Äärettömän laiska ja passiivinen mies!

Olen aika hämmentynyt siitä mihin suhteeni miesystäväni kanssa on mennyt näin lyhyessä ajassa. Olemme asuneet vuoden yhdessä ja olemme molemmat opiskelijoita. Suhteen alkuaikoina ja ensimmäisen puolen vuoden ajan yhdessäasumisestakin meillä meni hyvin. Emme ole riidelleet juuri lainkaan, koska olemme molemmat hyvin rauhallisia ja epädramaattisia ihmisiä. Mies on kaikin puolin 'kunnollinen' ja sympaattinen, ja olemme samanhenkisiä, saman arvomaailman omaavia jne, joten en todellakaan kovin helpolla luopuisi hänestä. Rakastan häntä todella. Nyt vain olen tilanteessa jossa en tiedä mitä pitäisi tehdä ja ajatella, kun mieheen ei saa mitään kontaktia ja hänestä on muuttunut äärimmäisen passiivinen.

Ei hoida omaa osaansa kotitöistä - hän on aina ollut laiska ja niin olen minäkin eikä meistä kumpaakaan haittaa esim. sotkuisuus, mutta ne välttämättömät asiat kuten tiskaamiset, pyykit ja iso osa kauppareissuistakin jää minun hoidettavakseni koska miestä ei yksinkertaisesti haittaa esim. syödä kerran käytetyltä lautaselta tai käyttää samoja vaatteita ties kuinka kauan. Häneen siis EI tepsi se keino että 'lakkaa tekemästä niitä kotitöitä niin hänen on pakko'.

Eikä siinä kaikki, hän ei tee oikein mitään muutakaan. Ei jaksa käydä koulussakaan enää niin ahkerasti, väittää ettei tarvitse luentoja... Hän on luonnostaan TODELLA älykäs joten ei kai periaatteessa niitä tarvitsekaan, mutta kun mokoma on liian laiska edes lukemaan kotonakaan joten hänen opintomenestyksensä on mielestäni rankkaa alisuoriutumista verrattuna hänen potentiaaliinsa. Tämä hirveä laiskuus huolestuttaa minua koska pelkään että hänestä tulee vielä joku elämäntapatyötön jonka joudun elättämään. Itse olen hyvin kunnianhimoinen urani suhteen. Mies loukkaantuu ja mököttää kun yritän puhua asiasta. Hänen mielestään ilmeisesti syyttelen häntä siitä, että hän pärjää huonosti koulussa, mikä on aivan väärä tulkinta asiasta.

Muutenkin jätkä on hirveän passiivinen nykyään, nukkuu liikaa ja ihmeellisinä ajankohtina (valvoo myöhään yöhön koneella, nukkuu päivisin), ei käy juuri missään, ei ole kiinnostunut seksistä, tykkää hellyydestä kun teen aloitteen mutta itse ei ota kontaktia siinäkään suhteessa... selvästi miestä joku vaivaa, mutta ei puhu, väittää että kaikki on ihan ok ja kieltäytyy ottamasta asiaa vakavasti (tyyliin kohauttaa olkapäitä ja mumisee että 'ei sitä aina kaikkee jaksa'). Hänen mielestään suhteessamme ei ole ongelmia. Sen tiedän että hän rakastaa minua eikä kyseessä todennäköisesti ole pettäminen tms, koska hän ei käy missään missä sitä voisi tapahtua ja on muutenkin äärimmäisen uskollinen. Mistä on kyse ja millä suhteen voisi pelastaa? Turhauttaa niin pirusti katsella perunasäkkinä tv:n edessä makoilevaa miestä joka ei viitsi tikkua ristiin pistää oman tulevaisuutensa tai meidän parisuhteemme eteen. Onko tälläinen passivoituminen miehille ihan yleistäkin parisuhteessa ja ihan normaali juttu, jota yritän tulkita liikaa?