Suuri ongelma kunnollisen parisuhteen etsimisessä on se, että toisilleen hyvin sopivat ihmiset eivät kohtaa.
Yksi suuri syy siihen on ulkonäkökeskeisyys kummallakin sukupuolella. Naiset etsivät ja haluavat isokokoisen körmyn baarimestarikomistuksen, kerta toisensa jälkeen ja huomaavat myöhemmin, ettei uskollisuus ja toisen huomioon ottaminen kuitenkaan mahdu niihin isoihin raameihin. Miehet etsivät hoikkia isotissisiä kaunottaria ja huomaavat, että tuollaisella naisella on vientiä niin, ettei kunnon yhdessäolosta tule mitään.
Itse olen seurustellut kahden todella hyvännäköisen naisen kanssa ja tietysti kehuin heitä ja pidin heitä kuningattaren asemassa ja siitäkös he ylpistyivät ajanoloon niin, että pettivät ja lähtivät ja edelleenkään eivät ole onneaan löytäneet, vaan vaihtavat miestä, kun kukaan ei kelpaa.
Jos ihmiset jättäisivät sen ulkonäön tarkeyden hieman taka-alalle ja keskittyisivät muihin arvoihin, kuten samanlaiseen huumoriin, elämän syviin arvoihin, toisen huomioon ottamiseen, läheisyyteen ja aitoon kumppanin kunnioittamiseen, niin suhteet olisivat huomattavasti paremmalla pohjalla.
Itse toivoisin löytäväni juuri edellä kuvaamani naisen, jolle olisi juuri nämä "oikeat arvot" tärkeitä. Itsekin tuijotin ennen liikaa ulkonäköön, onneksi olen ottanut opikseni ja ihan totta..ulkonäkö ei ole enää no 1.
Haluan suhteen, joka kestää ja joka perustuu aitoon rakkauteen. Joskun vaan tuntuu, että tässä matoisessa nykymaailmassa aitoa rakkautta näkee enää vain vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Onneksi niitä mulla on suuri kokoelma ja katson sellaisen lähes joka ilta. Saahan ihmisellä olla unelmia.
Yksi suuri syy siihen on ulkonäkökeskeisyys kummallakin sukupuolella. Naiset etsivät ja haluavat isokokoisen körmyn baarimestarikomistuksen, kerta toisensa jälkeen ja huomaavat myöhemmin, ettei uskollisuus ja toisen huomioon ottaminen kuitenkaan mahdu niihin isoihin raameihin. Miehet etsivät hoikkia isotissisiä kaunottaria ja huomaavat, että tuollaisella naisella on vientiä niin, ettei kunnon yhdessäolosta tule mitään.
Itse olen seurustellut kahden todella hyvännäköisen naisen kanssa ja tietysti kehuin heitä ja pidin heitä kuningattaren asemassa ja siitäkös he ylpistyivät ajanoloon niin, että pettivät ja lähtivät ja edelleenkään eivät ole onneaan löytäneet, vaan vaihtavat miestä, kun kukaan ei kelpaa.
Jos ihmiset jättäisivät sen ulkonäön tarkeyden hieman taka-alalle ja keskittyisivät muihin arvoihin, kuten samanlaiseen huumoriin, elämän syviin arvoihin, toisen huomioon ottamiseen, läheisyyteen ja aitoon kumppanin kunnioittamiseen, niin suhteet olisivat huomattavasti paremmalla pohjalla.
Itse toivoisin löytäväni juuri edellä kuvaamani naisen, jolle olisi juuri nämä "oikeat arvot" tärkeitä. Itsekin tuijotin ennen liikaa ulkonäköön, onneksi olen ottanut opikseni ja ihan totta..ulkonäkö ei ole enää no 1.
Haluan suhteen, joka kestää ja joka perustuu aitoon rakkauteen. Joskun vaan tuntuu, että tässä matoisessa nykymaailmassa aitoa rakkautta näkee enää vain vanhoissa kotimaisissa elokuvissa. Onneksi niitä mulla on suuri kokoelma ja katson sellaisen lähes joka ilta. Saahan ihmisellä olla unelmia.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olet väärässä jos luulet että kauniiksi kehuminen aiheuttaisi uskottomuutta. Jos mies ei sanoisi minua kauniiksi, lopettaisin suhteen. Haluan olla kaunis ja haluttava. Seksi hiipuu jos mies ei kehu ulkonäköä, nainen tuntee itsensä riittämättömäksi. Näin se vaan menee.
Naurettavaa naisten turhamaisuutta taas : ) Sua siis pitää kokoajan kehua tai seksiä ei tipu : )
Mäkin haluun että mun nainen kehuu mua isokulliseksi oriksi, vaikka tiedän hyvin että mulla on keskikokoinen meisseli. Jos mua ei kehuta isokullikseksi kullittelijaksi, niin koen itseni riittämättömäksi : ) Näinkö se sitten menee?
Vastasin tuossa samalla miesten täällä iäti esittämään kysymykseen siitä, miksi nainen "pihtaa" seksiä. Kun mies ei huomioi omaan naistaan, siksi näin. Menee mielenkiinto seksiä ja miestä kohtaan.
Naisen on vaan kyettävä tuntemaan olevansa kaunis omalle miehelle jotta nainen kokee olonsa seksikkääksi ja haluaa seksiä. Jos ei mies pysty sitä hyväksymään niin sitten pitää joko erota tai elää vähäseksisessä liitossa. Miehen käytös vaikuttaa naisens seksihaluihin. Älykkäät miehet oivaltavat tämän.
En minä täysin väärässä ole tässä asiassa koska luen joka päivä kirjoituksia siitä kuinka mies elää parisuhteessa seksin puutteessa.
Sano oonko väärässä, mutta ehkä koira sopis sulle paremmin kuin mies? Koiralta saisit varauksetonta ihailuja ja voi kiristää sitä lisää pihtaamalla ruokaa siltä : )
Vastasin ap:lle ettei kauniiksi kehuminen aiheuta uskottomuutta vaan kauniiksi kehumatta jättäminen aiheuttaa seksihalujen hiipumista ja eron.
On se aika hurjaa, jos haluamiset on kehuista kiinni. Pitääkö sitten useimpien naisten uskoa olevansa kaunottaria ennen kuin niitten omat halut herää? Eikö ne ole nähneet itseään peilistä vai mistä on kyse? Ajattelevatko jotkut sitten vain omasta mielestä kauniitten haluavan?
Tiedän kyllä, että visuaaliset ärsykkeet ovat tärkeitä miehille ymmärtääkseni, mutta että naisen pitäisi itse uskoa olevansa joku miss maailma... se käy yli ymmärrykseni.
Ehkä joillekin lapsenmielisille tytteleille. Joopa joo.
odotetakaan, mutta joskus edes jotain. Jos mies ei kommentoi mitään, vaan aina halutessaan käy käsiksi ja kysyy miten olis pienet peuhaamiset, niin ei siitä kauheasti välttämättä lämpene. En minä ainakaan kuvittele, enkä edes halua olla tämän kauniimman näköinen. Mieltäni lämmittäisi, jos edes joskus kuulisi jonkinlaisen ihailevan kommentin ulkonäöstäni. Sama pätee muihin pikku huomaavaisuuksiin. Itse ainakin kehun miestäni, esim. kun sillä on niin vietävän hyvännäköinen takapuoli, ja joskus ihan pakko kehua, kun laittaa farkkuja jalkaan;)
Ha, ha.. Oikein. Asennetta peliin :)
Kuule Dooris. Voi olla että tuo pitää joidenkin kohdalla paikkaansa, mutta itse olen huomannut kanssa kuinka liika kehuminen saa naisen kyllästymään.
Asiallinen kehuminen silloin tällöin on piristävä ja hieno juttu (ja sitä pitää harrastaa molemmin päin, siis mies naiselle ja nainen miehelle), mutta jos se menee joka päiväiseksi löpinäksi, niin se kuulostaa jo lähinnä teennäiseltä ja alkaa tökkimään. Ja varsinkin jos toisen itsetunto riippuu toisten kehuista, niin silloin kannattaa hakea apua! Samaten siinä tilanteessa jos ei seksiä tule ilman kehuja.
Sanotaan sitten näin:
Naisen huomioimatta jättäminen lienee yleisin syys siihen miksi seksi loppuu, parisuhde loppuu ja nainen kyllästyy mieheen.
Ei tässä ole kyse siitä että naista pitäisi olla koko ajan kehumassa tms. mutta siinä vaiheessa kun mies kehuu vieraita naisia eikä huomioi omaansa, niin suhteen lähtölaskenta on jo käynnissä.
Minähän sanoin että mielenkiinto seksiin menee jos nainen ei saa huomioita. En sanonut, että kiusaisin miestä pihtaamalla. Mutta, ennen kuin tavarat on jaettu, niin en tietysti tulevan eksän kanssa seksiin suostu vaikka oltaisi miten virallisessa suhteessa tahansa.
Mutta nämä ovat asioita joita miehet eivät ymmärrä ennen kuin avioeropaperi tulee postista.
Kyllähän voi huomioida naista käytännön tasolla, ei vain sanallisesti. Oma mieheni avaa minulle ovia, ja esim. auton oven aika useasti. Minusta se on hieno ele vaikka olemme olleet yhdessä jo aika kauan. Kävelemme lähes aina käsikkäin yms. Kyllä hän kehuu minua kun olemme lähdössä jonnekin, ja olen laittanut vähän parempaa vaatetta päälle. Joskus sitten kysyn että miltäs minä nyt näytän. Ja aina hän (tietenkin, heh) kehuu. Mutta olen sitä mieltä että ne käytännön huomioimiset ovat tärkeämpiä kuin pelkät sanat, niissä se oikea välittäminen ja rakastaminen punnitaan. Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat. Ja jos teot ja puheet ovat ristiriidassa, niin silloin ne teot ovat se joka tuo julki sen toisen aidot tunteet.
Tarkoitukseni oli vain sanoa alkuperäiselle kirjoittajalle ettei naisen uskottomuus johdu siitä kauniiksi kehumisesta.
Olen aivan samaa mieltä että mielihyvää tuovat teot ja sanat pitävät parisuhteen kasassa.
Toisen ihmisen huomioimista kokonaisvaltaisesti.
Täällä netissä on se vika, että nainen ei saisi sanoa yhtään mitään. Tuo avioliitto-avioero palsta on täynnä miehiä jotka syyttävät naistaan pihtaamisesta ja kun yhdenkin siihen liittyvän asian (joka olisi miehen tehtävissä) kertoo saa ivaa osakseen. Naiselle tuo huomioiminen on vaan tärkeä asia.
Minusta on ikävää, että moni mies kehuu vieraita naisia kauniiksi mutta omaa naistaan ei milloinkaan. Se on surullista.
...että joku on noin alkeellisella tasolla sosiaalisten suhteiden pohdinnassaan. Huh.
Tottakai useimmilla ihmisillä on realistinen kuva siitä, miltä he näyttävät. Nainen ei kaipaa mieheltä analyysia siitä, kuinka hänellä on juuri sentilleen täydelliset mittasuhteet lantio-vyötärö-rinnat, eikä nainen välttämättä halua olla miss maailma.
Haluttava ja kaunis eivät ole synonyymeja. Se, että toinen kiihottuu siitä miltä minä näytän tai tunnun, ja ilmaisee sen minulle, on erittäin oleellista. Jos tunnen olevani lähinnä välttämätön kotitalouskone, jonka ulkomuoto ei kiinnosta, ja johon vain tyhjennetään paineet silloin tällöin, niin ymmärrät varmaankin, että silloin seksi (tai ainakin seksi tämän kyseisen ihmisen kanssa) lakkaa helposti kiinnostamasta.
Niin, en sitä väittänytkään että se uskottomuus kehuista johtuisi. Sanoin vain että jatkuva kehuminen ärsyttää useita naisia. Poikkeuksiakin tietysti on olemassa. Kohtuus kaikessa. Tietysti myös se on ahdistavaa jos toinen ei koskaan sano mitään siihen viittaavaa, että rakastaa, ja välittää toisesta.
Ei ole niitä suuria daisareita, mutta keho on silti naisen. Onkohan niitä älykkäitä bodareita yleensä olemassakaan? Niin, jos eteen tulisi liuta miehiä, en luultavasti uhraisi katsetta niihin lihasmassoihin, vaan siihen ensivaikutelmaan, joka syntyy, kun mies suunsa avaa. Siinä onkin se pointti, jonka perusteella kiinnostus herää, tai sitten ei. Harmi, että olen varattu, laillisesti, mutta en todellakaan mieleni tasolla. Olenkohan sitten huikentelevainen, tuskin, mutta kritisoin kyllä "jo tällä iällä" sitä uskollisuuslupausta, johon pitäisi sisällyttää myös sen kyvyttömän osapuolen tahto ratkaista se fyysisen kanssakäymisen olemattomuus. Asia polveilee kenties jo tuonne uskottomuus-palstan puolelle, mutta tulipa nyt mainituksi. Voinkin siis näin loppukaneettina todetakin ex tempore, että: Avioliitto on luterilaisen käsityksen mukaan ainoa instituutio, missä seksiä saa luvallisesti toteuttaa. Miten sitä siis luvallisesti toteutetaan, jos toinen ei siihen kykene? Omistaako se kyvytön osapuoli sen puolisonsa kehon osaan edelleenkin, ja hallitsee sen käyttöä, (siis "jakamislupaa") vaikka ei sitä itse käytä, ja millä perusteella?
En usko, että älykkäitä bodareita on ainakaan aikuisemmissa ihmisissä.
Omistaa omistaa ja sillä perusteella, että se omistaa. Olisi kiva tiettä, että mitenköhän tämän ratkaisevat ne joilla on suuri ikäero.
Oletko ajatellut sun kauniita ex-tyttöjäsi niin että he vain ovat addiktoituneita ihailuun ja imarteluun niinkuin huomionkipeet itsetunnoltaan heikot teinit? Huomionkipeet naiset voivat koko elämänsä juosta pantavana jokaisen miehen luona joka imartelee. Joillakin henkinen kehitys jää teinin asteelle enkä ole varma voiko heitä auttaa. Ehkä heidän kohtalonsa on vaan elinikäinen huomiohuoraaminen ja ehkä sinun olisi parasta antaa heidän mennä ja keskittyä omaan hyvinvointiisi. Huomiohuorilta et tule parisuhdeonneasi löytämään, vaikutat etsiväsi ihmissuhdetta etkä suhdetta silikonitisseihin.
..että hyvä ja kunnollinen mies tyydyttää naisen täydellisesti ja en tarkoita tällä pelkkää seksuaalista tyydytystä, vaan kaikkea, mitä naiselle voi antaa.
Miehen tulee olla naiselle todellinen kumppani, maailman paras ystävä. Tietenkään tämä ei onnistu, jos suhde ei perustu oikeaan rakkauteen ja ihan aitoon välittämiseen, toisen kunnioittamiseen.
Usein se vain on niin, että tässä kaikessa kiireessä toisesta tulee itsestäänselvyys ja silloin tuo mainitsemani "tyydytys" ei ole mahdollista.
Jos mies saa hyvän naisen oikeista syistä, hänestä kannattaa pitää kiinni. Sitä onnea me kaikki täällä haemme, mutta itsestään se ei tule eikä pysy.
"Naiset etsivät ja haluavat isokokoisen körmyn baarimestarikomistuksen, kerta toisensa jälkeen ja huomaavat myöhemmin, ettei uskollisuus ja toisen huomioon ottaminen kuitenkaan mahdu niihin isoihin raameihin."
Oletko oikeesti noin lapsellinen ja naiivi vai oliko toi provo?
..koska tämä, kuten yleistykset aina, kaatuu omaan mahdottomuuteensa...
On täysin absudria väittää, että "kauniit" ihmiset olisivat automaattisesti jotenkin pinnallisempia ja kykynemättömiä yksiavioisuuteen ja AITOON rakkauteen siinä missä kuka tahansa "tavis"...
Teette retrona ysärimokia.Älkää korostako nukkemaista, avutonta naisihannetta joka ei osaa eikä tiedä mistään mitään, seksuaalisesti.Sellaisia bimboja pitää aina vain auttaa,tukea, neuvoa ja informoida aina rintaliiveistä isoon ivorytoweriin asti. AITO OIKEA NAINEN osaa säväyttää!
Kyllähän se ulkonäkö, kemia ja tunteet ovat ehdoton perusta toimivalle parisuhteelle. Tai voihan se arki hieman tökkiä, mutta kokonaisuutena varmasti antoisa.
Mikäli parisuhde perustuu vain siihen, että on toisilleen sopivat ja ehkä jopa parhaat ystävykset, mutta toinen ei vain sytytä, niin kyllä eväät ovat vähissä. Sitten voi miettiä miksi sitä seikkailua ja niitä tunteita ja kipinää haetaan jostain muualta.
Itse olen kokeillut molempia parisuhteita ja mielummin otan sen sähäkän kuin kuolettavan tylsän parisuhteen.
oli ehkä liian mustavalkoinen käsitys. Jos toinen on toiselle sopiva kaikella tapaa, niin on se kumma jos ei seksi suju vaikkei toinen mikään miss tai mr. universum olekaan. Jos taas toinen on tosi kaunis tai komean, mutta muuten blaah, niin ei sellaisestakaan suhteesta tule mitään. Eli eiköhän se kokonaisuus tosiaan ratkaisee, mutta mielestäni näöllä ei siinä ole niin suurta osaa, kuin ehkä silloin alkuhuumassa, jollei nyt ole jonkun rupikonnan näköinen. Kun toinen on kaikella tavalla mielenkiintoinen, ihastuttava, hauska, luotettava, hyväsydäminen, iloinen, avulias ja huomaavainen jne, niin todella rakkaus saa ihmisen "sokeaksi", eikä sitä välitä miltä se ulkokuori näyttää.
"Itse olen kokeillut molempia parisuhteita ja mielummin otan sen sähäkän kuin kuolettavan tylsän parisuhteen."
Onko sinusta sähäkkä suhde sama kuin missä se toinen osapuoli on kaunis, ja kuollettava parisuhde taas se jossa toinen on tavallisen näköinen? Vai mitä tarkoitat näillä sähäköillä ja kuollettavilla suhteilla? Miten ne liittyy ulkonäköön? Kannattaa miettiä kuinka kauan sähäkkä suhde säilyy sähäkkänä. Onko se sitä sitten esim. 5 vuoden yhdessä olon jälkeenkin, vai onko se vain sitä alkuhuumaa. Niin, ja tuskin kukaan haluaakaan mitään kuollettavaa suhdetta :D En oikein tajunnut tätä...
Just joo..olen ollut "sähäkässä" suhteessa, joka perustui seksiin ja muutenkin vauhdikkaaseen menoon. Vuoden se kesti ja sitten nainen lähti hakemaan vielä sähäkämpää. Sanoi mulle lopussa näin: "Hän on ahne paska, joka haluaa kaiken".
Häntä pidin kuningattarenani..minä hölmö..
Nyt haluan kiltin naisen, en tossukkaa, mutta hyväsydämisen ja aidon. Suhteen ei tarvitse olla pelkkää panoa ja jatkuvaa orgasmia, niinkuin itsekin aikanaan luulin.
Mikään kiire ei ole mihinkään, nyt on kevät ja kesä vasta tulossa. Nautitaan siitä, joko yksin tai hyvässä parisuhteessa. :)
"Nyt haluan kiltin naisen, en tossukkaa, mutta hyväsydämisen ja aidon. Suhteen ei tarvitse olla pelkkää panoa ja jatkuvaa orgasmia, niinkuin itsekin aikanaan luulin."
Missä iässä sait tämän kuningasajatuksen? Itse tykkään ikäisistäni jannuista (ja seksistä), mutta toisinaan tuntuu, että vaikka kaikki suhteessa olisi ok ja jopa hauskaa, niin "kissampaa" niiden kuitenkin tekee mieli. Itse kuulun ok-näköisten porukkaan.
Kun totaalisesti sytyttää, ei ulkonäkö ole enää se tärkein. Olen omakohtaisesti saannut sen kokea.
Hetken leimahdus ulkonäköön perustuvasta viehätyksestä on aivan eri asia kuin toiseen rakastuminen, luottamus ja toisen arvostus ihmisenä. Itse en pitänyt mieheni ulkonäöstä aluksi ollenkaan, mutta älykkyys ja sisäinen palo hänessä vetosi, mitä enemmän hänen kanssaan aikaa vietin. Nyt tunteiden mukana myös kuva hänestä on muuttunut hurjan komeaksi, enkä näe enää ketään muuta. Ja rakastumisen mukana on tullut myös niin suuri fyysinen palo etten ole koskaan kokenut vastaavaa.
Olen niin tyytyväinen, että edes kerran elämässäni osasin antaa mahdollisuuden ulkonäkökeskeisyyteeni turvautumatta. Haluan todellakin olla yhdessä ihmisen, en hänen ulkokuorensa kanssa. Ja huvittavinta todellakin on että tuo ulkokuori on tasan mitä sydän tuntee. Toki on selvää että jokainen katsoo herkemmin sitä mikä silmää miellyttää, mutta se ei saisi rajoittaa liikaa tutustumista ihmisiin.
Ehkä tosiaan yleistystä vähän tuossakin, mutta kyllähän totuus on se, että jos pitää huolta itsestään ja odottaa sitä toiseltakin, niin eihän se läski sytytä vaikka kuinka olisi mukavaa ja muuten hauskaa.
Itseluottamus säteilee ihmisestä kauas (kyllä, joillakin se menee myös yli, mikä ei ole hyvä juttu) ja se saa aikaan sen kipinän parisuhteessa. Noita "ystävä-pohjaisia" suhteita on ollut muutama ja ne ovat kestäneet pari vuotta, "kauniimpien" (kyllä, kauneus on katsojan silmissä) naisten kanssa suhteet ovat kestäneet vähintään sen viisi vuotta.
Katsoppas varsin naisia, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, heissä on eroja. Osa on pirun seksikkäitä ja osan kohdalla melkein oksettaa, vaikka taatusti voivat olla hauskoja ja mukavia ihmisiä. Mietipä sitten asiaa siltä kantilta, että olet katsonut ko. naista 30 vuotta ja kuunnellut samoja juttuja.. kumpiko pitää kiinnostuksen varmemmin yllä? Parikymppiset naiset eivät tätä ymmärrä, koska he eivät vielä tiedä mitä seksikkyys on.. en puhu nyt mistään misseistä tai haluatko supermalliksi tytöistä.
Tuli ehkä tuo oma nimimerkki valittua huonosti ;)
Kaikki eivät halua lopettaa seksielämää 25 vuotiaana ja meitä on onneksi niin miehissä kuin naisissakin ja omien kokemuksieni mukaan naisissa enemmän kuin miehissä (mistä lie johtuu). Näiden aktiivisten, itsestään ja tarpeistaan huolehtivien naisten miehet sitten ruikuttavat, kun eivät riitäkään naisilleen.. saisivat katsoa peiliin.
Ikävä kyllä puhut mielestäni miehestäsi kuin minä voisin puhua koirastani. Sekin on rakastettava, luotettava, mukava ja kaikkea muuta hyvää ;) Kahden ihmisen välillä voi todellakin leimahtaa vielä viiden tai seitsemänkin vuoden yhdessäolon jälkeen, mutta älyllä se leimahdus ei tule.
Ei älyllä, mutta tunteella. Seitsemän vuoden jälkeen tunteet perustuu jo muuhunkin kuin ulkonäköön.
Vetoava ulkonäkö riittää kannattelemaan suhdetta vain noin vuoden ajan (oma kokemus). Mutta "älyllisesti" tunteisiin vetoava persoona kerää kiintymyksen ja suhde rakentuu heti asteittain vahvemmaksi. Ja ihan totta, ulkonäkökin muuttuu katsojan silmissä. Olen itseni lisäksi todistanut tätä kahdessa muussa lujassa parisuhteessa.
Tarinan henki olikin, kun ei heti tyrmää ihmistä, joka ei istu omiin ulkonäkökriteereihin, voi löytää oikeasti jotain aitoa. Entä jos sinulle se täydellisin puolisko löytyykin hiukan erilaisista kääreistä. Etkö haluaisi muka ottaa selvää?
"Parikymppiset naiset eivät tätä ymmärrä, koska he eivät vielä tiedä mitä seksikkyys on.. en puhu nyt mistään misseistä tai haluatko supermalliksi tytöistä."
Niin eihän se seksikkyys olekaan ihmisen koosta kiinni. Tiedän yhden naisen joka on isokokoinen, siis aika pulska, mutta olen aina ajatellut että hän on seksikäs. Se on varmaan se kasvojen kauneus, tyyli ja itsevarmuus joka on vetoavaa ja seksikästä.
En usko että kukaan jaksaa pitkään pelkän kiiltokuvan kanssa. Hyvä suhde pohjautuu juuri noille mainitsemillesi yhteisille tekijöille. Monet unohtavat että pitkä suhde vaatii hoivaa ja yhdessäoloa - sitä ns laatuaikaa. Siinä kun molemmat menee omissa harrastuksissaan 24/7 ja kotona käydään vain syömässä ja nukkumassa, niin ero tulee ennemmin tai myöhemmin. Ulkonäöllä on suurin merkitys alussa, koska ensikiinnostus toiseen muodostuu pärstäkertoimen perusteella. Vaikka sisäiset arvot ovatkin tärkeämpiä kuin ulkoiset, niin pakettia joutuu kuitenkin katselemaan ulkopuolelta. Ei kumppanin tarvitse olla mallimitoissa, riittää että kokonaisuus jollain tavalla miellyttää.
Minäkin haluaisin olla kuningattaren asemassa, niin ei tarvitsisi miettiä että jossain joku ehkä minua sellaisessa haluaisikin pitää. Kyllä sen naisen saa parhaiten häipymään sillä vieraisiin syleihin, ettei tarpeeksi huomioi. Toki jotkut vaan kaipaavat sitä actionia ja pitää jakaa lempeään naapureillekin vaikka rinnalla olisi hyvä ja huomioiva puoliso.
Maailma on kuitenkin täynnä sekä miehiä että naisia, että uskon jokaiselle löytyvän silmääkin miellyttävän uskollisen puolison. En ymmärrä miksi puhutaan, että ulkonäkö olisi liian tärkeää. Äärettömän harva sitä parisuhdetta taitaa kuppikoon varaankaan rakentaa. Kiinnostus herää kenties ulkonäön perusteella, mutta se, johtaako se parisuhteeseen johtuu niistä muista arvoista. Miksi ihmeessä on muka mahdotonta olla sekä hyvännäköinen (ainakin edes sen oman puolisonsa silmissä) sekä arvoiltaan rakastettava?