Olen kuudennella ja rakastan erästä nelosella olevaa poikaa. tiedän, että hän pitää eräästä toisesta. tiedän, että hän tietää tunteeni. ja tiedän, että hän inhoaa minua.
en jaksa selittää kaikkea, mutta tykkäämiseni on käynyt hänelle selväksi ja hän vain ollut että ei kiinnosta.
alussa se oli vain pienoista tykkäämistä, mutta itse määrittelisin nykyisen tunteen rakkaudeksi. viikonloput ja lomat ovat tuskaa, sitten tulee pitkä kesäloma ja yläaste kutsuu. x__x''
seiskan alussa tulee vuosi täyteen.
liian usein, varsinkin öisin iskee katkera fiilinki kaikesta. se, että rakastaa jotakuta jota ei voi saada, satuttaa aivan helvetisti.
(kyllä, tiedän, että noin 99 % viestini lukeneista pitää tätä viestiä hirvittävän naiivinan, niin kuin se varmasti onkin, ja minua typeryksenä, joka sekoittaa tykkäämisen ja rakastamisen.)
en jaksa selittää kaikkea, mutta tykkäämiseni on käynyt hänelle selväksi ja hän vain ollut että ei kiinnosta.
alussa se oli vain pienoista tykkäämistä, mutta itse määrittelisin nykyisen tunteen rakkaudeksi. viikonloput ja lomat ovat tuskaa, sitten tulee pitkä kesäloma ja yläaste kutsuu. x__x''
seiskan alussa tulee vuosi täyteen.
liian usein, varsinkin öisin iskee katkera fiilinki kaikesta. se, että rakastaa jotakuta jota ei voi saada, satuttaa aivan helvetisti.
(kyllä, tiedän, että noin 99 % viestini lukeneista pitää tätä viestiä hirvittävän naiivinan, niin kuin se varmasti onkin, ja minua typeryksenä, joka sekoittaa tykkäämisen ja rakastamisen.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos tuo että olet vielä ala-asteella pitää paikkaansa, niin älä turhaan vielä ala seurustelemaan vaan keskity muuhun tekemiseen. Ehdit vielä vanhempanakin seurustella. Älä turhaan murehdi tuollaisia asioita. Kyllä niitä poikia löytyy!
jospa se yläaste toisi mukanaan vielä ihanamman ja mukavamman pojan tullessaan.. ja hän on sentään 2 vuotta sinua nuorempi.. aivan varmasti löydät itsesikin ikäisiä poikia jotka aivan varmasti ovat kiinnostuneita juuri sinusta eivätkä kenestäkään muusta.. :)
Ihmisellä on kummallinen ominaisuus: hän osaa elää vain tätä päivää. 30 vuotta menee eteenpäin ja tilanne on sama. Elät edelleen vain sitä päivää ja juuri se päivä ja senhetkiset tunteet ovat olemassa. Nyt tuo päivä 30 vuoden päästä tuntuu merkityksettömältä, mutta se on aivan samanalainen kuin tämäkin. Aikaa on vaikea hahmottaa.
Yksipuoleinen rakkaus, särkynyt sydän, julma kipu. Koska voit tuntea vain tämän hetken tunteet, se tuntuu ainutlaatuiselta.
Mitä jos sanon, että 30 vuotta eteenpäin ja voit kokea kaiken taas kerran ja kipu on yhtä todellinen. Parasta elämässä on kohtaaminen ja vaikeinta luopuminen. What might have been. Yhteinen tulevaisuus, yhteiset lapset, yhteinen koti, ensirypyt - kaunis mielikuva. Kuinka monta mahdollisuutta ihmisen eteen tuleekaan matkan varrella.
Analyyttisesti: Rakkaus on kemiallinen epäbalanssi, joka palautuu hitaasti kohti tasapainotilaa. Sykli kestää normaalisti noin kaksi vuotta. "Sairaudesta" voi parantua ja hyvällä säkällä arjessa löytää vierestään kumppanin. Yksipuolisesta rakkaudesta jää vamma, mutta nuorena ihminen uusiutuu hyvin ja vammastakin pääsee yli ja vahvistuu. Se, että siitä voi parantua ja päästä yli ei vähennä tunteittesi arvoa. Se vain on niin. Maailma ei ole täydellinen. Työ ei aina maksa, joskus rikos kannattaa, joskus toista kohtelee hyvin ja hän kohtelee takaisin huonosti. Maailma ei ole aina reilu, oikeastaan vain aika harvoin. Sinun täytyy kuitenkin uskoa siihen, että kannatta yrittää. Mitä muuta sinulla on?
Ulkona paistaa aurinko. Mene kävelyllä rantaan. Nauti kevätilmasta, raikkaasta tuulesta, nauti kylmästä vedestä, lintujen laulusta. Kukaan ei voi viedä niitä sinulta.