Olen usean ystäväni kanssa keskustellessani huomannut, että aika monet kolmikymppiset miehet ovat todella haluttomia seksin suhteen. Moni ystäväni on valitellut, että miesten kaikki energia menee töihin, ja kotona makaa sohvalla täysin kykenemätön raato.
Oma suhteeni kariutui juuri tämän asian takia. Aikani luulin jo, että mies käy vieraissa mutta hän ei vain halunnut ollenkaan enää kenenkään kanssa. Oma itsetuntoni ei kestänyt mieheni jatkuvaa torjumista ja läheisyyden puutetta. Tunsin itseni vastenmieliseksi, kun mies ei halunnut koskea minuun pitkällä tikullakaan moneen kuukauteen. Itse yritin kyllä tehdä aloitteita.
Tiedän, etten ole ainut joka on huomannut monen miehen seksuaalisuuden katoavan 30 ikävuoden jälkeen.
Mikä näitä kolmikymppisiä miehiä vaivaa?
Oma suhteeni kariutui juuri tämän asian takia. Aikani luulin jo, että mies käy vieraissa mutta hän ei vain halunnut ollenkaan enää kenenkään kanssa. Oma itsetuntoni ei kestänyt mieheni jatkuvaa torjumista ja läheisyyden puutetta. Tunsin itseni vastenmieliseksi, kun mies ei halunnut koskea minuun pitkällä tikullakaan moneen kuukauteen. Itse yritin kyllä tehdä aloitteita.
Tiedän, etten ole ainut joka on huomannut monen miehen seksuaalisuuden katoavan 30 ikävuoden jälkeen.
Mikä näitä kolmikymppisiä miehiä vaivaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ota ja tuo rahaa kotiin ettei miehen tarvii uraa luoda-
Toinen vaihtoehto on että lakkaa femakkoa leikkimästä.
Femakko vie halut kylänsonniltakin.
Ihan vakituisessa työssä olen itsekin ja hyvällä palkalla. Ei miehen todellakaan tarvitsisi perse ruvella tehdä töitä. Mutta kun hän haluaa! Hän haluaa olla 8-18.00 konttorilla ja sen jälkeen tehdä kotona lisää hommia tietokoneella. Hän haluaa miettiä työasioita koko illan -ja joskus yönkin!
Ennen niin positiivisesta ja ihanasta ihmisestä on tullut apea ja kärttyinen. Myös hänen vanhempansa ja ystävänsä sanovat samaa, joten vika ei ole nyt vain minun seurassani.
Tunnen urakeskeisen tuon ikäsen miehen, mutta eipä ole tuota passiivisuutta halukkaampi koskaan ollutkaan. Ja tosiaan työ työ työ ja vielä kerran Ura. Mikä muu sitten enää kiinnostaa, ei mikään.
Muilla on samaa vikaa!
...että kyse oli oikeastaan omasta itsetunto-ongelmastasi. Kaikki nuo 'tunsin itseni vastenmieliseksi' jne voisi välttää ihan vain rauhallisella keskustelulla miehen kanssa siten että suostuisit jopa kuuntelemaan kun hän kertoo että kyse ei suinkaan ole siitä, vaan siitä ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta eikä se ole kummankaan vika.
Seksi ei oikeasti ole tärkeää kaikille miehille ja naisille. Oman seksuaalisuutensa hillitseminen on kuitenkin helpompaa kuin lähes olemattoman seksuaalisuuden herättely väkisin. On sääli että jostain ihmeen syystä nämä vähemmän seksuaaliset yksilöt eivät löydä toisiaan vaan parituvat seksikeskeisten tyyppien kanssa.
elän parisuhteessa jossa seksielämä ei ole kovin aktiivista normaalisti seksiä n.1krt/2vko ja välillä voi mennä 3-4vko ilman mitään seksiä.. jopa halaukset ja pussaamiset ovat työn ja tuskan takana.. mua ei ainakaan yhtään haittais vaikka seksiä ei saiskaan kun tyyliin kerran viikossa tai kahdessa mutta meillä ei sen lisäksi edes läheisyys pelaa.. mä en yritä tyrkyttää itseäni ja ollaan miehen kaa puhuttu jonkin verran asiasta mutta hänellä ei vain yksinkertaisesti tee mieli.. alussa se kävi tosi rankasti itsetunnon päälle kun luulin että se johtuu musta ettei hänellä tee mieli mutta reilun vuoden päästä aloin ymmärtää että hänen luonteensa vain yksinkertaisesti on sellainen.. edelleen kaipaan enemmän hellittelyä mutta sen asian kanssa on vain opittava elämään ettei sitä saa nin usein kuin haluasi.. meillä on ikää vasta 21 ja 24 (mies on vanhempi)
Jep!
Seksin suhteen kyllä sen aikaa riittää energiaa kun on uutuuden viehätystä vaan siihen se sitten loppuukin. Tämä on nimittäin juuri tätä kansaa, joka ajattelee, että elämä on työn sisällä eikä työ elämän sisällä. Heille työ on kaikki kaikessa, he antavat sille kaikkensa omaa itseänsä myöten.
Eivätkä typerät edes tajua sitä.
Ehkä nämä tämän tyypin ihmiset eivät tajua katsoa elämää noin kokonaisuutena. Kenties katsovat vain sitä yhtä kohtaa ja yhtä tasoa ilman ajatuksen häivääkään mistään muusta. Ja sitten kun tähän vielä lisätään se, että nämä urakeskeiset ihmiset eivät mukamas "ehdi" huolehtia itsestänsä (syömiset, juomiset, liikkumiset ym) niin tottakai se on selvääkin, että kotona se siippa on aina pelkkä raato. Jos edes kotio asti ehtii jossain välissä tulemaan. Tai viihtyy kotona. Kun kotona voi joskus olla jopa niin häiritsevää elämää, ettei saa rauhoituttua niin pitää lähteä muualle. Että jaksaa taas töissä.
Mielenkiintoista sinänsä seurata miten pitkälle ihmiset jatkavat tätä samaa kaavaa kunnes keho sanoo sopimuksensa irti. Sitten kun ei voi enää tehdä töitä samalla teholla, josko ollenkaan. Ja aikaa itsestään huolehtimiselle ON LÖYDYTTÄVÄ. Mutta siinäkin kohtaa on olemassa ilmeisesti ihmisiä, jotka eivät välitä itsestänsä lainkaan, ovat niin työorientoituneita, että vetävät loppuun asti samaa rataa.
Luulevat vievänsä yhteiskuntaa eteenpäin vaan todellisuudessa juuri he käyvät meille kalliiksi ollessaan kapuloita omissa rattaissaan, koska joutuvat ennen pitkää käyttämään sairaalan palveluita yhä enenemässä määrin. Fyysisesti keho lahoaa eikä loppu viimein pääkään sitä kestä. Tulee lääkekustannukset, tukikustannukset, leikkauskustannukset jnejnejne listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nämä tämmöiset urakeskeiset ihmiset ovat tosiaan metkaa seurattavaa, ällistyttävää noteerata sekin fakta miten niin fiksut tyypit voivat olla niin tolloja. Pelkkää suorittamista suorittamisen perään vailla ajatusta mistään muusta.
Jeh, itselle melkein kävi näin. Olen juuri reilu kolmekymppinen mies. Otin kauheasti painetta töistä. Jatkuva stressi alkoi näkymään ulospäin ja seksuaaliset halut hävisi kokonaan. Torjuin kaikki seksuaaliset vihjeet.
Mutta sitten ajattelin, että täällä ollaan vain käymässä, eikä tänne kukaan ole tullut olemaan. Ei ole varaa heittää tätä elämää töitten takia roskiin. On nämä asiat tehty ennenkin ilman minua, ja mikäli ne nyt jää tekemättä sen vuoksi, että minä en niiden kimpussa ole koko ajan, niin sitten ne saa jäädä. Mulle oma elämä on tärkeämpi.
Opettelin jättämään työasiat töihin, kun lähden kotiin neljältä. Ja hyvin olen onnistunut. Joskus saatan töissä ajatella, että vois jotain töihin liittyvää asiaa etsiä netistä. Silti huomaan seuraavana päivänä töissä, että en ole muistanut koko asiaa enää himassa. =)
Elämä on tosiaan elämistä varten, eikä töitä.
...30 kohdilla työ oli tärkein ja nyt 40 kohdalla kun huomaa että ei se olis ollutkaan niin vaimo on jo ollut vieraissa ja edessä on yksin jääminen. No virheistä täytyy oppia ja nokka kohti uusia tuulia ja suhteita. Vaimo kyllä sai 'herätettyä' huomaamaan mutta väärin ja väärään aikaan.
Myös minulla on kokemusta tuollaisesta miehestä. Oltiin yhdessä vajaa vuosi ja oli aika hurjaa menoa. Miehellä oli älyttömät aikataulut minkä tahansa asian suhteen. Hän ei pystynyt pysähtymään hetkeksikään, vaan aina oli kiire johonkin. Hän oli esimiestehtävässä, kun me tavattiin, mutta jossain vaiheessa vaihtoi firmaa ja valittiin toimitusjohtajaksi. Se oli kyllä ihan älytöntä aikaa. Mies oli puhelimessa käytännössä katsoen aamusta iltaan, viikonloput ja lomat. Kuulin hänen monta kertaa sanovan puhelimeen, että 'mulle voi soittaa ihan milloin tahansa'. Ja niinhän sitä sitten soiteltiinkin.
Lomalla saattoi tulla soitto, että pitää tulla toimistolle, kun on 'kriisi' päällä. Yritin ymmärtää ja olla empaattinen, hieroin niskoja, tein ruokaa ja olin ymmärtäväinen. Mutta oikeasti ajattelin, ettei tää voi toimia kauaakaan näin. Mies saa sydärin, kun täyttää 35.
Kaipasin myös yhdessäoloa. Tunsin olevani hänelle kuin projekti. Hän kyllä oli huomaavainen ja läsnä silloin kun oli sovittanut minut aikatauluunsa; muuna aikana oli turha saada yhteyttä.
Seksistä muodostui paineiden purkua. Eli hän oli kyllä kekseliäs ja ihana rakastaja, mutta tuli jossain vaiheessa fiilis, että seksistäkin oli tullut suorittamista. Ei puhettakaan, että olis voitu rakastella pitkään ja hartaasti ja viettää iltaa yhdessä sylikkäin.
Loppuhan sille sitten tuli. En jaksanut kertakaikkisesti enää miestä, jolla ei ole aikaa kuin työlle. Muistelen häntä lämmöllä ja toivon, että hän joku päivä tajuaa, mistä elämässä on kysymys.
Miksi naaiset aina raakastuvat renttuihin?
Varmaan yksi tärkeä selitys sille..
Naiset - eivät uranaisetkaan - ole niin suorituskeskeisiä kuin nämä uramiehet.
Kuka sitä uramiehen pingotusta päivästä toiseen jaksaa?
"mikä näitä kolmekymppisiä miehiä vaivaa". Ota nelikymppinen. Sellainen mies osaa varmasti arvostaa nuorempaa naista ja seksiä saa ihan niin paljon kuin ikinä haluat. Kolmekymppinen mies on vielä täysin kakara, jos vaikka ajattelen itseäni sen ikäisenä yli kymmenen vuotta sitten.
Vasta nyt 41-vuotiaana tunnen itseni ja tiedän, mitä naiselleni voisin antaa.
Silti naiset katsovat pääsääntöisesti ikäisiään miehiä, elävät puutteessa ja ruikuttavat täällä palstalla.
Moni nelikymppinen on fysiikaltaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin kolmekymppinen ja osaa varmasti ottaa naisen huomioon sängyssä, metsäretkellä tai vaikka auton konepellillä..;) Kokemusta on..
Ei himota vanha mies. Sorry.