Millainen on hyvä ystävä?

Hyvä ystävä on aito,rehellinen ja luotettava.
Hyvää ystävää ei kiinnosta ammattisi,varallisuutesi,köyhyytesi jne.

Nykyään hyvän ystävän kriiterit täyttäviä on erittäin harvassa,ja kenellä sellainen on ,ymmärtäkööt sen arvon.

En ymmärrä milloin kaveruus ja toveruus muuttui välineeksi jolla käydään kauppaa monessakin merkityksessä,ennen kännykkä ja internet aikakautta ystävyyden merkitys oli paljon suurempi kuin se tänä päivänä onkaan.

Hyvän ystävän tunnistaa samankaltaisesta huumorista ja mielipiteesi kunnioittamisesta,kaverit jotka pitävät ainoastaan oikeana omia mielipiteitään ovat henkilöitä jotka eivät todellista ystävää kaipaa ,ainoastaan kaveria.

Mutta on hyvä muistaa että elämä antaa myöhemmin takaisin niille jotka ovat ystävyyttä hyväksi käyttäneet,he ilmestyvät ovellesi heikolla hetkellään ja pyytävät apua,silloin on syytä vastata samalla mitalla.

Paras kriteeri ystävyydelle on se että viihdytte yhdessä.

Ehkäpä ihminen joka ei näe asioita vain omasta pienestä vinkkelistään. Ihminen, joka sietää myös toisten paremmuutta ja antaa muiden loistaa, sillä se ei himmennä hänen omaa loistoaan. Hänen ei myöskään tarvitse alentaa toisia ylentääkseen itsensä.

Ystävä voi olla jokaiselle ihmiselle, jossei aina, ainakin jonakin hetkenä. Se ei ole mikään lista ominaisuuksia, ja vielä vähemmän kenenkään yksittäisen ihmisen antama tuomio jonkun pätevyydestä "ystävyyteen".

Tällainen on minun paras ystäväni: Kuuntelevainen, hauska, huumorintajuinen, luotettava, rehellinen, ihana, paras, tyylikäs... Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta olen todella tyytyväinen, että minulle on noin ihana ystävä jonka kanssa voi jakaa elämän ilot ja surut! :)
Ps. Hyvää ystävän päivää kaikille! ♥

Mielestäni hyvä ystävä on ensisijaisesti itse. Itsen tunteminen, hyväksyminen, rakastaminen ja kunnioittaminen antaa avaimet hyväksymään muita. Kaikki eivät ole samalla aaltopituudella elämän kiemuroissa. Toiset ovat peilejä itselle, matkalla kotiin. Ystävällisyydellä saa ystävällisyyttä ei välttämättä ystävää. Kaksi itsensä kanssa aidosti sinut olevaa voivat löytää yhteisen polun eikä välttämättä edes eliniäksi. Kun ystävyyteen tulee mukaan kriteereitä, odotuksia ja vaateita, ei se enää ole ystävyyttä. Ystävyys on pyhä asia eikä sitä voi edes kategoroida. Kaikkia positiivisia kriteereitä voi jakaa myös "vihamiehen" kanssa sillä sellainen voi olla paras peili itselle. Itseä kuihduttavia suhteita on turha roikottaa mukana. Ne vain kuluttavat kallisarvoista energiaa. Tarve ystävälle ei välttämättä ole aitoa ystävyyttä vaan monesti riippuvuussuhdetta.

Hyvä ystävä? Auttaa toki, mutta jos sinulla on aina hätä niin sitten ei. Varallisuus on tärkeä, samassa "kastissa" olevat ovat kiinnostuneempia toisistaan. Sama juttu ulkonäöllisesti. Ystävä auttaa hädässä on toiveajattelua ja muutenkin, jos tuntematon nostaa sut sammuneena hangesta, niin onko hän ystäväsi? Nope! Luotettavuus, samanlainen tausta ja luonne, hymy. Siinä peruselementtejä ystävyyteen.
Kyllähän se näin on, että jos frendisi hymyilee pahalle olollesi, niin pitää siitä tyypistä sitten vaan päästää irti. En ymmärrä, miksi vanhemmista ei saa erota, mut puolisosta saa. Eihän niitä pellejä saa valita? Sen sijaan tuntemattoman numeron ja salaisen osotteen saa, voi kiitos Katainen. Katainen on ihana mies. Minä äänestin. Ja nyt olen sitten vastuussa hänen teoistaan. Mutta ylpeä toisaalta itsestäni, kun nyt saa vaan nauttia karusellista.

Aika paljon tunnutaan myös keskittyvän niihin kaverin vikoihin. Ei kukaan ole ajatusten lukija ja osaa aina vastata oikein. Joskus tulee hetkiä kun kaveri tuntuu kylmältä, ei ymmärrä, on vähän pinnallinen tai puhuu itseä tylsistyttävästä aiheesta. Kuitenkin ne hetket tulisi myös sallia eikä ajatella heti että ystävyydessä on jotain vikaa. Niin kauan kuin ketään ei loukata ja toisen seurassa viihtyy niin minä olen tyytyväinen.

Ja hyvä ystävä myös sanoo jos toinen vähän töppää jossain tai epähuomiossa loukkaa. Ystävyys pitäisi lähteä ajatuksesta että toinen on luotettava eikä yritä koskaan tahallisesti loukata. On ikävää jos asioista ei pysty puhumaan vaan sitten ns. kostetaan loukkaamalla takaisin. Aikuisen tulisi sanoa reilusti missä meni vikaan. Varsinkin vanhempana on mahdoton odottaa että elämäntilanteet olisi aina samat ja toista ymmärtäisi sataprosenttisesti. Silloin ehkä selkeimmin huomaa onko ystävyys aitoa kanssakäymistä ja keskustelua vai myötäileekö toinen liikaa. Olen huomannut että oikeastaan ne joilla on aika paljonkin ystäviä ja ovat mukavan ja kiltin maineessa, on huono tapa olla liiankin myötäileviä eikä silloin oikeaa keskustelua synny. Samaa mieltähän ei asioista tarvitse olla, vaikka ystäviä oltaisi. Eikä erimielisyys tarkoita riitaa. Toisen kunnioitus luo pohjan hyvälle ystävyydelle. Ja mikä jo sanottiinkin, samanlainen tausta luo heti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ammatilla ei sinänsä ole väliä mutta minuun kyllä vaikuttaa suhtautuminen työntekoon. Veikkaan että naisilla vaikea ystävyyksien ylläpito voi johtua siitä ettei aina olla tarpeeksi itsevarmoja. Ajatellaan heti että toinen yrittää nyt loukata, tai luodaan hirveän tiukat elämän rajat että millainen saa olla. Itse ainakin olen huomannut että kun itsetuntoni on iän myötä vielä voimistunut ja tunnen itseni ja nautin minuna olemisesta, on myös ystävyyssuhteet parantuneet.

Ystävyyden tulee myös syntyä luonnostaan. Sama kuin seurustelussa, ei kannata olla kenenkään kanssa vain ettei olisi yksin. Silloin syntyy myös niitä hyötymisyrityksiä kun ystävyys ei ole aito.

Useimmat ystävyydet tulevat ja menevät elämän mukaan. Sekin tulee hyväksyä, eikä yrittää pakottaa ystävyyttä kestämään.
Oman kokemuksen mukaan hyvää kaverimateriaalia löytyy sellaisista aktiivisista, uteliaista paljon erilaista nähneistä ihmisistä. He eivät ole liian tuomitsevia ja äkkipikaisia tekemään johtopäätöksiä ja toisaalta heillä ei ole tarvetta jumittaa ja jäädä vaatimaan jotain ellei ystävyys syvene. Sitä arvostan. Ja tärkeää on positiivisuus!

Hän on vain seksuaalisesti kasvuiässä, tee sinäkin niin niin huomaat,että tämä henkilö ei ole vielä mitenkään erilinen kuin muut, ennenkuin hän on mennhyt töihin ja perustanut suuryrityksen nimeltä Nokia, sitä ennen me kaikki aikuisetkin kokoa ja ulkonäköä katsomatta olemme kaikki ihan samanlaisia, vain huolehdimme toiset paremmin ja toiset ei niin hyvin itsestämme. Kukaan ei ole ruudinkeksiä, kaikkeen on terveellä järjellä oleva selitys, jos et keksi mikä se outo asia on niin kyse on tunteista ja niitä on outoa joskus selittää. Tee mielummin omasta elämästäsi mielenkiintoista välittämättä kuinka sekaisin tämä tunneihminen on ja innostu omasta elämästäsi harrastusten ja uusien ystävien kautta vaikka netistä .

Se on kuule narsismia se että kehuu itseään,tilaisuuden tullen haukkuu naapuria, kolleegaa, harrastuskaveriaan, jne jne .Narsisti on ainut ihmistyyppi joka luulee sinisilmäisesti että kun haukkuu toisia ,nousee itse korkeammalle arvostusasteikossa. Ja voi kuinka korkealla hän sitten luulee olevankaan.Mutta kukaan ei kehtaa sanoa hänelle vastaan,kun hän on niin suloinen ja mukava ja niin ihanasti toisen huomioiva(hyvänä päivänään).Mutta sellainen jolla ei ole mitään menetettävää, voi sanoa totuuden sitten kun hänen ...kanpuhumiset menevät liian pitkälle.Silloin sitten selviää fiksuimmille mistä kaikissa naljuiluissa ja vihjailuissa on ollut kyse.Mutta ei hätää ,narsistilla on jo seuraavat uhrit katsottuna.Mutta minua hän ei enää kuse silmään, ei tässä EIKÄ seuraavassa elämässä. I´ve had enough ! ; )

Hyvä ystävän tunnistaa tiukan paikan tullen. Narsistit ja hyväksi käyttäjät pakenevat eivätkä näe edes tehneensä mitään väärää.

"Voimia ja kaikkea hyvää" kuittaa vuosien hyväksikäytön.

Niimpä .Nartsisti ei koskaan tunnusta virhettään eikä IKINÄ pyydä sydämestään anteeksi. Normaali ihminen pystyy samaistumaan toisen asemaan(=empatia) ,pyytämään anteeksi ja keskustelemaan. ja ystävyys jatkuu .Jos jatkuu.

Ystävä on varmaankin myös sellainen, joka kirjoittaa tuntemattomille verkkoon omista tunteistaan ja kokemuksistaan, rikastuttaen näin muidenkin elämää. Kiitos teksteistänne ystävät.

Minulle itse kävi näin (eilen) Paras kaverini ei puhunut minulle enään ja hän oli semmoisessa jengissä.. Watsapp ryhmässä hän oli ainoa joka oli kaverin, muut vihaavat minua. Nii ne olivat sopineen että kukaan ei saa puhua minulle tai ei saa olla jengissä enään. No minä tietty sain sen selville.
Menin kysymään Watsapissa että "Miks sä et puhu mulle enää?" Hän ei vastannut ja laitoin uuden viestin "Jos sä et puhu mulle nii me ei taideta olla oikeesti besuja koska et puhu mulle niitten takii" Hän ei vastannut... Minä menin puhumaan Koripallo ryhmään toisten kanssa. Ja sanoin että "Mä en ehk mee huomen kaa kouluu" (Olen alaasteella) Niin hänkin on siinä ryhmässä ja hän laittoi ihan selvästi "Jee

ystävä auttaa vaikeana aikana,keskustelee ja tukee, sellainen joka pyrkii hyötymään jollain tavalla häipyvät eivätkä soittele tai ota yhteyttä