Täytän sunnuntaina 24. Tuntuu jotenkin haikealta. 23-vuotiaana ei oikeastaan hirveämmin kokemuksia kertynyt,vaan aika tiivistä sinkkuilua oli joitakin piristäviä kehuja ja yhden tytön ihastumista lukuun ottamatta,joka jäi lyhytaikaiseksi. Olin tänä yönä ulkona,ja join. Olen jotenkin jännittänyt tätä tulevaa syntymäpäivää jo viikkoja vaikka normaalisti se on ollut aika pikkuasia. Kai jollakin tietyllä tavalla olen oppinut rakastamaan itseäni niin että uskallan ajatella tuollaisia asioita vähän merkittävämpänä.
Ennen lähtöä oli herkkä hetki jolloin koin ettei kehoni halua alkoholia,ja se tuntui myrkylliseltä mutta jossain vaiheessa tuli sellainen testosteroninen "antaa mennä vaan" olo vaan ja melkoinen määrä laseja tuli sitten kaadettua. "On maailman syy että join".
Olen pitkään netistä tuntenut erään ulkomaisen kaverin jonka kanssa oli alunperin enemmän yhteistä. Tämä kaveri vaikuttaa hyvin katkeralta ja suorastaan armottomalta naisia kohtaan. Jossakin varhaisemmassa vaiheessa oli hyvä päästää höyryä purkaen patoutumia hänen kanssaan. Kuitenkin nykyään olen lempeämpi ja katson tulevaisuuteen ja tämän ihmisen kirjoitukset vaikuttavat hyvin negatiivislta ja aiheuttavat minulle suurta ahdistusta. Saatan olla jonkinlainen henkireikä tälle ihmiselle mutta olen nyt aikeissa sanella tämän online-ystävyytemme poikki,koska koen että hänen kanssaan kirjoittelu vahingoittaa mielenterveyttäni,ja vetää minua syvempiin,pessimistisiin sfääreihin.
-
Jollakin tavalla se muistuttaa minua kiusaamisesta jota koin lapsena ja nuorena 'kaverin' tolalta,joka vei minulta tietyn viattomuuden ja arvokkuuden tunteen.
-
Jokin heikkous minussa on vetänyt minua satuttavia ihmisiä puoleen.
-
Pelkään hieman sitä mitä tämä ihminen aikoo sanoa kun kerron uutiset,tosin on mahdollista muotoilla asia jotenkin siten että se ei kuulosta niin vakavalta (?).
-
Jollain tavalla kuvittelin että olen jo haavoittumaton tällaisille vaikutteille mutta ilmeisesti minua on yhä sanallisesti mahdollinen satuttaa.
Joskus teininä aloin olla jatkuvasti surullinen tietämättä syytä. Vanhempana ajatellen en osaa eristää kuin seuraavat syyt:
-tietynlainen rakkauden puute (erityisesti myöhäisteini-iästä lähtien romanttinen kokemattomuus)
-kiusaaminen lapsuudesta alkaen
-yleinen elämän raadollisuuden tajuaminen (tätä on vaikea tarkemmin selittää)
-kaikki väkivalta ja kummallisuus mediassa,kuten elokuvat sekä negatiivinen musiikki,mikä kai loppupeleissä sai elämän tuntumaan halvalta.
-
Jossakin vaiheessa sitä jäykistyy asenteiltaan elämässä 'aikuismaiseen' tai miehekkääseen jäykkyyyteen jossa asiat käsitellään suurpiirteisesti. Yllä mainitut vaikutteet ynnä syrjäytymiseni tähän asti on saanut minussa aikaan hyödyttömyyden tunnetta mikä taas on vahvistanut sitä tunnetta etten saa valittaa mistään,puhua ongelmistani,olla heikko ja hakea hoitoa koska en olisi tärkeä. Jollakin lailla olen pääsemässä tästä häpeästä ohi ja myöskin aktivoitunut yhteiskunnallisesti siten ettei minulla pitäisi olla hävettävää mutta silti koen itseni jotenkin uhrattavaksi.
Sen sijaan että olisin fantasioissa lohduttautunut läheisellä avulla,olen enemmänkin lohduttautunut ajatuksella sankarimaisesta marttyyrimaisuudesta ja kuolemasta.
Joskus kun on krapula tunnen halua ajella pääni,laihtua 'ruipeloksi' ja ruveta munkiksi. Muutenkin viettäessäni yksinäisiä,hiljaisia öitä käyn läpi erilaisia ääritunnetiloja. Välillä koen sellaisen pehmoisen,'feminiinisen' tilan jolloin haluan tavallaan antaa anteeksi kaikki mitä ikinä olenkin kokenut,sovittaa kaikki,pidättäytyä sanomasta mitään mikä ikinä voisi ärsyttää ketään,ja mennä nukkumaan pehmolelujen kanssa. Okei,tuo viimeinen kohta on vähän kärjistetty mutta ei täysin. Sitten ennen pitkää palaan taas taistelutilaan jossa koen maailman valloituskohteeksi jollain tavalla ja olen syvästi tietoinen erilaisista valtehierarkioista.
Olen miettinyt onko ehkä naisen sielunmaailma lähempänä tuota kukkaismaailmaa minkä kuvailin. Kun ajattelen kaikkia pieniä terveysongelmia jotka jätän hoitamatta viime tippaan,tunnen joskus että laiminlyön kehoani ja mietin onko kehoni tavallaan itsenäinen olentonsa joka vaatisi hoivaa. Kaikki treenaamiseen liittyvät pienet kolotukset ym.selkävaivat ja sen sellaiset jotka unohdan kun pahimmat kivut loppuvat. Ehkä esihistoriallinen mies ei välittänyt tällaisista vaan keskittyi porskuttamaan hampaita kirskuttaen kunhan vain lisääntymiselimet toimivat.
-
Toivon tavallaan että voisin upota siihen kukkaiseen mielentilaan lopullisesti,vaikka sitten varmaan aiheuttaisin hämmennystä ja ehkä järkytystä lähipiirini miehissä ja naisetkaan eivät ehkä oikein lämpeäisi. Pitäisi kai löytää jokin keskitie. Esim.inhoan salilla käyntiä. Joskus haluaisin vain olla laiha ja kevyt ja tanssia,mutta toisaalta sukupuoliroolin paineet vaativat rehkimään ja ähkimään salilla.
Niin ja olen iloinen siitä että monet yhä pitävät minua ulkonäön puolesta teini-ikäisenä. Vaikka teini-ikäiset tuntuvat välillä hirveän lapselliselta niin toisaalta he ovat samoilla linjoilla. Täytyy sanoa että varsinkin nuorien teinien seksuaalinen avoimuus ahdistaa minua,koska itselläni meni suurinpiirtein parikymppiseksi asti ennen kuin kehtasin tunnustaa että minulla jotain tunteita on (eikä siitä ikinä kotona puhuttu) ja sitten on todella vaikeaa samaistua siihen kun suojaikärajan alittavat teinit lähettelevät pornolinkkejään ja sanovat mitä sylki suuhun tuo. Ja kyllä,koen että tämä on tytöille helpompaa sikäli kun poikia kiinnostaa mitä heillä on sanottavaa ja ajatus heidän vartalostaan suojaamattomana herättää aina kiinnostusta miespuolisten keskuudessa mutta vastakkaiset reaktiot miestä kohtaan ovat usein aika laimeita tai niihin liittyy niihin kikattelua ja ihmettelyä johon on vaikeaa samaistua.
Monesti tunnen oloni jotenkin säälittäväksi panostaessani naisiin. Esim.baari-illan aikana usein puhun saman verran miehille kuin naisille ja illan mittaan saatan jopa seurata miesten touhuja enemmän kuin naisten,tosin menneenä yönä näin ei tapahtunut.
Jos jokin on varmaa,niin kaiketi se että minulla on liikaa aikaa miettiä asioita. Olen ymmärtänyt että ihminen tarvitsee elämään ponnistelua,sosiaalisuutta ja rytmiä. Minulle tämä realisoituu ehkä vasta ensi syksynä jos ja kun menen kouluun mikä monilla tapahtuu jo kahdeksan vuotta aiemmin. Minun täytyy vakuutella itselleni että hyvää elämää on omien piirieni ulkopuolella.
Toivoisin että keksisin muuta sanottavaa mutta juuri nyt en keksi. Hyvää pääsiäistä.
-Mies1985 laskuhumalassa-
Ennen lähtöä oli herkkä hetki jolloin koin ettei kehoni halua alkoholia,ja se tuntui myrkylliseltä mutta jossain vaiheessa tuli sellainen testosteroninen "antaa mennä vaan" olo vaan ja melkoinen määrä laseja tuli sitten kaadettua. "On maailman syy että join".
Olen pitkään netistä tuntenut erään ulkomaisen kaverin jonka kanssa oli alunperin enemmän yhteistä. Tämä kaveri vaikuttaa hyvin katkeralta ja suorastaan armottomalta naisia kohtaan. Jossakin varhaisemmassa vaiheessa oli hyvä päästää höyryä purkaen patoutumia hänen kanssaan. Kuitenkin nykyään olen lempeämpi ja katson tulevaisuuteen ja tämän ihmisen kirjoitukset vaikuttavat hyvin negatiivislta ja aiheuttavat minulle suurta ahdistusta. Saatan olla jonkinlainen henkireikä tälle ihmiselle mutta olen nyt aikeissa sanella tämän online-ystävyytemme poikki,koska koen että hänen kanssaan kirjoittelu vahingoittaa mielenterveyttäni,ja vetää minua syvempiin,pessimistisiin sfääreihin.
-
Jollakin tavalla se muistuttaa minua kiusaamisesta jota koin lapsena ja nuorena 'kaverin' tolalta,joka vei minulta tietyn viattomuuden ja arvokkuuden tunteen.
-
Jokin heikkous minussa on vetänyt minua satuttavia ihmisiä puoleen.
-
Pelkään hieman sitä mitä tämä ihminen aikoo sanoa kun kerron uutiset,tosin on mahdollista muotoilla asia jotenkin siten että se ei kuulosta niin vakavalta (?).
-
Jollain tavalla kuvittelin että olen jo haavoittumaton tällaisille vaikutteille mutta ilmeisesti minua on yhä sanallisesti mahdollinen satuttaa.
Joskus teininä aloin olla jatkuvasti surullinen tietämättä syytä. Vanhempana ajatellen en osaa eristää kuin seuraavat syyt:
-tietynlainen rakkauden puute (erityisesti myöhäisteini-iästä lähtien romanttinen kokemattomuus)
-kiusaaminen lapsuudesta alkaen
-yleinen elämän raadollisuuden tajuaminen (tätä on vaikea tarkemmin selittää)
-kaikki väkivalta ja kummallisuus mediassa,kuten elokuvat sekä negatiivinen musiikki,mikä kai loppupeleissä sai elämän tuntumaan halvalta.
-
Jossakin vaiheessa sitä jäykistyy asenteiltaan elämässä 'aikuismaiseen' tai miehekkääseen jäykkyyyteen jossa asiat käsitellään suurpiirteisesti. Yllä mainitut vaikutteet ynnä syrjäytymiseni tähän asti on saanut minussa aikaan hyödyttömyyden tunnetta mikä taas on vahvistanut sitä tunnetta etten saa valittaa mistään,puhua ongelmistani,olla heikko ja hakea hoitoa koska en olisi tärkeä. Jollakin lailla olen pääsemässä tästä häpeästä ohi ja myöskin aktivoitunut yhteiskunnallisesti siten ettei minulla pitäisi olla hävettävää mutta silti koen itseni jotenkin uhrattavaksi.
Sen sijaan että olisin fantasioissa lohduttautunut läheisellä avulla,olen enemmänkin lohduttautunut ajatuksella sankarimaisesta marttyyrimaisuudesta ja kuolemasta.
Joskus kun on krapula tunnen halua ajella pääni,laihtua 'ruipeloksi' ja ruveta munkiksi. Muutenkin viettäessäni yksinäisiä,hiljaisia öitä käyn läpi erilaisia ääritunnetiloja. Välillä koen sellaisen pehmoisen,'feminiinisen' tilan jolloin haluan tavallaan antaa anteeksi kaikki mitä ikinä olenkin kokenut,sovittaa kaikki,pidättäytyä sanomasta mitään mikä ikinä voisi ärsyttää ketään,ja mennä nukkumaan pehmolelujen kanssa. Okei,tuo viimeinen kohta on vähän kärjistetty mutta ei täysin. Sitten ennen pitkää palaan taas taistelutilaan jossa koen maailman valloituskohteeksi jollain tavalla ja olen syvästi tietoinen erilaisista valtehierarkioista.
Olen miettinyt onko ehkä naisen sielunmaailma lähempänä tuota kukkaismaailmaa minkä kuvailin. Kun ajattelen kaikkia pieniä terveysongelmia jotka jätän hoitamatta viime tippaan,tunnen joskus että laiminlyön kehoani ja mietin onko kehoni tavallaan itsenäinen olentonsa joka vaatisi hoivaa. Kaikki treenaamiseen liittyvät pienet kolotukset ym.selkävaivat ja sen sellaiset jotka unohdan kun pahimmat kivut loppuvat. Ehkä esihistoriallinen mies ei välittänyt tällaisista vaan keskittyi porskuttamaan hampaita kirskuttaen kunhan vain lisääntymiselimet toimivat.
-
Toivon tavallaan että voisin upota siihen kukkaiseen mielentilaan lopullisesti,vaikka sitten varmaan aiheuttaisin hämmennystä ja ehkä järkytystä lähipiirini miehissä ja naisetkaan eivät ehkä oikein lämpeäisi. Pitäisi kai löytää jokin keskitie. Esim.inhoan salilla käyntiä. Joskus haluaisin vain olla laiha ja kevyt ja tanssia,mutta toisaalta sukupuoliroolin paineet vaativat rehkimään ja ähkimään salilla.
Niin ja olen iloinen siitä että monet yhä pitävät minua ulkonäön puolesta teini-ikäisenä. Vaikka teini-ikäiset tuntuvat välillä hirveän lapselliselta niin toisaalta he ovat samoilla linjoilla. Täytyy sanoa että varsinkin nuorien teinien seksuaalinen avoimuus ahdistaa minua,koska itselläni meni suurinpiirtein parikymppiseksi asti ennen kuin kehtasin tunnustaa että minulla jotain tunteita on (eikä siitä ikinä kotona puhuttu) ja sitten on todella vaikeaa samaistua siihen kun suojaikärajan alittavat teinit lähettelevät pornolinkkejään ja sanovat mitä sylki suuhun tuo. Ja kyllä,koen että tämä on tytöille helpompaa sikäli kun poikia kiinnostaa mitä heillä on sanottavaa ja ajatus heidän vartalostaan suojaamattomana herättää aina kiinnostusta miespuolisten keskuudessa mutta vastakkaiset reaktiot miestä kohtaan ovat usein aika laimeita tai niihin liittyy niihin kikattelua ja ihmettelyä johon on vaikeaa samaistua.
Monesti tunnen oloni jotenkin säälittäväksi panostaessani naisiin. Esim.baari-illan aikana usein puhun saman verran miehille kuin naisille ja illan mittaan saatan jopa seurata miesten touhuja enemmän kuin naisten,tosin menneenä yönä näin ei tapahtunut.
Jos jokin on varmaa,niin kaiketi se että minulla on liikaa aikaa miettiä asioita. Olen ymmärtänyt että ihminen tarvitsee elämään ponnistelua,sosiaalisuutta ja rytmiä. Minulle tämä realisoituu ehkä vasta ensi syksynä jos ja kun menen kouluun mikä monilla tapahtuu jo kahdeksan vuotta aiemmin. Minun täytyy vakuutella itselleni että hyvää elämää on omien piirieni ulkopuolella.
Toivoisin että keksisin muuta sanottavaa mutta juuri nyt en keksi. Hyvää pääsiäistä.
-Mies1985 laskuhumalassa-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja hyvää syntymäpäivää! Sitä ei tuossa iässä tajua, että koko elämä on edessäpäin. Itselläni oli kamala kiire tehdä kaikkia juttuja ja en vieläkään ole niitä saavuttanut, vaikka olen 30-vuotias. En ole naimisissa, ei ole lapsia eikä omaa asuntoa. Työpaikka sentään on ja harrastukset.:)
Negatiivista ajatusta kannattaa välttää. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi negatiivisuuteen. Tsemppiä!
Pohdin aikoinaan juuri samanlaisia asioita ja elämä oli miehuuden ja naisellisuuden välimaastossa taiteilemista. En itse tiennyt mitä se oli silloin, mutta se oli seksuaalisen identiteetin hakemista. Tunsin hirveesti syyllisyyttä jos tein jotain feminiinistä tai ajattelin jotakin naisellista ja herkkää. Pitäähän miehen olla kova ja karski. Ja paskat! Olen onnellinen siitä, että olen käynyt tuon läpi nyt melkein kokonaan ja otan maailman sellaisena mitä se tuo, mutta sisältäni olen paljon tasapainoisempi eikä asiat vaivaa näissä asioissa enää. Se miten pääsin eroon niistä oli vaan tunnistettava menneisyyden aiheuttamat traumat jotka olivat siellä alla jotka aiheuttivat sitä epävarmuutta miehenä. Eräs henkilö sanoi minulle, että älä kasva siihen mieheksi vaan kasva omaksi persoonaksi. Sehän se on. Se miehisyys tulee sieltä tukemaan sun persoonaan, voi olla että se ei kelpaa jollekin muulle, mutta se riittää sinulle ja olet ok sen asian kanssa. Silloin se riittää muillekin. Ajallaan tavoitat sen tasapainokkuuden ja sisäisen mielenrauhan. Päivittäin tuntuu että se on taistelemista oman pään kanssa, mutta palkinto on sitäkin parempi. Itsevarma oma identiteetti.
Ja mitä tulee tuohon katkeraan kaveriisi. Katkaise välit siihen kun se kerran aiheutta mielenrikkonaisuutta. Se "jonkin" etsiminen on jossain muualla kuin katkerassa naisvihaajassa voi olla että hän vaan vihaa omia feminiisiä puoliaan. En tiedä. Mutta hyvää pääsiäistä ja jatkoa! Sä oot paremmalla puolella kun kelailet asioita ja haluat niihin muutosta! Tsemppiä!
Mies Larusta 29 v
...