut, 24 h vuorokaudessa, silloin ei enää edes 16h riitä. Kaikki naiset eivät halua nykyään edes lasten huoltajuutta tai edes tavata heitä, monenlaista on nähty.