Vuosikausia kidutin itseäni vaikeassa liitossa, ennen kuin pistin eron vireille. Tuhannet kerrat mietin, että jos tuosta äijästä ikinä eroon pääsen, en katsokaan miehiin päin. Muutan vaikka Lintulan luostariin, ettei tarvitse miehien kanssa olla tekemisissä.
Vaan kuinkas kävikään! Kun ero oli pistetty vireille ja asiat niin sekaisin kuin ikinä, minä hullaannuin, en nyt ihan ensimmäiseen kaksilahkeiseen mutta lähes tulkoon. Menin ihan tolaltani. Rakastuin kuin teini-ikäinen. Ei nukuttanut, ei nälättänyt, töitä tein pelkän rutiinin varassa. Ajatukset oli varattu tälle miehelle. Eroakaan ei joutanut niin paljon miettimään, kun ajatuksissa pyöri vain seuraava tapaaminen. Tilani muistutti lähinnä mielenhäiriötä.
Nyt tilanne on tasaantunut, mutta olen edelleen ällistynyt omasta käytöksestäni. Tuntui, ettei minulla ollut mitään otetta omiin tunteisiin. Ne olivat ihan muissa käsissä. Onko kenellekään tapahtunut samaa?
Vaan kuinkas kävikään! Kun ero oli pistetty vireille ja asiat niin sekaisin kuin ikinä, minä hullaannuin, en nyt ihan ensimmäiseen kaksilahkeiseen mutta lähes tulkoon. Menin ihan tolaltani. Rakastuin kuin teini-ikäinen. Ei nukuttanut, ei nälättänyt, töitä tein pelkän rutiinin varassa. Ajatukset oli varattu tälle miehelle. Eroakaan ei joutanut niin paljon miettimään, kun ajatuksissa pyöri vain seuraava tapaaminen. Tilani muistutti lähinnä mielenhäiriötä.
Nyt tilanne on tasaantunut, mutta olen edelleen ällistynyt omasta käytöksestäni. Tuntui, ettei minulla ollut mitään otetta omiin tunteisiin. Ne olivat ihan muissa käsissä. Onko kenellekään tapahtunut samaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ainakin kuvauksesi vastaa hyvin sitä, mitä olen sen ikäisten naisten puuhia nähnyt.
" Tuntui, ettei minulla ollut mitään otetta omiin tunteisiin. Ne olivat ihan muissa käsissä. Onko kenellekään tapahtunut samaa? "
Kaikille niille naisille, joita olen treffaillut viimeaikoina, näyttää tapahtuneen juuri samanlainen "mopo karkasi käsistä" -ilmiö . Tasapainoisen seuralaisen etsintä jatkuu...
:)
Ilmeisesti tapaamasi naiset eivät ole hullaantuneet sinuun, kun noin ynseästi kirjoittelit. Tasapainoisuudella kukin tarkoittaa eri asioita. Omassa tuttavapiirissäni tuolle sanalle (kuten sanoille: normaali, realistinen yms.) voi antaa synonyymit: ikävä, ikävystyttävä, arkinen, tylsä yms. Jos sellaista etsit, niin sitähän on maailma täynnä.
Kun itse vihdoin olen herännyt ELÄMÄÄN elämääni, en taatusti enää tyydy silmälappuhevosen tavoin kiertämään kehää: töihin - töistä kauppaan - kaupasta ruoanlaittoon ja niin edelleen loputtomasti.
Ikäni arvasit väärin. Lapseni olen jo aikuisiksi kasvattanut.
Jotkut ovat hullaantuneet, jotkut eivät.
Olet oikeassa siinä, että maailma on täynnä tylsyyttä. Sitä on helppo löytää, vaan kun minua kiinnostaa löytää tasapainoisuutta. Minä tarkoitan sillä sanalla tasapainoa. Ikävä, ikävystyttävä, arkinen, tylsä jne ovat vasta puolet siitä tasapainosta. Toinen puoli on mukava, hauska, juhlava, yllättävä jne.
Hirven file alkaa vaikuttaa sitkeältä, jos ei välillä syö purkkihernekeittoa:)
Tämän ajan ongelma on jatkuva huippukokemusten etsiminen ja minullekaikkiheti -asenne. Aika surullista, jos lapsensa jo aikuiseksi kasvattamaan ehtineen elämänpiiri on jäänyt niin latteaksi, että pitää vielä siinä vaiheessa heittäytyä murrosikäisen teinin kaltaiseen tilaan:(
Noo... kyse on kai siitä kuuluisasta naisen logiikasta, jota me miehet emme koskaan opi ymmärtämään...
En tiedä, mitä pidät murrosikäisten puuhina. Mutta jos parin vuoden ulkomaille otettu työpesti kuuluu niihin, niin sen kun vain. Olen sitten murkku. Itse kyllä ajattelin, että voin tehdä vielä uusia asioita ja nähdä maailmaa ennen kuin jään eläkkeelle. Olen siitä oikein innoissani!
Miesten logiikka; toisin kuin sinulle naisten, on minulle tuttuakin tutumpaa. Ymmärrän miehiä -liian hyvin.
Empäs malta olla kommentoimatta..olisikohan tuossa edellisessä väittelyssä kuitenkin kysymys siitä että me ihmiset ollaan niin erinlaisia ja hullaannutaan eri tavalla.. opitaan niistä ja muututaan ajan ollessa (sanokaa yksikin asia joka on läpi elämän aina samanlainen).. Ihastuminen kun on niin paljon kiinni siitä omasta sisäisestä maailmasta..mielikuvista ja toiveista..joita sitten sijoitetaan toiseen ihmiseen ja ajan ollessa katostaan kuinka unelmat toteutuvat... Omalla kohdallani kävi niin eron jälkeen hullaannuin todella lujasti..ajan ollessa järki tuli mukaan..molemmat olemme saaneet ja oppineet paljon toisistamme.. nyt voidaan arvioida jo vähän realistisemmin toisiamme..rakastuminen joko muuttuu rakkaudeksi tai sitten se lopahtaa.. kyllä tässä varmaan tarvitaan molempia sitä tunnetta ja myös järkeä.. ja malttia "helvetti hetkessä paratiisi vuosissa".
Mikään ei ole surkeampaa kuin elämätön elämä. Kun rakastuu ja rakastaa, tuntee vahvasti elävänsä. Mies, johon ihastuin, oli minulle taivaanlahja. Sain arvostusta ja ihailua ja rakkautta monien kylmien vuosien jälkeen. Vaikka meistä ei paria tulekaan, ystäviä tulemme aina olemaan. Hän on erittäin tärkeä ihminen minulle. Toivon, että sinusta Maria tulee onnellinen!
Minunkin tunteeni ovat olleet 'korkeemmas käres'.
Sitä on varmaan mahdoton kuvitella sellaisen, jolle niin ei ole käynyt. Kun avioliittoni punainen lanka katkesi viimein, oli paikalla Hän, joka sydämeni vei. Olin aivan hullu rakkaudesta, rakkauspsykoosiksi itse tilaa jälkeenpäin ajattelen. Paino putosi,ei nukuttanut, silmät loistivat onnesta, muut ihmiset kyselivät, mitä sinulle on tapahtunut, oletko rakastunut. Yhteistä elämää me emme voi koskaan elää, mutta Hän tulee aina olemaan sydämessäni. Hän antoi minulle uskon parempaan.
Koin sellaisia tunteita, joita en ollut vuosikymmeniin kokenut, enkä kuvitellut enää ikinä kokevani. Voin jopa sanoa, että hän antoi minulle elämän takaisin. Nyt olemme ystäviä, kaukana toisistamme.
se menee.
Elämä on elämistä varten. Toiset on järkipäitä, toiset sekopäitä. Itse kuulun jälkimmäisiin... vaikka viimeisestä sekoamisesta onkin muutama vuosi.
On hyvä muistaa ja ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, toisinaan on turha yrittää selittää sellaiselle joka kokee asiat toisin.
Itse en osaa sanoa muuta kuin että koetan elää niin, että olisin onnellinen loukkaamatta ja tuomitsematta muita.
Onnea sekopäälle siitä, että olet saanut koekea tarvitsemiasi tunnetiloja.
ps. Omalta osaltani minusta tuntuu, että potentiaalinen sekopäisyyteni ei ole mitään ikään liittyvää, se on osa minua.
...tuttua on "sekoaminen".
En oikeastaan ymmärrä näitä arvostelijoita ja toppuutelijoita, itse uskon että hullaantuminen ja rakastumisen tunteet voimakkaine onnentunteineen ovat yksi (ihan hyväksyttävä)
irtautumiskeino - ja minulle ne olivat keino oppia pitämään myös itseäni arvokkaana, rakastettavana.
Pitkästä , läheisriipuvaisesta (olin itse)avioliitosta (21v) erottuani vein TOSI äärilaitaan kaiken ensin; otin vastaan kaiken rakkauden ja ihailun mitä sain (koska aiemmin olin aina laittanut mieheni tarpeet ja tunteet etusijalle, (en rakkaudesta vaan itsesäilytysvietin "pakottamana", luulin että jollen ole hyvä ja uhrautuva, hajoan ja joudun helvettiin, lakkaan olemasta, katoan hyljättynä) ja voi sitä IHMETTÄ kun sainkin rakkautta osakseni, hellyyttä, lämpöä, huomioonottamista, kaikkea sitä minkä luulin olevan minulta kielletyn ja evätyn loppuelämäkseni.
Mä ainakin oikein uin ja paistattelin siinä onnessani, tietäen että rauhoitun kyllä ajallani mutta nyt- juuri nyt- on tämän aika, minulle :)
Hyvää Uutta Vuotta
T: Entinen "kunnon"tyttö, kiltteyteen sairastunut mutta nyt terve :)
Luulen, että yksi syy tällaiseen "hullaantumiseen" on, kun tunteiden pato rikkoutuu. Kylmässä avioliitossa on tunteet lakaistu nurkkiin, etteivät ne häiritsisi elämää. Tuntuu tosiaan hyvältä, kun huomaa olevansa elossa ja tuntevansa ihania rakkauden tunteita, joita vailla on elänyt vuosikausia.
Heipsan!
olen eroamassa 20v avioliiton jälkeen. Mieheni haki eroa,alussa olin aivan sekaisin mutta NYT ovat silmäni auenneet.Minä olen nainen isolla N olen huomannut kuinka ihanaa on olla nainen.Minulle jos olisi syksyllä sanottu että hullaannun jostain niin en olisi myöntänyt mitään.Nyt olen miettinyt miestä jonka tapasin. Hän laittoi minut kerralla sekaisin.Olin kuin teini tyttö.Kemiamme kohtasi olisin voinnut tehdä mitä vain.Ajattelen häntä koko ajan ja elämä tuntuu nyt taas elämiseltä.Toivon että xmieheni on yhtä onnenlinen naisensa kanssa jonka mukaan meni.nyt vuosi on uusi ja aurinko paistaa minulle!!
Mulle kävi aivan samoin patsi että olen mies eikä tilanne ole (ainakaan vielä) tasaantunut.