Millaisessa suhteessa elit? Jätitkö kokonaan, petitkö, palasitko takaisin? Te, jotka ette, paraniko vaihtamalla? haluan vaan mielenkiinnosta tietää..
Itse ajattelen joka toinen päivä avoliitosta lähtemistä, mikään ei enää suju, mutta pettää sen halua, mutta pelkään että jos lähden, en löydä enää uutta, vaikka tämä suhde onkin täysin tyydyttämätön..
Itse ajattelen joka toinen päivä avoliitosta lähtemistä, mikään ei enää suju, mutta pettää sen halua, mutta pelkään että jos lähden, en löydä enää uutta, vaikka tämä suhde onkin täysin tyydyttämätön..
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ainakin mitä itse on tullut seurattua, niin harva onnistuu saamaan paremman paria vaihtamalla. Parin valinta sinänsä on melko vakavaa puuhaa, eikä sitä nykystäkään ole ihan vahingossa valittu, vaan hänessä on jotain joka on vedonnut. Uudessa valitatilanteessa se sama asia vetoaa edelleen.
Vaihda !
Niin tein itsekin,enkä oo katunut,päinvastoin ! :)
Kerran täällä eletään vaan, miksi pitäis tuhlata se yksi elämä olemalla tyytymätön,kun vois olla onnellinenkin...?
Just niin, maistuuhan se vaihto aina hetken aikaa hyvälle. Kunnes alkaa arki ja löydät vaihdokkaasta pahimmassa tapauksessa niitä samoja vikoja kuin entisessä... ;-)
Vaihtaminen on hölmöläisten puuhaa. Paitsi siinä tapauksessa että kärsii väkivallasta, joko henkisestä tai fyysisestä.
Luottamuksen puute on ongelma numero yksi. Mies petti naamani edessä parikin kertaa suhteemme ensimmäisen uolen vuoden jälkeen. Ja toinen on seksi.. Se ainainen ongelma.. Mies on sängyssä hyvin oman onnen hakeva, panee niin nopeaa kuin voi saadakseen pian orgasmin. Nyt joku sanoo, että keskustelkaa.. Ollaan kyllä ja luvannut ottaa minut huomioon, mutta ei koskaan toteuta sanojaan. Tunnen itseni todella epänaiselliseksi ja ihan kuin asuisi miespuolisen kämppiksen kanssa.
Luottamus on sellainen juttu, jota minä en saanut takaisin enää sen jälkeen, kun mieheni jäi pettämisestä kiinni. Hänkin lupasi asioiden muuttuvan, mutta käytännössä se ei tuntunut siltä. Alkunöyryyden jälkeen hän alkoi puhua minusta halveksivaan sävyyn ja selitti usein, miten hänen pettämisensä oli itse asiassa minun vikani. Joten en luottanut muutokseen hänessä, hän ei tuntunut ymmärtävän tekonsa seurauksia. Kun hän ei sitten saanut seksiä minulta enää sen jälkeen, niin puolen vuoden päästä hän ehdotti eroa. Suostuin siihen helpottuneena, mutta rikkirevittynä. Ero ei ole pelkästään loppu, siitä syntyy myös uuden alku. Harkitse asiaa huolellisesti, tee kaikki voitava (keskustelut, perheterapia) ja tee sitten ratkaisu, johon sitoudut.
Olin usean vuoden naimisissa ja petin vasta liiton loppu puolella.Partnereita oli useita kunnes yksi kerta se yhdenyön juttu vaan "kolahti". No nykyään naimisissa tämän kanssa mutta näin jälkikäteen ajateltuna EI TODELLAKAAN kannattanut.
Olen tuttavapiirissäni seurannut näitä uusio-avioliittoja ja olen havainnut, että useimmissa tapauksissa uudet suhteet ovat paljon ongelmallisempia kuin se ensimmäinen parisuhde.
Monet ihmiset ryntäävät uuteen suhteeseen liian nopeasti, jolloin vanhan kariutuneen suhteen aiheuttama surutyö on kokonaan tekemättä. Alkuhuuman jälkeen samat ongelmat tulevat tuplana eteen, ja selvittele niitä sitten vieraan uuden ihmisen kanssa, jonka menettelytapoja et vielä ollenkaan tunne! Todella hankalaa se on.
Mutta minulla ei olekkaan ketään uutta, enkä varmasti heti haluakaan vaan haluan aikaa itselle ja itsenäistyä.. Elellä koiran kanssa ja tehdä kaikkea oman pään mukaan.. Siihen ei koskaan olekaan ollut mahdollisuutta..
Toisin sanoen, vapaus kiehtoo, ei mikään kukasta kukkaan hyppiminen, ei yhden illan jutut vaan yksin kotona istuskelu koiran kanssa ja omien rahojen kuluttaminen mihin haluaa..
Jos mainitsemiasi asioita ei ole koskaan päässyt tekemään, voi olla, että on parempi lähteä.
Eräs tuttavani jätti viimeisimmän miehensä 4 vuoden seurustelun jälkeen. Tulevaisuus oli suunniteltu valmiiksi yms. Yhtäkkiä tämä tuttavani kuitenkin tajusi, ettei koskaan ole ollut yksin ja tehnyt asioita vain itselleen. Hän oli seurustellut koko elämänsä.
Tuossa taannoin hän sanoi, että eroaminen oli paras asia, minkä hän oli siihen mennessä tehnyt. Hän on nauttinut suunnattomasti vapaudestaan tehdä edes joskus elämässään, mitä huvittaa.
Ei Sinulla ole velvollisuutta tuhlata elämääsi epätyydyttävässsä suhteessa. Elämä voi olla hauras kuin kristalli. Ethän halua katkeroituneeksi keski-ikäiseksi ?
Ainahan on riski, että alkaa haikeilemaan entistä kaveria takaisin lähdön jälkeen. Maailmalla on kuitenkin vielä paljon annettavaa itse kullekkin säädylle.
Olen itse kokenut kolme eroa monivuotisen yhdessäolon jälkeen, joten en voi sanoa, että on vaihtamalla parantunut. Suurin virhe on ollutkin, että olen rynnännyt liian nopeasti uuteen suhteeseen. Suosittelen tosiaan eron jälkeen yksin oloa ja elämän uudelleenjärjestelyä. Tutustu uuteen ihmiseen rauhassa eikä mitään äkkinäisiä päätöksiä.
Kysyit paraneeko vaihtamalla?
Voin pitkän ja ajoittain vaikeankin avioliiton antamalla kokemuksella sanoa,että ei se vaihtamlla parane, aino mitä tapahtuu niin ääni muuttuu.Prenkku meinasi tuhota meidän liiton, mutta runsas 15 vuotta sitten ymmärsin hakea
apua toisilta kaltaisiltani ja elämä raittiina
on antanut mahdollisuuden paremmin käsitellä ja
suhtautua terveesti asioihin. Meidän kohdalla
elämäntapojen muutos paransi elämän ja avioliton laadun. Edelliseen elämään kuuluivat kaikki mahdolliset paheet. En vielkään ole mikään pulmunen, enkä voi myös toiseltakaan sitä vaatia.
Nyt kuitenkin tiedän mitä teen. Onneksi emme kumpikaan ole mustiksia toisistamme.Ikäkin on tehnyt tehtävänsä, eivät ne himot ole kadonneet
raittiinakaan, mutta ne ovat paremmin kontrolissa.Jos kuitenkin päätät lähteä niin ei tarvitse pelätä ettei uusi suhteita löytyisi.
Mäkin olen yli kuuskymppinen gubbe ja jos vain pikkusormen antaisi niin vielä olisi vientiä.
Tsemppiä vaan kyllä se siitä.
Nelson.
petin ex-poikaystävääni, koska en nähnyt häntä tarpeeksi, rakastin häntä silti, mutta se ei tuntunut väärältä siinä tilanteessa. sitten jäin kiinni. elämäni pahin kokemus oli nähdä poikaystävä kyyneleet silmissä kysyen, miten voin tehdä hänelle niin.. en osannut sanoa mitään.. lopulta molemmat itkivät, se oli kamalaa.en ikinä enää tee niin, se sattui itseeni todella paljon, ja en edes voi kuvitella, miltä hänestä tuntui..
nykyään olen uuden kullan kanssa ja kaikki on hyvin. entinen on halunnut minut takaisin, en voisi ottaa, vaikka olisinkin vapaa koska luottamus on mennyt.
ei todellakaan
,että on patentti vastausta . Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen.
Ytimekkääseen kysymykseen ytimekäs vastaus: KYLLÄ paranee. Tottakai arki tulee joka suhteessa vastaan, mutta sitäkin on erilaista. Jos suhde on riitelyä ja kinastelua, niin miksi jatkaa? Jos tuntuu ettei enää rakasta, niin miksi jatkaa?
Minä olen vaihtanut 2 kertaa pitkäaikaisen naisystäväni ja aina on tilanne parantunut. En jaksa ymmärtää ihmisiä jotka ruikuttavat entisen perään itkien "ei se vaihtamalla parantunut".
Petin jo suhteen alussa miestäni muutaman kerran. Mitä lie nuoruuden tyhmyyttää, rakastin miestä kumminkin.. Siitä päästiin yli ja jatkettiin yhdessä vielä monta vuotta, lapsikin syntyi. Jossain vaiheessa rupesin miettimään etten jaksa enää, suhde ei toiminut. Tässä vaiheessa en kumminkaan pystynyt pettämään, tapaisin muutaman miehen, mutta en edes suudellut toista. Kaksi vuotta mietin mieheni/lapseni isän jättämistä. Olisin varmaan vieläkin siinä huonossa suhteessa vain yksinolon pelosta ellei mies olisi pettänyt minua. Silloin päätin lopettaa.. petin takas ja jätin. Ja se oli elämäni paras ratkaisu. Alku titenkin oli hankalaa, vielä pienen tytön kanssa. Mutta nyt, reilun puolen vuoden jälkeen kadun etten lopettanut suhdetta aikaisemmin.
Älä elä huonossa suhteessa yksinolon pelosta!! Ihan varmasti löytyy myös uusi mies jostain jos sitä haluat. Tosin se on varma että vaihtamalla ei mies parane..no ehkä joitakin säännön vahvistavia poikkeuksia lukuunottamatta. Jospa kumminkin tulisit onnellisemmaksi ilman nykyistäsi..?!
Kysymyksen asettelusi on hankala. Nimittäin jos tarkoitat että paraneeko suhde vaihtamalla se toiseen, niin voin suoraan sanoa, että se riippuu siitä oletko sinä itse oppinut mitään siitä edellisestä suhteestasi. Käy läpi vanha suhteesi, pohdi mitä teit väärin, ja mitä voisit ottaa siitä opiksi. Mutta jos et käy läpi edellistä suhdettasi vaan hyppäät suin päin uuteen suhteeseen, niin voin taata että onnistumisen edellytykset ovat huonommat kuin ensin mainitussa tapauksessa. Miksi? No siksi, että ihmiset yleensä tekevät tuolloin ne samat vanhat virheensä, eivätkä älyä sitä.
Samalla kun otat itse opiksi vanhoista virheistäsi, niin toivon todellakin, että kun valitset seuraavaa kumppaniasi, niin että hänkin olisi ottanut omista virheistään opiksi, sillä tapaa onnistumisen mahdollisuus on paras.
Ei vaihtamalla mikään parane, mutta ottamalla opiksi kylläkin. Tsemppiä vaan peliin :))
Mä lähdin kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen,
enkä ole katunut päivääkään!Ja nyt on uusi kulta kainalossa joka on saman henkinen kuin itsekkin.Kyllä kannatti!!
Jokainen uusi suhde on alussa huumaava, mutta mikähän on suhteesi tähän uuteen kumppaniisi kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen. Minä ainakin olen tuttavapiirissäni huomannut, että useimmissa tapauksissa se uusi kumppani on ollut paljon entistä huonompi valinta.
Jaa, sekö oikein "valitaan"" se kumppani..😃 Ehkä kauniit naiset niin voi tehdä.. tavalliset ihmiset joutuu aina vain tyytymään johonkin jossei sitten yksin halua elellä kuten itse teen.. vaikkakin oon ihan hyväkuntoinen mies.
Ei missään nimiessä kannata vaihtaa lennossa siis toisen luota toisen luo. Sitten myöhemmin selviää että se uusi vasta kusipää onkin. Moni kakku on ns. päältä kaunis
Suosittelen sinkkuelämää ja huolellistä seulontaa uuden kumppanin katselussa. Tai sitten pelkkää sinkkuelämä jos ei huvita sitoutua
Ehkä kiinnitin huomioni epäolennaiseen mutta minkäs sille voin. Kirjoitit:".. pelkään että jos lähden, en löydä enää uutta, vaikka tämä suhde onkin täysin tyydyttämätön.." Siis olet valmis jäämään surkeaan suhteeseen koska pelkäät että et _löydä uutta_?? Mitä ihmettä? Mikä peruste se on suhteelle? Kirjoituksestasi paistaa suunnaton itsekkyys ja kykenemättömyys elää itsesi kanssa. Veikkaan myös että et petä siksi, että pelkäät jääväsi kiinni ja jääväsi yksin. Ihan aiheellista sinänsä. Mutta kertoo aika paljon siitä missä mennään.
Ei minusta ole apua, en hämmästykseltäni kykene siihen. Mikä ihme siinä on, että ei uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä vaan siinä pitää aina olla se toinen ikäänkuin tekemässä sen elämän. Luulisi jokaisen rakastavan itseään niin paljon ettei tuhlaa elämäänsä suhteeseen josta ei saa mitään. Ja luulisi jokaiselta löytyvän kunnioitusta toista kohtaan, ettei tuhlaa hänen elämäänsä suhteeseen, jossa ei hänelle kykene antamaan mitään. Luulisi ja luulisi.
Tuo oli kyllä hieman itsekäs kommentti minulta, tosi asia on se, että en ole koskaan elänyt yksin, muutin suoraan vanhempien luota poikakaverin kanssa yhteen. En oikein tiedä, mitä pelkään tosiasiassa yksinasumisessa, itsenäisyyttä juuri kenties. On tottanut siihen, että aina on joku siinä lähellä. Itsekästä se on, täytyy myöntää.
Ja tuosta pettämisestä voin sanoa sen, että olen väärässä. en ikinä voisi pettää suhteessa, oli se sitten kuinka huono tahansa. Se vaan kuuluu minun järkähtämättömiin periaatteisiin ja sitä en voisi tehdä, vaikka en edes jäisi kiinni. Ole itse kokenut sen petetyksi tulemisen tässä suhteessa ja sitä tunnetta en toiselle halua, edes kosto mielessä. Että siinä asiassa tulkitsit minut ihan väärin.
Mieheni on kyllä tietoinen tunteistani, mutta ei ota minua todesta.
Sitä ihminen koko ajan toivoo, että asiat muuttuvat ja suhde paranee, minä ainakin, siksi epäröin. Mutta ajateltuani jälleen yön yli asioita, tajusin että tekohengitän koko ajan. En ole onnellinen, ja tämä suhde on saanut aikaan sen. Mieheni saa muuttaa pois.
..miten paljon parani. :)
Entinen oli niin itsekäs, omahyväinen ja niin välinpitämätön mua kohtaan ku vaan voi olla, ja nykyinen ajattelee joka asiassa myös mua, mun mielipidettä asiaan, mun tunteitani.. :)
Eli hyppäsin tavallaan toisesta ääripäästä toiseen.. mun tapauksessa siis parani rutkasti vaihtamalla.. :)
Ei parane. Ihminen on onnellisimmillaan yksin.
Kuka on kuka ei.. itsekin olen. Mutta kyllähän moni kaipaa kuitenkin seuraakin.
Kyllä parani! Toki meni pari vuotta siihen, että se oikea kumppani löytyi.
Entinen suhde sai minusta ne huonoimmat puolet esiin. Erosin hänestä siksi, että muut pitivät meitä molempia kohtuullisen hyvinä tyyppeinä, mutta toisillemme olimme todella ikäviä. On kamalaa tajuta olevansa oikeasti ihan hirveä toista kohtaan. Minulla ei erotessamme ollut tietoa uudesta suhteesta (toisin kuin hänellä) ja vaihdoin paikkakuntaakin.
Uusi (jo useamman vuoden kestänyt) parisuhde on ihan erilainen. Saamme toisistamme esiin juuri ne parhaat puolet. Ollaan uskallettu heittäytyä ja koettu yhdessä myös musertavaa menetystä ja surua. Silti rakkaus kantaa. Edellinen suhde ei olisi ikinä kestänyt sitä, mitä tämä nykyinen suhde on kestänyt.