Kuukausi sitten avomieheni mursi leukani. Humalaisen illan tuloksena. Itse kävin agressiivisesti päälle, fyysisesti ja verbaalisesti. Olin mustasukkaisuuden raivossa. Mies lähti paikalta pois useita kertoja, minä vain jatkoin... Mies löi yhden ainoan kerran, liian kovaa.
Ongelmia ei todellakaan ole ollut koskaan aikaisemmin. Mies ei alista, uhkaile, harjoita henkistä väkivaltaa, ole IKINÄ aikaisemmin käynyt käsiksi. Yhteistä taivalta ja avoliittoa takana vuoden verran.
Voisiko tämä todella jäädä ainoaksi kerraksi? Monet kerrat on jo itketty, mies muutti seuraavana päivänä ulos yhteisestä kodista. Mies meni lyömättömän linjan juttusille, omasta tahdostaan. Pelästyi itseään. Koskaan aikaisemmin ei ole naiseen käsiksi käynyt.
Tällaisesta kokemusta?
Ongelmia ei todellakaan ole ollut koskaan aikaisemmin. Mies ei alista, uhkaile, harjoita henkistä väkivaltaa, ole IKINÄ aikaisemmin käynyt käsiksi. Yhteistä taivalta ja avoliittoa takana vuoden verran.
Voisiko tämä todella jäädä ainoaksi kerraksi? Monet kerrat on jo itketty, mies muutti seuraavana päivänä ulos yhteisestä kodista. Mies meni lyömättömän linjan juttusille, omasta tahdostaan. Pelästyi itseään. Koskaan aikaisemmin ei ole naiseen käsiksi käynyt.
Tällaisesta kokemusta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
itsesi kanssa tehdä? Jos se miehellä jäisikin tuohon kertaan,niin mitenkäs sinun väkivaltasi?
Erinomainen pointti. :) Itselleni olen hakenut apua omiin ongelmiini, keskusteluapua myös. Kyllä tämä on ollut jo itsessään aikamoinen opetus...
Tilanne siis kärjistyi, TÄYSIN minun provosoimana ja minun aloitteestani. En kiistä ollenkaan. Tässä tapauksessa ei suinkaan pikkuneitiä hakattu silmittömästi "ilman syytä", vaan kyllä suurin syy oli minussa, mies vain teki sen dramaattisimman virheen isona ihmisenä, joten jälki sen mukaista.
kyllä jos mies murtaisi mun leuan, niin olisi kyllä ex-mies.
"kyllä suurin syy oli minussa, mies vain teki sen dramaattisimman virheen isona ihmisenä, joten jälki sen mukaista."
oo kuule onnellinen ettei murtunu kallo ja menny henki. Hulluhan se ukko on kun löi kohti, eikä sen sijaan häipyny paikalta.
Ei kuule se mikään "dramaattinen virhe" oo jos vetää toiselta leuan murskaksi.
se on pahoinpitely.
mut sä selittelet siellä jo sen verran lahjakkaasti asiaa omaan piikkiisi, et turha rautalangasta vääntää, oot jo päättäny et pahoinpitely oli oma vikas,
No, olen itse väkivaltainen ihminen. Se on fakta. Ja itse koko hulabaloon aloitin ja jatkoin. Mies lähti tilanteesta useita kertoja pois, ja minä lähdin perään ja kävin päälle...
Ja ei, tämä ei ole uhrin itsensä syyllistämistä. Kukaan ei pikku-pirkkoa hakannut silmittömästi ilman syytä. Pikku-Pirkko ei suinkaan karkuun lähtenyt vaan suoraan päälle. Yksi huitasu. 120kg iso mies tekee ihmeitä.
Poliisille asia menee, tietenkin.
Mutta tästä ei tämän enempää. Kokemuksia lähinnä siitä, voiko todella jäädä yhteen kertaan?
Mut naiset hyvät.. saahan mies puolustautua jos itse käytte päälle. Vaikka toki fyysisesti heikompia olettekin niin kyllä sekin kipua/kärsimystä tuottaa, itse ainakin olen ottanut kovasti naistani joskus käsivarsista kiinni jottei pääse lyömään. Mut eihän hän sitä ymmärtänyt vaan samantien tuomitsi minut väkivaltaiseksi. Kantani on tämä ja pysyy..
Niinpä. Mikään ei oikeuta lyömään. Sama pätee myös naisiin... Kaksisuuntainen tie. Kiitos "mies!" kommentista. :)
No, kai tässä luottamusta rakennetaan puolin ja toisin, ja katsellaan josko suhde elpyy.
ennustajia, jotka kertovat jääkö yhteen kertaan vai ei?
Sullekin sopisi vähämmän provosoiva tyyli ja voisit itse olla vähemmän aggressivinen.
Vain itseäsi muuttamalla voi tilanne korjaantua.
Niin kauan kuin itse olet päällekäypä niin ei ole takeita mistään.
Jos miehen on pakko puolustautua, niin voi todella käydä hassusti, vaikka kukaan ei ole oikeutettu lyömään.
vaan muiden ihmisten kokemuksia. Siinä on vissi ero.
En kysele, kärjistyykö meidän tilanteemme vielä samoihin mittakaavoihin, vaan kyselen muiden ihmisten omia kokemuksia.
Mutta oikeassa olet. Omassa käytöksessäni paljon parantamisen varaa. En todellakaan kiistä.
Ja kiitos kommentista. :) Muita ihmisiä ei voi muuttaa, itseään voi. Siihen on siis panostettava, kun toinenkin on sitoutunut muuttumaan.
Itse kuristin (n.15 v. sitten) vaimoani kurkusta kännissä niin että en uskaltanut koskea/puhua seuraavan päivänäkään hänelle kun säikähdin omaa reaktiota verbaaliseen hyökkäykseen. Sen jälkeen en kertaakaan ole käynyt käsiksi vaimoon ja uskon että se ei ole minun luontainen tapa hoitaa ongelman ratkaisua. Silloin vain jokin 'naksahti'(?)
Eri paljon kiitosta Sinulle vastauksesta. :)
Mieheni ei ole ollut ikinä väkivaltainen. Ikää 30 . Eli ei ole hänelle "opittu käytösmalli" ollut koskaan, ei ole aikaisemmissa naissuhteissaan hiusta päästä katkaissut. Eikä ole minulltakaan, ennen tätä.
Ilkeä ei ole mistään kohtaan ollut IKINÄ! Paitsi tämän ainoan kerran, ja itse kyllä tiedän oman osuuteni känniseen riitaan...
Uskon vahvasti että meillä on toivoa! :)
On teillä toivoa, ihan oikeasti. Tiedätte rajanne ja
osaatte varoa jos vain tahtoa riittää. Puhukaa ja
puhukaa asioista keskenänne tai terapiassa.
Lyömätön linja on ainut oikea ja pätee myös verbaali-
hyökkäykseen.
Mun exä kävi kerran kännissä lyömään minua ja kun
pidin kiinni käsistä hän alkoi syyttämään minua
väkivaltaiseksi, aivan kuten eräs edellinen kertoi.
Toisella kertaa hän huitoi leipäveitsellä minua,
mutta onneksi sain kädestä kiinni ja veitsen pois.
Asioista ei puhuttu jälkeenpäin, mutta näihin ne
onneksi jäi. Että kyllä naisetkin osaavat.
Kiitos taas kommentista! :) Enpä olisi uskonut, että tältä palstalta yhtään asiallista kommenttia tulee. Olen positiivisesti yllättynyt, kiitos.
Poliisikuulusteluissa käyty, ja näillä näkymin me molemmat olemme pahoinpitelijöitä. Ainakin poliisi niin sanoi, minä kun löin ensin. Ja jos miehelläni olisi avustaja tai asianajaja, saattaisin saada syytteen myös herjauksesta. Että kuten kirjoitettua, tämä pikku Pirkko ei ole klassinen uhri...
Mutta joo. Molemmat teemme tahoillamme, yksin, yhdessä, ammattiauttajien kanssa ja ilman, töitä joka toivottavasti palkitaan! Rakkautta ei onneksi puutu.
Mikään ei oikeuta lyömään. Ei fyysisesti eikä verbaalisesti. Kova koulu, jonka itseki joudun nyt oppimaan.
Kiitos asiallisista vastauksista! =)
Hei Pirkko!
Tässä ensimmäisessä viestissä mietit jääkö väkivalta yhteen kertaan. Sitä on mahdotonta ennustaa, mutta kokemuksen perusteella voidaan sanoa että riski uusiutumiselle ja väkivallan tihentymiselle ja raaistumiselle on erittäin suuri.
Riitely ja väkivalta parisuhteessa ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos olette nyt olleet vuoden yhdessä ja sinulla on jo leuka murtunut, voidaan vain arvailla mitä seuraavan riidan yhteydessä tapahtuu. Mikään provosointi ei, riidankaan yhteydessä, oikeuta väkivaltaa.
Hienoa, että miehesi on lähtenyt hakemaan apua, mutta on hyvä muistaa että väkivaltaongelman hoitojaksot ovat pitkiä ja niihin pitää sitoutua. Yksi keskustelukerta harvoin auttaa selvittämään näin monitahoista ongelmaa. Sama pätee myös sinun tilanteeseesi.
Rikoksen uhrina sinun on mahdollista saada maksuttomasti apua Rikosuhripäivystyksestä. Lisätietoja ja lähimmän palvelupisteesi löydät osoitteesta www.riku.fi.
Tuon luettuani tuntuu, että itse kerjäämällä kerjäsit turpaa. Itselläni ei ole kokemusta väkivallasta parisuhteessa. Ai, ei harjoita henkistä väkivaltaa, humalaisen illan tulos = siis olitko sinä humalassa vai vain miehesi vai molemmat? Hoh hoijaa taas näitä juttuja!
Molemmat olimme humalassa. Hyvin humalassa. Ja kuten alussakin kirjoitin, itse olin agressiivisempi osapuoli. Kai sitä voi sanoa turpaan kerjäämiseksikin. Ja näillä näkymin molemmat olemme pahoinpitelijöitä lain silmissä.
Ei oikeuta toisen pahoinpitelyyn tai muuhunkaan väärinkäyttöön. Se on tekosyy millä ihmiset ratsastaa. Humalatila ei oikeuta ketään alistamaan toista henkisesti eikä fyysisesti. Ne jotka tekevät sitä saavat humalatilastaan tekosyyn mihin vedota. Suurin osa ihmisistä ei koskaan aiheuta toisille henkistä tai fyysisesti pahoinvointia vain selittelemällä, että olin humalassa. Kiva humalatila saattaa monesti parantaa ihmissuhteita. Ne jotka vetoavat humalatilaan, kun käyttäytyvät väkivaltaisesti eivät ota vastuuta omasta käyttäytymisestä, vaan pistävät syyn humalan tiliin. Olen yli 60 vuotias ja isäni ei voinut käyttää alkoholia, koska se teki isäni hyvin sairaaksi. Siitä huolimatta isäni pahoinpiteli minua pientä lasta sen jälkeen kun täytin 2 vuotta, jolloin minulla alkoi ilmetä omaa tahtoa. Isäni suku oli karjalan evakkoja ja asuimme koko suku samassa talossa. Isäni sisko kertoi minulle, että isäni oli hyvin julma minua kohtaa. En ymmärrä tätä talo oli täynnä aikuisia ihmisiä miehiä ja naisia. Miksi kukaan ei uskaltanut vastustaa isäni väkivaltaa, joka kohdistui minuun 2 vuotiaaseen lapseen. Hei eikö olisi vihdoinkin aika keskustella siitä, mitä täällä hyvinvointi Suomessa on tapahtunut ja tapahtuu!
Mitä kirjoitit.
Auttaa meitä samaan aikaan paremman elinympäristön meille kaikille?
Toivottavasti se auttaa meitä pohtimaan elämän tilannetta monelta kantilta.
Väkivalta ei ole syy, se on OIRE jostakin. Ja alkoholi kärjistää olemassa olevia piirteitä. Ei ihminen "muutu" täysin toiseksi ihmiseksi humalassa, vaan se saman ihmiset tietyt piirteet korostuvat. Ja itsestäni tulee agressiivinen, väkivaltainen ja mustasukkainen. Samat piirteet minussa on selvinkin päin, mutta alkoholi kärjistää näitä olemassa olevia piirteitä. Nuo ikävät piirtet eivät arkielämässä, selvinpäin, ole hallitsevia. Ja hallintaan nuo ikävät piirteet on saatava. Se on selvää, tai ongelma ei ikinä katoa. En itse yritä laittaa mitään alkoholin piikkiin. Enää. Kiitoksia mielipiteestäsi ja vaikean asian jakamisesta!
turpiin, kun jaksaa riittävän kauan kerjätä.