Minusta tuntuisi oudolta kutsua veli- tai sisarpuolta, jonka kanssa ei ole juurikaan ollut tekemisessä, veljeksi tai sisareksi. Te, joilla on veli- tai sisarpuolia, mainitsetteko ne, kun tiedustellaan, onko teillä veljiä tai sisaria? Vastaus on varmasti helpompi, jos olette asuneet yhdessä. Itse vastaisin ei, jos olisin ainoa lapsi, tai kertoisin vain täysistä sisaruksista.
Sisaruspuoli = sisko/veli?
?-merkki
112021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuinka ne voisi jättää mainitsemattakaan? Muita en mainitse.
Tarkoitan veli- tai sisarpuolella verisukulaisia, joiden kanssa teillä on sama biologinen äiti tai isä. En jommankumman vanhempanne uuden puolison lapsia.
Jos on esimerkiksi vain sama äiti eikä ole ollut juuri missään tekemisissä, ei ehkä voi tuntea mitenkään siskokseen tai veljekseen. Ymmärrettävää sinänsä, ettei haluaisi sitä edes ääneen sanoa, vai?
kumpikin lapsista pitää toisiaan systerinä ja broidina, mutta tyttären isän lapsia, jotka ovat aikaisemmasta liitosta , ei, koska eivät ole missään tekemisissä ja koska isä on kuollut niin käytännöllisesti katsoen ei heitä ole tyttärelleni edes olemassakaan. ei se sen kummempaa ole.
Minulla on sisko, tai systeri, niinkun usein häntä kutsun. Meillä on eri isä, mutta en ole koskaan ajatellut häntä "puolikkaana", miksi pitäisi? Samaten itselläni on lapsia kahdesta avioliitosta, hekin ovat toisilleen siskoja ja veljiä, eivät puolikkaita. Onko se biologia tosiaan niin tärkeä? Hän, kenet koet siskoksesi tai veljeksesi, on sitä. Tietysti, jos niin ei koe, niin tiedä sitten, miksi ei voisi kokea?
Minulla on 20 v. nuorempi siskopuoli (sama isä), joka lopetti yhteydenpidon vuosia sitten. Emme ole koskaan asuneet yhdessä. Jos joku kysyy, onko minulla siskoja, vastaan Ei.
veli kuin veli, sisko kuin sisko
täti kuin täti, setä kuin setä
meillä ei puolia räknätä (eli puolisana jätetään siis pois kokonaan)
veri on vettä sakeampaa
kyllä vain pelkkää sisar tai veli sanoja. Ikinä ei olla asuttu samassa ja aikoihin ei olla oltu oikeastaan edes tekemisissäkään kuin hautajaisissa..
Eli en juuri mainosta heidän olemassaoloaan ellei kysytä ja silloin sanon noin ja vasta jos joku kysyy vielä lisää kerron että ovat puolia. Eli jos sanoo puolikkaiksi niin saa selitellä aina asiaa lisää ja se ei kiinnosta. Tämä on sikäli hassu puoli että muuten kyllä tarina luistaa jne, mutta he ovat osa elämääni vaikka en ehkä tahtoisi olevan osa niin. Lapsuudestani muistan paljon kivaa heidän kanssaan ja nuorenakin, mutta sitten asiat mutkistuivat kuten niillä on tapana..
sisaruspuolieni kanssa (tai eivät he ole oikeasti edes puolikkaita, isäni nykyisen vaimon lapsia edellisestä liitosta) ja ilmoitan myös heidät jos joku kysyy sisaruksiani. Vaikka emme ole koskaan saman katon alla asuneet, olemme läheisiä ja ihan tasavertaisia. Myös sekä isäni että äitipuoleni kohtelevat kaikkia samalla lailla. Isäni on jopa sanonut ettei tiedä mitä tekisi jos joutuisi joskus eroamaan vaimostaan, hänen lapsiinsa kun ei lain mukaan tapaamis oikeutta saa vaikka kuinka heitä rakastaakin. Moni ystäväni on ollut jopa todella yllättynyt kuullessaan etteivät he ole "oikeita" sisaruksiani. Vain yhden veljeni kanssa meillä on samat vanhemmat. Se on tietysti hyvin perhe kohtaista kuinka toimitaan, nuorin veljeni pohti pikkupoikana asiaa kovastikkin mutta, totesi että "Ei se opettaja kyllä ymmärrä. Parempi että puhun vain siskoista ja veljistä."
Ilmoitus veli- tai sisarpuolesta saa yleensä aikaa tungettelevien kysymysten vyöryn: onko äidin vai isän puolelta? Oletteko hyvissä väleissä? Oletteko samannäköisiä? jne. (Hienotunteisuutta, ihmiset...). Yksinkertaisin ratkaisu lienee puhua vain siskoista tai veljistä tai olla ilmoittamatta koko asiaa.
koe sitä niin, vaikka se hyvä puoli onkin. Kyllä minä ihan pidän heitä sisaruksinani kaikkia ja he minua. Isänsä toisen liiton lapsia eivät pidä sisaruksina, puhuvat aina isän (ja käyttävät sanan isän tilalla etunimeä) lapsista.