Totuus , jota on vaikea tajuta , on tuskallista arkipäivää miljardeille kapitalistisen järjestelmän marginaaleissa tai niiden tuolla puolen elävillä ihmisillä .
Kehitysprojekteina rakennettavat padot , viljelmät , teollisuuslaitokset , moottoritiet , golfkentät , lomakeskukset ja sotilastukikohdat riistävät joka vuosi useilta miljoonilta syrjäytyviltä ihmisiltä heidän maansa , juomavetensä ja kalansaaliinsa .
Maailmanpankin lainat ja ulkomaiset avustukset ovat ainakin osittain mukana monien tälläisten hankkeiden rahoituksessa . Usein syrjäytetyt ihmiset syöstään yksinkertaisesta köyhyydestä toivottomaan puutteeseen . Hankkeiden edunsaajat ovat aina niitä , joiden asiat olivat jo valmiiksi paremmin kuin syrjäytettyjen ihmisten . Tämä on osa laajempaa kehitystä , jossa globaalin talouskasvun voitot eivät suinkaan kanavoidu köyhien hyväksi , vaan niiden , joilla on jo ennestään varallisuutta yli oman tarpeen - ja usein moninkertaisesti .
Esimerkiksi vuonna 1960 maailman väestön rikkain viidennes nautti 30-kertaisista tuloista maailman köyhimpään viidennekseen verrattuna . Rikkaimpien osuus on näinä päivinä reippaasti yli kaksinkertaistunut virallisesta kehitysavusta huolimatta .
Rikkaimpien tulojen osuus köyhimpien tuloihin nähden oli esim . vuonna 1991 61-kertainen ja vuonna 1994 se oli noussut jo 78-kertaiseksi .
Mitä vahvemmin kapitalismi lujittaa yliotettaan demokratiasta ja markkinataloudesta , sitä nopeammin kuilu syvenee .
Esimerkiksi vuonna 1996-1997 maailman rikkain ihminen Microsoftin pääjohtaja Bill Gates , kasvatti netto-omaisuuttaan 17,9 miljardilla dollarilla , mikä vastaa suunnilleen väkiluvultaan 11-miljoonaisen Zimbabwen valtion vuoden taloudellista kokonaistuotantoa . Vuonna 1998 Gatesin varallisuus kohosi 51 miljardiin dollariin hänen tiukentaessaan otettaan internetistä ja koko televiestintäalasta .
Hänen toimintansa herättää kysymyksen : KUINKA PALJON ON TARPEEKSI ?
Politiikan tutkimuksen analyysin mukaan monet kaikkein korkeimmin palkatuista johtajista ovat lakkauttaneet eniten työpaikkoja .
Yhdysvalloissa käytetyt toimitusjohtajien palkkiopaketit ovat jo käytössä euroopassakin . Suomessa mm. Nokian Ollilan ja Fortumin Liliuksen kaltaisille ansiottoman suurina optioina .
Näin eurooppalaisia toimitusjohtajia painostetaan keskittymään osakkeenomistajien voittoihin ja laiminlyömään muut tavoitteet , amerikkalaiskollegoidensa tyyliin .
Rikkaiden ja köyhien välisen kohtuuttoman kuilun syveneminen , yhä kiihtyvä todellisen varallisuuden kuluttaminen , rahamaailman instituutioiden vallan kahvassa olevien ihmisten sokeus ja toiminnan painopisteen siirtyminen todellisen varallisuuden luomisesta rahoitusomaisuuden paisuttamiseen ovat suorassa yhteydessä toisiinsa .
Superrikkaiden joukko muodostaa yhden prosentin kymmenesosan tai sitäkin vähäisemmän osan maailman väestöstä , mutta se kykenee rahoittamaan poliittisia kampanjoita ja nostamaan valtaan poliitikkoja ( suomessa mm. Niinistöstä ) jotka edistävät finanssikapitalismille suotuisia hankkeita , kuten myyntivoittoverojen leikkauksia , jotka siirtävät verotaakkaa pörssikeinottelijalta palkansaajille .
Mitä suuremmiksi finanssikuplilla keinottelevien ( mm. surullisenkuuluisa Enron ) ihmisten voitot nousevat , sitä paremmin he kykenevät edelleen edistämään itselleen suotuisien poliitikkojen toimintaa ja sitä avokätisemmin he tarjoavat yhtiöiden toimitusjohtajille kannustinosuuksia , jotta nämä tekisivät kaikkensa pitääkseen osakkeiden hinnat nousussa .
Globaalin kapitalismin sääntöjen mukaan todellinen vauraus kuuluu sille , joka kykenee maksamaan siitä suurimman summan rahaa , koska valtaapitävät keinottelijat , poliitikot ja yhtiöiden huippujohtajat menestyvät rahassa mitaten erinomaisesti , he kykenevät hankkimaan omistukseensa yhä suuremman osan yhteiskunnan varallisuudesta .
Näin heille syntyy harha siitä , että yhteiskunnan todellinen vauraus karttuu samassa suhteessa kuin heidän rahavaransa .
Rikkaiden on varaa lentää ruuhkien ja saasteiden yli yksityiskoneillaan ja helikoptereillaan ; he voivat elää mitä ylellisimmissä ja turvallisimmissa yhteisöissä , työskennellä valtavien toimistotornien maisemahuoneistoissa , pukeutua upeimpiin muotivaatteisiin , syödä gourmee-ruokia ja lomailla maailman harvoilla erämaa-alueilla .
Heidän näkökulmastaan ihmiskunnan asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin . Raha on sokaissut heidät näkemästä rahamaailman toimiensa todellisia seurauksia , eivätkä he kärsi maailman todellisen vaurauden ehtymisestä .
Mitä globaalimmaksi talousjärjestelmä muotoutuu , sitä helpommin he saavat käsiinsä loputkin maailman rikkauksista .
Näin mielipuolinen järjestelmä on kapitalismi . Kuningas Midas vaihtoi elämän kultaan ja huomasi pian virheensä . Kapitalismissa eläville ihmisille , vaihtokaupan järjettömyys valkenee hitaammin .
Kun kuuntelemme kapitalismin seireenilaulua , vaikuttaa siltä kuin ihmiskunta olisi tehnyt yhteisen päätöksen elämän pyyhkäisemiseksi pois maapallolta . Se kehoittaa meitä hyväksymään rahan todellisuudeksemme , elämän tarkoitukseksi , korkeammaksi arvoksi .
Niin , raha on hyvä renki , mutta huono isäntä
Kehitysprojekteina rakennettavat padot , viljelmät , teollisuuslaitokset , moottoritiet , golfkentät , lomakeskukset ja sotilastukikohdat riistävät joka vuosi useilta miljoonilta syrjäytyviltä ihmisiltä heidän maansa , juomavetensä ja kalansaaliinsa .
Maailmanpankin lainat ja ulkomaiset avustukset ovat ainakin osittain mukana monien tälläisten hankkeiden rahoituksessa . Usein syrjäytetyt ihmiset syöstään yksinkertaisesta köyhyydestä toivottomaan puutteeseen . Hankkeiden edunsaajat ovat aina niitä , joiden asiat olivat jo valmiiksi paremmin kuin syrjäytettyjen ihmisten . Tämä on osa laajempaa kehitystä , jossa globaalin talouskasvun voitot eivät suinkaan kanavoidu köyhien hyväksi , vaan niiden , joilla on jo ennestään varallisuutta yli oman tarpeen - ja usein moninkertaisesti .
Esimerkiksi vuonna 1960 maailman väestön rikkain viidennes nautti 30-kertaisista tuloista maailman köyhimpään viidennekseen verrattuna . Rikkaimpien osuus on näinä päivinä reippaasti yli kaksinkertaistunut virallisesta kehitysavusta huolimatta .
Rikkaimpien tulojen osuus köyhimpien tuloihin nähden oli esim . vuonna 1991 61-kertainen ja vuonna 1994 se oli noussut jo 78-kertaiseksi .
Mitä vahvemmin kapitalismi lujittaa yliotettaan demokratiasta ja markkinataloudesta , sitä nopeammin kuilu syvenee .
Esimerkiksi vuonna 1996-1997 maailman rikkain ihminen Microsoftin pääjohtaja Bill Gates , kasvatti netto-omaisuuttaan 17,9 miljardilla dollarilla , mikä vastaa suunnilleen väkiluvultaan 11-miljoonaisen Zimbabwen valtion vuoden taloudellista kokonaistuotantoa . Vuonna 1998 Gatesin varallisuus kohosi 51 miljardiin dollariin hänen tiukentaessaan otettaan internetistä ja koko televiestintäalasta .
Hänen toimintansa herättää kysymyksen : KUINKA PALJON ON TARPEEKSI ?
Politiikan tutkimuksen analyysin mukaan monet kaikkein korkeimmin palkatuista johtajista ovat lakkauttaneet eniten työpaikkoja .
Yhdysvalloissa käytetyt toimitusjohtajien palkkiopaketit ovat jo käytössä euroopassakin . Suomessa mm. Nokian Ollilan ja Fortumin Liliuksen kaltaisille ansiottoman suurina optioina .
Näin eurooppalaisia toimitusjohtajia painostetaan keskittymään osakkeenomistajien voittoihin ja laiminlyömään muut tavoitteet , amerikkalaiskollegoidensa tyyliin .
Rikkaiden ja köyhien välisen kohtuuttoman kuilun syveneminen , yhä kiihtyvä todellisen varallisuuden kuluttaminen , rahamaailman instituutioiden vallan kahvassa olevien ihmisten sokeus ja toiminnan painopisteen siirtyminen todellisen varallisuuden luomisesta rahoitusomaisuuden paisuttamiseen ovat suorassa yhteydessä toisiinsa .
Superrikkaiden joukko muodostaa yhden prosentin kymmenesosan tai sitäkin vähäisemmän osan maailman väestöstä , mutta se kykenee rahoittamaan poliittisia kampanjoita ja nostamaan valtaan poliitikkoja ( suomessa mm. Niinistöstä ) jotka edistävät finanssikapitalismille suotuisia hankkeita , kuten myyntivoittoverojen leikkauksia , jotka siirtävät verotaakkaa pörssikeinottelijalta palkansaajille .
Mitä suuremmiksi finanssikuplilla keinottelevien ( mm. surullisenkuuluisa Enron ) ihmisten voitot nousevat , sitä paremmin he kykenevät edelleen edistämään itselleen suotuisien poliitikkojen toimintaa ja sitä avokätisemmin he tarjoavat yhtiöiden toimitusjohtajille kannustinosuuksia , jotta nämä tekisivät kaikkensa pitääkseen osakkeiden hinnat nousussa .
Globaalin kapitalismin sääntöjen mukaan todellinen vauraus kuuluu sille , joka kykenee maksamaan siitä suurimman summan rahaa , koska valtaapitävät keinottelijat , poliitikot ja yhtiöiden huippujohtajat menestyvät rahassa mitaten erinomaisesti , he kykenevät hankkimaan omistukseensa yhä suuremman osan yhteiskunnan varallisuudesta .
Näin heille syntyy harha siitä , että yhteiskunnan todellinen vauraus karttuu samassa suhteessa kuin heidän rahavaransa .
Rikkaiden on varaa lentää ruuhkien ja saasteiden yli yksityiskoneillaan ja helikoptereillaan ; he voivat elää mitä ylellisimmissä ja turvallisimmissa yhteisöissä , työskennellä valtavien toimistotornien maisemahuoneistoissa , pukeutua upeimpiin muotivaatteisiin , syödä gourmee-ruokia ja lomailla maailman harvoilla erämaa-alueilla .
Heidän näkökulmastaan ihmiskunnan asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin . Raha on sokaissut heidät näkemästä rahamaailman toimiensa todellisia seurauksia , eivätkä he kärsi maailman todellisen vaurauden ehtymisestä .
Mitä globaalimmaksi talousjärjestelmä muotoutuu , sitä helpommin he saavat käsiinsä loputkin maailman rikkauksista .
Näin mielipuolinen järjestelmä on kapitalismi . Kuningas Midas vaihtoi elämän kultaan ja huomasi pian virheensä . Kapitalismissa eläville ihmisille , vaihtokaupan järjettömyys valkenee hitaammin .
Kun kuuntelemme kapitalismin seireenilaulua , vaikuttaa siltä kuin ihmiskunta olisi tehnyt yhteisen päätöksen elämän pyyhkäisemiseksi pois maapallolta . Se kehoittaa meitä hyväksymään rahan todellisuudeksemme , elämän tarkoitukseksi , korkeammaksi arvoksi .
Niin , raha on hyvä renki , mutta huono isäntä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyviä pointteja tuli viestissäsi esiin ja aionkin keskittyä niihin erikseen uudessa aloituksessa.
Niin, tällaiset ongelmat ratkeaisivat viiden vuoden pesteille, jonka jälkeen teloitus. Idea tällaiseen teloitusjärjestelmään tuli eräältä Ruotsin kuninkaalta 1700-luvulla, hänen todettuaan, että tällaisessa asemassa toimivat henkilöt ovat aina varkaita. Kun työtehtävään sisällytetään rangaistus, moraalittomin perustein tehtävään hakeutuvat henkilöt vähentyvät, tai katoavat.
Todella, tällainen kapitalismi ei ole markkinatalouden perusidean mukaista, sillä tällaisessa järjestelmässä yhteisön ja yksilön etu eivät ole sama asia. Ongelma juontaa siitä, että tässä on markkinatalouden sisälle rakentunut yksilön vastainen yhteisö. Kun yhteisö luo yksilölle tarpeen ja pyrkii vaikuttamaan yksilöön, markkinatalous ei ole enää voimassa.
Nietzschen herramoraali ja orjamoraali perustuvat juuri tällaiselle käytännön järjestelmälle, jossa yrityksessä alempi työntekijä, tai johtaja pyrkii omistajan, tai johtajan voittoihin ja etuihin ja jossa työntekijän etu on johtajan etu.
Kun pyrkimys on orjamoraalisesti toimia "herran" voitoksi, tuottavuus kärsii, työn laatu kärsii, koulutuksen taso romahtaa ja merkitys katoaa.
On ihmeellistä, että järjestelmä, jossa jumaliksi itseään luulevat ovat samaan aikaan virallisesti hulluja ja johtajia.
Herramoralisti ajattelee utilitaristisesti ja pyrkii kohti omaa etuaan. Orajamoralisti pyrkii omaan etuun hyödyttämällä herramoralistia. Pahin riistokapitalismi juontaa juurensa jokaisesta duunarista, jotka rahanhimoisina ja rahasta kateellisina pönkittävät rahavallan asemaa.
Marginaalinen johtoryhmä ei pysty yksin pääsemään rikollisiin tavoitteisiinsa.
Nykyaikainen kapitalismi ei ole tarkoitusperiltään sama järjestelmä, jota markkinatalouden idealistit olivat luomassa, se on tämän ideologian vastakohta, jonka tavoitteena ei ole yksilön itselleen edullinen toiminta, vaan yksilön teennäinen selviytymiseen pakottaminen.
Järjestelmä, joka perustuu selviytymiskamppailuun orjuuttamiseen, ei pysty tuottamaan yhtään mitään, koska tuotannon ylijäämä laitetaan selviytymiskamppailun kiristämiseen. Kaikissa muissa yhteiskunnissa maailmanhistorian aikana on ollut kulttuuri. Sitä ei ei länsikapitalismissa ole lainkaan, sillä ylijäämä on kulttuuri, ylijäämä on tuote. Kapitalismi on talousjärjestelmä, josta puuttuu kokonaan tuottavuus, siinä tuottavuus on korvattu parempaan tuottavuuteen pyrkimisellä.
Länsikapitalistinen talousjärjestelmä on, kuin seksi ilman orgasmia: hinkataan vain hinkkaamisen vuoksi ja tavoitteena on saada parempi mälli pidättämällä ikuisesti. Näin mitään ei saada lopulta aikaiseksi.
Kapitalismista puuttuu tuottavuus ja kulttuuri. Kulttuuri on tuottavuuden mitta. Vai mistä johtuu, että kapitalistisissa järjestelmissä tiede on täysin kuollut ja mm. insinööritaito on tappanut ja suorastaan rikollistanut matemaattisen tutkimuksen... Jopa Hitlerin Saksassa, vaikka natsiaate pahinta junttimaisuutta olikin, oli jonkinlainen kulttuuri. Kapitalismi on junttien luoma ulosteilla ylpeilyjärjestelmä, jossa omat tuotokset ovat niin suuren ylpeilyn kohde, että todelliseen tuottavuuteen ei tarvitse edes pyrkiä. Kun itse henkilöstä ja henkilöön liittyvästä tulee tavoittelun kohde, verbi, ei tuottavuuteen enää tarvitse pyrkiä.
missä heidän vahvuus. Se on raha. Niin kauan kuin ihmiset tarvitsevat rahaa arjessa pärjäämiseen, he ovat vahvoilla. Silloin kun ihmiset keksivät keinot pärjätä arjessa ilman rahaa, heidän voima kuihtuu.