Oletko sä etsinyt seuraa?

En ole. Sen on täytynyt olla joku toinen.

Joskus. Olen täysin sopeutumaton deittikulttuuriin ja sen odotuksiin ja systeemeihin, joinain yksinäisinä hetkinä olen ajatellut että teen treffiprofiilin mutta ei tarvi kuin avata profiilintäytön ensimmäinen sivu ja puolessa välissä alkaa yrjöttämään.

Ihmissuhteeni olen solminut useimmin änkyräkännissä.

Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä väkersin joskus profiilin, ja kuvien latausta odotellessa tuli jo viestejä. Muutin mieleni samantien. Ei se(kään) ole mun juttu.

Ei mitään ihan kammottavaa kerinnyt tulee mutta jo alku antoi osviittaa millaista se on.

Pysyn edelleen vanhassa hyväksi havaitussa "hönössä baariin" -aloituskaavassa. Ei ne silloin sen enempää mene käteen kuin muutkaan tyylit, mutta onpahan rennompi ja nopeempi alku :D

monenlaista vipeltäjää sinne mahtuu, mutta pääasiassa ihan fiksuihin ihmisiin treffeillä tutustuin.

Itse päädyin naimisiin nettideittini kanssa. x)

joskus löytänyt luokseni.

En minkään palvelun kautta. Lähin kokemus nettideittailusta mulla on se, et joskus ex uhkas tehdä mulle profiilin sinne, kun sano, et mun tarvis saada joku mies itselleni. Tekoihin asti se ei sit kuitenkaan koskaan edennyt.

En koskaan ole etsinyt seuraa nettideittien kautta. En millään tavalla. En myöskään koskaan ole käynyt yksityssananvaihtoa kenenkään tämän palstan kirjoittajanimimerkin kanssa, saatika koskaan ollut rekisteröitynyt kirjoittaja yhtään millään nimimerkillä tällä foorumilla.

Tällä nimenomaisella keskustelupalstalla minua on kyllä joskus ahdisteltu mm. sellaisilla suorilla valheilla ts. virheellisillä väitteillä, että olisin esimerkiksi seuranhakijana seksi-treffeillä (esittäjänä oli minulle tyystin tuntematon ja aggressiivisesti minuun suhtautunut puskakirjoittaja) ja että olisin muka henkilökohtaisessa mielessä ollut kiinnostunut joistakin tämän palstan mieskirjoittajista (väite ei pidä paikkaansa).

En välttämättä uskaltaisi rekisteröityä tämän foorumin käyttäjäksi, jos & kun edellä mainitsemani kaltaisia, härskejä valheitakin suoltavia, kirjoittajia näillä palstoilla havaitusti käy.

Samaten, juuri sinuun ketjun aloittaja, edeltävän lisäksi tietysti seuraavallakaan sanomallani mitenkään viittaamatta: henkilökohtaisesti suosittelisin ainakin sellaisia mielikuvitusmaailmoissaan eläviä s******ä tyystin jättämään minun kaltaiseni kirjoittajat rauhaan, jotka roikkuvat vääristelemässä palstailmaisuani mm. sellaisillakin valheilla, että "komppailisin" itseäni ( ts. = muka kirjoittelisin itselleni sanomaani liittyviä samanmielisiä viestejä tällä keskustelupalstalla kirjoitellessani) tai että olisin "trolli" ( äärimmäisen loukkaavaa).

Tsemppiä toki sinun seuranhakuusi aloittaja, jos siitä kiinnostunut olet:) Itse varmaan, jos olisin kiinnostunut nettideittailusta, en välttämättä ensimmäisenä harkitsisi tätä foorumia. Lienee varmasti joillakin kuitenkin hyviäkin kokemuksia.

Aika hirveetä touhua. Isot miähet sekoo tarjontaan ja yrittävät päästä mahdollisimman monille treffeille ja tai pukille.
Ei jaksa tollasta pelleilyä enää tällä iällä.

Minä olen kerran kokeillut viime vuosituhannella. Kävin muutamilla sokkotreffeillä ja seurustelin yhden kanssa muutaman kuukauden. Voisin kokeilla uudelleenkin, jos tarvetta ilmenisi. Tosin luotan edelleen enemmän viinanhuuruiseen baarielämään parinmuodostuksessa kuin nettiin. Mutta kukin tavallaan.

löytänyt. Mutta siinä ei ollut kyse mistään deittailusta, vaan siitä että kaksi ihmistä vilpittömästi löysi toisensa. Kumpikaan ei harrastanut deittailua.

en näe tarvetta ja muutenki.

Olen sinkkuna useitakin kertoja etsinyt seuraa netin kautta...ja monia tavannut..

Useimpien kanssa ei ole tullut muuta kuin muutaman päivän/yön suhde..mut kahden kanssa oli myös reilun vuoden suhde...

Kyllä itselläni on ainakin nettideittailusta pääosin jääny positiivinen mielikuva! =)

Ja mikäli joskus vielä sinkuksi jään(toivottavasti en), ni varmasti tulen netistäkin seuraa hakemaan...

parhaisiin naisiin olen törmännyt etsimättä, netissäkin.

kunhan olen valmis deittailemaan ja siihen menee vielä aikaa seuraavat kolme-viisi vuotta ja siihen mennessä saatan löytää elämäni miehen sattumalta.

Mun elämä on vain vieläkin niin kaaottinen ettei tuntemattoman ihmisen perehdyttäminen siihen ole mahdollista, koska tuntematon ei jaksa panostaa niinkään pitkälle vaan antaa lemput jo alkumetreillä luoden mitä merkillisemmän kuvan minusta.