Kun pitäisi vain pystyä kertomaan, että ei halua enää jatkaa? Ei halua enää katsoa toista silmiin? Odottaa riitaa, "jotain" kun kumpikaan ei enää puhu. Mikä teillä oli se "laukaus" kun saitte suun auki? Ajatus, sen suurempia selvityksiä taustoista on jo kytenyt pitkään.
Mikä siinä kertomisessa
on niin vaikeaa?
81524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä tuollaisessa tilanteessa molemmat kärsivät paljon ja odottavat vaan, että kummalta palaa päreet ensimmäisenä.
Meillä oli tuollaista koko syksy. Joksus meni puoli päivää paremmin, mutta sitten taas puhumattomuus ja välttely palasi kehiin.
Sitten kun lopulta käämit paloi ja tuli ero, niin se oli enenmmänkin suuri helpotus, kuin mikään tuska tai suru.
Ihmissuhteiden pitäisi olla yksinkertaisia ja helppoja, mutta kyllä ne kai ovat oikeasti maailman vaikein asia.
Ihmissuhteet tosiaan ovat maailman vaikein asia. Samalla ne ovat myös kaikkein antoisin ja palkitsevin, ja tarjoavat parhaimmillaan suurimman nautinnon mitä kuvitella saattaa. Siksi ihminen aina vain hakeutuu toisen ihmisen seuraan!
Että on paha olla.Meillä ero lähti vireille kuinkas muuten ,riidan seurauksena tuli vain viimeinen pisara. Nyt riittää.
Ja myös siksi, etten halunnut olla enää huonona esimerkkinä lapselleni, joka joutui kuulemaan ja näkemään sitä riitelyä vaikka kuinka yritti välttääkin.Ja koska uskoin ja uskon edelleen, että on olemassa se jonka kanssa ei tarvitse riidellä joka asiasta. On eri asia olla eri mieltä nähdä asiat eri näkökulmista.
Mutta loppu aikoina tuntui kuin eksän ilo olisi olut etsiä asioita joista tiesi mun suuttuvan. No loppuaikoina en mennyt enää sihhen lankaan koska tiesin tarinan. Olin vaiti.
Niin ja syyhän oli aina meissä muissa ei hänessä.
Kun vihdoin päädyimme erillemme, se oli tosi suuri helpotus. Asia oli jo niin hyvin sisäistetty etten kaivannut häntä pätkääkään.
Ei riitoja, ei turhia odotuksia.
Sain elää viimeinkin ja olla oma itseni, sekin oli jossain hukassa,kaiki ne vuodet.
Nykyään meillä on ihan säälliset välit. Olimme vain väärät ihmiset toisillemme.
vaikeaa, ellei muutenkaan puhuta. Ja useinkaan ei puhuta, koska vältellään riitaa.
Minä aloinkin kirjoittaa sähköposteja: Ne ovat loistava tapa kommunikoida, kun puhuminen on tiiliskiven takana.
Kun on löytynyt uusi kumppani kainaloon niin se helpottaa kertomista ja eron hakemista. Näin se ex:äni ratkaisi asian.
Suhteessa menossa jääkausi jo viidettä vuotta. Molemmat tekee osansa kotitöistä eikä pahoja riitoja, mutta ei myöskään läheisyyttä, hellyyttä tai muutakaan. Millä tästä avioliitosta pääsee pois, kun elämä vain menee menojaan. Arki rullaa ja aika kuluu. Mielessä kuitenkin jatkuva alakulo.
ja onni tilalle... Olisi ihana saada se hymyilevä, naurava nainen vierelle. Hän joka on täynnä rakkautta. Kotona ei sitten kuin kolme sanaa näin pääsiäisenä... " Maito on loppu"...
Minä join itseni humalaan ja kerroin, et haluun lähteä. Päätin samalla, et en peru tätä selvittyäni kun olen suuni auki saanut. En ole katunut hetkeäkään. Olen niin onnellinen, yksin, toivottavasti vielä kauan.