No niin, liityn petettyjen vaimojen joukkoon! Sain vasta pari viikkoa sitten tietää, että miehelläni ollut suhde jo viime keväästä asti. Suhde kuulemma on päättynyt loppusyksyllä??? En oikein usko tuotakaan, kun on minulle kaikenlaista tässä matkan varrella valehdellut.Ollaan oltu aviossa jo pitkään ja lapset ovat isoja, nyt meillä olisi aikaa nauttia toisistamme ja harrastaa kaikkea yhdessä, sitä ollaan odoteltukin. En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, hankalaksi asian tekee se että rakastan miestäni paljon. Muuten olisinkin jo pakannut tavarani ja lähtenyt kälppimään. Mies katuu hirveästi, niinhän ne aina tekee. Vähättelee tekoaan ja tahtoo jatkaa kanssani. Sanoo rakastavansa minua, pyytää että mennään etelänmatkalle ja aloitetaan uusi elämä yhdessä. No, hänelle se tietysti olisi helppoa aloittaa alusta mutta miten voin antaa anteeksi ja miten voin unohtaa? Luottamus on tietysti myös mennyt. Haluaisin kyllä jatkaa hänen kanssaan, ei ole kyllä sellaista tyyppiä että pettäisi parin vuoden päästä uudestaan, vaikka eihän sitäkään tiedä. Oli tuo hänen "misunsa" paljon nuorempi ja varmaan myös kauniimpi kuin minä, sekin satuttaa, vaikka en itsekään ruma nainen ole, vaikka nykyisin on alkanut siltä tuntumaan. Itsetunto tässä alkaa myös mennä, tuntuu etten ole nainenkaan enää. Olen tosi herkkä ihminen, varmaan senkin vuoksi tämä tuntuu ihan hirveältä loukkaukselta. Yritänkö tämän pettäjän kanssa vielä vai lähdenkö kälppimään? Olisi kyllä raskasta lähteä tässä iässä, nuorena olisin kyllä heti lähtenyt ja hakenut uuden miehen itselleni.
Kertokaa mitä minun pitäisi tehdä???
Kertokaa mitä minun pitäisi tehdä???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä tee hätiköityjä ratkaisuja tässä vaiheessa. Yritä nyt vaan kestää ja saada ajatuksiin tolkkua vähän kerrallaan. Sitten kun pystyt järkevästi asiaa ajattelemaan, niin siinä vaiheessa voit miettiä uskallatko enään luottaa. Pariterapiaan kannattaa varmasti mennä jossain vaiheessa jos vähääkään ajattelet että avioliittoa jatkat. Jos saat jostain kirjan revitty sydän, niin lukekaa se molemmat. Kirjassa on tietoa esim. siitä miten surutyö petetyn kohdalla etenee. Olen tosi pahoillani että sinulle kävi noin. Tiedän omakohtaisesti millaista helvettiä käyt nyt läpi, mutta voin luvata sinulle että jokainen päivä tästä eteenpäin on parempi kuin eilinen.Yritä jaksaa, oman itsesi vuoksi. Ja hei kukaan ei ole kauniimpi kuin SINÄ.
sinua hän kuitenkin rakastaa.
Ole onnellinen, että sulla on sellainen mies, joka kelpaa muillekin!
Kiitokset teille viesteistänne! On lohduttavaa kuulla toisten tarinoita, vaikka nämä ovatkin aina valtavan raskaita kokemuksia. Aioin lukea mainitsemasi kirjan, siitä on varmasti apua. Parisuhdeterapiaan mieheni ei halua tulla, joten sellaista apua en voi saada. Voin tietysti itse mennä terapiaan, mutta ei siitä varmasti ole samaa hyötyä kuin että yhdessä mentäisiin.
Olen todella ajatellut mennä hänen kanssaan etelään, katsotaan sitten matkan jälkeen miten asiat alkavat menemäään. Täytyy ottaa päivä kerrallaan!
..mitä tähän nyt oikein lohdutukseksi voimia antamaan, tärkeintä on pitää itsesi kasassa jotenkin jos ei muuten niin lasten voimalla. lapset on lapsia aikuisinakin ja tarvitsevat sinua. Itse kävin saman helvetin läpi joitakin vuosia sitten (pieniä vielä kotona) luotto miehiin koki rajun kolauksen, en seurustele vaik erosta on 2v. Vientiä olis, kiitos ei, tämä pöljä vaan rakastaa exää joka on viimeisen vuoden onnistuneesti myös käyttänyt tunteitani hyväkseen. Tiedostan kyllä tilanteen ja nyt olen onnistunut pysymään etäällä jo kuukauden hänen pyynnöistään huolimatta.Hyvä minä!! Uskallan väittää ettei suhteenne tule enää koskaan toimimaan vilpittömästi, nauti kuitenkin matkasta ja sen mukanaan tuomista ihanuuksista, mutta ole varovainen - älä riko itseäsi enempää!!!
Kiitos vastauksestasi! Uskon itsekin, ettei liittomme enää koskaan voi palautua ainakaan ihan ennalleen. Luotto on mennyt, ei voi mitään. Olen herkkä ihminen ja edelleenkin asia pyörii melkein koko ajan mielessäni. Olen sentään saanut jo öisin nukuttua, se vähän auttaa asiaa. Olen edelleenkin kahden vaiheilla, vaikka mies on nyt valtavan mukava ja ottaa minut kaikessa huomioon. Mutta olisi tosiaankin voinut ajatella minua vähän aikaisemminkin. Erossa minua pelottaa suuri kaipuu miestäni kohtaan ja totaalinen yksinäisyys. Onhan minulla pari ystävää, mutta heilläkin on omat menonsa. Ystävyyssuhteet kun ovat liiton myötä jääneet, kaikki ovat olleet pariskuntia, joiden kanssa en enää eron jälkeen voi kovin paljon seurustella. Tiedän, että olisi vielä paljon, paljon vaikeampaa jos lapseni olisivat pieniä, mutta onhan tämä aina jokaisella oma tragediansa. Olemme nyt varanneet matkan toukokuulle, katsotaan mitä tuleman pitää...
hei sinulle.käyn tässä itse läpi samaa asiaa kuin sinäkin.sain mieheni kiinni muutama vuosi sitten ja silloin ajattelin etten hengissä selviä,olom oli tosi kamala.sairastuin vakavaan masennukseen ja laihduin toistakymmentäkiloa.pakko oli sitten siinä vaiheeessa hakea apua.kun aikaa sitten oli kulunut,ja pystyin asiaa käsittelemääm,ja puhumaan mieheni kanssa,me molemmat halusimme jatkaa ja yrittää uudestaan.olen aina kyllä ollut sitä mieltä etten voisi antaa anteeksi pettämistä,mutta halusin yrittää,koska rakkautta on paljon jäljellä.mutta helppoa se ei ole ollut,mutta tässä olemme edelleen ja siitä on3vuotta.mieheni kyllä on monin tavoin muuttunut ja näyttää kyllä että katuu tekoaan.sanoisin sinulle että jos molemmilla on halua ja tahtoa niin yrittäkää ennenkuin teette mitään suurempaa päätöstä.sillä eihän se ero paljon vaadi,mutta se anteeksi antaminen ja yrittäminen on se missä vaaditaan.tie ei ole helppo ja toisinaan minullekin tulee vielä pahoja päiviä.mutta avioliito on sen arvoista että sitä kuitenkin kannattaa yrittää.toista kertaa minäkään en anteeksi anna.
Moi. Ymmärrän sinua oikein hyvin. Itsetunto saa todella kovan kolauksen miehen petturuudesta. Olen sortunut viiniin josta haen lohdutusta omaan olooni. Tuntuu tosi pahalle ja apaattisena istusekelen kaiket ajat mieheni vierellä. Minulla on tunteita kovasti miestäni kohtaan ja tahdon jatkaa yhteistä taivalta, kaikesta huolimatta. Ajattelen, että kuuntele sisintäsi ja anna niiden johdatella-kävi sitten kuinka hyvänsä. Mene miestäsi vastaan ja jutelkaa, koska pettäminen ei ole niinkään kiinni tunteista vaan siitä että miehille on niin paljon helpompaa hakea lohdutusta vieraista naisista, kun elämässä on vaikeuksia. Se on kuules aika yleistä. Jaksamista sinulle.
Miehesi jäi kiinni, katuu tekoaan. Haluaa hyvitellä. Mutta oletko varma ettei jatka suhdettaan? Minun salarakas jäi kiinni ja sai vaimonsa uskomaan että suhteemme loppui. Ja sehän vaan jatkui ja jatkui...kunnes minä väsyin kakkosena oloon. Pitkästä salasuhteesta ei ikävä kyllä pääse niin vaan eroon. Siinäkin kummasti kiintyy toiseen. Ja valheet jatkuu. Kakkosista piristystä hakevat miehet ovat uskomattoman röyhkeitä valheissaan niin kotiin kuin salaiselleen. Nykytekniikalla yhteydenpito helppoa. Monta puhelinta ja meiliosoitetta...kuka niiden perässä pysyy. On työmatkaa, pelimatkaa ym illanviettoa!! Ja todellisuudessa ollaan sen salarakkaan kanssa. Älkää vaimot ihan oikeasti uskoko kaikkea! Kertoisin salarakkaani vaimolle jos uskaltaisin, viitsisin. Mutta viestintuojahan aina ammutaan... Ja todellisuudessahan vika on aina sen toisen naisen, ei sen oman aviomiehen. Uskottomuus, salasuhteet on niin yleisiä...kukaan ei enään niistä välitä. Meistäkin tiesi koko miehen lähipiiri, mutta vaimolle kukaan miehen kavereista ei kertonut, pehetuttuja. Katselivat vaan hyväksyvästi vierestä kun kaverillaan meni hyvin. Jälkikäteen ajatellen ihan sairasta touhua. En tajua miten alistuin moiseen!
varattu mies ei millään halua lopettaa salasuhdetta, vaikka kakkosnainen alkaa jo olla väsynyt, mies vaan jatkaa ja jatkaa...ja varsin tuttu juttu,että kun käry käy, kotitilanteen rauhoituttua salasuhde jatkuu. Tällä kertaa mies on vain vielä varovaisempi, yhteydenpito vain työpäivän aikaan ja s-postilla. Minunkin varattu mieheni halusi heti käryttyään jatkaa, sanoi että olen koko ajan hänen mielessään. En suostunut enää jatkamaan, mies oli valintansa tehnyt.
Jokainen kokee pettämisen eri tavalla, vaikka samasta asiasta on kyse.Valhe on pahinta mitä tiedän ,reilu tunnustuskin olisi parenpi.Miehen tietenkin pistät tielle,et sinä.Tuollaisen teon jälkeen ei miehellä ole enään elämässäsi tilaa.Katuu,jatkaa elämää,vähättelee tekoja,rakastaa ajattele hyvä ystävä miten miehesi ajattelee rakkaudesta kun juuri vieras ihminen on tärkeänpi Etelänmatkalle ja uusi elämä miehen lokikkaa, mitäs sitä ruttuja ruusaa kun eurolla saa silijaa .Unohtaa et voi koskaan,usko pois tosi asia.Hyvää kevättä,jaksamista ja paistaa se aurinko vielä risu kasaankin.kanssaeläjä.
vähättelee tekoaan..se kertoo paljon. Eikä suostu tulemaan perheterapiaan. Ei kadu oikeasti, ei halua tehdä työtä suhteenne eteen. Todennäköisesti suhde on jatkunut tähän päivään asti,ja jatkunee vieläkin selkäsi takana. Sorry, mutta huonolta kuulostaa.
60v tai sinnepäin, kun lapsetkin ovat jo aikuisia; ajattele järjellä. Neuvo voi tuntua pahalta, mutta kannattaa.
Yhteisiä hyviä päiviä on vielä edessäpäin ja kannattaako kaikkea pistää tasaiseksi pettämisen vuoksi. Tai puoliksi. Teillä on varmaan tunteita toisianne kohtaan ja myös yhteisiä rakkauden tunteita lapsiinne ja kenties lastenlapsiinne.
Antaa miehen viedä sinut etelään ja järjestäköön muutakin hemmottelua.
Ole tarkkana , että suhde ei jatku, se on ehto. Ja yleensä nämä jo vanhemmat miehet eivät itse eroa halua, voi olla uuden mukavan keski-iän alku ja mukava yhteinen eläkeikä.
Kaikkea sattuu ja tapahtuu, älä päästä miestäsi aivan helpolla, mutta tälläinen ei maata kaada.
Itse olen saman kokenut ja hyvin nyt pyyhkii niin suhteessa kuin taloudellistikin, eikä sekään ole enää tässä iässä mitätöitävä asia.
Rahalla myös saa mukavia asioita ja elämyksiä ja tunnepuoli voi olla hyvä. 50-60 vuotiailla usein rakkautta, ja syvää sellaista.
ja tuskaasi yhtään vähättelemättä, mutta: Jos mies sanoo rakastavansa sinua ja haluaa aloittaa alusta, niin miksi hän juuri siinä valehtelisi?
nyt hädän hetkellä sanoo nyt tätä tai tuota,pelastakseen oman nahkansa ja keventääkseen omaa minänsä, omaaa tuntoa tuollaisella luuserilla ei ole.´RAKASTAA SINUA .olis ajatellut ennnemmin.