Noniin, kerrompa asian taustoja. Olen siis 17-vuotias ja minulla on erittäin kontrollihaluiset vanhemmat. Jokainen tekoni katsotaan tarkasti ja hyviä puolia ei huomata eikä kehuta. Olen viimeaikoina saanut kiloja vyötärölleni ja siitä on alkanut loputon kierre; vanhempani haukkuvat ja solvaavat minua ja minä syön lisää tuskaani, minua siis voineen kutsua suru-syöpöksi.
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Tilanne ahdistaa minua ja en halua kuunnella syytöksiä enää. Äitini on sanonut minulle että voin muuttaa omaan asuntooni, eivät he isän kanssa minua estä (epäilen tätä...).Tiedän vain olevani hyvin heikkoluontoinen. Saatan sortua pienen kinastelun jälkeen, alan itkemään enkä pysy kannassani tarpeeksi kauaa ja asiani ei mene läpi. Vanhempani siis haukkuvat minut lapselliseksi heti jos väitän heille vastaan (mitä teen HYVIN harvoin). Minusta he olivat joskus mukavia, nykyään saan vaan kuulla siitä kuinka huono olen elämässäni, koulussa ja seurustelemaan.
En näe tässä mitään muuta ongelmaa kuin oman jaksamiseni, tunnen itseni masentuneeksi ja en vain jaksa enää olla sylkukuppina. Onko neuvoja jaksamiseen??
T: epätoivoinen
Vastaukset 7
Vanhimmat
etäisyyttä vanhempiisi,muuta tosiaan yksin asuun vuokralle johonkin.älä pidä liikaa yhteyttä heihin jos noin sinua vaan lannistavat,älä ala masentumaan,voisit puhua heille että mitä tämä heidän "tyyli"saa sinussa aikaan.tuskaa ja kärsimystä?ei se ole varmaan vanhempiesi tarkoitus mutta he eivät nyt sitä ymmärrä.
Vanhempasi todennäköisesti ajattelevat parastasi ja haluavat rohkaista sinua muutoksiin, vaikka käyttäytyvät nurinkurisesti. Ei todellakaan ole hyvä asia, jos makkaroita alkaa kertyä 17-vuotiaan vyötärölle. Ihminen lihoo iän myötä, joten kuvittele, mikä on tilanne kun olet nelikymppinen... Samoin he toivovat, että menestyisit koulussa, hankkisit kunnon ammatin ja löytäisit hyviä ystäviä. Nämä kaikki ovat ennen kaikkea sinulle tärkeitä asioita. Muista tämä, tavoittele näitä asioita ja yritä suodattaa ilkeys pois vanhempiesi kommenteista.
Vanhemmat eivät ole mitään pyhimyksiä. Aloittajan vanhemmat tahtovat murentaa hänen itsetuntoaan ja onnistuvat siinä tosi hyvin. Miten hän pääsee heistä eroon, siinä onkin jo vaikeampi kysymys.
tai soita terveyskeskukseen ja kysy miten teidän kunnassa pääsee puhumaan jollekin asiantuntijalle silloin kun tuntee itsensä masentuneeksi. Sano myös että epäilet sinulla olevan jonkinlaisen syömishäiriön, koska olet lihonut nopeasti.
Kotiympäristösi on sinulle myrkyllinen, ala suunnittelemaan miten ja missä vaiheessa pääset itsenäistymään ulos vanhempiesi kontrollista. Itselläni oli samantyyppinen kotiympäristö, ja tiedän että latistavien ja mitätöivien vanhempien kanssa eläminen on hyvin raskasta. Itse pääsin eteenpäin paitsi muuttamalla pois kotoa, myös terapian avulla, jossa sitten korjailtiin olemattomaksi muuttunut itsetuntoni ja vanhemmilta itseeni imetyt huonot minäajatukset positiivisimmiksi.
Vanhempasi eivät luultavasti tajua, miten he sinuun vaikuttavat, ja siksi he eivät myöskään tule muuttamaan käytöstään tai puheitaan. Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, niin ei se oikeuta jatkuvaa latistamista ja mitätöimistä.
itkuun purskahtaminen ei ole merkki heikkoluonteisuudesta, vaan siitä että sinulla on paha olla ja paha mieli. Yritä aloittaa kertomaan vanhemmillesi, milloin sinulla on paha mieli ja vaikka lähtemään pois tilanteista, joissa sinulle tulee paha mieli. Näin saat aikaan jotain muutosta kotona, jos vaikka vanhemmat eivät sulata tai huomioi pahaa mieltäsi, niin ainakin saat sanottua sen ulos. Minulla tuo pahan mielen julkituonti ainakin auttoi sen verran, että salasyöminen jäi vähän vähemmäksi.
John Grayn, mars ja venus vanhempina, lainaa esim.kirjastosta. Sitten voit antaa kirjan vanhemmilles luettavaksi jos alkaisivat ymmärtää sua! Voimia ja tsemppiä!
Samoin minulla on erittäin kontrollihaluiset vanhemmat. En saanut lapsuudessa ja nuoruudessa tietää hyviä puoliani. Yläasteella lihosin ja äiti käski tuolloin pudottaa 10 kg, jotka ovat tulleet 25 vuodessa takaisin. Samoin minun vanhemmat sanoivat, että voin muuttaa omaan asuntoon. Teinkin niin, mutta en vieläkään ole saanut nauttia omasta elämästä. Äiti viivytti "sen oikean" löytämistä niin paljon, että jäin lapsettomaksi. Hän keksi perustelunsa ulkoisesta viestinnästä. Hermoni kiristyvät jatkuvasti päivittäin ... Otin etäisyyttä ennestään. Enää en vastaa heidän puheluihin. En avaa heille oveani. Näin elämäni on lähtenyt paranemaan.