hei kaikille!
haluan udella tämmöistä asiaa, että onko muilla samanmoista "ongelmaa" kuin meillä, ja mitä tehdä.
eli mies on aina väsynyt. ei jaksa yksinkertaisesti mitään muuta kuin nukkua. lapsetkin kun ovat sylissä, niin ei mene kuin muutama minuutti niin mies nukkuu.
parisuhteelle ei jää aikaa juurikaan, kun toinen on niin väsynyt. myös mies tiuskii kokoajan lapsille. hermoja ei ole yhtään.
itse jos korotan ääntä/sanon jostakin asiasta useamman kerran, niin mies hermostuu ihan hiiteen. alkaa tärisemään, ei saa sanaa suustaan. joitakin asioita on jo näiden rinnalla tapahtunut. mm. kaapinovi lähti eräänä päivänä paikaltaan, tietokoneeseen lyötiin nyrkillä ja näyttö rikki, ym ym. myös yhden kerran mies on yöllä minun kurkkuun käynyt kiinni (ja sekin vain sen takia, kun lapsi heräsi ja pyysin häntä hereille, että itse saisi nukkua edes jonku yön heräämättä). tällöin poikamme näki tämän "kohtauksen" jolloin mieheni rauhottui. mutta aamulla mies ei muistanut tapahtuneesta mitään.
itsellä on jotenkin sekaiset tunteet. mies on hyvä isä, silloin kun jaksaa lapsienkanssa touhuta. myös hyvä mies, silloinkun hänellä on virtaa minulle. mutta olo on hirveän yksinäinen. kaipaan hellyyttä, rakkautta, toista aikuista ihmistä rinnalle jonka kanssa saisi muutaman sanan illasta vaihtaa. myös itselläni olo on pelottava. tuntuu että en uskalla enään suuttua, korottaa ääntä, kun pelkään että mies suuttuu kunnolla.
mies ei ole puhuja tyyppiä. olemme olleet 7v yhdessä ja yhtään ainutta riitaa emme ole puhuneet, kun mies ei yksinkertaisesti osaa puhua, eikä saa sanaa suustaan. olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, mutta ei auta.
myös lääkärissä mies kävi pari kk sitten, ja terve oli. mutta hän ei puhunut tästä ahdistuksestaan mitään, vaikka puhe olikin.
en oikein tiedä mitä tekisin. rakastamme kyllä toisiamme, mutta tämä vaihe on kestänyt niin kauan. vuoden verran suunnilleen, pikkuhiljaa pahentuen. tuntuu että kun en jaksa enään yrittää puhua ja sanoa. olen vaan ja itken itseni uneen.
onko kenelläkään kokemuksia?
haluan udella tämmöistä asiaa, että onko muilla samanmoista "ongelmaa" kuin meillä, ja mitä tehdä.
eli mies on aina väsynyt. ei jaksa yksinkertaisesti mitään muuta kuin nukkua. lapsetkin kun ovat sylissä, niin ei mene kuin muutama minuutti niin mies nukkuu.
parisuhteelle ei jää aikaa juurikaan, kun toinen on niin väsynyt. myös mies tiuskii kokoajan lapsille. hermoja ei ole yhtään.
itse jos korotan ääntä/sanon jostakin asiasta useamman kerran, niin mies hermostuu ihan hiiteen. alkaa tärisemään, ei saa sanaa suustaan. joitakin asioita on jo näiden rinnalla tapahtunut. mm. kaapinovi lähti eräänä päivänä paikaltaan, tietokoneeseen lyötiin nyrkillä ja näyttö rikki, ym ym. myös yhden kerran mies on yöllä minun kurkkuun käynyt kiinni (ja sekin vain sen takia, kun lapsi heräsi ja pyysin häntä hereille, että itse saisi nukkua edes jonku yön heräämättä). tällöin poikamme näki tämän "kohtauksen" jolloin mieheni rauhottui. mutta aamulla mies ei muistanut tapahtuneesta mitään.
itsellä on jotenkin sekaiset tunteet. mies on hyvä isä, silloin kun jaksaa lapsienkanssa touhuta. myös hyvä mies, silloinkun hänellä on virtaa minulle. mutta olo on hirveän yksinäinen. kaipaan hellyyttä, rakkautta, toista aikuista ihmistä rinnalle jonka kanssa saisi muutaman sanan illasta vaihtaa. myös itselläni olo on pelottava. tuntuu että en uskalla enään suuttua, korottaa ääntä, kun pelkään että mies suuttuu kunnolla.
mies ei ole puhuja tyyppiä. olemme olleet 7v yhdessä ja yhtään ainutta riitaa emme ole puhuneet, kun mies ei yksinkertaisesti osaa puhua, eikä saa sanaa suustaan. olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, mutta ei auta.
myös lääkärissä mies kävi pari kk sitten, ja terve oli. mutta hän ei puhunut tästä ahdistuksestaan mitään, vaikka puhe olikin.
en oikein tiedä mitä tekisin. rakastamme kyllä toisiamme, mutta tämä vaihe on kestänyt niin kauan. vuoden verran suunnilleen, pikkuhiljaa pahentuen. tuntuu että kun en jaksa enään yrittää puhua ja sanoa. olen vaan ja itken itseni uneen.
onko kenelläkään kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hyvä lapsille ja sitä paitsi, miehesihän on väkivaltainen. Oletko ihan varma ettei miehesi muista kurkkuusi käymistä??!!
Minä ottaisin lapset kainalooni ja muuttaisin.
eti täältä apua!
Älä vatkaa yksin!
Jos mies käy kurkkuun kiinni, se ei ole enää pikkujuttu!
Hae apua ja äkkiä!
Lapsi kokee väkivallan eritavalla, siitä jää ikuiset arvet pieneen mieleen!
olen samaa mieltä että tuollaista käytöstä ei missään nimessä pidä hyväksyä.Oma ja lasten koskemattomuus pääasia.
Mutta koska hän ilmeisesti mennyt lääkäriin niin varmaan itse epäilee ettei kaikki oikein,ja kuten sanot niin ei olekkaan hänen normaalia käytöstä' vaan kehittynyt/pahentunut vuoden sisällä
minusta kuulostaa aika pahalta masennukselta, (ei siis ihan terve vaikka yleistarkastuksen mukaan olisikin) se sairaus ihan siinä kuin fyysisetkin sairaudet.
Kilpirauhashäiriö josta minulla itse kokemusta kuulostaa myös mahdolliselta, kun ei jaksa mitään ja tuntee itsensä saamattomaksi eikä tajua syytä ja sitten vielä tuntee ympäristön paineet niin siinä helpostii tulee agresiivisuutta mukaan ( ei silti siis hyväksyttävää)itselläni diagnoosiin kesti reilu vuosi ja noin 10 lääkärillä käyntiä ikinä ei löytynyt mitään, itse tuli sellainen tunne että sekoamassa, kunnes yksi lääkäri keksi että tarkastetaanpas noi arvot. Ja hups mikä helpotus lääkityksellä ja leikkauksella sitten parissa vuodessa toivuin entiselleni, tai melkein, olen hieman suvaitsevampi enkä heti pidä laiskana jos joku väsymystä valittaa niinkuin ennen tein.
Toipumisaika oli omalla kohdalla pitkä koska paljon "vaurioita " ehtinyt kropassani (saatika mielessä)tapahtua, siksi nopea diagnoosi tärkeä.
Eli kannattaa mennä vaan uudestaan lääkärille ja kannusta häntä kertomaan kaikki oireet ja tuntemukset, se on varmaan vaikeaa mutta vain näin voi lääkäritkään oikeasti syyt löytää.
Ja hän yrittää urhoollisesti olla valittamatta, vaikka nukahtaakin istuilleen lapset sylissään.
Sinä valitat päälle.
Miehelläsi on nyt isompia ongelmia, koita tukea häntä, tai lapsilla ei kohta ole isää lainkaan.
Voisitteko järjestää miehelle lomaa perheestä, jotta hän saisi nukkua edes univelkansa pois. Viikko riittäisi varmasti mainiosti. Siis jossain muualla kuin kotona. Olisikohan mahdollista järjestää miehelle jokin muu asunto nukkua muutama yö viikossa? Se olisi jatkossa ehdoton edellytys hyvinvoinnille.
Ihmiset kuin kestävät tuota unettomuutta niin eritavalla. Toiset sairastuvat siitä vakavasti, toiset kestävät sitä vuosia.
kuulostaa aika pitkälti samalta kuin meidän huushollissa.. meillä ei ole vielä lapsia mutta mies on koko ajan väsynyt, kun tulee töistä kotiin niin menee n.30min ja hän on jo nukkumassa, kun yritän kysyä asiasta niin vastausta ei saa tai jos rupean tivaamaan niin hän suuttuu (väsymyksen lisäksi hänellä on välillä kovia kipuja jaloissa jonka ansiosta hän on erittäin ärtynyt).. kerran hajosi kihlajais lahjaksi saatu kahvikuppisetti (2pentikin kuppia ja tassit) ja kerran hän heitti tietokonepöydän ympäri niin että näyttö meinasi haljeta (onneksi ei sentään haljennut), ja vähän väliä paukuttaa ovia perässään ja karjuu.. hän on entistä tyttöystäväänsä joskus lyönyt mutta minuun hän ei ole koskenut.. myöskään minä en uskalla enää ruveta riitelemään vaan annan asian olla..
meillä tosiaan kanssa mies ei puhu tunteistaan tai jaksamisestaan vaan vetää herneet nenään aika pienestäkin..
meillä toimii kirjeen kirjoittaminen.. niin tyhmältä kuin se kuulostaakin mutta toimii.. jos on joku isompi ongelma mistä tiedän että kasvotusten puhumalla nousee kauhea meteli ja tavarat lentää niin kirjoitan kirjeen (ja laitan sen kuoreen) ja jätän kirjeen esim. keittiön pöydällä tai työlaukun päälle niin että mies näkee sen ja voi lukea sen kun hänelle itselleen sopii, tämän jälkeen mieheni joko kirjoittaa vastaus kirjeen tai sanoo kasvotusten..
jos mies sanoo kasvotusten niin hän on jo rauhoittunut ja ajatellut asiaa niin paljon että hän ei enää rupea riehumaan.. kun ja jos kirjoitat kirjeen niin kirjoita se niin että siinä on rakentavaa kritiikkiä ja myös miehen hyviä puolia jolloin hän ei niin paljon ota nokkiinsa niistä kriittisistä sanoistasi..
onnea ja jaksamista.. muista kertoa lapsillesi että äiti ja isä rakastaa vaikka välillä riidelläänkin, tulee lapsille turvallisempi olo..
Täällä on tismalleen sama tilanne ja oli hyvä kun kirjoitit sillä minäkään en yhtään tiedä mitä teen kun toinen ei voi puhua ja vaan pakenee unten maille tai muualle.
Nyt on kyllä niin että ettei muutosta tapahdu kohta niin silloin meidän on lähdettävä.
Olen antanut tilaa, teen kaiken täällä kotona, yrittänyt jutella, kirjoittaa y.m. y.m. Ja se on totta niinkuin eräs kirjoitti että luultavasti miehesi on palaamassa loppuun, niin munkin mieheni sanonutkin. MUTTA se ei oikeuta sellaiseen käytökseen että koko perhe saa pelätä sekä arvailla missä nyt mennään. Ei minullakaan ole lopputtomasti voimia, eikä sinulla.
Minulla on myös hyvin sekava fiilis enkä ollenkaan tiedä mitä tekisin. Meilläkin riidat "lakaistaan maton alle", mistään ei puhuta kunnolla ja miehen käyttäytyminen on kyllä kaikkea muuta kun rakastava. En minäkään mikään siveyden sipuli ole mutta en kuitenkaan pakene. Minun on jaksettava ympäri vuorokauden lasten takia. Kokoajan hänellä on väsymystä, masennusta, rankkaa, kipuja ym ym mutta vähättelee minun ongelmat. Esim ei välitä ollenkaan jos olen thannen asteen kuumeessa. Menee vaan nukkumaan ja minä saan hoitaa kotia kuten ennenkin. Jos anelee että saisinko levätä niin saan olla 3 minuuttia, sen jälkeen tuo lapset minulle ja väittää ettei ne halua olla hänen kanssaan (ihme sinänsä..katsoo vaan telkkaria tai pelaa tietokone pelejä).
Minusta tuntuu että olen muuttunut ja olen muuttumassa. Minusta tulee pikkuhiljaa hiljainen ja katkera. Mieheni ei halua viettää meidän kanssa aikaa paitsi joskus harvoin kun hänelle sopii. Pääsiäinenkin menee yksin lasten kanssa. Olen yrittänyt koristella vähän, suklaa munia ym mutta sydän kyllä itkee koko ajan.
käytös mieheltä niin minä sinuna lähtisin piakkoin,
aloittaja kuitenkin kertoi että tämä tullut viimeisen vuoden sisään ja silloin minä kyllä niin kuin joku yllä epäilen masennusta tai kilpirauhassairautta tai muuta vastaavaa joka vaikuttaa ap,n kuvailemalla tavalla. Ihminen kun on niin väsynyt sairauden takia voi nukahtaa jopa kesken lauseen, ei se ole tahdosta siis tietoisesta valinnasta kiinni ja kun sairaus hiipii pikkuhiljaa niin ei tätä ihminen ymmärrä vaan saa lisäpaineita siittä mitä tietää että pitäisi tehdä/hoitaa, ikävä kyllä kun siinä tilanteessa häntä vielä painostetaan niin agresiivinen reagointi aika yleistä (ei silti oikeutettua)
Kehottaisin aloittajan kirjaamaan ylös suurinpiirteisen aikajanan johon laittaa lisääntyneet/tihentyneet oireet ja keskustelee miehen kanssa että näin ei voi jatkua ja koska tämä käytös ei kuulu miehelle jonka kanssa perheensä perustanut niin ei kun uudestaan lääkärille ja vaimon laatima lista mukaan tueksi jotta saa kaikki kerrottua, vaikka häntä itsekkin jopa pelottaisi oma käytös niin kaikkia ei välttämättä saa sanotuksi etenkin jos vaan lyhyt terveyskeskus aika, kannattaa siis pyytää heti ajanvarauksessa pitempää aikaa.
OTA MINUUN YHTEYS
oma isäni niin sanotusti napsahti lasten myötä. olen keskimmäinen kolmesta lapsesta 70-luvun loppupuolelta. isäni ei kestänyt lapsen itkua tms, vaan rupesi raivoamaan syyttä,masentui ja käveli naama valkoisena ja syytteli äidin sukua ties mistä. tuulen vaihtelut olivat valtavia ja oireet aika narsistisia. tilannetta pahenti yrittäjyys ja talousvaikeudet. Kommunikointi vanhempieni välillä oli olematonta, ja äitini vältteli asiasta puhumista, sittemmin kaatoi ns paskan meidän niskaan. lääkäri oli aikoinaan jotkut lääkkeet antanut mutta isäni ei syönyt niitä. Vanhin meistä lapsista meni pahasti rikki henkisesti koko lapsuutemme jatkuneiden epävarmuuksien ja henkisesti hyvin hankalien olosuhteiden seurauksena. hänen ja isän välit ovat aivan onnettomat, suorastaan vihamieliset. Myös muihin on jäänyt pysyvät henkiset vauriot, pahiten juuri vanhimpaan sekä äitiini. Oman isäni syyt olivat moninaiset, todennäköisesti hän oli kohdannut saman omassa lapsuudessaan. Tärkeintä olisi nyt saada mies puhumaan asiasta jollekkin. Ammattiapu olisi parasta, eli jos mies myöntää masentuneensa, hänet olisi hyvä saada keskustelemaan esim mielenterveystoimistoon olostaan. jos asian saa kerran avattua, on siitä helpompi lähteä puhumaan asioita auki. Väsymys voi olla oire masennuksesta (itse väsyn käydessäni lapsuuden kodissani) tai fyysisestä sairaudesta. todennäköisesti ei mene ohi nukkumalla, jos kerran kyse ei ole univajeesta, eli ei esim valvo vastaavasti netissä öitä. Valitettavan usein näkee lehdissä juttuja perhetragedioista joissa isä on lahdannut vaimon taikka kaikki. oman lapsuuteni perusteella voisin sanoa että sitä ennen on juurikin tapahtunut vastaavia ovien paikoiltaan lähtemisiä, seiniin heitettyjä astioita, rikki lyötyjä ikkunoita. Kun paha olo ei pääse sanoina ulos, ajan myötä paine alkaa purkautua väkivaltana (vrt. viiltely). Tämän takia olisi asia syytä purkaa heti. Pyri saamaan aikaiseksi luottava ilmapiiri, ja toivo siitä että asiat selviytyvät, kun ne vaan selvittää. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja saa olla juuri sitä mitä on. älä sanele tai nalkuta taikka ylidiagnosoi/ole se parempi vanhempi. Rohkaise ulkoiluun, syökää kasviksia ja muuta terveellistä. Paras olisi saada tosiaan mies ensin omaan terapiaan ja sit te yhdessä pariterapiaan, jotta pääsisitte puhumaan vakka ohjatusti.jos se tuntuu vaikealta, etsi joku samassa tilanteessa ollut tuttu, joka voisi antaa vertaistukea miehelle. Ja jos tilanne ei aukea, lähde ajoissa kävelemään. jos usean yrittämisen jälkeen mies ei tajua omaa parastaan, sinun velvollisuutesi on pitää lapsistasi ja ennen kaikkea itsestäsi huolta myös henkisellä tasolla. Mikäli tilanne pahenee sille tasolle että mies käy sinuun tai lapsiin käsiksi taikka edes uhkailee sillä, on varoitusvalot jo vilkkumassa ja aika tehdä ikävä ratkaisu lähtemisestä.
Miehesi tuntuu olevan masentunut ja ahdistunut. Patista hänet pien lääkäriin ennen kuin palaa tosissaan loppuun. Lääkäristä miehesi saa mielialalääkkeet ja mieli piristyy kummasti muutaman kuukauden kuluttua. Saat takaisin jaksavan ja iloisen miehen ja isän...näin ainakin toivon. Jaksamista teille molemmille!