Olen melkoisen hyvä (siis innokas) ihastumaan. Ei tarvita kuin kuukausi, kun olen jo autuaasti unohtanut edellisen epäonnistumisen.
Minulle käy siis näin: Tapaan ihanan miehen. Tai siis luulen näin. Mielikuvitukseni saa siivet, ja pian olen umpi-ihastunut johonkin vastatapaamaani tyyppiin. Tapailen häntä parin viikon ajan. Tutustumme toisiimme, ja ihastukseni vähenee sitä mukaa kun tutustuminen etenee. Lopulta on pakko todeta, ettei mies ollut ollenkaan sellainen KUIN KUVITTELIN.
Miten saan mielikuvitukseni kuriin ja silti ihastun? Tai miten säilytän typerät kuvitelmani, jos niille ei reaalimaailmassa olekaan vastaavuutta?
Minulle käy siis näin: Tapaan ihanan miehen. Tai siis luulen näin. Mielikuvitukseni saa siivet, ja pian olen umpi-ihastunut johonkin vastatapaamaani tyyppiin. Tapailen häntä parin viikon ajan. Tutustumme toisiimme, ja ihastukseni vähenee sitä mukaa kun tutustuminen etenee. Lopulta on pakko todeta, ettei mies ollut ollenkaan sellainen KUIN KUVITTELIN.
Miten saan mielikuvitukseni kuriin ja silti ihastun? Tai miten säilytän typerät kuvitelmani, jos niille ei reaalimaailmassa olekaan vastaavuutta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sä vaan elät elämääs eteenpäin. Älä tee turhia ongelmia asioista. Ne vaan tapahtuu ja sillä siisti.
oopee, et ikinä ajattele mitään? Teet vain, mutta et ajattele edes jälkeenpäin. Enpä nyt sinua oikein usko.
Toki, ajattelen. Paljonkin. Esimerkiksi sinun tuskaasi. Niin paljon, että..., että... minulle tuli pakonomainen tarve vastata, ojentaa käsi, silittää, lohduttaa, tehdä jotain...
Lapsellekin sanotaan, että kaikki hyvin, vaikka mikä olis.
En tiedä mikä auttaa jos ihastus ei kanna. Siihen toisaalta voi olla niin monia syitä, joita ei todellakaan kannata täällä pohtia. Ei siksi, että kyllä sinä kestät, ja just siks sä haluat puhua et selviäis, vaan...
Ehkä jotkut asiat elämä vaan opettaa ja jotkut ei. JOTKUT asiat on oikeasti sellasia ettei ne muutu ku pahempaan suuntaan rääpimällä niitä.
äh
Herttainen, kiltti ja vielpä kultainen oopee silittää tuskaista otsaani. Ah! Sinuna kyllä pitäisin varani, kun olen juuri paljastanut, millainen ihastuja olen. Sinä saatat olla seuraava...
Mulle kyllä kelpaa kaikki huomio, kun yleensä ihmiset ei pidä musta, ja ne jotka pitää kyllästyy sitten kohta.
Kyllä sä muhun saat ihastua. Mutta mä olen aika mahdoton paketti. Vihaan väkivaltaa, epäoikeudenmukaisuutta, olen totuudentorvi, (Päivi anto mulle kerran lempinimen oopeejokakaikentietää), et luulen olevani hirveän paljon kauheampi ja patologisempi tapaus ja ihastuja kuin sinä.
SILTI, epätoivoisesti kaipaan ikuista rakkautta ja elivät onnellisina elämänsä loppuun alkua...
mutta lääkettä en oo löytäny. Ei kai siitä millään eroon pääse, tai jos pääsee ni onks elämä enää hienoo? Mielikuvitus tuo paskaan arkeen jotain säpinää...
Olen itsekkin täysin samaa mieltä, että mielikuvitus on hyvä asia... ja kirkastaa paljon tätä elämän kulkua!!! Mutta ehkä nuissa suhde jutskisa sen vois haudata...ja yrittää jotain vasta sitte kun jalat todella menee alta!!