Kirjoitan kai tähän vain siksi, että vähän helpottais tuolla pään sisällä.
Pääsiäinen pitäisi olla ihanaa aikaa ja lomaakin vähän normaalia enemmän, mutta aina meillä kaikki lomat muuttuu helvetiksi. Niin nytkin. Alko tulee kylään ja rupeaa isännäksi. Ei poikkeusta.
Lähdimme pääsiäislomalle kahdestaan, vuokrattiin mökki ja toiveet oli korkealla. Sovittiin lähtiessä, että nyt jos juodaan drinkit, otetaan sivistyneesti, ei ryypiskellä, ulkoillaan ja nautitaan muutoin olosta.
No niin, elinen sitten päättyi siihen, että kun mies tuli mökille reissultaan, jossa minä en ollut mukana, vaan tulin myöhemmin, hän sai hirveän raivarin, oli tajuttoman humalassa ja huusi ensimmäisenä, missä minä olen ollut huoraamassa... ja minä olin vain unohtunut juttelemaan ihmisten kanssa muualla. Selityksiini hän vain sanoi, että älä valehtele.
Hän ei päästänyt minua eteistä peremmälle, vaan paasasi hirvesti ja heitti minun tavarat pihalle. Läppärikin levisi siihen. Käski häipyä hyvän sään aikana. Löi ovet lukkoon. Eipä jäänyt mulla muuta vaihtoehtoa kuin kerätä kamppeet, tilata taksi ja tulla yksin kotiin. Tiesin kyllä, että jos jään, joudun koko yön katsomaan hänen juomistaan ja kuulemaan solvaamista ja huutoa ja pahimmassa tapauksessa hän kävisi taas kiinni.
Siksi lähdin ja maksoin lomaan säästetyt rahat taksille. Pääsin ainakin turvaan, jossa voin nyt olla rauhassa vaikka niin hirveän allapäin ja surullisena. Lähetin viestin, että jos tois, kun tulee ne tavarani jotka jäi, hän vastasi, ettei tarvitse kirjoitella.
Katselen tässä ympärilleni ja mietin lannistuneena, että tämmöiseksi tämä minun elämä on tullut. Mitenkähän jaksaisin kerätä loputkin kamppeeni ja häipyä vähän pidemmälle ja kuinka saisin energiani takaisin, elämäni takaisin ja ehkä ilonkin vielä joskus...
Hyvää pääsiäistä silti teille keikille.
Pääsiäinen pitäisi olla ihanaa aikaa ja lomaakin vähän normaalia enemmän, mutta aina meillä kaikki lomat muuttuu helvetiksi. Niin nytkin. Alko tulee kylään ja rupeaa isännäksi. Ei poikkeusta.
Lähdimme pääsiäislomalle kahdestaan, vuokrattiin mökki ja toiveet oli korkealla. Sovittiin lähtiessä, että nyt jos juodaan drinkit, otetaan sivistyneesti, ei ryypiskellä, ulkoillaan ja nautitaan muutoin olosta.
No niin, elinen sitten päättyi siihen, että kun mies tuli mökille reissultaan, jossa minä en ollut mukana, vaan tulin myöhemmin, hän sai hirveän raivarin, oli tajuttoman humalassa ja huusi ensimmäisenä, missä minä olen ollut huoraamassa... ja minä olin vain unohtunut juttelemaan ihmisten kanssa muualla. Selityksiini hän vain sanoi, että älä valehtele.
Hän ei päästänyt minua eteistä peremmälle, vaan paasasi hirvesti ja heitti minun tavarat pihalle. Läppärikin levisi siihen. Käski häipyä hyvän sään aikana. Löi ovet lukkoon. Eipä jäänyt mulla muuta vaihtoehtoa kuin kerätä kamppeet, tilata taksi ja tulla yksin kotiin. Tiesin kyllä, että jos jään, joudun koko yön katsomaan hänen juomistaan ja kuulemaan solvaamista ja huutoa ja pahimmassa tapauksessa hän kävisi taas kiinni.
Siksi lähdin ja maksoin lomaan säästetyt rahat taksille. Pääsin ainakin turvaan, jossa voin nyt olla rauhassa vaikka niin hirveän allapäin ja surullisena. Lähetin viestin, että jos tois, kun tulee ne tavarani jotka jäi, hän vastasi, ettei tarvitse kirjoitella.
Katselen tässä ympärilleni ja mietin lannistuneena, että tämmöiseksi tämä minun elämä on tullut. Mitenkähän jaksaisin kerätä loputkin kamppeeni ja häipyä vähän pidemmälle ja kuinka saisin energiani takaisin, elämäni takaisin ja ehkä ilonkin vielä joskus...
Hyvää pääsiäistä silti teille keikille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna elämän maistua ja unohda moiset! :)
niin tosiaan lueskelin näitä tämän palstan juttuja ja aattelin mielessäni tapahtumat, joita on itse kokenut.
Itse olin 6 vuotta suhteessa, jossa koin niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa.
Mikään ei oikeuta ihmistä lyömään. Ei yhtään mikään.
Saatikka haukkumaan, huorittelemaan tms.
Kehottaisin kaikkia naisia ja miehiäkin lähtemään sellaisesta suhteesta. Itse en usko siihen ikinä että jos kerran lyö niin ei toista kertaa.
Itselläkin meni se kuus vuotta tajuta"että hei sulta voi joku kaunis päivä lähteä henki"
tiedän miltä tuntuu kun rakas ihminen käyttäytyy toista kohtaan huonosti.
Ja meni se pari vuotta eron jälkeen ennen kuin pääsin rauhaan. Kaikkien kokemieni jälkeen ei voi muuta kuin ihmetellä että ylipäänsä on järjissään.
Semmoista kunnon "terrosisointia" eron jälkeinen elämä oli. nykyinen perhe-elämä on hienoa ja ihanaa... Ei tarvitse pelätä, pelko on sellainen joka nakertaa ihmisen sielun kappaleiksi.
Niin että miettikää tosi tarkkaan mitä teette.
Voi olla et joku päivä sua ei oo...
Mutta kaikille kohtalotovereille tsemppiä ja jaksamista:) Ja vaikka lähtö suhteesta pelottaa niin kyllä ne asiet ajan kanssa lutviutuu:):)Ei pidä luovuttaa koskaan!!
toinen tajua lähteä vaikeasta tilanteesta. Usein se on vaan niin, että yksinkertaisesti ei ole energiaa lähteä. Täytyisi saada jostain voimaa tehdä päätös ja lähteä.
Voimaa me kaikki raskautetut peräänkuulutamme. Voimaa voidaksemme nostaa itsemme takaisin arvoon, joka meille kuuluu, toisten ja itsemme edessä. Sellaiseksi, kun olimme ennen kuin jaoimme elämämme ihmisen kanssa, joka rupesi kohtelemaan pahemmin kuin vihamiestään; ystäväkin olisi silloin entinen, kumppani vain jää ja kärsii...
Kokemusta on ihmisestä, joka kännissä muuttuu ihan toiseksi ja välistä kolmanneksikin,,,eikä suinkaan paremmaksi.
Minä elän vuoristorataa, syöksy alas aivan yhtä varmasti, kuin viikonloput toistuivat. En ole kehdannut kertoa ulospäin niistä jutuista,jotka katkoo siivet aina kun tyngätkään kasvaa. Ja aina juopottelun seurauksena. Eikä sitä tukiverkkoakaan ole, yksin surut on surtu, aina yksin... vääränlaisesti ylpeänä,vääränlaista myötähäpeää tuntien.
En silti osaa vihata, en haluakaan.
Ekyksissä tässä silti ollaan ja kyllä jonkilaista sysäystä tarvittais.
Pari juttua, jotka olivat minulle merkittäviä.
Saisittekos te muut niistä ajatus ideoita itsellenne.
http://inahduskirjat.blogspot.com/2009/03/hannele-torronen-hullu-rakkaus.html
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Kävin katstamassa linkit ja hankin kirjan heti, kun kirjakauppa aukeaa.
Kiitos jokaisesta kädenojennuksesta ja henkisestä silityksestä.
Osaat niin lämpimin sanoin kiittää.
Valoista kevättä ja auringonpaistetta elämään.
Västäräkki on jo saapunut näin tänään sen virkeän pyrstönheiluttajan.
Lähde nopeesti kävelemään ettei käy huonosti. Mulla kesti kauan huomata miten alistunu olin kun elelin tollasessa suhteessa. Mies muuttu hirviöks jo muutaman oluen jälkeen... turpaan tuli mutta silti uskoin lupauksiin et se ei tee sitä koskaan enää. Mä uskoin niitä asioita joita se musta sano. Sain kuulla olevani tyhmä, ruma, laiska jne. aina kun sanoin et mä pakkaan kamat ja jätän sen niin miehen vastaus oli et 'sä et oo koskaan halunnu ees yrittää pitää tätä suhdetta kasassa ku sä oot tollanen luovuttaja'. Emmä halunnu luovuttaa. En viiteen vuoteen. Otin siis turpaani. Ei se muutu. Ei koskaan. Mä pistin sen miehen lopulta pihalle vaikka uskoin olevani luovuttaja. Nyt mä olen onnellisempi kun koskaan. Ja vahvempi. Ei kaduta yhtään et jätin sen.
Surullisena mietit nyt elämääsi, mutta et ole mikään noita-akka. Silti voisit jo lentää pois tuollaisen ilkimyksen luota. Humalassahan se ihmisen todellinen luonto paljastuu, vaikka muuten kuinka olisi kilttiä ja pyytelisi jälkeenpäin anteeksi. Elämä voisi ehkä olla toisenlaista, vaikka ensin tuntuisi hirveän vaikealta koota voimiaan ja erota, niin vielä koittaisi uusi päivä ja paistaisi uusi aurinko ilman pelkoa moisesta ala-arvoisesta kohtelusta. Mustasukkainen, totta tosiaan, sehän toisaalta hivelee. Ei kannattaisi jatkaa, vallanhalua se on eikä mustasukkaisuutta.