Onko se niin, että yhteisen yön tai baarissa yhdessävietetyn illan jälkeen pyydetty numero pyydetään vain kohteliaisuussyistä? Entä kun ensin viestitellään niin kauan, että nainen ehtii hieman innostua ajatuksesta..sitten homma loppuu kuin seinään, kun nainen kyselee kuulumisia. Yritä teitä poikalapsia ymmärtää...
Tekstiviestailun logiikka..
*kisuli*
17624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Entä kun ensin viestitellään niin kauan, että nainen ehtii hieman innostua ajatuksesta..."
... jona aikana mies alkaa aina vain enemmän ja enemmän kokea että naista ei kiinnosta ja jos sitten saa jotain puolittaista laimeaa kuraa takaisin niin arvaa innostaako jatkaa kun omia fiiliksiä ei mikään pidä yllä ja tietää että muitakin naisia on olemassa?
Taisit hieman ylireagoida.. Miehen viesteihin (muutamia pian tapaamisemme jälkeen) olen vastannut ihan kivasti ja iloisesti. Näiden muutaman viestin jälkeen laitoin itse viestin, johon hän vastasi. Tämän jälkeen useamman päivän hiljaisuus :(
Joo, taisin lukee vähän väärin. Vaikuttais ettei sitä innosta kovin hirväesti jos homma nyt on mallia "perus". Viestitellään että saadaan selville kuinka paljon kipinää on ja jos sitä ei oo jommalla kummalla tarpeeks niin sit se loppuu.
Sellasta on elo ja olo täällä karussa pohjolassa.
Olen kai sen verran vanhanaikainen, että toivoisin, että homma lopetettaisi ystävällisesti toivottamalla vaikka hyvää kevättä tms. Olen ollut pitkässä suhteessa ja eroni jälkeen tuntuu, että olen pudonnut kelkasta nykypäivän treffailun maailmassa. Kuvittelin, että ihmiset olisivat sitoutumishaluisia tms. Mutta ehkä baarien houkutukset ja helppo seksi ovat muuttaneet ihmisten ajatuksia siihen suuntaan, että sitoutuminen on tylsää(?). Tiedä häntä. Jos mies näin ajatteli, on parempi tietysti, että yhteydenpito loppuukin. Mutta toivon, ettei kaikki miehet ole menetettyjä tapauksia. Vaan että sporttiselle ja mukavalle naiselle löytyisi kiva mies. Mutta päteekö ylläesittämäni kuvaus kaikkiin itsestään huoltapitäviin miehiin? Toivon ettei...
Nykyajan meininki on se että kaikkia potentiaalisia miehiä lähtökohtaisesti vituttaa tai heitä ahdistaa ja suhteet todellakin on epävarmoja ja ne loppuu herkästi ja typeristäkin syistä.
Kuten omasta ensimmäisestä reaktiostani huomasit niin muakin rassaa kovin moni asia nykyisessä treffisysteemeissä. Kohtaamani jutut ei ole olleet mitenkään mairittelevia.
Karkeasti sanottuna hyvät ehjät miehet ovat jo parisuhteissa, riippumatta siitä missä ikähaarukassa liikutaan. Tarjolla on enimmäkseen sikoja ja sitten toinen ryhmä on yleisesti naisiin pettyneet vihaiset miehet jotka on oppineet kasan huonoja tapoja jotka ei tee heistä miellyttäviä tutustua. Sit on joitain elämäntaitureita jotka pallottelee epävarmuuksien ja muun kanssa... mut siis mitään valmista pakettia et tule löytämään. Voit parhaimmassa tapauksessakin luultavasti vain valita että haluatko miellyttävän mutta sellaisen jolla ei ole sulla mitään väliä vai haluatko alkaa projektiin jonkun miehen suhteen jossa on ehkä toivoa jos joku kohtelee häntä oikein. Muuta ei ole tarjolla ja jos onkin niin ne sit viedään suunnilleen yhdessä illassa.
Naisilla menee jokseenkin paremmin, sosiaaliset verkostonne ja yleensäkin asenteenne on usein sen verran parempi että henkisesti omaatte enemmän pelimerkkejä kuin miehet ainakin mitä tulee suhteiden luomiseen.
Näinkö on? Harmillista. Eli miesten ikävä käytös johtuukin siitä, että heitä on loukattu ja ovat kokeneet kovia.. Mutta eihän elämää voi hylätä sen takia (luulin, että elämän perusarvoihin kuuluu sitoutuminen ja pariutuminen). Onko elämä oikeasti noin kovaa vai haluatko vain provosoida? Lähinnä mainitsemassani tapauksessa tuli mieleeni, että olinko liian hätäinen ottaessani mieheen yhteyttä, pitäisikö miesten antaa saalistaa..? Mikä on sinällään mielestäni typerää ja pelaamista. Jos kaksi ihmistä pitävät toisistaan, on yhteydenotot puolin ja toisin pelkästään positiivinen asia. Ehkäpä siis tässä vastasin omaan kysymykseeni.
Ihmetyttää vain, että miksi sitä numeroa kannattaa ylipäänsä pyytää, jos ei mieli ole täysillä mukana? Tekee nimittäin kovan kolauksen naiselle, jonka perusarvot ovat pehmeät.
"Onko elämä oikeasti noin kovaa vai haluatko vain provosoida?@
Tälläsenä elämä mulle esittäytyy. Voi olla että naapurissa asiat on toisin mutta tää on se mitä mä näen ja käsitän. Voi olla että mulla on väärät piirit ja väärä asenne ja siksi en koskaan kohtaa tai tee muuten vaikutusta tai saa esiin naisista niitä puolia jotka mahdollistais asioiden kokemisen toisin. Se nyt on luonteva selitys koska "kaikissa epäonnistuneissa suhteissasi pienin yhteinen nimittäjä olet sinä itse".
Olen koittanut suoria itseäni asennoitumaan paremmin, sen verran onnistunut että mä ehkä hyväksyn asiat sellaisena kuin ne on, en siis kuvittele hehkeyttä minnekään missä sitä ei ole. Tää nyt varmaan ei ole millään tavalla rakentavaa joten mun oma toivoni on lähinnä ajatus että "Tulis nainen ja olis."
"Lähinnä mainitsemassani tapauksessa tuli mieleeni, että olinko liian hätäinen ottaessani mieheen yhteyttä, pitäisikö miesten antaa saalistaa..? Mikä on sinällään mielestäni typerää ja pelaamista."
Joo, ei ole mitään sääntöjä eikö toimintatapoja eikä kannata sortua siihen että miehillä olis jokin tietty juttu jolla ne saa toimimaan haluamallaan tavalla. Mulle tollanen toimintatapa käytännössä tarkoittais että vaikka olisin kiinnostunt oikeastaan niin yhteydenpuutteessa mä toikkaroisin kauemmas ja miettisin että mikä vitun vika mussa on kun en mä kiinnosta ettei voi edes yhteyttä pitää tai yrittää jotain (ja kyllä keksisin kasan vikoja, oikeita tai kuviteltuja).
Järkevintä olis kai selvittää mitä kukakin tarvii ja haluaa ja sen mukaan miettiä pystyykö niitä itse tarjoomaan - ja sitten jos ei mene kipukynnyksestä yli niin tarjoo toiselle sen mikä häntä vierittää itseä kohti.
Käytännössä mitä toi vaatii ja pitäis tehdä...
... ei hajuakaan.
Vaikeaa on. Suhteeni jälkeen olin peloissani, onnistuin pelottamaan miehen pois asenteellani (myönnän olleeni kyyninen). Sitten olin heikko, työnsin miehen pois arkuudellani ja kiltteydelläni. Nyt seison omilla taas omilla jaloillani, olen urheilullinen, pidän huolta ulkonäöstäni ja olen sosiaalinen ja iloinen ja koulutettu (olen taas oma itseni). Nyt kuulen ystäviltäni, kuinka söpönä miehet minua pitävät. Mutta miehet eivät uskalla(?) lähestyä. Mutta sitten, kun olen itse kiinnostunut ja pitänyt yhteyttä miehen kanssa (ajattelin, että yhteydenottoni olisi ollut hänelle positiivinen asia), juuri hänestä ei sitten kuulukaan. Olen siis tuttavapiirini miesten mielestä kelpo nainen, mutta vieraiden/itseäni kiinnostavien mielestä en. Kumpa keksisin tähän ratkaisun, niin mieselämäni kai kirkastuisi :)
No vaikutat sen verran hyvältä naiselta että miehet varmaan pelkää sydämensä puolesta ja ihan aiheestakin.
Silleenniinku että "Voi paska, toi on tollanen jolla asiat tosiaan sujuu ja kaikki kohdillaan ja mä olen tällänen romu, mitä ihmettä mulla voi olla tarjota hänelle? Jos nyt onnistunkin jotenkin tekeen itsestäni hyvän vaikutelman ja toi jonkun ihmeen kautta tykkääkin musta niin mä tuun kärsiin koska pakkohan ton on löytää musta liikaa vikoja ja sitten mua sattuu"
"Olen siis tuttavapiirini miesten mielestä kelpo nainen, mutta vieraiden/itseäni kiinnostavien mielestä en."
No mikset ota jotain tuttavapiiristäsi koska ne tietää millainen olet ja osaa arvostaa?
Ajattelevatko miehet oikeasti noin? Se, että nainen on menestynyt ja sinut itsensä kanssa, on miehelle pelote? Eikö sen pitäisi olla yksi houkutteleva tekijä lisää? Olen itse kiinnostunut työstäni ja urastakin, mutten tee siitä numeroa.
Tekeekö nuo asiat sen, että mahdollisuuteni sinkkumarkkinoilla (mikä hirveä sana!) ovat huonot.. Sitä paitsi, vaikka olen työssäni menestynyt, pidän itsestäni huolta jne. ei tarkoita sitä, että olisin kylmä ja kova. Olen nimittäin sellaistakin miehiltä kuullut.
Tuttavapiirin miehet ovat kaukana asuinpaikastani, valitettavasti. Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle noin vuosi sitten.
Kiitos kuitenkin piristyksestä!
Jätkä luki mun ajatukset!
No siis. Pakkohan se on ajatella. Mun elämä esimerkiksi pyörii lievän masennuksen, halpaduunin elatusmaksujen ja elämänväsymyksen ympärillä. Kun mä ajattelen sun tyylistä naista niin mitä mulla kulkee päässä? Ihan tasan tarkkaan se että mulla ei mene millään elämän osa-alueella samalla meiningillä, ei vaikka elämääni tarkastelisi kuinka positiivisesti.
Koska tiedän sä olet väistämättä tollanen toimiva niin kyllä sulla on odotuksia suhteelta ja sen sisällöltä. Mun suunnilleen ainoo unelma on saada nojata suunnilleen sopivan naisen olkapäähän ja olla hetki siinä ihan onnellinen ihan vaan siksi et siinä on se toinen. Mut kun elämä on käytännössä paljoa muutakin... ja mulla ei riitä usko mitenkään että mun elämänkaavani on sopiva, alkuunkaan ja mun asenteeni on mun elämäni heijaste. Sä et kohtais mukavaa ja sulavaa seuramiestä joka valloittaa sun sydämes ja vastaa odotuksiisi vaan ynseähkön tyypin joka epäilee kaikkea, joten kannattaako edes yrittää - kun tiedän että tarjolla on kuitenkin paljon miellyttävämpiä ja mielenkiintoisempia jamppoja joilla hommat soljuu notkeammin, ne on niitä jotka ansaitsee sun huomion ja mä tiedän sen ihan tasan tarkkaan ja niin tietää moni muukin mies.
Jos sä koet että asian ei tarvis välttämättä olla niin niin se on sun hommas todistaa että elämä ei olekaan ihan sellainen kuin mitä miehinen logiikka meille äijille kertoo. Mulla ainakaan ei riitä positiivisuus sinne asti missä sä ja kaltaisesi majaatte. Ehkä parhaimmillaan puoleen väliin.
Tätä siis en missään nimessä tarkoita syytökseksi tai mitään, sähän olet suoritunut elämänkoulusta oikein hienosti ja se on nimenomaan kunnioitettavaa, se vaan asettaa munkaltaiset ja sunkaltaiset eri orrelle.
Tää on se tarina jonka mä haluan välttää:
http://www.youtube.com/watch?v=Z4A9PBV7n_k
Samassa veneessä täällä kaikki olemme, huolinemme ja murheinemme. Toiset koulutetumpia, toiset taas muussa "parempia" kuin toiset. Elämässä tärkeintä on tulla itsensä kanssa toimeen, pyrkiä elämään siten, että elää omasta mielestään täyttä elämää. Masennusta ja alakuloa voi olla jokaisella, ulkoisista menestystekijöistä riippumatta. Raha ei tuo onnea, ehkä jonkinlaista helpotusta, muttei varsinaista onnea (enkä minäkään mikään kroisos ole koulutuksestani huolimatta). Mielestäni hieno lause on: joka tietää vahvuutensa, uskaltaa näyttää heikkoutensa. Se tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty. Hali sinulle!
Ai saamari. Sori, ei ollut tarkoitus heruttaa vettä :-o
Kai se niin on että riippumatta miten hommat on saanut järjestettyä niin jokaisesta tuntuu kuitenkin melkein samalta, olla onnellinen isosta tai pienestä niin se onnen määrä ei välttämättä siitä muutu minnekään.
Kaiken lisäksi siis olet vielä empaattinenkin, jopa siinä määrin että nettikirjoittelukin koskettaa. Tosta nyt voi sanoo vaan että jos noilla avuilla ei hyvää miestä löydy niin sit sellaisia ei ole olemassakaan. Ehkä ongelma on siinäkin että oikeessa elämässä tutustuminen ei kuitenkaan tapahdu nopeasti tai samoilla mahdollisuuksilla kuin vaikka tälleen nettikeskusteluissa.
Sinussa on senverran paljon hyvää että sitä ei kannata ainakaan piilottaa ainakaan niiltä ketkä itseä kiinnostaa.
En viitsinyt vastata, että vähiten elämääni kaipaan neuroottista ÄMMÄÄ
Mistäpä me voisimme tietää, saiko mies jo haluamansa vai ei, jos sinäkään et sitä tiedä. Ehkäpä miehelle kävi juuri päinvastoin kuin sinulle: Sinä kiinnostuit enemmän ja hänen kiinnostuksensa laski. Sehän on vain inhimillistä, vaikkakin epäilemättä harmillista.
Minä en kylläkään kauaa viitsisi tekstailla, jos ei nähtäisi eikä homma etenisi mihinkään.
Perinteisiä arvoja kunnioittavana ajattelin, että mies pyytää ensimmäisille treffeille. Kuvittelin viestini olevan hänelle merkki siitä, että olen kiinnostunut. Niin, hänen kauniit sanat viesteissä lienevät olleen vain sanahelinää (viitaten tuohon arvuutteluusi miehen kiinnostuksen laskemisesta...).