Minä en pidä vuosipäivistä. En muista syntymäpäivinäkään kaikkia ja aina. En pidä siitä että pitäisi orjallisesti seurata kalenteriin merkittyjä "hääpäiviä" ja "ystävänpäiviä". Ahdistavia.
En meikkaa naamaani luonnottoman näköiseksi. En oikeastaan edes meikkaa.
En pidä korkokenkiä, mutta kyllä muita naisellisempia kenkiä, kun on "pakko". Muuten minulla näkee jalassa urheilulliset kävelykengät joilla voi mennä metsiäkin pitkin.
Pidän huolta peruskunnostani ja minulle tulee hyvä olo kun pystyn juoksemaan ilman että minun tarvitsee haukkoa henkeäni. Olen melko urheilullinen.
En tiedä mitään muotisuunnittelijoiden luomuksista, enkä halua kantaa merkkejä päälläni. En myöskään käytä hajuvesiä, sillä kaikki hajuvedet ovat mielestäni hirveitä.
En värjää hiuksiani tai käy kampaajalla. Hiukseni ovat kauniin luonnolliset.
En pidä järjestelmällisyydestä ja tolkuton siivoaminen on jonninjoutavaa. Siivotaan sitten kun on sotkuista.
Pidän penkkiurheilusta.
En pidä kalliista koruista. Korut ovat vain koruja.
En halua kirkkohäitä, jos edes haluan naimisiin.
Minä en tilaa lehtiä. Jos tilaan, on se sanomalehti.
En kaipaa kalliita lahjoja. En ole materialisti.
Olen luonnollisen kaunis. En laiha, mutta juuri sopiva, terveen näköinen.
Seksi on minulle todella tärkeää. En voisi elää suhteessa jossa sitä ei ole. Ehtona on että molemmat saa ja antaa.
Suhteessa haluaisin olla kumppanini "paras kaveri" ja toisin päin. (Yrittäkää ymmärtää tämä oikein.)
Olen romanttinen mutten yltiöromanttinen.
Olen myös realisti.
Pidän älykkäistä keskusteluista.
Olen hauska ja huumorintajuinen.
Uskallan tehdä asioita enkä ole avuton.
Siltikin, vaikka luettuanne millainen kummallinen ihminen olenkaan, olen jonkun ihannenainen. Niin ja olen myöskin nainen ja vieläpä ihan naisellinenkin. On se jännä... Toisen roska on toisen aarre. Lopettakaa siis jo nuo keskustelut missä väitetään että naiset tai miehet haluavat aina sen tietynlaisen yli-ihmisen, tai että naiset ja miehet ne on aina samanlaisia. Ei ne ole. Ihanteita saa olla ja niitä on aina. Ei sitä tiedä, vaikka sellaisen täydellisen ihannekumppanin löytäisikin (vaikka onhan se harvinaista), mutta kannattaa etsiä sitä mahdollisimman lähelle osuvaa.
En meikkaa naamaani luonnottoman näköiseksi. En oikeastaan edes meikkaa.
En pidä korkokenkiä, mutta kyllä muita naisellisempia kenkiä, kun on "pakko". Muuten minulla näkee jalassa urheilulliset kävelykengät joilla voi mennä metsiäkin pitkin.
Pidän huolta peruskunnostani ja minulle tulee hyvä olo kun pystyn juoksemaan ilman että minun tarvitsee haukkoa henkeäni. Olen melko urheilullinen.
En tiedä mitään muotisuunnittelijoiden luomuksista, enkä halua kantaa merkkejä päälläni. En myöskään käytä hajuvesiä, sillä kaikki hajuvedet ovat mielestäni hirveitä.
En värjää hiuksiani tai käy kampaajalla. Hiukseni ovat kauniin luonnolliset.
En pidä järjestelmällisyydestä ja tolkuton siivoaminen on jonninjoutavaa. Siivotaan sitten kun on sotkuista.
Pidän penkkiurheilusta.
En pidä kalliista koruista. Korut ovat vain koruja.
En halua kirkkohäitä, jos edes haluan naimisiin.
Minä en tilaa lehtiä. Jos tilaan, on se sanomalehti.
En kaipaa kalliita lahjoja. En ole materialisti.
Olen luonnollisen kaunis. En laiha, mutta juuri sopiva, terveen näköinen.
Seksi on minulle todella tärkeää. En voisi elää suhteessa jossa sitä ei ole. Ehtona on että molemmat saa ja antaa.
Suhteessa haluaisin olla kumppanini "paras kaveri" ja toisin päin. (Yrittäkää ymmärtää tämä oikein.)
Olen romanttinen mutten yltiöromanttinen.
Olen myös realisti.
Pidän älykkäistä keskusteluista.
Olen hauska ja huumorintajuinen.
Uskallan tehdä asioita enkä ole avuton.
Siltikin, vaikka luettuanne millainen kummallinen ihminen olenkaan, olen jonkun ihannenainen. Niin ja olen myöskin nainen ja vieläpä ihan naisellinenkin. On se jännä... Toisen roska on toisen aarre. Lopettakaa siis jo nuo keskustelut missä väitetään että naiset tai miehet haluavat aina sen tietynlaisen yli-ihmisen, tai että naiset ja miehet ne on aina samanlaisia. Ei ne ole. Ihanteita saa olla ja niitä on aina. Ei sitä tiedä, vaikka sellaisen täydellisen ihannekumppanin löytäisikin (vaikka onhan se harvinaista), mutta kannattaa etsiä sitä mahdollisimman lähelle osuvaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
-tua lähimpään kelvolliseen, muuten voi jäädä lehdelle soittelemaan ja vanhaksipiaksi.
Carpe diem.
... jos väittäisin Valehtelijaliisan olevan houkuteleva?
Liisa kuulostaa maanläheiseltä, realistiselta luonnonlapselta. Ilmeisen aito ihminen ja joidenkin, jopa monien ihannenainen. Mutta..., oliko sittenkin Liisan kuvaama nainen pelkkä haavekuva, valhetta, valhetta vain?
Minä toden totta olen tällainen. Pitää vaan muistaa että kokonainen yhden ihmisen luonne ja ulkonäkökuvaus ei voi mahtua tällaiselle keskustelupalstalle. Niin ja vaikka olenkin listannut joitain totuuksia itsestäni, jotka mielestäni kertovat minusta suhteellisen paljon kokonaisuutta ajatellen, tietäähän sen, että minussa on paljon muutakin, ominaisuuksia jotka eivät sitten välttämättä kuulostakaan niin viehättäviltä...
Joka tapauksessa. Vaikka olisin valehdellutkin, olevani vaikkapa hieman ylipainoinen, tummatukkainen, kissoja palvova hippi, voisi olla että joku ihailee juuri noita ominaisuuksia. Vai onkohan niin, että tänne kirjoittavat ihannekuvauksiaan juuri ne, jotka kuvittelevat todella löytävänsä yleisesti katsottuna täydellisen ihmisen kumppanikseen joskus, kun stereotypiat naisten ja miesten ihennekumppaneista on juurtunut kaikkien mieliin niin samanlaisina? Ehkä näiden täydellisyydentavoittelijoiden tulisi miettiä asioita uudestaan? Toisaalta, haaveilla saa, ja terveen rajoissa pitääkin.
Miten ihmisen luonne mahtuisi yhteen viestiin, kun se ei aina mahdu edes yhteen suhteeseen. Tästä kai johtuu se, että me kerromme itsestämme valitut ja kiinnostavat puolet. Vähemmän mairittelevat käännämme tavalla tai toisella positiiviseksi. Teemme niistäkin jollain tapaa kiinnostavia. Jotain jätämme salamyhkäisyyden varjoon. Niin, jos osaamme. Jos verbaalinen lahjakkuutemme antaa siihen mahdollisuuden.
Taitaa tosi harvassa olla ne miehet, jotka ihannoisivat kissoja palvovaa hippiä. Hippi vielä menettelisi, mutta kissan palvoja ei. Siinä mies jää auttamattomasti sijalle ö.
Kukaan ei tosiaankaan kiellä haaveilemasta jostain ihanneihmisestä, satujen prinssistä tai prinsessasta. Kunhan ymmärtää sen olevan vain haavekuva. Toisaalta, jollekin riittää vähän vähemmän vaatimuksia ihanneihmiseksi. Realistinen ihanneihminen?!? Onko sellaista? Voiko ihanne olla realistinen? Eikö raja ole silloin liian matalalla?
Kuten huomaat, sinusta ollaan jo kiinnostuneita. Treffipyyntöjä pukkaa tuossa alla. ;)
Totta puhut!
Ja kissoja palvova mies... Onhan noitakin. :D Ei sitä koskaan tiedä, mistä kukakin tykkää.
"Realistinen ihanneihminen?!? Onko sellaista? Voiko ihanne olla realistinen? Eikö raja ole silloin liian matalalla?"
Voi toki olla realistinen ihanneihminen. Mutta jos väkisin joutuu keksimään sellaisen ihannekuvauksen tulevasta kumppanistaan, on silloin kai niin sanotusti "raja liian matalalla".
Niin ja mitä tullaan noihin kiinnostuneisiin... Voin kuvitella että saatan olla kiinnostavakin, mutta ainoastaan osan piirteideni perusteella.Kun tietäisitte minkä ikäinen olen tai minkä väriset hiukset minulla on, tai onko minulla amputoitu vasen käsi olkapäästä asti, niin "pisteeni saattaisivat laskea". Joka tapauksessa, kuvaukseni pitää paikkaansa, ja se on vain tuollainen "heitto"... Ihan kiva on jos kiinnostaa, ilmeisesti ainakin noin pieni kuvaus riittää siihen asti. Siitä eteenpäin, en tiedä. Ainakin kirjoittajat tietävät nyt että tällaisiakin ihmisiä löytyy, enkä ole edes ainoa. :D Sehän on positiivista, eikös?
Tätä ilmausta ei varmaan moni alle 25v käyttäisi: "Ei sitä koskaan tiedä, mistä kukakin tykkää."
Hymiöiden käyttö (määrä, hymiövalinnat) kertoo ettet ole yli 35v.
"Kun tietäisitte minkä ikäinen olen"
Alle 30v ei varmaan ottaisi tuollaista asiaa puheeksi, ei siis kokisi ikänsä olevan "heikkous".
Olet sinusta laatimani profiilin perusteella 32v. Ja asut Tampereella.
Olet myös aktiivinen osallistuja jollakin keskustelupalstalla. Jo monen vuoden ajan. Osaat keskustella ja perustella mielipiteitäsi. Tuoda lisämerkityksiä välimerkkivalinnoilla (?!?, ...) ja s-päätteellä (vrt eikö/eikös). Jne jne jne.
Sinulla on nyt violetit sukat jalassa.
Hauskaa että joku on koettanut tehdä jonkinlaista analyysiä... Enpä sellaista ihan odottanut mutta vastataans silti, vaikka ihan siis huvin vuoksi.
Ikäarvio, 32v... Ihan päin mäntyä... Miksi en sanoisi ihan ensimmäisenä ikääni? Koska olen niin hiton nuori. Tämänkin keskustelun avasin oikeastaan vain herättääkseni ihmisiä jotenkin ajattelemaan realistisesti tai ainakin ajattelemaan. Minua ehkä surettaa esimerkiksi kaikki ne nuorehkot (ja iäkkäämmätkin) naiset, jotka ovat hirvittävän epävarmoja itsestään tai ainakin jollain tavalla katkeria siitä kuinka kumppaneiksi kelpaavat vain ns. valioyksilöt, joita juuri jostain syystä täällä aina kuvaillaan ihannenaisiksi. Ehkä ne ihannekuvaukset aina pistävät ensimmäisinä silmään... En tiedä. Mutta aika katkeraa porukkaa täällä usein kyselee, miksi kumppaniksi kelpaavat vain mallimaiset ja ylikauniit naiset. Siksi en sano ikääni, koska jotenkin tällainen keskustelun aloittaminen ei kuulu minun ikäiselleni... Olen ns. "naiivi"... mutta joka tapauksessa pirun kyllästynyt naisiin jotka eivät koe olevansa riittäviä. (Eikä tällaisia ihmisiä ole vain näillä palstoilla, vaan myös omassa kaveripiirissäni... eli joka paikassa.)
Kuvailut ovat vain kuvailuja ja kun kerran niitä täällä monet kirjoittelevat, olisi hauska nähdä enemmän ihannekuvauksia, joissa olisi hitunen enemmän särmää ja "yleistä realistisuutta". Niinhän se menee että naiset lukevat yleensä miesten tekemiä, ja miehet naisten tekemiä kuvauksia.
"Asut Tampereella" Eih.. Asun Tamperetta paljon pohjoisemmassa.
"Aktiivinen keskustelija jollakin keskustelupalstalla." Ei. Olen kylläkin hyvä keskustelija muuten... Netin palstoilla näkee harvemmin minun tekstiäni.
Ja sukat... Ne ovat mustat. :D
Niin ja hieman offtopicia sitten.. "Valehtelijaliisa"... Hmm.. Minusta on jo keretty kiinnostua, mutta koska olen vähän (mutta ihan terveessä, ehkä hieman "romanttisessakin" mielessä) kierohko, niin kehoitan syventymään lausahdukseeni: "olen jonkun ihannenainen", paremmin. Joku saattaa hoksata, mutta se on minulle ihan sama... ("Ihan saman" merkityskin saattaa paljastua.) Loppujen lopuksi, tämäkin keskustelu, jos tästä kukaan saa mitään irti (toivottavasti kuitenkin), on mielestäni itseltäni huonosti ja sekavasti aloitettu, rakennettu, perusteltu ja muutenkin turhan kiero. En vain koskaan ole pitänyt monotonisesta ja mielenkiinnottomasta kerronnasta. Ehkä joku näkee rivieni välistä... Ja varmasti näkeekin.
Ja Oulusta. Nimesi ei ole Liisa. Siinä on 4 kirjainta. Pidät Sylvia Plathin runoista.
Niin, aloituksesi sävy oli enemmän että voi olla tällainenkin, ja silti kelvata jollekulle. "Olen jonkun ihannenainen." = "Minulla on mies."
Ei siitä tullut sellainen vaikutelma että mainostat itseäsi.
Tietenkin sinusta kiinnostuin koska omakuvauksessasi ei ollut mitään mitä en itsekin listaisi ihannenaiseni ominaisuuksina. Ja olen listannutkin.
Et ole tyypillinen nainen jolle ulkonäkö on hirmu keskeistä. Se on yhtä harvinaista kuin mies jota ei kiinnosta urheilu (oma tai muiden) lainkaan.
Minä näen ihanteen jonain suurempana, jota kohti pyritään. Siihen liittyy puheissa konditionaalimuota. Se on tavoitetason yläpuolella. Ihanne ei voi olla realistinen ja se pitää hyväksyä. Jos se on, niin ihanne on määritelty liian matalaksi. Eli minäkään en voi koskaan löytää ihannenaistani. Sellaista ei ole olemassakaan tässä maailmassa. Jos olisikin, niin meidän tiemme eivät koskaan kohtaisi.
Tottakai sinunlaisiasi nuoria naisia löytyy. Kukaan ei ole ainutkertainen, moni vain luulee olevansa. Sinä realistina et ilmeisestikään luule näin. Olen siinä suhteessa kanssasi samaa mieltä, että on positiivista, että kaltaisiasi nuoria naisia löytyy muitakin. Hieman kieroja, arvoituksellisia, huumorintajuisia ja luonnollisia. ;)
pomppas.
Jos et olisi "valehtelija" niin olisin voinut ihastua suhun heti. :)
Ihannenaiseni ei ole naimisissa.
Millos tavataan?
Minäpäs en luule mutta uskon että ihannenainen on sellainen joka antaa miehen olla oma itsensä ja tykkääkin vielä siitä miehestä omana itsenään. Eli luettelemalla mistä piirteistä miehessä pidän eli ihannemieheni ominaisuudet voi tälläinen mies joka tunnistaa niistä itsensä olettaa että hän olisi minulle se oikea =) Minä en kuitenkaan välttämättä ole hänen ihannenaisensa??? On onnenkantamoista törmätä tyyppiin joka tykkää SINUSTA ja sinä HÄNESTÄ juuri sellaisina kuin olette ja miltä näytätte.
Oli Lissun tarina. Ai että teit asiat selviksi ja ihan loogisesti perustellen. Mukavaa kun joku uskaltaa olla oma itsensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Syvä kumarrukseni ja respectiä!