Takana melko hurja kevät. Alkuvuodesta olin kyllästynyt tasaisen rauhalliseen ja tutun turvalliseen suhteeseeni, joka jatkunut jo 14 vuotta sujuvasti ja vailla isompia ongelmia.
Olin vain tylsiintynyt. Päätin järjestää jännitystä ja vaihtelua netin kautta. Ensin oli mies, jonka kanssa suhde kesti kuukauden. Intensiivinen, lyhyt, kiihkeä suhde. Kun se lopahti olin vielä vauhdissa ja hommasin lisää juttuja. Kaikenkaikkiaan tapasin vielä seitsemän miestä. Kaikki yhdenyön seksitapaamisia.
Värittihän se arkea, toi jännitystä. Tunsi olevansa erityinen ja haluttu ihminen. Yllättävän pian kuitenkin mukaan tuli morkkis ja kyllästyminen tuollaiseen rälläämiseen. deittailukin alkoi tuntua työlle ja nopeasti siihen turtui. Alkoholikin kun oli kuvioissa näiden seikkailujen aikana niin sekin alkoi väsyttää ja humalassa tuli muutakin typerää, kuten holtiton, suojaamaton seksi.
Viimeiseksi jääneen deitin jälkeen ikäänkuin heräsin. Mitä hittoa olin tekemässä? Olin pettänyt miestäni 8 eri miehen kanssa pienen ajan sisällä. Yhtäkkiä se tuntui tosi pahalle ja minulla oli henkisesti kamala olo. Lisäksi iski kamala pelko mahdollista s-taudeista, jopa HIVistä. Viimeinen niitti oli, kun viimeiseksi jäänyt hoito laukesi sisälleni ja sain pelätä tulleeni raskaaksi. Hain katumuspillerin apteekista. Kuukautiset tulivat, mutta minulla oli silti raskausoireita yli kuukauden ajan ja pelkäsi kuollakseni, että tulin sittenkin raskaaksi vieraalle miehelle.
Tuon kuukauden ajan elin helvettiä. Kaduin ja ihmettelin sekoilujani. Jälkeenpäin tuntuu, kuin olisin ollut jossain ihme tilassa (maniassa) niitä tehdessäni. Järki oli poissa päästä. Morkkis oli kauhea. Ja samalla raskaudenpelko. Olin varma, että olen raskaana ja joudun tekemään abortin mieheltäni salaa. En tajua miten olisin selvinnyt siitä henkisesti, kun olisi pitänyt yrittää salailla kaikki. Nytkin tuntuu raskaalle kantaa salaisuutta sekoiluistani.
No, selviydyin kuitenkin ilman raskautta ja tauteja. Minulla oli ilmeisesti onni matkassa. Omatunto kolkuttaa vielä kuitenkin noista pettämisistä ja ajatuskin niistä kuvottaa. Ne miehet vilahtelevat mielessäni päivittäin ja saan inhontunteita niistä. Alan kuitenkin jo olemaan voiton puolella ja pikkuhiljaa voin unohtaa ne.
Tämän kaiken sekoilun jälkeen olen todellakin oppinut arvostamaan omaa vakaata ja turvallista, rakkaudellista suhdettani ja miestäni katson nyt ihan erilaisella kiintymyksellä ja arvostuksella. Tajuan mitä olisin voinut menettää jos olisin jäänyt kiinni teoistani. Ajatus mieheni menettämisestä on hirveä. Ilmeisesti tarvin nämä tapahtumat avaamaan silmäni sille, kuinka hyvin asiani ovat kotona vaikka ennen tuntuivatkin tylsille ja kaipasin vain seikkailua. Nyt tiedän, etten enää haikaile kodin ulkopuolelta mitään vaan kotona on kaikki se paras ja tärkein.
Olin vain tylsiintynyt. Päätin järjestää jännitystä ja vaihtelua netin kautta. Ensin oli mies, jonka kanssa suhde kesti kuukauden. Intensiivinen, lyhyt, kiihkeä suhde. Kun se lopahti olin vielä vauhdissa ja hommasin lisää juttuja. Kaikenkaikkiaan tapasin vielä seitsemän miestä. Kaikki yhdenyön seksitapaamisia.
Värittihän se arkea, toi jännitystä. Tunsi olevansa erityinen ja haluttu ihminen. Yllättävän pian kuitenkin mukaan tuli morkkis ja kyllästyminen tuollaiseen rälläämiseen. deittailukin alkoi tuntua työlle ja nopeasti siihen turtui. Alkoholikin kun oli kuvioissa näiden seikkailujen aikana niin sekin alkoi väsyttää ja humalassa tuli muutakin typerää, kuten holtiton, suojaamaton seksi.
Viimeiseksi jääneen deitin jälkeen ikäänkuin heräsin. Mitä hittoa olin tekemässä? Olin pettänyt miestäni 8 eri miehen kanssa pienen ajan sisällä. Yhtäkkiä se tuntui tosi pahalle ja minulla oli henkisesti kamala olo. Lisäksi iski kamala pelko mahdollista s-taudeista, jopa HIVistä. Viimeinen niitti oli, kun viimeiseksi jäänyt hoito laukesi sisälleni ja sain pelätä tulleeni raskaaksi. Hain katumuspillerin apteekista. Kuukautiset tulivat, mutta minulla oli silti raskausoireita yli kuukauden ajan ja pelkäsi kuollakseni, että tulin sittenkin raskaaksi vieraalle miehelle.
Tuon kuukauden ajan elin helvettiä. Kaduin ja ihmettelin sekoilujani. Jälkeenpäin tuntuu, kuin olisin ollut jossain ihme tilassa (maniassa) niitä tehdessäni. Järki oli poissa päästä. Morkkis oli kauhea. Ja samalla raskaudenpelko. Olin varma, että olen raskaana ja joudun tekemään abortin mieheltäni salaa. En tajua miten olisin selvinnyt siitä henkisesti, kun olisi pitänyt yrittää salailla kaikki. Nytkin tuntuu raskaalle kantaa salaisuutta sekoiluistani.
No, selviydyin kuitenkin ilman raskautta ja tauteja. Minulla oli ilmeisesti onni matkassa. Omatunto kolkuttaa vielä kuitenkin noista pettämisistä ja ajatuskin niistä kuvottaa. Ne miehet vilahtelevat mielessäni päivittäin ja saan inhontunteita niistä. Alan kuitenkin jo olemaan voiton puolella ja pikkuhiljaa voin unohtaa ne.
Tämän kaiken sekoilun jälkeen olen todellakin oppinut arvostamaan omaa vakaata ja turvallista, rakkaudellista suhdettani ja miestäni katson nyt ihan erilaisella kiintymyksellä ja arvostuksella. Tajuan mitä olisin voinut menettää jos olisin jäänyt kiinni teoistani. Ajatus mieheni menettämisestä on hirveä. Ilmeisesti tarvin nämä tapahtumat avaamaan silmäni sille, kuinka hyvin asiani ovat kotona vaikka ennen tuntuivatkin tylsille ja kaipasin vain seikkailua. Nyt tiedän, etten enää haikaile kodin ulkopuolelta mitään vaan kotona on kaikki se paras ja tärkein.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ikävää että noin paljon kantapään kautta piti oppia tuokin asia. Aika moni olisi voinut etukäteen jo sinulle kertoa mitä tuleman pitää.
Me ihmiset vaan ei sitten millään haluta uskoa varoittajia vaan itse pitää kuitenkin kokeilla.
Toivottavasti asia pysyy mieheltäsi salassa ettei tule katkeraakin katkerampaa naistenvihaajaa yhtään enempää.
Samaa mieltä olen, että ikävä kun piti tuolla tavalla oppia tuo asia. Mutta jotenkin ilmeisesti tarvitsin kunnollisen kokemuksen "varmistamaan" sen, että oma suhteeni on minulle paras. Vähän vaikea selittää, mutta vuosikausia kun oli jatkunut samaa tasaista tahtia niin jotenkin en enää ollutkaan yhtään varma oliko se "oikeaa" minulle. No, nyt tiedän enkä vaihtaisi miestäni mihinkään.
Hmm. Niin, puhut koko ajan siitä, mikä on parasta sinulle. Onko tullut mieleen, että SINÄ et ehkä ole miehesi arvoinen? Sinä päivänä kun pettää omaa rakastaan siirtyy päätäntävalta suhteen jatkamisesta petetylle osapuolelle. Tai siis näin sen pitäisi mennä, sinulla ei pitäisi olla oikeutta päättää suhteenne jatkumisesta, mutta raukkamaisesti et kerro miehellesi millainen todella olet. Harmi. Toivottavasti hän saa tietää, jotta voi itse päättää haluaako jatkaa sellaisen ihmisen kanssa kuin sinä olet.
kun käyttäydyit kuin mieltä vailla:(
Toivottavasti Siperia opetti sinua, ei se ruoho siellä aidan toisella puolella ole aina niin vihreää kuin näyttää!
että annoit vieraille miehille ilman kondomia. Miten miehet voi olla niin hyväuskoisia hölmöjä? Naisiin ei voi luottaa.
ovat oikeilta nimiltään erehdyksiä.
Siksi niistä kun selviää kuiville.. kas ei siis kaduta pätkääkään. Tuosta kun selvisit, teet sen pikapikaa uudelleen.. pari vuotta kestät korkeintaan ilman kunnon tomotusta jos tuo tietämätön ukkosi ei anna kunnon kyytiä, sitähän naiset haikailevat, kunnon kyytiä, tekemättä itse mitään asian eteen, ainakaan kotona.
Luuletko todella, ettei miehesi tiedä tekemisistäsi? Hän on vain niin hienotunteinen, ettei sano sitä sinulle. Hän rakastaa ilmeisesti sinua. Niinkuin minäkin rakastin miestäni, vaikka tiesin hänen pettävän minua. Pelkäsin koko ajan, että saan jonkun taudin, kun tiesin, kenen luona hän käy. Ajattele, aivan samanlainen nainen kuin sinä, monta miestä eikä edes tietoa näiden taustoista. Meille tuli loppujen lopuksi ero, kun en pystynyt loputtomiin pitämään kaikkea sisälläni. Sinun rangaistuksesi on huono omatunto. Toivottavasti tulet toimeen sen kanssa. Ajattelisit joskus miestäsi!
Selvästi lähdit leijumaan omissa tapahtumissa, ennenkuin luit ap:n kirjoituksen kokonaan. Hänhän juuri ajatteleekin miestä, enemmän kuin koskaan näiden syrjäloikkien seuraamuksesta.
Ja ap kertoi harrastaneensa yhden yön juttuja, miehesi taas kirjoituksesta päätellen samaa "jakoa". Vissi ero.
Eikä kaikki tiedä, vaikka itse tiesitkin. Eikä myöskään ole mitään syytä loukata toista ja sekoittaa elämäänsä paljastuksella, joka tosiasiassa vain lujitti suhdetta toiseen.
****AP:lle voimia ja rohkeutta rakastaa ilman painajaisia. Kaikella on tarkoituksensa :)
No hohhoijakkaa. Aika mielenkiintoinen näkökulma. "Eikä myöskään ole mitään syytä loukata toista ja sekoittaa elämäänsä paljastuksella, joka tosiasiassa vain lujitti suhdetta toiseen." Niin mites se rehellisyys, parisuhteen tärkein kulmakivi?" Tuo "suojelen puolisoani" -selitys on vain oman nahkan pelastamista varten. Puolisoltahan pimitetään tässä tapauksessa totuus siitä, millaisen naisen kanssa hän on naimisissa. Mistä tiedät, haluaisiko hän olla sellaisen ihmisen kanssa? Ihmiset on vain niin itsekkäitä ja peittää itsekkäät tekonsa selittämällä, että kaikille on parempi niin.
Jos en mitään muuta ole tässä elämässä oppinut niin sen, ettei todellakaam kannata antaa tietoon tällaisia asioita jos tietää suhteen olevan hyvä. Eri asia jos tietää toisen jo epäröivän tai ajttelevan suhteesta huonommin.
Olen itse antanut ilmi kaksi ihmistä, minkä seurauksena yksi pari erosi, toinen jatkaa vieläkin kitkutteluaan. Toinen (liittoonsa jäänyt) pettää nyt itse "kostoksi" ja voi aina vaan pahemmin, toinen ei pysty enää luottamaan yhteenkään miehen puolikkaseen. Monta kertaa olen kuullut sen, että olisi ollut parempi jos en olisi kertonut.
En itsekään haluaisi tietää. Kun kaikki on hyvin.
"Jos suhde on hyvä"? Jos suhde on hyvä niin silloin kumpikaan ei petä. Minä taas olen oppinut sen, että totuus voi satuttaa, mutta on aina parempi kuin valhe. Jos meillä on vain tämä yksi elämä, niin on parempi tietää ihan todella millaisen ihmisen kanssa sitä viettää. Jos on valmis pettämään niin sitten ei vaan rakasta tarpeeksi. Se, että toinen pari yrittää pettämisestä huolimatta nyt ei kerro mitään siitä, että olisi ollut muka parempi olla kertomatta. Sitten he vain eläisivät valheellisessa liitossaan ja ongelmia tulisi todennäköisesti joka tapauksessa. Ilmeisesti sinusta on parempi elää valheessa kuin totuudessa. No, sehän on jokaisen oma päätös.
Kun tuosta vielä hiukan elät ja koet, ymmärrät mitä kaikella tarkoitin.
Samat sinisen rehelliset silmät oli itselläni vielä vuosikymmen sitten...mutta, elämä opettaa!
Kuule, minua on petetty kyllä tämän elämän aikana ihan riittävästi. Että se siitä kokemisesta. Hauskaa kun et keksinyt enää mitään muuta perustelua niin piti heittää tuollainen "kunhan vielä elät ja koet" -tyyppinen juttu kehiin. :)
Sanot, että ap. ajattelee nyt miestä, ja se on pääasia. Minusta hän ajattelee miestä vain itsensä kautta. Hän sai syrjähypystä lisäpontta, ja nyt jaksaa taas ajatella sen voimalla aviomiestä. Aviomies ei tästä ajattelusta välttämättä hyödy mitään.
Totuus on, että ihminen on itsekäs olento, joka ajaa omaa etuaan pääasiassa. Tämä on sinänsä inhimillistä, mutta sen myöntäminen on uskomattoman vaikeaa useimmille.
Tarkoitin, että kun kasvat ja tulee ikää lisää..hymiö?
Johan ap kertoi kuinka se vaivaa häntä vielä, ja tällä syyllistää itseään. Ei ihan paha ihminen. Joutuu vain oppimaan tärkeimmän.
Anteeksianto myös itselleen on tärkeää!
No kuule, hymiöitä käyttävät nykyään ihan kaiken ikäiset - näköjään itsekin tunnistit sen ja vielä tiesit sille oikean nimityksenkin. On vain hassua, että puolustellaan epärehellisyyttä ja uskottomuutta elämänkokemuksella. Tässä maailmassa on monia ihmisiä, jotka ovat eläneet vanhoiksi ja olleet uskollisia tai ainakin rehellisiä parisuhteessaan. Sitä on paljon mukavampi katsoa peiliin kun on puhdas omatunto.
En ymmärrä minäkään, mitä ikä tähän liittyy. Eihän kokemus muuta petollisuutta joksikin muuksi kuin mitä se on. Samaa petollisuutta se on edelleen, ja samalla lailla toisen petollisuudesta kärsitään, vaikka oltaisiin 100-vuotiaita.
Turha vedota siis kenenkään ikään. Vedotaan mieluummin ihan maalaisjärkeen. Ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Sitä on aina mukava katsoa peilistä kun tietää satuttaneensa toista. Joten minä en ainakaan enää ole se, joka sinulle kertoo pettämisestä.
Kun ikää karttuu näkee myös sen, että mikä on periaatteellisesti oikein, ei välttämättä ole oikein ihmistä itseään kohtaan.
Se on iän ja vastuun tuomaa kypsyyttä. Ikä ja elämänkokemus opettaa myös paljon omista vahvoista näkemyksistä ja siitä kuinka ne palvelee enemmän aina vain itseään, ei muita.
Surullista lukea näitä. Miten sinä voit tietää, että valheellisessa suhteessa eläminen on toiselle parasta? Ihminen tuppaa tuossa ottamaan vähän Jumalan aseman kun päättää, että "en kerro tuolle totuutta, koska sille on parempi niin". Minun ex-avomieheni petti minua ja ystäväni kertoi minulle siitä. Olen hänelle edelleen valtavan kiitollinen. Erosin miehestä ja se oli elämäni paras päätös. Sydäntä kylmää kun ajattelen, että eläisin suhteessa, jota kalvaa tuollainen asia. Totuus on aina totuus, ja sille pitäisi parisuhteen pohjautua.
Se, että iän myötä esim. helpommin lähtee pettämään, koska ajattelee sen olevan itselle hyvä, ei välttämättä ole ollenkaan iän tuomaa kypsyyttä. Se voi olla pikemminkin iän tuomaa välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, halua ajatella ensisijaisesti itseä. Tässä ei sinänsä välttämättä ole mitään erityisen pahaa, mutta en kutsuisi tällaista käytöstä kypsyydeksi missään nimessä.
Ihminen muuttuu vanhetessaan usein "suvaitsevaisemmaksi" itseään kohtaan, mikä käytännössä voi tarkoittaa esim. sitä, että se mikä tuntui nuorempana suuremmalta synniltä, ei enää olekaan synti ollenkaan. Ihminen ei siis välttämättä vanhetessaan ole automaattisesti viisas olento. Jotkut kuitenkin (onneksi) viisastuvatkin vanhetessaan.
Esim. lapsen hyvin myöhään saanut parinkunta ei ole välttämättä yhtään sen viisaampi lapsen kasvattaja, kuin hyvin nuorena lapsen saanut. Ei ikä ja viisaus ole mikään käsikädessä kulkeva pari. Kaikki on suhteellista.
Ja tuon kaiken saastan tulit tänne kertomaan. Hyi helvetti. Miehesi pitäisi tietää tuo kaikki sinusta.
Ihminenhän ei lähde pettämään, jos rakastaa pariaan. Siksi petit. Uskon, että teille tulee muutamien vuosien kuluttua ero. Unohdat oppisi ja olet taas samassa pisteessä.
entäs ne miljoonat ihmiset jotka eivät kykene rakastamaan ketään, ehkä itseään vain. Heitä on niin helvatan paljon, vekä miehiä että naisia.
He tulevat aina pettämään. Heiltä puuttuu myötätunto-niminen tunne.
niin pahin rangaistuksesi on oma huono omatuntosi.
Kun joutuu salailemaan tapahtuneen, niin mielesi ei kuitenkaan rauhaa saa. Asia on siellä alitajunnassa, mutta ei välttämättä ole viisasta kertoa asiasta kumppanilleen, vaikkei se hänen näkökulmastaan ehkä oikein olekaan.
Tosiasioiden tunnustaminen saattaisi olla tuhoisaa.
Asiat eivät aina ole niin musta-valkoisia. Sääli, että sinun piti mennä noin pitkälle tajutaksesi, mikä on tärkeää ja arvokasta.
Ap siis petti miestään useamman eri miehen kanssa. Suunnitellusti, ei edes nk. vahingossa. Nyt kumminkin potee syyllisyyttä siitä päätellen, kun piti edes tänne palstalle nimettömänä tunnustaa. Onkohan ap ollenkaan tajunnut mitä tällainen teko ja syyllisyys saa aikaan parisuhteelle, vaikka hän ei sitä suoraan puolisolleen edes tunnustaisi. Onhan aina mahdollista, että jää vahingossa kiinni; joku on nähnyt, kuullut tai joku seksikumppaneista möläyttää. Vaikka ap ei saanutkaan tautia, voi joku seksikumppaneista saada tartunnan ja kaikki tietyn aikavälin partnerit pitää selvittää...jne.
Syyllisyys ja kiinni jäämisen pelko saa ihmisen käyttäytymään etäännyttävästi vakisuhteessa ja jopa tiedostamattaan niin, että itse saattaa puolivahingossa paljastaa itsensä. Mutta, kuten sanottua, jokainen hoitaa omat sotkunsa ja vastaa viime kädessä omista teoistaan ja niiden seurauksista.
Jos olisin tuon ap-huoran äijä ja saisin tietää niin kyllä tulis turpakäräjät. Sitten jälkikäteen kirjoittaisin tänne etten tiennyt mikä muhun meni kun akkani pieksin.
Mitä oikein yrität sanoa?? Eihän tollasesta sössöttämisestä saa mitään selvää. ap kertoi tuon kaiken eikä sinun tarvitse olla mikään papukaija. Joskus on niin että sen minkä menettä huomaakin arvokkaaksi...se on inhimillistä.
sinulta, kiitos siitä.
Vähän ihmettelen sinut tuomitsevia kirjoituksia. Kenellä on varaa heitellä kiviä mihinkään suuntaan? Varsinkin jos vedetään vaatimukset vaikkapa niin tiukoiksi, että mennään sinne ajatusten tasolle. Hmmmm... ei taida kenelläkään olla varaa tuomita ketään toista ihmistä.
Elämä on yllättävää. Ikinä ei voi tietää millaisiin tekoihin kykenemmekään, jos vain olosuhteet muuttuvat tietynlaisiksi. Itse koin jotain samansuuntaista kuin sinä vuosi pari sitten. Minulla vaikuttimina oli syvä avioliittokriisi ja jonkinlainen naiseksi herääminen ja 40 kriisi. En olisi ikinä uskonut, että joskus kävisin jotain sellaista läpi. Kuvailit asiaa kyllä hyvin. Mania oli todella osuva ilmaisu. Sittemmin tulin minäkin järkiini onneksi ja nyt syvästi ihmettelen tekemisiäni.
Noiden kokemusteni myötä olen alkanut ymmärtää ihmisiä syvemmin enkä ole enää niin herkkä tuomitsemaan ketään.
Lukaisepa Selja-Anneli Mansnerin nettisivulta mitä uskottomuudessa syvemmällä tasolla meille tapahtuu. Sen lukeminen auttoi ymmärtämään tuota moraalisen krapulan kokemusta, mistä siinä on syvimmillään kyse. Se saattaa auttaa sinuakin. Siinä kun liikutaan kaikkein herkimmillä alueilla sisimmässä.
Toivon sinulle tervehtymistä kuten itsellenikin ja hyvää matkaa syvällisempään itsemme tuntemiseen ja siihen, että löydämme sen syvimmän minämme jälleen, joka herkästi saattaa kadota yleisen (varsin valheellisen tosin, kuten tulimme huomaamaan!) suvaitsevaisuuden ilmapiirin vallitessa.
Se on kumma, että on niin helppo huoritella ja nimitella kaikin tavoin sitä hairahtanutta. Se on monesti elämässä niin, että tulee tehtyä sellaista, jota ei koskaan uskoisi voivansa tehdä.
Mutta juuri noiden nimittelijöiden oma sielunmaisema onkin niin musta-valkoinen ja inhimillisessä mielessä kapea-alainen. En tarkoita tällä sitä, että teko olisi ollut hyväksyttävä, mutten myöskään ole häntä tuomitsemassa.
Ihminen tekee virheitä matkansa varrella ja kyllä myös itse joutuu niistä maksamaan.
Mutta ap-kirjoittaja on kuitenkin rehellinen omalle itselleen ja käy henkistä painia oman itsensä kanssa tapahtuneen johdosta.
Minusta oleellisin kysymys tapahtuneessa onkin se, miksi ap-kirjoittaja toimi kuin maniassa.
Tällä tarkoitan niitä syvimpiä syitä, joihin uskon hänen itsensä myös vastauksen tietävän.
Puhut "valheellisesta suvaitsevaisuuden ilmapiiristä". Mitä se tarkoittaa? Miksi se on mielestäsi valheellinen? Jos joku ei hyväksy tällaista käytöstä, niin onko hän valheelinen ihminen? Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa.
Jos henkilö esim. manian tai muun syyn vuoksi pettää puolisoaan tällä tavalla, niin henkilö on siinä vaiheessa todennäköisesti valheellinen sekä itselleen että puolisolleen. Kun hän "herää" tästä maniasta, hän käy läpi asian, ja voi silloin huomata toimineensa tietyistä syistä, ja voi siten oppia itsestään. Ja hyvä näin. Mutta ei se silti tee hänen teostaan hyväksyttävää. Ja siitä aina seuraa mitään hyvää toiselle.
Eli se, mikä on itselle hyvä, ei välttämättä useinkaan ole hyväksi muille. Jos sanomme jollekin: "Ajattelin parastasi", niin tämä ei tarkoita, että se OLISI toisen ihmisen paras.
Asiat eivät siis todellakaan ole mustavalkoisia, kuten tuossa joku muukin toteaa.
Tässä ketjussa on ollut vain muutama "ylilyönti", jossa on huoriteltu tms. Muut kirjoitukset ovat olleet asiallisia, puolesta ja vastaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että toisinajattelevat ovat sinun mielestäsi "suvaitsemattomia" ihmisiä. Vähän ihmetyttää oma suvaitsemattomuutesi.
Valheellisella suvaitsevaisuuden ilmapiirillä tarkoitin yhteiskunnassa vallitsevaa ihan selvästi havaittavaa moraalin löystymistä, seksistymistä jne. yleisellä tasolla. Ap ja minä olemme oppineet ihan kantapään kautta, että ne vanhat kunnon perinteiset arvot kantavat paremmin. Sitä tarkoitin.
En pidä toisinajattelevia suvaitsemattomina. Vähän ihmettelin tuomitsevia ihmisiä.
Hairahtuminen käsittää mielestäni sellaisen tilanteen, jossa on olosuhteiden pakosta ollut mahdollisuus (=otollinen tilanne) seksiin jonkun toisen kanssa. Se, että lähtee tarkoituksella etsimään seksikumppaneita netistä ja päätyy pettämään puolisoaan KAHDEKSAN eri miehen kanssa, EI OLE MITÄÄN V***N HAIRAHTUMISTA!!! Huomaatko eron?
No kylläpä löytyy ymmärtäjiä ja lohduttajia. Jos tämän saman kertomuksen olisi joku mies tehnyt, niin naiset olisivat olleet laumana valmiit teurastamaan hänet sydämen särkijänä ja petturisikana. Ehkä ne on eri säännöt naisille ja miehille, ainakin naisten mielestä. Taidanpa laittaa muutamat nettideitti-ilmot vetämään, enkä kerro muijalle mitään. Paneskelen sinne ja tänne, voin sitten ymmärtämättömyyttäni vedota täällä ja saada vertaistukea.
Olisit vaan jatkanut ja ottanut rahaa toimistasi. Sillä rahalla sitten ostanut uuden auton ukkokullallesi. Eihän ne värkit hyvässä käytössä kulu, vaan päinvastoin petraantuu. Mukava niitä tapahtuneita on sitten muistella jälkeenpäin.
asioissa. tein, kuten sinä ja kärähdin viimein. miesystäväni ymmärsi asian paremmin kuin minä. se tosiaan on jotain kriisiä ja pitkästymistä. silti en ole katunut pätkääkään, vaikka toisin väitin. suhteemme on jatkunut tasaisena kriisin jälkeen. lopetin temppuilun.
Kirjoitit (ap.) nyt huhutikuussa olleesi alkuvuodesta kahdeksan eri vieraan miehen kanssa yhdynnässä, mutta säästyneesi taudeilta. Huomauttaisin nyt kuitenkin, että HIV-vasta-aineet näkyvät varmuudella vasta kolmen kuukauden jälkeen tartunnasta, eli aika tiukille vetää että voit olla varma ettei tauteja tullut. Lisäksi normaaleissa sukupuolitautitesteissä ei yleensä näy esim. kondylooma tai herpes, jotka voivat siis ilmaantua näkyville vasta aikojen kuluttua. Että onnea vaan sinulle ja petetylle miehellesi, kannattanee molempien käydä vielä varmuuden vuoksi testeissä tuossa kesän korvilla. Terveisin sp-tauti-testejä tekevä immeinen
että piti sitten kokeilla kokonaista kahdeksan kertaa, ennenkuin tuli morkkis. Onko sytytys vähän hitaalla? Ja HIV-vaara ei tosiaankaan ole ohi, hyvällä tuurilla voi käydä niin, että itse et sairastu, mutta miehesi saat tartutettua..