Rakastuimme tulisesti, mies sanoi minun olevan elämän ja unelmien nainen. Piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Minäkin rakastuin tulisesti. Johonkin joka kumpusi sisimmästä.
Olin eronnut juuri ennen miehestä joka oli agressiivinen. Minulle oli jäänyt siitä traumoja joita menin terapiaan hoitamaan. Lisäksi sairastin masennusta. Suhteemme kärsi näistä, en kyennyt sitoutumaan heti lainkaan ja seksi tuotti minulle ongelmia ja mies etsi naisia netistä omaan kipuunsa. Ei osannut irroittautua minusta. Naisjutut paljastui kahden vuoden kohdalla ja siitä kolme kuukautta, meille tuli ero. En olisi halunnut luovuttaa vaikka asia sattui minuun, koska tiesin että asialla on useampi puoli kuin vain musta ja valkoinen. Suhteemme hajosi tuohon kriisiin, koska mies ei pystynyt käsittelemään sitä eikä puhumaan siitä. Hän pakeni. Lisäksi jäi valeista kiinni, nekin sisälsivät muita naisia.
Meni kolme kuukautta ja koetimme uudelleen. Vetovoima välillämme on valtava. Seksi oli ihanaa mutta sattuminen oli vielä liian lähellä eikä asioita onnistuttu käsittelemään. Mies pakeni taas. Minä riuduin ja odotin ja mietin että mitä tein väärin. Lähdin ulkomaille ottaakseni etäisyyttä.
Näimme kesällä jolloin sanoin miehelle että rakastan häntä. Hän antoi sormuksen pois ja sanoi että lähden nyt. Katsoi tiukasti silmiin ennenkuin meni.
Olimme satunnaisesti yhteydessä. Purin lähinnä suruani siitä, ettei asioita oltu koskaan voitu keskustella koska mies ei ollut niihin valmis. Hän joko pakeni tai tiuski ja alkoi riidellä.
Marraskuussa hän ilmoitti löytäneensä tyttöystävän. Silloin ajattelin, että tässä on nyt se piste. Enää ei ole toivoa. Se oli kylmä suihku niskaan.
Kunnes viime viikolla mies laittoi viestin että tule käymään. Ja juttelimme ensimmäistä kertaa ihan oikeasti näistä asioista. Ei seksiä vaikka vetovoima on edelleen. Molemmat oli rauhallisia ja mies halusi myöskin käydä läpi asioita.
Lähdin pois ja sovimme, että jatkamme paremmalla ajalla juttelua. Koska totesimme, että siinä voi mennä aikaa ja kauan.
Kysymys kuuluu, voiko tällaisen historian jälkeen enää saada suhdetta aikaiseksi? Olisiko uudelleen aloittaminen mahdollista? Rakastan miestä edelleen ihan jumalattomasti, hän on elämäni rakkaus. Itkimme molemmat yhdessä eilen. Miehen tunteista en tiedä, mutta en tahdo painostaa. Juttelemmehan ensi kerralla. Hän puhui meistä kauniisti, siitä että pussasimme paljon, hän sanoi että sellaista sen pitäisi olla. Ja meillä on aina kivaa yhdessä.
Sydämeni on riutunut ikävästä. Voiko yhteenpaluu olla mahdollista? Vai haluaako mies vain nyt hyvittää pakenemisensa sillä että haluaa jutella?
Olin eronnut juuri ennen miehestä joka oli agressiivinen. Minulle oli jäänyt siitä traumoja joita menin terapiaan hoitamaan. Lisäksi sairastin masennusta. Suhteemme kärsi näistä, en kyennyt sitoutumaan heti lainkaan ja seksi tuotti minulle ongelmia ja mies etsi naisia netistä omaan kipuunsa. Ei osannut irroittautua minusta. Naisjutut paljastui kahden vuoden kohdalla ja siitä kolme kuukautta, meille tuli ero. En olisi halunnut luovuttaa vaikka asia sattui minuun, koska tiesin että asialla on useampi puoli kuin vain musta ja valkoinen. Suhteemme hajosi tuohon kriisiin, koska mies ei pystynyt käsittelemään sitä eikä puhumaan siitä. Hän pakeni. Lisäksi jäi valeista kiinni, nekin sisälsivät muita naisia.
Meni kolme kuukautta ja koetimme uudelleen. Vetovoima välillämme on valtava. Seksi oli ihanaa mutta sattuminen oli vielä liian lähellä eikä asioita onnistuttu käsittelemään. Mies pakeni taas. Minä riuduin ja odotin ja mietin että mitä tein väärin. Lähdin ulkomaille ottaakseni etäisyyttä.
Näimme kesällä jolloin sanoin miehelle että rakastan häntä. Hän antoi sormuksen pois ja sanoi että lähden nyt. Katsoi tiukasti silmiin ennenkuin meni.
Olimme satunnaisesti yhteydessä. Purin lähinnä suruani siitä, ettei asioita oltu koskaan voitu keskustella koska mies ei ollut niihin valmis. Hän joko pakeni tai tiuski ja alkoi riidellä.
Marraskuussa hän ilmoitti löytäneensä tyttöystävän. Silloin ajattelin, että tässä on nyt se piste. Enää ei ole toivoa. Se oli kylmä suihku niskaan.
Kunnes viime viikolla mies laittoi viestin että tule käymään. Ja juttelimme ensimmäistä kertaa ihan oikeasti näistä asioista. Ei seksiä vaikka vetovoima on edelleen. Molemmat oli rauhallisia ja mies halusi myöskin käydä läpi asioita.
Lähdin pois ja sovimme, että jatkamme paremmalla ajalla juttelua. Koska totesimme, että siinä voi mennä aikaa ja kauan.
Kysymys kuuluu, voiko tällaisen historian jälkeen enää saada suhdetta aikaiseksi? Olisiko uudelleen aloittaminen mahdollista? Rakastan miestä edelleen ihan jumalattomasti, hän on elämäni rakkaus. Itkimme molemmat yhdessä eilen. Miehen tunteista en tiedä, mutta en tahdo painostaa. Juttelemmehan ensi kerralla. Hän puhui meistä kauniisti, siitä että pussasimme paljon, hän sanoi että sellaista sen pitäisi olla. Ja meillä on aina kivaa yhdessä.
Sydämeni on riutunut ikävästä. Voiko yhteenpaluu olla mahdollista? Vai haluaako mies vain nyt hyvittää pakenemisensa sillä että haluaa jutella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ku niin valitettavaa kuin se onkin, niin se pelkkä rakkaus ei riitä sitte niin mihinkään suhdetasolla.
Se riippuu ihan siitä rakastaako se mies oikeesti ja osaako se valita käyttäytyä sun suhteen oikein jatkossa, ja toisaalta siitä että ootko sä riittävän ehjä oleen hänen kanssaan ilman sellasia mörköjä joita ei vois käsitellä pois.
Jos molemmat haluaa lopettaa sattumisen/satuttamisen, alkaa elämisen ja tehdä sen vielä yhdessä niin joo. Voitte te onnistua edelleen. Ainakin näytätte päätyvän yhteen jokatapauksessa joten jostain se kielii.