Huoh.. Suhteemme alku meni kivasti, olimme molemmat rakastuneita ja kaikki oli mielestäni täydellistä. Sitten mies halusi eroa / taukoa. 3kk tauon jälkeen palasimme kuitenkin yhteen, molemmat rakastivat vieläkin. Nyt ollaan kuukauden pari tässä uudessa jatkossa oltu. Mikään ei kuitenkaan (tietenkään) ole kuten ennen ja siitä olen pettynyt, kun lapsellisesti kuvittelin kaiken palautuvan ennalleen. Itse pelkään koko ajan koska se uusi ero tulee hänen suunnaltaan. Hän haluaa ottaa etäisemmän tyylin nyt, opiskelee ja näkee kavereitaan enemmän. Se sopiikin kyllä hyvin, mutta nyt tuntuu etten saisi ottaa puheeksi, mitä esim ensi viikonloppuna tehtäisiin. Vaikka kyse olisi vain yhdestä illasta... Ennen lähes asuimme yhdessä ja hän vietti kotonaan vain noin yhden yön viikossa.
Tuntuu, ettei hän enää arvosta minua. Jos jotain on sovittu, se ei aina pidäkkään, muttei muutoksestakaan sitten ilmoiteta. (No tätä on käynyt vain kerran, ottaa silti päähän) Tänään, kun tuli riitaa, niin lähtikin kavereiden kanssa baariin eikä välittänyt jäädä selvittämään asiaa kanssani. Siinä tuli itsenkin sitten huudeltua kaikennäköistä perään, että ei sitten soitella vähään aikaan. Tiesi kyllä, etten voi sitä tarkoittaa.. Tämän piti olla meidän ilta ja hänen jäädä yöksikin. Itsekin olin hankala, mutta ei hän paljon kyllä kysellyt mikä harmittaa, tai lohduttanut.
Meillä ei enää ole yhteisiä suunnitelmia tai haaveita. Ennen hän puhui, että joskus sitten naimisiin ja omakotitalo. Nyt en voi edes syksystä puhua, kun hän siitäkin ahdistuu.
Tämä taitaa olla pienin vika, mutta kun lähdemme johonkin (tai vain näemme) niin itse olen käynyt suihkussa, ajellut sääri- ym karvat, meikannut, föönannut ja suoristanut hiukset, lakannut kynnet, laittanut kivaa tuoksua ja valinnut kauniit vaatteet. Hän ei ole taas käynyt edes suihkussa. Ei siis näe yhtään vaivaa vuokseni. Olen asiasta kyllä sanonut moneen otteeseen, muttei ole hyödyttänyt.
Ennen tuntui, että olin tärkeä hänelle ja halusi aina selvittää ristiriidat, nyt en taida olla enää mitään.
Monet kaverit ja sukulaisetkin jo sanovat, että ala katsella muita. Että mulle muka kyllä löytyisi. Enpä usko. Ja olin luullut et hän olisi ollut mulle se oikea. Oonko ihan tyhmä kunnen tajua jo irrottaa??? Tässäkin tietysti on vain toisen näkemys ja sen haluan vielä sanoa, että mikään pelimies hän ei todellakaan ole.
Tuntuu, ettei hän enää arvosta minua. Jos jotain on sovittu, se ei aina pidäkkään, muttei muutoksestakaan sitten ilmoiteta. (No tätä on käynyt vain kerran, ottaa silti päähän) Tänään, kun tuli riitaa, niin lähtikin kavereiden kanssa baariin eikä välittänyt jäädä selvittämään asiaa kanssani. Siinä tuli itsenkin sitten huudeltua kaikennäköistä perään, että ei sitten soitella vähään aikaan. Tiesi kyllä, etten voi sitä tarkoittaa.. Tämän piti olla meidän ilta ja hänen jäädä yöksikin. Itsekin olin hankala, mutta ei hän paljon kyllä kysellyt mikä harmittaa, tai lohduttanut.
Meillä ei enää ole yhteisiä suunnitelmia tai haaveita. Ennen hän puhui, että joskus sitten naimisiin ja omakotitalo. Nyt en voi edes syksystä puhua, kun hän siitäkin ahdistuu.
Tämä taitaa olla pienin vika, mutta kun lähdemme johonkin (tai vain näemme) niin itse olen käynyt suihkussa, ajellut sääri- ym karvat, meikannut, föönannut ja suoristanut hiukset, lakannut kynnet, laittanut kivaa tuoksua ja valinnut kauniit vaatteet. Hän ei ole taas käynyt edes suihkussa. Ei siis näe yhtään vaivaa vuokseni. Olen asiasta kyllä sanonut moneen otteeseen, muttei ole hyödyttänyt.
Ennen tuntui, että olin tärkeä hänelle ja halusi aina selvittää ristiriidat, nyt en taida olla enää mitään.
Monet kaverit ja sukulaisetkin jo sanovat, että ala katsella muita. Että mulle muka kyllä löytyisi. Enpä usko. Ja olin luullut et hän olisi ollut mulle se oikea. Oonko ihan tyhmä kunnen tajua jo irrottaa??? Tässäkin tietysti on vain toisen näkemys ja sen haluan vielä sanoa, että mikään pelimies hän ei todellakaan ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että on aika ottaa uusi askel elämään, ennen kuin revit itsesi todella riekaleiksi. Miksi olla "suhteessa", jossa toinen ei huomioi juuri lainkaan? Tuollainen repii viimeisetkin energiat kun kokoajan joutuu olemaan varpaillaan.
Hyvässä suhteessa toisen huomioiminen on erittäin tärkeää!
-m32-
Sanoo vaan jatkuvasti rakastavansa, ja että kaikkein tärkeintä on että mulla on hyvin. Ei vaan tunnu että haluisi mitään kanssani. Aina nykyisin aloitteen tekijä olen minä. Hän kyllä soittelee joka päivä silloin kun emme näe, mutta silloinkaan ei tunnu kaikki olevan kohdallaan.
Sepä se. Haluaisin vain niin kovasti, että tunteet molemmilla olisi samat kuin ennen.
Toivon, että paljastuisi, että ongelmana olisikin oma huono itsetuntoni ja takertuvuus. Mutta enpä usko :´(
kuukausi sitten, tuo sinun juttusi kuulosti ihan vastaavalta minun parisuhteen kanssa, mies ei viihtynyt enää kotona, kaverit ja ravintolat veti, omaa aikaa otti mielin määrin, ei enää yhteistä tekemistä. Olin ihan yksin koko parisuhteessa lopulta. Koko tämä viime vuosi oli sitä,että mentiin puolin toisin liian paljon, siis eri suuntiin, että itsekin menin, mutta olin kyllä paljon enemmän kotona ja häntä odottamassa, josko milloin tulisi kotiin ja josko milloin tehtäisi jotain yhdessä. Yrittäkää neuvotella keskenänne milloin olisi teidän viikonloppu ja milloin kaveri viikonloppu. Älä tee sitä virhettä, että roikut hänessä, järjestä itsellesikin menoa.
ettei hänen kanssaan tarvitse pitää mitään kissa-hiiri-leikkejä, joista tosiaankin olen saanut aivan kyllikseni aikaisemmissa suhteissa. Eli, vaikkei itselläni, yh-äidillä jatkuvasti ole "omia menoja", aikaisemmin kuitenkin olin riittävän kiinnostava hänen mielestään. Ja tokihan niitä menojakin on, muttei jatkuvasti kuten hänellä nykyään. Yhteisiä menojahan meillä ei nykyään niin kauheasti olekkaan.
Juuri sen vuoksi, että lasten kanssa yleensä olen kotona aina, tuntuu että olen täällä häntä odottelemassa 24/7.
Ehkä joku yh-isä olisi ollut sopivampi.