Ongelmani on sellainen, että minussa on valtavasti negatiivisia tunteita. Meillä on ollut vaimon kanssa huolia. Jotka ovat liittyneet talouteen, läheisen perheenjäseneni kuolemaan, sukulaisemme ovat olleet painostavia, vaimolla oli vaikea raskaus, jne.
Meillä meni aika pitkään liitossamme niin, että kotityöt jakautuivat epätasaisesti, mikä on ahdistanut vaimoani.
Tunnelma kotonamme on ollut vuosia kireä ja olemme jaksaneet, koska olemme tehneet aina silloin tällöin irtiottoja arjesta, käyneet ulkomailla, vaimolla on ollut harrastuksia, jne.
Kuitenkin kireä tunnelma on saanut aikaan sen, että olen padonnut vuosien mittaan paljon negatiivisia tunteita. Olen myös alkanut juomaan, en humalaan asti, mutta helposti menee sellaiset 4-6 pulloa keskiolutta illasssa.
Kireyteni kohdistuu oikeastaan vain ja ainoastaan vaimooni. Olen usein häntä kohtaan jäätävän kylmä. Teen kyllä kaiken, mitä vaimo pyytää, hänellä on mahdollisuus käydä harrastuksissa, tavata ystäviään ja shoppailla. Kylmyyteni esiintyy niin, että piikittelen häntä, sanon hänelle, vitsailen ikävällä tavalla, että ethän sinä ole mitään ansainnut. Osaan tehdä hänen olostaan todella kurjan. Usein juttu alkaa niin, että hän kertoo huonosta olostaan johon reagoin puolustautumalla ja hyökkäämällä.
Nykyisin olen alkanut piikittelemään vaimoani ilman erillistä syytä. Tiedän, että näin ei saa jatkua. Osaakohan joku täällä neuvoa, miten saisin vihantunteeni pois mielestä?
Meillä meni aika pitkään liitossamme niin, että kotityöt jakautuivat epätasaisesti, mikä on ahdistanut vaimoani.
Tunnelma kotonamme on ollut vuosia kireä ja olemme jaksaneet, koska olemme tehneet aina silloin tällöin irtiottoja arjesta, käyneet ulkomailla, vaimolla on ollut harrastuksia, jne.
Kuitenkin kireä tunnelma on saanut aikaan sen, että olen padonnut vuosien mittaan paljon negatiivisia tunteita. Olen myös alkanut juomaan, en humalaan asti, mutta helposti menee sellaiset 4-6 pulloa keskiolutta illasssa.
Kireyteni kohdistuu oikeastaan vain ja ainoastaan vaimooni. Olen usein häntä kohtaan jäätävän kylmä. Teen kyllä kaiken, mitä vaimo pyytää, hänellä on mahdollisuus käydä harrastuksissa, tavata ystäviään ja shoppailla. Kylmyyteni esiintyy niin, että piikittelen häntä, sanon hänelle, vitsailen ikävällä tavalla, että ethän sinä ole mitään ansainnut. Osaan tehdä hänen olostaan todella kurjan. Usein juttu alkaa niin, että hän kertoo huonosta olostaan johon reagoin puolustautumalla ja hyökkäämällä.
Nykyisin olen alkanut piikittelemään vaimoani ilman erillistä syytä. Tiedän, että näin ei saa jatkua. Osaakohan joku täällä neuvoa, miten saisin vihantunteeni pois mielestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö ole ketään muuta johon voisit purkaa negatiivi-
set tunteesi?On älyttömän raskasta olla kaltaisesi
miehen kanssa!Ole iloinen,että olet selviytynyt vai-
keista ajoista!Mikä Sinua oikeasti ahdistaa?Ikäkö?
Voi olla lievää masennustakin,kun olet menettänyt
läheisen ihmisen.Osanottoni!Miksi olet vaimoa koh-
taan jäätävän kylmä?Lupasithan rakastaa häntä myötä
ja vastamäessä!Onko Sinusta oikein myrkyttää kodin
ilmapiiri?Olet tunnepatoumasi purkamisen tarpeessa!
Käy psykologilla!Olet ahdistunut mies,voithan itse
myös hillitä kieltäsi.Mieti- mikä on pielessä!!
kukin vastaa itse itsestään muita häiritsemättä.
Yleensä ulkoulkoliikunta pistää aivot keksimään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja sitä kautta löytyy hyvä fiilis.
Käytöksesi aiheuttaa luultavasti naishormonina tunnetun estrogeenin määrän nousu. Olet muuttumassa naiseksi.
Käytöksesi on todella vittumaista ja hirveää. Eli normaalia suomalaisen naisen käytöstä aviopuolisoaan kohtaan.
Ihan samanlaisia oireita olen omassa liitossani huomannut. Meilläkin on ollut (ja on yhä) rankaa aikaa johtuen myös erilaisista terveydellisistä vaikeuksista ja läheisten sairauksista. Myös minulla paha olo on purkautunut välillä nimenomaan vaimoon. Omalla kohdallani olen päätellyt sen johtuvan pääosin siitä että näinä vaikeina aikoina (kestäneet jo useamman vuoden) en ole enää kokenut saavani vaimoni hyväksyntää enkä ole enää tuntenut olevani rakastettu ja tärkeä samalla tavalla kuin ennen. Kun ajatukset ovat aina muualla, romahtaa myös kiinnostus parisuhteen hoitoon. Se ei voi olla näkymättä myös puolisoiden hyvinvoinnissa. Jotenkin ehkä vain haen sitä vaimon huomioita piikittelemällä. Mutta oikeasti halauaisin kai vain sanoa että huomaa nyt minutkin ja näytä että vielä välität... Mitä sitten voisi tehdä. Luulen että ainoa keino olisi vain puhua asiasta. Itse en siihen kuitenkaan ole oikein pystynyt. Lähinnä siitä syystä että en halua kaataa enää parisuhteen ongelmia vaimoni päälle kun muutenkin on jo vaikeaa. En tiedä onko sekään oikea ratkaisu mutta näillä mennään ja yritetään jaksaa. Voimia kuitenkin sinulle ja yritä löytää edes joku jolle voist ihan oikeasti avautua. Yllättävästi mónet mieskaveritkin ovat oikean ajan tullen valmiita kuuntelemaan myös vakavampia tilityksia eikä vain auto tai lätkäjuttuja.