Erosta selviytyminen

kamojen kantaminen ulos asunnosta

Kun homma alkoi olla muuten täysin selkeä että erilleen on päästävä ja alkoi oleen molemminpuolin paineita päästä eri katon alle mutta kämppää ei löytynyt heti. Se että joutui katseleen sitä toista kuitenkin teki huonoa, alkoi tarvimaan omaa tilaa ja rauhaa niin perkeleesti.

Toinen paha oli se kun piti pistää koko prosessi käyntiin... Koitappa löytää sanat joilla sanot että tää koko juttu mikä ollaan yhes rakennettu on purettava kohta. Siinä saa hetken tapailla ja keräillä tavuja kasaan. Mut pakko kyl sanoo että se keinokin kyl löyty, voi perse sentään että se tarina mikä huulilta irtos loppujen lopuks oli kyl vähän kuin titanickin olis kurkustaan ulos kiskonut kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee...

se on ollut se, kun sen eron vääjäämättömyyden näkee, mutta ei tahdo vielä uskoa siihen. Elää kuin ei olisi mitään nähnytkään ja odottelee pahinta tapahtuvaksi.
Se on ollut mulle raskas toivottomuuden vaihe.

Kun se on sanottu ääneen, toki sattuu. Mutta sen jälkeen voi toimia, tehdä asioita. Ennen taas ei voi muuta kuin odottaa, toivoa ja pelätä.

nähdä se oma rakas heti jonkun uuden naisensa kanssa.

Onneksi mulle ei ole tehty noin. Exkin varjeli viimeiseen asti tietoa uudesta naisestaan ja tiedän kyl, miksi se teki sen. Samaten ei ole muillakaan ollut tappana tuoda uusia suhteita heti silmien eteen. Se ois tosi epäkohteliasta. Enkä ole itsekään noin tehnyt.

eroprosessia, eli en osaa vielä sanoa, mikä on lopulta se raskain vaihe. - Tosi helpottava tunne tuli siitä, kun sain jätettyä hakemuksen. - Tähän asti vaikeimmalta on tuntunut lapsille asiasta kertominen. - Aika näyttää...

mutta mulla oli raskainta tajuta kuinka tyhmä olin ollut. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähteä eri suuntiin jo 10 vuotta aiemmin.

ja sitte jos siinä tulee piakkoin joku ämmäki kuvioihin, ei voi tilanteelle mitään. vihaki siinä lähellä.