Istun lohduttomana veljeni tietkokoneella ja yritän saada jostakin kiinni.
Olen melkein kaksitoista vuotta rakastanut samaa miestä, niistä kaksi vuotta ollut naimisissa hänen kanssaan. Palvon tätä ihmistä, tekisin mitä vain mieheni puolesta ja olen aina yrittänyt tukea häntä elämässä eteenpäin. Myös hän on vakuutellut aina minun olevan hänelle elämänsä rakkaus ja ainoa nainen. Yritimme lasta yli puoli vuotta ja vihdoin muutama kuukausi sitten nappasi. Olimme onnemme kukkuloilla tai no minä ilmeisesti olin ainoa joka oli tästä asiasta onnellinen.
Eilen, kun minulle tuli raskausviikkoja täyteen 10 1, sain tietooni, että hän on pettänyt minua. Kaikki on lähtenyt työpaikkansa juhlista jossa hän on suudellut työpaikkansa sihteeriä. Joo, tosi kliseetä...
Mies vakuuttaa että ainoa fyysinen kontakti on ollut tämä suudelma. Mutta sitä henkistä puolta on jatkunut melkein kolme kuukautta. Ovat puhuneet puhelimessa luoja tietää mitä, lähetelleet sähköposteja ja tekstiviestejä. Sekä tietenkin flirttailleet työpaikalla. Viestit ovat olleet mm. tällaisia tältä sihteeriltä miehelleni:
"Heippa pöhkis. sä olet niin ihana. En malta pitää näppejäni erossa susta töissä. Toivottavasti torstai onnistuu"
Ja tällaista viestittelyä nämä kaksi pitivät sähköpostilla yllä kun olin mieheni kanssa lomalla ulkomailla. Mieheni valehteli menevänsä katsomaan salibandy tuloksia netistä ja kävikin lähettelemässä sähköposteja tämän naisensa kanssa. Kun olen ollut samassa huoneessa mies on lähetellyt sähköposteja ja tekstiviestejä päivittäin tälle naiselle.
Kysymys kuuluukin: uskonko, että tässä ei ole ollut mitään fyysistä? Kaikki viittaa, ylityöt, kaljalle työkavereiden kanssa jne. siihen, että mies on myös nussinut tätä naista. Olen nyt vuorokauden elänyt epätietoisuudessa mitä tehdä ja mihin uskoa. Jo pelkkä henkinen pettäminen tuntuu älyttömän pahalta ja tunnen oloni valtavan petetyksi. Olen jo varannut ajan lääkärille aborttikeskustelua varten mutta rakastan tätä papua mikä kasvaa mahassani. En haluaisi tappaa sitä mutta en tiedä voinko jatkaa miehen kanssa joka pettää raskaana olevaa vaimoaan. Ja jos pidän lapsen yksin joudun näkemään tätä miestä..
Ja arvatkaa mikä on kaikkein parasta.. Tämä rakas mieheni on poliisi. Eli moraali ja arvot ovat todella kohdallaan..
Osaako kukaan antaa mitään neuvoja..??
Mies petti ja olen raskaana
125
11873
Vastaukset
- tällaista muillakin pareilla
Älä tee aborttia!Et voi yksin päättää pienen ihmis-
taimen elämästä!Keskustele asiasta miehesi kanssa,
lapsi on myös hänen.Myös pienokaisella on ihmisoikeu
det jos asiaa tarkastellaan eri katsantokannoilta.
Miksi antaisit lapsen elämänoikeudet typerän sihtee-
rikön takia pois.Suhteellisuuden tajua,ystäväni!Mies
leikittelee,seikkailee,onhan se jännittävää!Älä ota
niin kuolemanvakavasti.Älä ole lohduton,nosta pää
pystyyn!Menettämisen pelossa ajatukset on kaaoksessa
Et ole yksinhuoltaja!Hysteria pois,terve järki tilal
le.Pelko pois,iloitse vauvasta!Mieshän on SINUN!!!!!- ..............................
Todella typeriä neuvoja ihmiselle joka kokee tilanteen ahdistavaksi ja sietämättömäksi.
Ennen kaikkea, mitään lastahan ei vielä edes ole, on vasta 10 viikkoinen sikiö.
Todella helppoa antaa isälle täydet vapaudet jännittävään ja seikkailevaan elämänvaiheeseen ja syyllistää toista osapuolta siitä, ettei sitä tuossa tilanteessa halua miehelleen suoda ja vielä puhua samaan hengenvetoon 10 viikkoisen sikiön oikeuksista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mihin unohtui tämän aloittajan oikeudet ihmisenä, vaimona, naisena ja mahdollisesti tulevana äitinä?
Ja mihin jäi tulevan "isän" vastuu omista valinnoistaan? (niin lapsen alulle panosta kuin uuden suhteen aloittamisesta toisen rinnalle)
Oletko aivan ääliö?
Nyt eletään 2000 luvulla, eli kyllähän nainen voi aivan itsenäisesti päättää raskautensa jatkamisesta!!
Mieheltä joka jo alkuvaiheessa osoittaa kuinka kykenemätön hän on sitoutumaan perheeseensaä ja tulevaan lapseensa ei kannata jatkossakaan ihmeitä odottaa! Lapsesta keskusteleminen miehen kanssa kuulostaa melko typerältä ajatukselta tuossa tilanteessa. Eiköhän hän osoita omaa mielenkiintoaan aivan siihen oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle naiselle. Ainoa asia mistä keskustella tuon miehen kanssa jatkuuko oma suhde miehen kanssa ja osaako hän jättää tämän romanssinsa pois kuvioista. Jos ei, niin miehellä ei silloin ole mitään päätäntävaltaa sen valinnan kanssa haluaako aloittaja jatkaa raskautta vai ei.
Se on jokaisen oma päätös (varmasti vaikea, oli se kumpi tahansa) jota kaikkien täytyy osata kunnioittaa, varsinkin kun edes hiukan päätöksen taustoja tiedämme!
Järkevää on miettiä myös sitä vaihtoehtoa haluaako lapsen pitää jos sen kanssa jääkin yksin tai mies jatkaa (jos sen sallii, eikä häntä jätä) nykyistä menoaan. Tai jaksaako jatkaa lapsen ja miehen kanssa perheenä jos mies haluaakin vielä jatkaa. Onko vielä luottamusta ja pohjaa mille perhettä rakentaa. Nämä asiat eivät katoa mihinkään lapsen synnyttyä, mutta ne voivat vaikuttaa omaan jaksamiseen lapsenkin kanssa.
Ei ole väärin keskeyttää raskautta, jos epäilee ettei jaksakaan tai haluakaan lasta elämänvaiheeseen johon on joutunut. Aivan turha edes syyllistää äitiä ajatuksista jotka ovat aivan luonnollisia tuossa tilanteessa.
Niin ja "tällaista" mahdollisesti on myös muilla pareilla, JOS sen puolisolleen sallii, mutta se ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo tilanne olisi jotenkin (edes vähän) normaali tai toivottava.
Jokaisen täytyy tehdä niinkuin parhaakseen kokee, tuossa tilanteessa ei ole vääriä ratkaisuja. Joten turha syyllistäminen ja painostaminen pois! - ratkaisu - kristus sentään!
.............................. kirjoitti:
Todella typeriä neuvoja ihmiselle joka kokee tilanteen ahdistavaksi ja sietämättömäksi.
Ennen kaikkea, mitään lastahan ei vielä edes ole, on vasta 10 viikkoinen sikiö.
Todella helppoa antaa isälle täydet vapaudet jännittävään ja seikkailevaan elämänvaiheeseen ja syyllistää toista osapuolta siitä, ettei sitä tuossa tilanteessa halua miehelleen suoda ja vielä puhua samaan hengenvetoon 10 viikkoisen sikiön oikeuksista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mihin unohtui tämän aloittajan oikeudet ihmisenä, vaimona, naisena ja mahdollisesti tulevana äitinä?
Ja mihin jäi tulevan "isän" vastuu omista valinnoistaan? (niin lapsen alulle panosta kuin uuden suhteen aloittamisesta toisen rinnalle)
Oletko aivan ääliö?
Nyt eletään 2000 luvulla, eli kyllähän nainen voi aivan itsenäisesti päättää raskautensa jatkamisesta!!
Mieheltä joka jo alkuvaiheessa osoittaa kuinka kykenemätön hän on sitoutumaan perheeseensaä ja tulevaan lapseensa ei kannata jatkossakaan ihmeitä odottaa! Lapsesta keskusteleminen miehen kanssa kuulostaa melko typerältä ajatukselta tuossa tilanteessa. Eiköhän hän osoita omaa mielenkiintoaan aivan siihen oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle naiselle. Ainoa asia mistä keskustella tuon miehen kanssa jatkuuko oma suhde miehen kanssa ja osaako hän jättää tämän romanssinsa pois kuvioista. Jos ei, niin miehellä ei silloin ole mitään päätäntävaltaa sen valinnan kanssa haluaako aloittaja jatkaa raskautta vai ei.
Se on jokaisen oma päätös (varmasti vaikea, oli se kumpi tahansa) jota kaikkien täytyy osata kunnioittaa, varsinkin kun edes hiukan päätöksen taustoja tiedämme!
Järkevää on miettiä myös sitä vaihtoehtoa haluaako lapsen pitää jos sen kanssa jääkin yksin tai mies jatkaa (jos sen sallii, eikä häntä jätä) nykyistä menoaan. Tai jaksaako jatkaa lapsen ja miehen kanssa perheenä jos mies haluaakin vielä jatkaa. Onko vielä luottamusta ja pohjaa mille perhettä rakentaa. Nämä asiat eivät katoa mihinkään lapsen synnyttyä, mutta ne voivat vaikuttaa omaan jaksamiseen lapsenkin kanssa.
Ei ole väärin keskeyttää raskautta, jos epäilee ettei jaksakaan tai haluakaan lasta elämänvaiheeseen johon on joutunut. Aivan turha edes syyllistää äitiä ajatuksista jotka ovat aivan luonnollisia tuossa tilanteessa.
Niin ja "tällaista" mahdollisesti on myös muilla pareilla, JOS sen puolisolleen sallii, mutta se ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo tilanne olisi jotenkin (edes vähän) normaali tai toivottava.
Jokaisen täytyy tehdä niinkuin parhaakseen kokee, tuossa tilanteessa ei ole vääriä ratkaisuja. Joten turha syyllistäminen ja painostaminen pois!Herrajumala! Älkää nyt sentään murhaa ehdottako!
- kuin kirjoittaja luulee
.............................. kirjoitti:
Todella typeriä neuvoja ihmiselle joka kokee tilanteen ahdistavaksi ja sietämättömäksi.
Ennen kaikkea, mitään lastahan ei vielä edes ole, on vasta 10 viikkoinen sikiö.
Todella helppoa antaa isälle täydet vapaudet jännittävään ja seikkailevaan elämänvaiheeseen ja syyllistää toista osapuolta siitä, ettei sitä tuossa tilanteessa halua miehelleen suoda ja vielä puhua samaan hengenvetoon 10 viikkoisen sikiön oikeuksista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mihin unohtui tämän aloittajan oikeudet ihmisenä, vaimona, naisena ja mahdollisesti tulevana äitinä?
Ja mihin jäi tulevan "isän" vastuu omista valinnoistaan? (niin lapsen alulle panosta kuin uuden suhteen aloittamisesta toisen rinnalle)
Oletko aivan ääliö?
Nyt eletään 2000 luvulla, eli kyllähän nainen voi aivan itsenäisesti päättää raskautensa jatkamisesta!!
Mieheltä joka jo alkuvaiheessa osoittaa kuinka kykenemätön hän on sitoutumaan perheeseensaä ja tulevaan lapseensa ei kannata jatkossakaan ihmeitä odottaa! Lapsesta keskusteleminen miehen kanssa kuulostaa melko typerältä ajatukselta tuossa tilanteessa. Eiköhän hän osoita omaa mielenkiintoaan aivan siihen oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle naiselle. Ainoa asia mistä keskustella tuon miehen kanssa jatkuuko oma suhde miehen kanssa ja osaako hän jättää tämän romanssinsa pois kuvioista. Jos ei, niin miehellä ei silloin ole mitään päätäntävaltaa sen valinnan kanssa haluaako aloittaja jatkaa raskautta vai ei.
Se on jokaisen oma päätös (varmasti vaikea, oli se kumpi tahansa) jota kaikkien täytyy osata kunnioittaa, varsinkin kun edes hiukan päätöksen taustoja tiedämme!
Järkevää on miettiä myös sitä vaihtoehtoa haluaako lapsen pitää jos sen kanssa jääkin yksin tai mies jatkaa (jos sen sallii, eikä häntä jätä) nykyistä menoaan. Tai jaksaako jatkaa lapsen ja miehen kanssa perheenä jos mies haluaakin vielä jatkaa. Onko vielä luottamusta ja pohjaa mille perhettä rakentaa. Nämä asiat eivät katoa mihinkään lapsen synnyttyä, mutta ne voivat vaikuttaa omaan jaksamiseen lapsenkin kanssa.
Ei ole väärin keskeyttää raskautta, jos epäilee ettei jaksakaan tai haluakaan lasta elämänvaiheeseen johon on joutunut. Aivan turha edes syyllistää äitiä ajatuksista jotka ovat aivan luonnollisia tuossa tilanteessa.
Niin ja "tällaista" mahdollisesti on myös muilla pareilla, JOS sen puolisolleen sallii, mutta se ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo tilanne olisi jotenkin (edes vähän) normaali tai toivottava.
Jokaisen täytyy tehdä niinkuin parhaakseen kokee, tuossa tilanteessa ei ole vääriä ratkaisuja. Joten turha syyllistäminen ja painostaminen pois!Kun katsot ultraäänessä miehesi kanssa pientä ihmi-
senalkua,etkö silloin ajattele että se on elävä ja
tuleva lapsenne?Käyt neuvolassa ja saat äitiyskortin
Jos tässä vaiheessa teet abortin,koskeeko se molem-
pia aviopuolisoita?Kostaa ei ainkaan noin voi.Heillä
on 12vuoden yhteinen onnellinen elämä.Ei avioero ole
paras ratkaisu.En hakenut miehelle oikeutta seikkai-
luun.Turvaa,tukea,ja tervettä järkeä tarvitaan myös
aviokriiseissä.Perheterapia ja yhteiset keskustelut
ovat eheyttäviä.Kärjistät asioita,kauhea kirjoitus. - ...............
.............................. kirjoitti:
Todella typeriä neuvoja ihmiselle joka kokee tilanteen ahdistavaksi ja sietämättömäksi.
Ennen kaikkea, mitään lastahan ei vielä edes ole, on vasta 10 viikkoinen sikiö.
Todella helppoa antaa isälle täydet vapaudet jännittävään ja seikkailevaan elämänvaiheeseen ja syyllistää toista osapuolta siitä, ettei sitä tuossa tilanteessa halua miehelleen suoda ja vielä puhua samaan hengenvetoon 10 viikkoisen sikiön oikeuksista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mihin unohtui tämän aloittajan oikeudet ihmisenä, vaimona, naisena ja mahdollisesti tulevana äitinä?
Ja mihin jäi tulevan "isän" vastuu omista valinnoistaan? (niin lapsen alulle panosta kuin uuden suhteen aloittamisesta toisen rinnalle)
Oletko aivan ääliö?
Nyt eletään 2000 luvulla, eli kyllähän nainen voi aivan itsenäisesti päättää raskautensa jatkamisesta!!
Mieheltä joka jo alkuvaiheessa osoittaa kuinka kykenemätön hän on sitoutumaan perheeseensaä ja tulevaan lapseensa ei kannata jatkossakaan ihmeitä odottaa! Lapsesta keskusteleminen miehen kanssa kuulostaa melko typerältä ajatukselta tuossa tilanteessa. Eiköhän hän osoita omaa mielenkiintoaan aivan siihen oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle naiselle. Ainoa asia mistä keskustella tuon miehen kanssa jatkuuko oma suhde miehen kanssa ja osaako hän jättää tämän romanssinsa pois kuvioista. Jos ei, niin miehellä ei silloin ole mitään päätäntävaltaa sen valinnan kanssa haluaako aloittaja jatkaa raskautta vai ei.
Se on jokaisen oma päätös (varmasti vaikea, oli se kumpi tahansa) jota kaikkien täytyy osata kunnioittaa, varsinkin kun edes hiukan päätöksen taustoja tiedämme!
Järkevää on miettiä myös sitä vaihtoehtoa haluaako lapsen pitää jos sen kanssa jääkin yksin tai mies jatkaa (jos sen sallii, eikä häntä jätä) nykyistä menoaan. Tai jaksaako jatkaa lapsen ja miehen kanssa perheenä jos mies haluaakin vielä jatkaa. Onko vielä luottamusta ja pohjaa mille perhettä rakentaa. Nämä asiat eivät katoa mihinkään lapsen synnyttyä, mutta ne voivat vaikuttaa omaan jaksamiseen lapsenkin kanssa.
Ei ole väärin keskeyttää raskautta, jos epäilee ettei jaksakaan tai haluakaan lasta elämänvaiheeseen johon on joutunut. Aivan turha edes syyllistää äitiä ajatuksista jotka ovat aivan luonnollisia tuossa tilanteessa.
Niin ja "tällaista" mahdollisesti on myös muilla pareilla, JOS sen puolisolleen sallii, mutta se ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo tilanne olisi jotenkin (edes vähän) normaali tai toivottava.
Jokaisen täytyy tehdä niinkuin parhaakseen kokee, tuossa tilanteessa ei ole vääriä ratkaisuja. Joten turha syyllistäminen ja painostaminen pois!Katso alhaalta vastineet kirjoitukseesi.
- äitinsä antoi mahdollisuuden
.............................. kirjoitti:
Todella typeriä neuvoja ihmiselle joka kokee tilanteen ahdistavaksi ja sietämättömäksi.
Ennen kaikkea, mitään lastahan ei vielä edes ole, on vasta 10 viikkoinen sikiö.
Todella helppoa antaa isälle täydet vapaudet jännittävään ja seikkailevaan elämänvaiheeseen ja syyllistää toista osapuolta siitä, ettei sitä tuossa tilanteessa halua miehelleen suoda ja vielä puhua samaan hengenvetoon 10 viikkoisen sikiön oikeuksista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mihin unohtui tämän aloittajan oikeudet ihmisenä, vaimona, naisena ja mahdollisesti tulevana äitinä?
Ja mihin jäi tulevan "isän" vastuu omista valinnoistaan? (niin lapsen alulle panosta kuin uuden suhteen aloittamisesta toisen rinnalle)
Oletko aivan ääliö?
Nyt eletään 2000 luvulla, eli kyllähän nainen voi aivan itsenäisesti päättää raskautensa jatkamisesta!!
Mieheltä joka jo alkuvaiheessa osoittaa kuinka kykenemätön hän on sitoutumaan perheeseensaä ja tulevaan lapseensa ei kannata jatkossakaan ihmeitä odottaa! Lapsesta keskusteleminen miehen kanssa kuulostaa melko typerältä ajatukselta tuossa tilanteessa. Eiköhän hän osoita omaa mielenkiintoaan aivan siihen oikeaan osoitteeseen, eli tälle toiselle naiselle. Ainoa asia mistä keskustella tuon miehen kanssa jatkuuko oma suhde miehen kanssa ja osaako hän jättää tämän romanssinsa pois kuvioista. Jos ei, niin miehellä ei silloin ole mitään päätäntävaltaa sen valinnan kanssa haluaako aloittaja jatkaa raskautta vai ei.
Se on jokaisen oma päätös (varmasti vaikea, oli se kumpi tahansa) jota kaikkien täytyy osata kunnioittaa, varsinkin kun edes hiukan päätöksen taustoja tiedämme!
Järkevää on miettiä myös sitä vaihtoehtoa haluaako lapsen pitää jos sen kanssa jääkin yksin tai mies jatkaa (jos sen sallii, eikä häntä jätä) nykyistä menoaan. Tai jaksaako jatkaa lapsen ja miehen kanssa perheenä jos mies haluaakin vielä jatkaa. Onko vielä luottamusta ja pohjaa mille perhettä rakentaa. Nämä asiat eivät katoa mihinkään lapsen synnyttyä, mutta ne voivat vaikuttaa omaan jaksamiseen lapsenkin kanssa.
Ei ole väärin keskeyttää raskautta, jos epäilee ettei jaksakaan tai haluakaan lasta elämänvaiheeseen johon on joutunut. Aivan turha edes syyllistää äitiä ajatuksista jotka ovat aivan luonnollisia tuossa tilanteessa.
Niin ja "tällaista" mahdollisesti on myös muilla pareilla, JOS sen puolisolleen sallii, mutta se ei nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo tilanne olisi jotenkin (edes vähän) normaali tai toivottava.
Jokaisen täytyy tehdä niinkuin parhaakseen kokee, tuossa tilanteessa ei ole vääriä ratkaisuja. Joten turha syyllistäminen ja painostaminen pois!SIKIÖ.... onks sulla ihan ruuvit löysällä. Voit kutsua sitä miksi vaan mutta on ihmisen alku ja olit se myös sinä se sikiö et muuten olis siinä kirjottamassa tota tekstiä. Olet näitä naisasian puolustajia jolla ei ole lapsia ilmeisesti koska voit noin kylmästi parpattaa siitä abortista, se ei ole mikään ehkäisy vaan se pitää harkita vakavasti ei hetken mielihäiriöstä. Oletko muuten ikinä nähnyt documenttia abortista ja miltä se 10 viikkoinen SIKIÖ näyttää ja miten se abortti tehdään, otappa selvää. Tottakai naisella on oikeus tehdä mitä haluaa koska on hänen kroppansa mutta on myös miehen lapsi ei sitä tehty yksin. Mielestäni myös olisi hyvä puhua miehen kanssa ei kysyä lupaa aborttiin vaan pistää niin sanotusti kissa pöydälle ja asiat puhuttua. Hän on hänen aviomies ei joku irtosuhde kapakassa. Ennen kun rupeat kutsumaan muita ääliöksi jne ajatteleppa itse vähän mitä sanot.
- cecilia*
Mitä tekstiä tuo on olevinaan? Tottakai ap voi yksin päättää pienen ihmistaimenen elämästä.Mutta kuten jo ap:lle sanoinkin, lapsi kannattaa pitää, mies jättää. En sietäisi silmissäni sihteerin kanssa leikittelevää miestä, etenkään raskaana ollessani. Oksentaisin, jos joku tulisi sanomaan "mieshän on sinun".
- Poliisi on ihan tavallinen ...
Jospa antaisit olla etkä tekisi draamaa siitä, missä sitä ei ole??
- **Naispoliisi**
Mitä Sinä hyvä aloittaja olet tehnyt tai jättänyt tekemättä suhteesi eteen? Mitä Sinä tuot suhteeseesi? Ei omanarvonsa tunteva mies kaipaa palvontaa vaan itsenäisen ja vahvan naisen rinnalleen. Ei voi muuta sanoa kuin että kaikenlaisia roikkuvia marttoja miehillä lojuu kotonaan. Ei ihme, että katse harhailee jossain tavoittelemisen arvoisessa.
- ---
Taidat olla osastosihteerinä sinäkin. Tehän olette siellä laitoksella varsinaisia kiertopalkintoja!!
- tyhmäksi jäät
Olipa typerä kirjoitus! Miksi sanoa noin kovia kokeneelle naiselle.
Ei kenenkään tarvitse pettää raskaana olevaa vaimoaan. Pettäminen on päärös, ei siihen ajauduta. On aivan käsittämätönta paskaa syyllistää petettyä ihmistä pettäjän teoista.
Jos kerran pettäjä on tiensä valinnut sen takia, että hän olis suhteeseen ja kumppaniinsa tyytymätön, niin se olisi ollut hänen velvollisuutensa ottaa asia puheeksi. Nämä syyllistäjät ajattelevat, että pikku sivupano on ihan asiallista aina, kun vakisuhde vähän ahdistaa tai tuntuu tylsältä.
Mikä helvetin mies se on, että pukkaa vaimonsa paksuksi ja sen jälkeen päättää, että onpa tylsä eukko, panen siis sihteeriäni? Täytyy tosiaan olla konstaapeli.
Ap:lle jaksamista. Valitettavasti on niin, että miehesi pettää sinua kunnolla. Aivan turha uskoa mihinkään "pelkkiin suudelmiin". - On olemassa
tyhmäksi jäät kirjoitti:
Olipa typerä kirjoitus! Miksi sanoa noin kovia kokeneelle naiselle.
Ei kenenkään tarvitse pettää raskaana olevaa vaimoaan. Pettäminen on päärös, ei siihen ajauduta. On aivan käsittämätönta paskaa syyllistää petettyä ihmistä pettäjän teoista.
Jos kerran pettäjä on tiensä valinnut sen takia, että hän olis suhteeseen ja kumppaniinsa tyytymätön, niin se olisi ollut hänen velvollisuutensa ottaa asia puheeksi. Nämä syyllistäjät ajattelevat, että pikku sivupano on ihan asiallista aina, kun vakisuhde vähän ahdistaa tai tuntuu tylsältä.
Mikä helvetin mies se on, että pukkaa vaimonsa paksuksi ja sen jälkeen päättää, että onpa tylsä eukko, panen siis sihteeriäni? Täytyy tosiaan olla konstaapeli.
Ap:lle jaksamista. Valitettavasti on niin, että miehesi pettää sinua kunnolla. Aivan turha uskoa mihinkään "pelkkiin suudelmiin".Nostan hattua kirjoittajalle, todistaa että joillain ihmisillä on vielä arvot kohdallaan.
Pettäminen on pahempi kuin puukonisku, vituttaa tuo hyymistely asian suhteen. - pyllyyn,
sanoi "pornotähti" kun revaansa levitteli... Niitä yleensä muuten kutsutaan huoriksi... ;)
- paha mieli
kun luki tekstiäsi, et ole todellakaan missään mukavassa tilanteessa ja ikävä että joudut ihanan raskauden aikanasi miettimään noin ikäviä asioita.
Kuten ylläoleva jo kirjoittikin, en suosittelisi aborttia, tiedän että aika kuluu ja sulla ei ole montaa hetkeä aikaa miettiä ratkaisuja mutta jos tuossa tunnetilassa menet ja teet abortin voisin veikata että kadut sitä loppuelämäsi ajan ja olet ikuisesti katkera miehellesi ja sille sihteerille, älä anna heille noin paljoa arvoa että se sun sisälläsi kasvava lapsen alku saisi lopun aikuisten ihmisten tyhmistä toilauksista.
Sulla on täysi oikeus olla vihainen, loukattu, surullinen, pettynyt ja kaikkea mahdollista mutta jos mahdollista yritä pysyä silti vauvan vuoksi niin rauhallisena kuin se on tässä tilanteessa mahdollista (keskenmenoriski)
Miehesi oli todella typerä, hän haki jotain seikkailua ja jännitystä pitkään suhteeseenne ja hän on tässä se joka on sopan keittänyt.
Jos miehesi todella katuu ja pyytää anteeksi teillä on mahdollisuus vielä korjata asioita mutta jos hän ottaa asian tyyliin " eihän tämä ollut mitään" niin sitten on eri asia.
Itse olen ollut kahden lapsen yh-äiti (nyt uusioperhe) ja tiedän että elämä kantaa, lapsi tai lapset pitävät elämässä kiinni, tämä vaan sulle siksi jos päätät erota, sä selviät ja jaksat vauvasi vuoksi. Tietysti miehesi tulee olemaan lapsen elämässä aina jollain tavalla mukana, hänestä et kokonaa pääse eroon.
Juttele ystäviesi kanssa, varaa vaikka neuvolaan aika ja juttele siellä tilanteestasi, yritä olla rauhallinen ja älä tee hätiköityjä ratkaisua, tiedän, helpommin sanottu kuin tehty mutta yritä katsoa elämää hieman eteenpäin ja muistaa että se mitä nyt päätät vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.
Tosi paljon tsemppiä ja haleja ja voimia sulle!- pitkä?
suhde? Nehän on kaks vuotta ollu naimisisa ja nainen on kymmenen vuotta rakastanut. Ei sanonut, että yhdessä olisi oltu (voihan kaukorakkauttakin harrastaa). Miehelle tuli vissiin kiire "viettää omaa elämää", kun lapsikin on tulossa ja raukka parka alkaa tuntea kuristumisen tunnetta kurkullaan. Mies on petturi, sanoo mitä sanoo. Hullu nainen, jos uskoo pelkkiin suudelmiin. Ne viestit on pettämistä, siinä kuin käsiksi käyminenkin. Noi työpaikkaromanssit on kyl persiistä (omalle kohdallekin osunut).
Olen ylläolevan kirjoittajan kanssa samaa mieltä: älä päätä nyt tunnekuohussa mitään, mitä myöhemmin kadut.
- sihteerikkö minäkin
Surullinen juttu sinänsä. Mutta ihmisiähän poliisitkin on, erehtyväisiä, niinkuin me sihteerikötkin :D.
- jatkat elämääsi
Aborttia en suosittele tekemään, en siksi että olisit miehelle tai sihteerikölle katkera lopun ikääsi, - vaan siksi, ettet antaisi sitä ITSELLESI anteeksi koskaan!
Miehen voit jo unohtaa. Näet häntä vähän tulevaisuudessa, tee siitä mahdollisimman vähä.
Idiootteja EI kannata takaisin ottaa, siitä ei seuraa mitään hyvää. Jatka sinä vain elämääsi. Onnea siihen oikein paljon.
Muista, että tämä on vain elämää. Sitä samaa paskaa se on mullakin. Kansikuori vain pysyy joillain paremmin kiiltävänä.- mieltä...
eroa, luottamus on mennyt ja sitä ei saa koskaan takas.
Sinä selviät lapsesi kanssa, kunhan ryhdistäydyt, suret aikasi ja jatkat elämääsi lapsesi kanssa.
Älä missään tapauksessa jatka sen idiootin kaa, siitä ei tule mitään, se pettää sua taas toistamiseen kun tietää, että anteeksi saa, ja näin käyttää sua hyväksesi ja sisimmässään nauraa sulle.
Se pettäminen ei ollu hänelle joku hairahdus vaan tietoinen valinta ja sitä on kestänyt jo jonkin aikaa, se on suhde sun selän takana.
Mutta teet mitä teet se on nyt sun valintasi.
Kaikkea hyvää sulle ja voimia.
- tollopöllö
En oikein osaa mitään neuvoa antaa, mutta siitä olen aika varma, että fyysistä kontaktia on ollut paljonkin heillä.
Itse sain vaimoni kiinni saman tyyppisistä viesteistä. Aluksi uskoinkin, että vain vähän suutelua ja halailua, mutta armoton totuus paljastui myöhemmin. Akkka kävi jopa äitienpäivänä huoraamassa tämän miesystävänsä kanssa kun lasten kanssa laitoimme äitienpäivälounasta. Röyhkeitä ovat ihmiset!
Tsemppiä sulle!!! - Yksinhuoltajako?
Mies suostui lähtemään yhteisestä kodistamme ja olen nyt yksin täällä muistojeni kanssa.
Kiitos kaikille tukea ja lohtua tarjonneille. Jotkut vihjailivat siihen, että mies katselee kun ei saa kotona. Mutta kun tällaista ongelmaa ei ole koskaan ollut. Seksi on aina sujunut. Ainoastaan nyt alkuraskauden aikana minulla on ollut tunteet pinnassa ja en ole pystynyt aina harrastamaan seksiä. Mutta mieheni suhde on alkanut jo ennen kuin tulin raskaaksi. Silti mies päivittäin toivoi kanssani vauvaa ja oli kaikessa mukana. Tehtiin testejä ja jännitettiin. Neuvolassakin käytiin sitten yhdessä ja ristittiin vauva leikkisästi papuksi.
Olemme molemmat alle 30-kymppisiä ja tavanneet toisemme nuorina. Suhdettamme ihastellaan aina ja olen ollut niin onnellinen kun olemme selvinneet vaikeuksista ja jatkaneet aina yhdessä. Nyt tuntuu todella naurettavalta ja en tiedä voinko tästä jatkaa enää hänen kanssaan. Niin kuin joku kirjotti, niin on kovin vaikea luottaa varsinkin kun tuntuu, etten tiedä koko totuutta.
Nyt mies lähettelee viestejä ja vannoo rakkauttaan. Lupaa ettei koskaan tee mitään vastaavaa ja että ei ole harrastanut seksiä tämän naisen kanssa ainoastaan suudelleet kerran. En tiedä mitä uskoa... Pahinta on, että mä rakastan tätä miestäni ja se itkee puhelimessa rakkauttaan minuun.
Olen selkeästi ollut liian sinisilmäinen. Kauhistellen kuunnellut tuttavien tarinoita pettävistä miehistään ja kiittänyt onneani, että minulla on niin hyvä mies, hah,hah.
En vauvaa haluaisi hyvästellä mutta en tiedä miten se tässä mukana jaksaakaan kun olen aika sekaisin. Jtenkin on vaikea uskoa, että tämä kaikki on totta. Vielä eilen aamulla olin lähdössä töihin ja juteltiin tulevasta ultrakäynnistä. Nyt istun yksin kotona sairaslomalla ja mietin mitä tehdä. En osaa purkaa tätä asiaa nyt muualle ja siksi kirjottelen tänne.- kehenkään toiseen
Ihastumisia tulee ja menee. Tärkeää on, että mies ei ole nussinut sen naisen kanssa.
Jutelkaa hei.
Kannattaisi yrittää vielä. Oikeasti. - Aivan varmasti pollari
kehenkään toiseen kirjoitti:
Ihastumisia tulee ja menee. Tärkeää on, että mies ei ole nussinut sen naisen kanssa.
Jutelkaa hei.
Kannattaisi yrittää vielä. Oikeasti.on käynyt pilkillä! Kuka nyt yhden suudelman vuoksi lähettelis päivätolkulla viestejä jollekin pusukaverille?! Ja varsinkin vielä lomalta, missä on oman puolisonsa kanssa?!
- turhat erot...
eipä tarvitse ihmetellä näitä ´turhia´avioeroja.
ja eikun seuraavan miehen kimppuun ja jos nokka näyttää väärää kulmaa niin eikun erotaan ja taas ... - on ....
palomiesten ohella pahimpia pettäjiä.
- Päivänsädekö?
Olen kaksi vuotta sitten kokenut tuon saman. Tosin toinen suhde paljastui, kun lapsemme oli 5 kk. Suhdetta oli jatkunut ainakin 8 kk eli myös raskausaikana. Meillä oli ollut kaksi keskenmenoa ennen kuin vihdoin tärppäsi. Kaikki näytti olevan hyvin. Sitten kuvioihin astui blondi, joka päätti tehdä miehestäni itselleen miehen. Olin pitkään epäillyt suhteen olemassa oloa, mutta aina mieheni kiisti asian. Puhelinta ratsaamalla asia sitten selvisi.
Takana on siis kaksi tuskaista vuotta parisuhdeterapioineen, mutta ei ole päivääkään ettei asia olisi mielessä ja mieheni olemassa olollaan siitä muistuttamassa. Suhde loppui silloin ja uskonkin sen (kai), mutta luottamus meni silti. Rakkaus myös katosi tapahtuman myötä. Nyt vain olen suhteessa, koska ei ole voimia siitä lähteäkään ja onhan meillä se ihana pikku ukko. Voimia sinulle! Joudut käymään vielä raskaan tien läpi.- vuodet antaa varmuutta
Jokaisessa avio-ja avoliitossa törmätään vastaavaan tilanteeseen. Se on ikävää kun sattuu kohdalle, jos yhtään lohduttaa niin kerron, että on paljon elettyä elämää takana ja en tiedä yhtään paria etteikö olis sama tilanne käyty läpi. Se tulee joskus jokaiseen avo-ja avioliittoon. Eikä siinä myöskään ole eroa miesten ja naisten välillä. Pettämisssä vaan naisilla on ero etteivät jää kiinni, miehet on siinä yksin kertasia ja aina narahtavat.
- Sopikaa asiat
En oikein ymmärrä ehdottomuuttasi.Tuollaisia juttuja
sattuu.Mieheeni on monikin nainen ihastunut ja uskon
että myös hänkin.Pitkän liiton aikana olen itsekin
nähnyt ja kokenut ihastumista muihin.Emme ole kuin
kilpahevoset laput silmillä.Avioliittoani en pura
kenenkään naisen vuoksi,suhteemme on kuin pitkäsiima
viihdymme yhdessä ja lapsetkin ovat mukavia.Elämään
kuuluu kriisejä,pettymyksiäkin,et voi ilman kolhuja
selvitä koko elämää.Tämä juttu nyt mittaa tunteiden
ja kiintymyksen määrää.Anna rakkauden voittaa!Jos
teidän on hyvä olla yhdessä,niin olkaa!! - kannata sopia
Sopikaa asiat kirjoitti:
En oikein ymmärrä ehdottomuuttasi.Tuollaisia juttuja
sattuu.Mieheeni on monikin nainen ihastunut ja uskon
että myös hänkin.Pitkän liiton aikana olen itsekin
nähnyt ja kokenut ihastumista muihin.Emme ole kuin
kilpahevoset laput silmillä.Avioliittoani en pura
kenenkään naisen vuoksi,suhteemme on kuin pitkäsiima
viihdymme yhdessä ja lapsetkin ovat mukavia.Elämään
kuuluu kriisejä,pettymyksiäkin,et voi ilman kolhuja
selvitä koko elämää.Tämä juttu nyt mittaa tunteiden
ja kiintymyksen määrää.Anna rakkauden voittaa!Jos
teidän on hyvä olla yhdessä,niin olkaa!!Sinä olet pitkässä huonossa liitossasi sopinut, ja tyytynyt paskajätkään. Onnea sinulle.
Päätöksesi on todella typerä ja vaillinainen. Itsetuntosi on rikkonainen kun et itsellesi osaa enää parempaa edes haluta. Säälin sinua. Pilaat naisten maineen. - onnellinen olen
kannata sopia kirjoitti:
Sinä olet pitkässä huonossa liitossasi sopinut, ja tyytynyt paskajätkään. Onnea sinulle.
Päätöksesi on todella typerä ja vaillinainen. Itsetuntosi on rikkonainen kun et itsellesi osaa enää parempaa edes haluta. Säälin sinua. Pilaat naisten maineen.Ei voima ole armottomuudessa ja kovissa sanoissa.Hyi
olet aivan pelottava ihminen,tuomitseva ja kova.
Me erehtyvät ja anteeksiantavat ihmiset voimme ihan
hyvin.Eikä ihastuminen johonkin ihmiseen tarkoita
automaattisesti seksisuhdetta ja puolison pettämistä
Täydellinen ihminen et ole sinäkään ja ilman virhei-
tä et kulje elämän läpi.Sinulla on rangaistus,kovuus
jo kirjoituksessasi!Et Sinäkään mallinainen ole! - jaat täällä!
onnellinen olen kirjoitti:
Ei voima ole armottomuudessa ja kovissa sanoissa.Hyi
olet aivan pelottava ihminen,tuomitseva ja kova.
Me erehtyvät ja anteeksiantavat ihmiset voimme ihan
hyvin.Eikä ihastuminen johonkin ihmiseen tarkoita
automaattisesti seksisuhdetta ja puolison pettämistä
Täydellinen ihminen et ole sinäkään ja ilman virhei-
tä et kulje elämän läpi.Sinulla on rangaistus,kovuus
jo kirjoituksessasi!Et Sinäkään mallinainen ole!Vaikka itse tyydyt elämään jalkarättinä, monella on kuitenkin paljon enemmän selkärankaa, laittaa elämänsä takaisin kuntoon.
Joten toivotan sinut suksimaan suolle neuvoinesi. Sinne joudat. Kun tuollaisia hölmöjä höpötät. - Päivänsädekö?
onnellinen olen kirjoitti:
Ei voima ole armottomuudessa ja kovissa sanoissa.Hyi
olet aivan pelottava ihminen,tuomitseva ja kova.
Me erehtyvät ja anteeksiantavat ihmiset voimme ihan
hyvin.Eikä ihastuminen johonkin ihmiseen tarkoita
automaattisesti seksisuhdetta ja puolison pettämistä
Täydellinen ihminen et ole sinäkään ja ilman virhei-
tä et kulje elämän läpi.Sinulla on rangaistus,kovuus
jo kirjoituksessasi!Et Sinäkään mallinainen ole!Olen yllättynyt tavasta, jolla tuomitset ihmisen tuntematta häntä. Ehkä joskus, kun itse odotat lasta ja miehesi narahtaa pettämisestä, ymmärrät meitä petettyjä. Olenko MINÄ kova, jos en pysty katkeruudelta antamaan anteeksi? Teen kaikkeni kotini, lasteni ja mieheni eteen ja mikään ei riitä!! Onko oikein, että mies saa ilotella "pikku blondinsa" kanssa kuukausia ennemmin, kuin nauttii ensimmäisestä omasta pojastaan?! Ei, en todellakaan ole täydellinen. Onhan minussa joku vika ollut, kun toinen kiinnostaa enemmän. Tämän totuuden edessä joudun täältä heikolla itsetunnolla nousta. Ulospäin näytä vahvalta, mutta sisältä olen aivan murusina.
Kanna sinä sillä aikaa vahvojen ja itseriittoisten naisten manttelia! - Sinä olet jo siellä
jaat täällä! kirjoitti:
Vaikka itse tyydyt elämään jalkarättinä, monella on kuitenkin paljon enemmän selkärankaa, laittaa elämänsä takaisin kuntoon.
Joten toivotan sinut suksimaan suolle neuvoinesi. Sinne joudat. Kun tuollaisia hölmöjä höpötät.Minä en ole jalkarätti,vaan hyvin koulutettu,rahaa
tienaava,ahkera perheenäiti,jolla on tosi hauska ja
kivannäköinen mies.Elämäni on täysin kunnossa,voim-
me ihan hyvin.Minä voin aivan hyvin ihastella myös
muita ihmisiä kuin miestäni.Tuo Sinun solvaava kir-
joitus kertookin Sinusta jo paljon.Mitä Sinä siinä
menetät jos kirjoitat vähän sivistyneemmin! - samanlainen uurastaja
Päivänsädekö? kirjoitti:
Olen yllättynyt tavasta, jolla tuomitset ihmisen tuntematta häntä. Ehkä joskus, kun itse odotat lasta ja miehesi narahtaa pettämisestä, ymmärrät meitä petettyjä. Olenko MINÄ kova, jos en pysty katkeruudelta antamaan anteeksi? Teen kaikkeni kotini, lasteni ja mieheni eteen ja mikään ei riitä!! Onko oikein, että mies saa ilotella "pikku blondinsa" kanssa kuukausia ennemmin, kuin nauttii ensimmäisestä omasta pojastaan?! Ei, en todellakaan ole täydellinen. Onhan minussa joku vika ollut, kun toinen kiinnostaa enemmän. Tämän totuuden edessä joudun täältä heikolla itsetunnolla nousta. Ulospäin näytä vahvalta, mutta sisältä olen aivan murusina.
Kanna sinä sillä aikaa vahvojen ja itseriittoisten naisten manttelia!En ole itseriittoinen ihminen,vaan ymmärtäväinen ja
ystävällinen persoona.Pyydän Sinulta anteeksi jos
vastine loukkasi Sinua!En ole sellainen ihminen joka
haavoittaa toista.Vastaan nyt-koska kirjoitit että
olet katkera.Ymmärrän Sinua,kun aherrat siellä koto-
na ja tunnet ettei mikään riitä.Palkitsevaa olisi
tietenkin miehen apu ja arvonanto.Mutta,kuten sanot
häntä kiinnosti "pikku blondi."Ei tietenkään se ole
oikein!Elämässä ihmiset toimivat myös tyhmästi!Kerää
itsetunnon muruset,olet varmasti loistoäiti! - Nutturatäti
Päivänsädekö? kirjoitti:
Olen yllättynyt tavasta, jolla tuomitset ihmisen tuntematta häntä. Ehkä joskus, kun itse odotat lasta ja miehesi narahtaa pettämisestä, ymmärrät meitä petettyjä. Olenko MINÄ kova, jos en pysty katkeruudelta antamaan anteeksi? Teen kaikkeni kotini, lasteni ja mieheni eteen ja mikään ei riitä!! Onko oikein, että mies saa ilotella "pikku blondinsa" kanssa kuukausia ennemmin, kuin nauttii ensimmäisestä omasta pojastaan?! Ei, en todellakaan ole täydellinen. Onhan minussa joku vika ollut, kun toinen kiinnostaa enemmän. Tämän totuuden edessä joudun täältä heikolla itsetunnolla nousta. Ulospäin näytä vahvalta, mutta sisältä olen aivan murusina.
Kanna sinä sillä aikaa vahvojen ja itseriittoisten naisten manttelia!>>Teen kaikkeni kotini, lasteni ja mieheni eteen ja mikään ei riitä!! Sieltähän se tuli. Marttyyrinkruunu puristaa ohimoita. Höllää vähän. Tee välillä jotain ihan omaksi iloksesi. Onko sinulla muuta elämää kuin perheesi? Uhrautuja tekee itse itsestään kynnysmaton. Nimitit nimimerkki "päivänsäteen" miestä "paskaksi", koska tämä on ollut ihastunut muihin ihmisiin. Tämä on lievästi sanoen huonoa käytöstä, jopa nettikeskustelussa. >>Olenko MINÄ kova, jos en pysty katkeruudelta antamaan anteeksi? Et kova, vain katkera. Se myrkyttää oman elämäsi, ja läheistesi elämän. Ellet pysty antamaan anteeksi, on ihan turha jatkaa suhdetta ollenkaan. Katkeruus myrkyttää myös sen pikku-ukkonne elämän. Miehesikin taisi tehdä huonon valinnan, kun valitsi sinut eikä sitä blondiaan. On kauheaa, kun joillekin yksi seksiseikkailu on maailmanlopun veroinen asia jota pitää märehtiä vuosikaudet tai koko loppuelämä. Pientä suhteellisuudentajua kehiin, hei. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia, kuten ylikansoitus ja ilmastonmuutos.
- armahtaa
Nutturatäti kirjoitti:
>>Teen kaikkeni kotini, lasteni ja mieheni eteen ja mikään ei riitä!! Sieltähän se tuli. Marttyyrinkruunu puristaa ohimoita. Höllää vähän. Tee välillä jotain ihan omaksi iloksesi. Onko sinulla muuta elämää kuin perheesi? Uhrautuja tekee itse itsestään kynnysmaton. Nimitit nimimerkki "päivänsäteen" miestä "paskaksi", koska tämä on ollut ihastunut muihin ihmisiin. Tämä on lievästi sanoen huonoa käytöstä, jopa nettikeskustelussa. >>Olenko MINÄ kova, jos en pysty katkeruudelta antamaan anteeksi? Et kova, vain katkera. Se myrkyttää oman elämäsi, ja läheistesi elämän. Ellet pysty antamaan anteeksi, on ihan turha jatkaa suhdetta ollenkaan. Katkeruus myrkyttää myös sen pikku-ukkonne elämän. Miehesikin taisi tehdä huonon valinnan, kun valitsi sinut eikä sitä blondiaan. On kauheaa, kun joillekin yksi seksiseikkailu on maailmanlopun veroinen asia jota pitää märehtiä vuosikaudet tai koko loppuelämä. Pientä suhteellisuudentajua kehiin, hei. Maailmassa on ihan oikeitakin ongelmia, kuten ylikansoitus ja ilmastonmuutos.
mutta minä en"..juu työttömänä huonossa ilmassa ja ylikansoitetussa maassa on paha olla eronneena.
- Anonyymi
Sopikaa asiat kirjoitti:
En oikein ymmärrä ehdottomuuttasi.Tuollaisia juttuja
sattuu.Mieheeni on monikin nainen ihastunut ja uskon
että myös hänkin.Pitkän liiton aikana olen itsekin
nähnyt ja kokenut ihastumista muihin.Emme ole kuin
kilpahevoset laput silmillä.Avioliittoani en pura
kenenkään naisen vuoksi,suhteemme on kuin pitkäsiima
viihdymme yhdessä ja lapsetkin ovat mukavia.Elämään
kuuluu kriisejä,pettymyksiäkin,et voi ilman kolhuja
selvitä koko elämää.Tämä juttu nyt mittaa tunteiden
ja kiintymyksen määrää.Anna rakkauden voittaa!Jos
teidän on hyvä olla yhdessä,niin olkaa!!Kannattaa mennä kiinkuun
Olet ikävässä elämäntilanteessa ja nyt on sinun aikasi todella aikuistua helteessä. Neuvoni ovat mielipiteitäni, ota vaan parhaat päältä.
1. Rauhoita tilanne ja itsesikin. Puhelin kiinni niinpaljon kuin on tarvetta
2. Pyydä tukea vanhemmilta jos mahdollista
3. Aikalisä tärkeiden päätöksien tekoon ainakin vähintään kuukausi tai kaksi.
4. pistä paperille liittosi plussat ja miinukset on sitten myöhemmin helpompi keskustella.
5. älä uhkaile miestäsi erolla. jos päätöksesi lopultakin suhteellesi on ero, niin sano se sitten kun olet asiasta päättänyt lopullisesti
6. päätä lapsiasia viimeisenä jos mahdollista. Lapsi on huonoin kostonväline koskaan.- nauvoja jakelet
ottaen huomioon ettei ap:llä ole sitä kuukautta kahta aikaa harkita asioita lapseen nähden.
Sitäpaitsi, hyvä se on heti kertoa että eroaa, jotta toinen kerkee tottua ajatukseen.
Tollasen äijän ulosheittopäätökseen ei kahtakuukautta tarvita, se pitää tehdä heti. Mokoma saasta vain hemmettiin.
Ton suurempaa miinusta ei paperiin mahdu, mitä niillä häviävän pienillä plussilla enää tekee kun ne joutuu piirtämään pöytään? - ei kannata kukaan
nauvoja jakelet kirjoitti:
ottaen huomioon ettei ap:llä ole sitä kuukautta kahta aikaa harkita asioita lapseen nähden.
Sitäpaitsi, hyvä se on heti kertoa että eroaa, jotta toinen kerkee tottua ajatukseen.
Tollasen äijän ulosheittopäätökseen ei kahtakuukautta tarvita, se pitää tehdä heti. Mokoma saasta vain hemmettiin.
Ton suurempaa miinusta ei paperiin mahdu, mitä niillä häviävän pienillä plussilla enää tekee kun ne joutuu piirtämään pöytään?Sika huonoja on nuo Sinunkin neuvot.Ei ihminen ole
kone joka tunteettomasti luopuu tulevasta lapsesta,
rakastamastaan miehestä ja heittää kaikki pellolle.
Sinä tekisit niin,vai neuvotko vaan toista murskaa-
maan elämänsä? Inhimillinen ihminen ei toimi noin! - luopumaan!
ei kannata kukaan kirjoitti:
Sika huonoja on nuo Sinunkin neuvot.Ei ihminen ole
kone joka tunteettomasti luopuu tulevasta lapsesta,
rakastamastaan miehestä ja heittää kaikki pellolle.
Sinä tekisit niin,vai neuvotko vaan toista murskaa-
maan elämänsä? Inhimillinen ihminen ei toimi noin!Mies sen sijaan joutaa mennä. Tasaisempaa tulee näin olemaan, takaan sen.
Sinä voit mennä jonnekkin käännyttämään herkempiuskoisia hömppäjuttuinesi. Mokoma selkärangaton ihminen. - neuvoihisi
luopumaan! kirjoitti:
Mies sen sijaan joutaa mennä. Tasaisempaa tulee näin olemaan, takaan sen.
Sinä voit mennä jonnekkin käännyttämään herkempiuskoisia hömppäjuttuinesi. Mokoma selkärangaton ihminen.Et pysty menemään takuuseen toisen,Sinulle tuntemat-
toman ihmisen elämästä.Ei nuo Sinunkaan hömppäjutut
kovin arvokkailta ja pohdituilta näytä.Selkärankaa
on varmasti yhtä paljon kuin Sinullakin.Joutaako
mies mennä,kuten kirjoitit,ei onneksi ole Sinun
päätettävissäsi!
- ainut fyysinen kontakti?
Antaisit armon kerran käydä?
Puhukaa hei. - -samaa kokenut-
No johan on täällä neuvoja todella karmeassa, vaikeassa ja kertakaikkiaan musertavassa tilanteessa olevalle naiselle! Missä on ihmisarvo teillä?? EI se ole tosiaankaan petetyn vika jos mies lähtee toisen naisen mukaan, eikä petettyä saa ikinä syyllistää. Ja nämä "niitä sattuu"... Joo just. No EI niitä vaan satu. Hulluja kaikki.
Sinulle kulta pieni sanon että itse tekisin nyt vanhemana ja viisaampana abortin. Ei yksinhuoltajan arki ole tosiaankaan tavoittelemisen arvoista. Joskus lapsella on parempi olla muualla kuin kipuilevan, eron tuskaa tekevän äidin luona. - Neuvo.
muuten kadut sitä aina. Ei mies mihinkään muutu.
Pettää sitten vielä jonkun toisen kanssa ja toisen kanssa ja toisen kanssa........ - Yksinhuoltajako?
No nyt on juteltu, huudettu ja perinteisesti sormuksia heitelty. Onkohan kuinka hyvä enne jos vihkisormuksesta irtoaa kivi... Ja varsinkaan kun sitä kiveä ei enää löydy.. No joo se on vaan materiaa eikä sillä ole mitään väliä. Mutta kummasti se tavaroiden heittely helpotti, heh,heh.
Kiitos taas teille jotka olette tänne kirjoittaneet. olen käynyt näitä lukemassa ja asioita miettinyt. Joku kirjoitti, että uskoisn vain hyvällä että se on ollut pelkkä suudelma eikä muuta. No ei se suudelma oikeastaan edes minua järkytä. Jos mies olisi heti sen kertonut näiden juhlien jälkeen niin olisin ymmärtänyt. Kännipäissään teki tyhmiä.
Mutta hän on kolme kuukautta valehdellut minulle ja onnistunut siinä todella hyvin. Niin siis eiliseen asti. Enkä voi ikinä olla 100% varma, että se on ollut vain se suudelma. Mies itkee, että haluaa minut ja lapsen eikä ikinä enää tee mitään tällaista. Mutta eihän siitäkään ole mitään varmuutta.
Kaikki se varmuus ja luotto mikä minulla oli meihin, on kadonnut lähes täysin. Ja kun tämä meidän suhde on rakentunut melkein 12-vuoden ajan, tuntuu todella raskaalta lähteä tavoittelemaan sitä samaa luottamusta. En halua olla ehdoton ja tottakai haluaisin jatkaa avioliittoamme. Mutta kaikki tuntuu nyt vaan niin raskaalta. Koska voisin suudella häntä miettimättä tätä asiaa? En halua haudata suhdettamme katkeruuteen jossa rankaisen ja epäilen miestäni päivittäin.
Ja sitten on tietenkin se kysymys, että tämä nainen on samassa työpaikassa mieheni kanssa. Mies on jo luvannut vaihtaa työpaikkaa mutta ei se taida olla ihan niin yksinkertaista. Enkä minä halua viettää päiviäni miettien, että näkevätkö he kahvihuoneessa vai kenties kopiohuoneessa... prkl! En tiedä tästä naisesta juuri mitään ja olen tietenkin se katkera petetty vaimo, mutta mieheni oli kertonut tälle sihteerille, että minä olin tullut raskaaksi. Ei haitannut naisen toimintaa millään tavalla. Kai sen on jotakin ihmisestä kerrottava. Ja kai minun miehestänikin kun sekoilee tällaisen naisen kanssa...
Tottakai käsittelen itsesyytöksiä ja itsetunto on aivan nollassa. Olisinko voinut olla parempi vaimo? Pikkuinen kumpu alkaa kasvaa mahaan ja naama on täynnä finnejä. Ei ole kovin hehkeä olo. Ja jos raskaus ja meidän avioliittomme jatkuu niin miten voin olla onnellisesti (ja läskinä) raskaana jos en luota mieheeni. Tunteet ovat jo nyt olleet raskauden takia niin pinnassa että loppuajan en varmaan tee muuta kuin itken.
Huh,huh taas tulee kyyneleet silmään ja olo on niin yksinäinen. Mies lähti yöksi vanhemmilleen koska niin halusin. Yritän täällä nyt yksin miettiä mitä tekisin. Veljeni yriti ehdottaa perskännejä kunnes tajusi että ai niin, sähän olet raskaana. Joten se ei, valitettavasti, ole vaihtoehto. Ehkä kaivan jätskin pakkasesta..
En ainakaan vielä ole valmis päättämään mitään ja ehkä on nyt tosiaan hyvä antaa itselleen aikaa ja miettiä kaikkea rauhassa. Suuri Kiitos kaikista positiivisista kommenteista!- sinulle ja sinulle
Raskas on tilanne. Älä ihmeessä välitä näistä idioottiviesteistä, niitä on niinkuin idiootteja muijia ja äijiä on. Vastuuttomuutta on ja paskahousuisuutta on, narsistisia tarpeita, kuten varmaan miehesi sihteeriköllä, jonka tärkein motiivi on varmaan olla jotenkin parempi kuin joku muu nainen - sääli häntä, maho lehmä...
Jos rakastat ja haluat jatkaa, menkää pariterapiaa miehesi kanssa, tai kasvatus- ja perheneuvolaan, ainakin jos aiotte pitää lapsen. Koko pettämisjuttu ehkä liittyy miehesi vaikeuksiin kasvaa isäksi. Ehkä häntä pelottaa vastuu, ehkä hänen on vaikea jakaa sinua tulevan lapsen kanssa, ehkä hän pelkää että hylkäät hänet kun saat vauvan...
En tiedä onko näin, ehkä on. Mieti asiaa. Tsemppiä. - = nollaus
Eli nollaus siis. Voit kuvitella, että otat ne, eli nollaat tilanteen (kun et nyt oikeasti voi juoda). Toi tavaroiden heittelykin tuli tehtyä (liitty monella kännikokemukseen).
Kuule hei: yhtään väheksymättä sitä, mitä miehesi teki, niin ei hän nyt kovin pahasti vielä tehtyt - siis pusu ja flirttailua muutama kuukausi.
Kysyin jo sinulta, että et itse ole kertaakaan tämän 12 vuoden aikana ihastunut toiseen? Jos se auttaisi suhteuttamaan tilannettanne.
Mitäänhän ei vielä tapahtunut - siis fyysistä suhdetta ollut.
Joku sulle sanoikin, että tässä on nyt paikka kasvaa viimein aikuiseksi, jos tähän asti on hieman saanut olla kuin ellun kanat (lapsikin tulossa; eka suuri pettymys elämässä, vastoinkäyminen).
Pidä huolta vauvasta. Mä oikeastaan kadehdin sua, kun sulla on se vauva. Mä olisin niin halunnut kanssa, mutta kukaan ei halunnut koskaan mun kanssa, ja nyt oon liian vanha. En sitten huijatakan osannut eli salaa tehdä vauvelia. - on pahinta
sinä olet satsannut suhteeseenne ja miehesi miettii muita (suudelma on tavallaan mitätön vaan se lojaalisuuden että odottaisi suhteenne ensin loppuvan ja sitoutumattomuuden puute sekä suhteen häpäiseminen toilailuilla ainakin minua askarruttaisi vaikkei mitään sen kummempaa olisikaan sattunut..yhden känninen toilaus on helpompi kestää..nimimerkillä asian myös kokenut)vaikka sinä yrität rakentaa yhteistä tulevaisuutta..ei ole varmalla pohjalla. :(
- Nimetön
Pelastuksesi tässä tilanteessa nyt on se että olet raivona ja olet heittämässä ukkoasi pihalle. Siksi ukkosi haluaa nyt takaisin. Tekee mitä tahansa että pääsee takaisin. Mutta entäs sitten kun otat hänet takaisin? Jos hyvin käy, oppii virheestään eikä ikinä koskaan enää sinua petä mutta entä jos ajattelee että kun antoi kerran anteeksi antaa toisenkin? Miten vaikuttaa arvostukseesi? Sinä itse tiedät sen parhaiten kun tunnet miehesi.
Itse antaisin tuossa tilanteessa miehelle anteeksi ja synnyttäisin lapsen, uskoisin ja luottaisin tulevaan mutta ukkoa ei kannata päästää liian helpolla. Ettei rupea kurittomaksi jatkossakin. - :-:-:
sinulle ja sinulle kirjoitti:
Raskas on tilanne. Älä ihmeessä välitä näistä idioottiviesteistä, niitä on niinkuin idiootteja muijia ja äijiä on. Vastuuttomuutta on ja paskahousuisuutta on, narsistisia tarpeita, kuten varmaan miehesi sihteeriköllä, jonka tärkein motiivi on varmaan olla jotenkin parempi kuin joku muu nainen - sääli häntä, maho lehmä...
Jos rakastat ja haluat jatkaa, menkää pariterapiaa miehesi kanssa, tai kasvatus- ja perheneuvolaan, ainakin jos aiotte pitää lapsen. Koko pettämisjuttu ehkä liittyy miehesi vaikeuksiin kasvaa isäksi. Ehkä häntä pelottaa vastuu, ehkä hänen on vaikea jakaa sinua tulevan lapsen kanssa, ehkä hän pelkää että hylkäät hänet kun saat vauvan...
En tiedä onko näin, ehkä on. Mieti asiaa. Tsemppiä.>>Jos rakastat ja haluat jatkaa, menkää pariterapiaa miehesi kanssa, No tuli sitten tämä vakioneuvo tähänkin ketjuun. Onko sinulla itselläsi kokemusta pariterapiasta? Tai jollakin läheiselläsi? Auttoiko? Tuolla alempana on ketju, jossa kysytään ihmisten kokemuksia parisuhdeterapiasta. Sinne tuli kaksi asiallista vastausta. Yksi pari oli päätynyt eroon, toisella prosessi oli kesken mutta heillä oli paljon muitakin ongelmia kuin vain parisuhteeseen liittyviä. Onko kukaan koskaan saanut terapiasta apua näihin syrjähyppykriiseihin? Vai neuvotaanko sitä vain siksi kun amerikkalaisissa tv-sarjoissakin aina mennään terapiaan?
- se terapiaan neuvoja
:-:-: kirjoitti:
>>Jos rakastat ja haluat jatkaa, menkää pariterapiaa miehesi kanssa, No tuli sitten tämä vakioneuvo tähänkin ketjuun. Onko sinulla itselläsi kokemusta pariterapiasta? Tai jollakin läheiselläsi? Auttoiko? Tuolla alempana on ketju, jossa kysytään ihmisten kokemuksia parisuhdeterapiasta. Sinne tuli kaksi asiallista vastausta. Yksi pari oli päätynyt eroon, toisella prosessi oli kesken mutta heillä oli paljon muitakin ongelmia kuin vain parisuhteeseen liittyviä. Onko kukaan koskaan saanut terapiasta apua näihin syrjähyppykriiseihin? Vai neuvotaanko sitä vain siksi kun amerikkalaisissa tv-sarjoissakin aina mennään terapiaan?
Minusta terapiasta oli apua, vaikka oma parisuhteeni päättyi eroon. Ainakin yhden tuttavapariskunnan tiedän käyneen pari- ja perheterapiassa kriisitilanteessa, ja heille siitä on ollut sellaista apua, että eivät päätyneet eroon. Kun tilanne on piukka ja tunteet kuumina, voi olla apua ihan siitä, että näitä prosesseja nähneet ammattilaiset tuovat suhteeseen ulkopuolista rauhaa ja näkemyksiä. Vaikka oma parisuhteeni päätyi eroon, oli terapiasta silti meille molemmille hyötyä, ainakin asioista pystyttiin puhumaan jossain, ja niitä käsittelemään. Me emme menneet terapiaan ehkä riittävän ajoissa, vaan ensimmäisen pettämisen jälkeen oli kulunut seitsemän kivuliasta vuotta ilman terapiaa... ennen kuin haimme apua.
- saman kokenut....
usko pois,olen kokenut saman....se oli kauheaa.
Esikoisemme oli vuoden vanha kun aloin odottamaan toista lastamme, yhteiseloa oli kestänyt 10 vuotta.
Miehen puhelimesta selvisi melkein heti raskaustestin tehtyämme, että nainen on kuvioissa,työkaveri. Olin shokissa,asuimme ulkomailla miehen työkomennuksen vuoksi useita vuosia,olin siellä lähes ilman ystäviä,lasten kanssa vain kotona....kun pettäminen selvisi (siis väitti että vain pusuja jne, vaikka tosiasiassa oli kyllä paljon muutakin) niin harkitsin aborttia,sitä en pystynyt tekemään,mietin muuttoa välittömästi suomeen,mies saisi jatkaa suhdettaan, mies jotenkin tuntui katuvansa ja niin päätin jäädä,synnyttää lapsen ja elämä jatkui...jotenkuten...
Muutimme pyynnöstäni suomeen lapsen syntymisen jälkeen, ostimme talon, luulin että mies olisi oppinut jotain, väärä olettamus. Taas paljastui suhde, mies ei halunnut tietysti avioeroa, mutta minä en jaksanut enää,luottamus ja rakkaus oli loppunut 100 prosenttisesti. Riitaisa erokin siihen vielä,kun minähän se syyllinen eroon tietysti hänen mielestään olin,kun halusin erottaa perheen....
Erosta nyt aikaa kolme vuotta ja miehellä ollut yksi pitempi suhde ja muutamia muita, jokaista naista on pettänyt. Lapsista olen onnellinen ja voimia saanut, mies etsii edelleen jotain, jota tuskin koskaan löytää. Erosta selviää, mutta kamalaa se on, matto vedettiin jalkojen alta täysin. Rakentelen uutta elämää edelleen,hiljakseen....- miten ihmeessä?!
Miten ihmiset voivat olla noin kylmiä?! Tarkoitan tällä nyt miestäsi. Aika kylmä ja sieluton, kun pystyy noin vaan rikkomaan sinun tunteesi ja samalla avioliiton sekä lasten perusturvan perheenä!! En voi ymmärtää miesten kylmyyttä ja omaa itsekästä minä, minä minulle ajatusmaailmaa. Voimia myös sinulle. Toivotaan, että aurinko lämittää mieltäsi ja jaksat eteenpäin!
- Nimetön
... minä vain sain tietää asiasta vasta kun lapsemme oli jo syntynyt. Viimeisilläni olin raskaana kun täältä suomi24 löysi naisen... ja petti minua koko ajan, 8kk. tämä nainen tuli mulle itse kertomaan, kun oli saanut minusta selville. oli hälle valehdellut että on eronnut!?
Noh nyt tässä avioero vireillä ja kahden pienen lapsen kanssa yksin. nuorempoi on nyt 7kk. ja varmasti pärjään, paremmin kuin hänen kanssaan. ja tulet sinäkin pärjäämään.
Minä en usko että olisi jäänyt vaan yhteen pusuun... valitettavasti sinunkaan kohdallasi.- yhteen pusuun!
Loppuun asti ne ovat jyystäneet, ja moneen kertaan.
Voipi olla että tämä toinenkin piahkoin ilmoittaa raskaudestaan, mites sitten suu pannaan?
- Yksinhuoltajako
Kävin juuri avaamassa ulko-oven kun mies pyysi tekstiviestillä. Siellä odotti kimppu kukkia ja kortti anteeksipyyntöineen ja lupauksineen.
Hänen kanssaan on ollut niin helppo olla ja elää elämää, jakaa kaikki ja rakastaa. Se tekee tästä niin saatanan vaikeaa. Olemme siis ollet yhdessä jo melkein kaksitoista vuotta. Niistä 11 asuneet yhdessä ja kaksi vuotta olemme olleet naimisissa. Kun yhteiseloamme tuli täyteen kymmenen vuotta päätimme mennä naimisiin. Kaikki oli niin yltiöromanttista että nyt tässä tilanteessa vain hävettää ja kaduttaa.
En olisi valmis luopumaan meistä mutta mitä me enää olemme. Katkeraa vittuilua lopun elämää. Pettämisestä muistuttamista ja epäilyä. Mies vakuuttaa että ajan kanssa kaikki tulisi taas hyväksi ja että hän ei enää koskaan tee mitään tällaista. Lupaa, että oppisin luottamaan häneen uudelleen. Vakuuttaa myös, että seksiä tämän Saat*&%n sihteerin kanssa ei ole ollut. En tiedä uskoisinko...
Mies puhuu nyt kuinka ei ole ymmärtänyt mitä hänellä on ollut. Pieni ihminenkin tulossa ja meistä oli tulossa oikea perhe. Tajuaa tämän vasta nyt kun on menettämässä kaiken. Mutta kuinka kauan sitten taas menee ennen kuin hän unohtaa kaiken. Unohtaa perheensä ja kuinka paljon sitä tulisi arvostaa.
En usko, että voin tehdä tälle pienelle mitään. Rakastan sitä jo nyt vaikka se on vasta niin alussa. Pelkään koko ajan, että se ei jaksa mukana kun olen niin itkuinen ja stressaantunut. Yritän olla rauhallinen mutta olen niin sekaisin unettomuudesta ja tästä tilanteesta.
Kuinka kauan tätä oloa kestää. Ensi viikolla pitäisi taas jaksaa hymyillä töissä ja jatkaa elämää. Kaikki tuntuu nyt niin vaikealta.
En haluaisi olla miehelleni liian julma mutta en myöskään päästää häntä liian helpolla. Jos liittomme jatkuu niin koska pystyn lopettamaan hänen rankaisemisen. Ja voinko ikinä unohtaa, että hän oli valmis vaarantamaan kaiken sen mitä meillä oli.
No menen nyt taas hetkeksi konttaamaan lattioita jos se hävinnyt kivi vihkisormuksesta vaikka löytyisi.- samassa veneessä ollut
Nuo samat selitykset me kaikki petetyt olemme kuulleet,
"Rakastan sinua ja vasta nyt tajuan mitä olen menettämässä"
"en koskaan tee enää sinulle näin"
"Olin uskomattoman typerä mutta nyt olen oppinut virheestäni enkä koskaan tee uudelleen niin"
" Koskaan ei menty pussailua pidemmälle, mieleeni ei edes tullut harrastaa seksiä hänen kanssaan"
"vaikka se mitä tein oli väärin, niin kuitenkin se oli viatonta enkä koskaan olisi fyysisesti sinua pettänyt"
" En ymmärrä mikä minuun meni, mutta koskaan en enää sinua satuta"
Tuota listaa voisi jatkaa loputtomiin mutta kun sanat ja teot ovat ristiriidassa niin kyllähän ne teot sen totuuden valitettavsti kertoo.
Anteeksi jos olen julma sinua kohtaan mutta toivon sydämmestäni ettet tee samaa virhettä kuin minä tein uskomalla nuo lupaukset ja ettet ole muutaman vuoden päästä taas samassa tilanteessa kuin nyt. - Päivänsädekö?
Tuo miehesi tapa reagoida narahtamisen jälkeen on, kuin katsoisin elämääni kaksi vuotta taakse päin. Juuri noin meilläkin; kukkia, koruja, rukouksia, anteeksipyyntöjä....
No, elämä on jatkunut senkin jälkeen parisuhdeterapioitten avulla. Toivon sydämestäni sinun olevan hyväsydämisempi, luottavaisempi ja pystyt antamaan miehellesi anteeksi paremmin kuin minä. Olen kaikella tavalla yrittänyt, mutta vielä en ole pystynyt. Me ihmiset kun olemme niin erilaisia ajattelutavoiltamme. Minulle rehellisyys ja luottamus ovat parisuhteen perusta.
Jälkeen päin katsottuna, olisin tehnyt monta asiaa toisin, heti pettämisen selittyä. Puhuin tämän naikkosen kanssa jokusen kerran puhelimessa, olinhan hänet tavannut jo pettämisen aikanakin (tietämättäni tästä suhteesta). Jutut hänen ja miehen osalta menivät vähän ristiin, joten olisin istuttanut heidät saman pöydän ääreen ja asiat olisi kerralla puhuttu selväksi. Mieheni vastaukset; en tiedä, en muista, en osaa sanoa.... ovat jatkuneet tähän päivään. Totuus ei selviä koskaan ja se syö minua. Tämä on siis vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.
Iloitse sisälläsi kasvavasta ihmisestä ja nauti raskaudestasi! Se on kuitenkin elämässä kaikista arvokkainta! - myös petetty ja jätetty
En ookaan pitkään aikaan käynyt näillä sivuilla - omasta erostani on jo vajaa vuosi, ja siitä kun mies lähti 22 v nuoremman naisen matkaan on kohta kaksi vuotta. Taas tuli ne hetket mieleen, kun mieheni vahvisti epäilykseni todeksi. Oli `kokouksia´ja harrastuksia niin, ettei häntä kotona paljon näkynyt. Kun hän viimein sai sanotuksi, että yhteinen yli 30 v avioliittomme on ohi tämän naisen takia, niin luulin että kuolen, oikeesti. Hän oli suuri rakkauteni ja olin valmis jopa antamaan anteeksi ja tekemään mitä vain saadakseni pitää hänet. Vasta nyt rupean käsittämään, että ellei hän olisi lähtenyt, olisin varmaan epäillyt häntä jatkossa joka kerran, kun hän olisi lähtenyt reissuilleen luotani. Mieheni sanoi joskus vuosia sitten oivallisesti: luottamus on kuin immenkalvo, jos sen kerran menettää, se on siinä. Näin aattelen nyt itsekin.
Toisaalta anteeksianto olis paras ratkaisu melkein kaikkiin asioihin, mutta miten saa itsensä oikeasti unohtamaan omaan itseensä kohdistuneet vääryydet? Kai terapiaan meno olisi paras vaihtoehto, jos aiot tosissaan vielä yrittää. Lapsiasiassa sun pitää tehdä vain se, mikä sinusta tuntuu oikealta - neuvoja sataa sieltä ja täältä, mutta sinä päätät. Se on niin iso asia elämässä, että muut eivät saa siihen vaikuttaa neuvoillaan.
Kaikkea hyvää elämääsi toivottaen!!
(ja kantapään kautta voin myös sanoa, että aika antaa perspektiiviä eikä voi nähdä metsää puilta ennenkuin katsoo tarpeeksi kaukaa...) - kiven olla
älä konttaa lattioilla ettimässä vanhaa kiveä jos otat miehes takaisin niin hänen pitäisi ostaa sinulle uusi kivi ja uuden alun johdosta.
- samassa veneessä ollut
pettäjän kanssa.
Sinulla on mahdollisuus parempaan joko yksin tai sitten lapsen kanssa. Kyllä sinä selviät, mutta mikä on tilanne jos otat sen miehen takaisin? Milloin tulee seuraava kerta? Käykö niinkuin minulle että mies lähti synnytyksen jälkeen sairaalasta suoraan toisen naisen syliin?
Jokaisella on oikeus olla onnellinen, sinulla on oikeus aloittaa uusi elämä ilman pettävää miestä ja usko pois se on nyt paljon helpompaa kun lapsen synnyttyä tai kun niitä lapsia onkin enemmän.
Jos päätät pitää lapsen niin kyllä sinä pärjäät.
Enkä kyllä sinuna ihan helposti uskoisi pelkkää pussailua, niillä on ollut kolme kuukautta aikaa tehdä muutakin. Ja onko tämä edes ensi kerta? Harvemmin ne pettäjän ensikerrasta kiinni jää.
Ehkä elämän rankat kokemukset tekee meistä kyynisiä mutta meitä on monta jotka olemme kokeneet saman ja harvoin näissä tarinoissa eletään yhdessä onnellisina elämän loppuun saakka. Jotku pettäjät eivät petä uudelleen mutta he ovat yleensä niitä jotka kännisen yhdenillanjutun jälkeen tajuavat minkä virheen ovat tehneet. Toiset pettäjät jatkavat aina vaan uudelleen, aina tulee uusi nainen johon ihastutaan, usko pois et sinä sellaista miestä halua.
Kuitenkin kolmenkuukauden valehtelu ja suhde toiseen naiseen on aika paljon enemmän kuin tässä ketjussa joku mainitsi sanan flirttailu.- Nutturatäti
>>Sinulla on mahdollisuus parempaan joko yksin tai sitten lapsen kanssa. Kyllä sinä selviät, mutta mikä on tilanne jos otat sen miehen takaisin? Milloin tulee seuraava kerta?>> Aloittajan tilanne on todella kipeän tuntuinen, mutta miehen katumus näyttää aidolta. Jos aloittaja vaan pystyisi antamaan anteeksi niin eiköhän se siitä ajan kanssa parane. Jo ihan käytännön syistäkin kannattaa ottaa mies takaisin ainakin siksi aikaa kun vauva on pieni. Hoitakoon mies osansa vaipanvaihdosta! Ehtiihän sitä erota myöhemminkin jos sitten enää siltä tuntuu. Jos aloittaja nyt eroaa miehestään, niin hän joutuu hoitamaan vauvan yksin. Ennemmin tai myöhemmin hän haluaa uuden miehen kumppanikseen. Kuinka helppoa on löytää nykyistä parempi mies, joka lisäksi hyväksyisi sen että on aloittajan elämässä aina vasta kakkossijalla lapsen jälkeen? Tai joka vieläpä olisi valmis olemaan isähahmona vieraalle lapselle? Ei se ole yhtään selvää, että se elämä eron jälkeen sen parempaa olisi. Yksin lapsen kanssa eläminenkään ei pitemmän päälle ole herkkua. Ja vaikka uuden miehen löytäisikin, ei silloinkaan voi koskaan olla varmuutta ettei hänkään koskaan syrjähyppelisi. Tai hän voisi tehdä jotain paljon pahempaa, esimerkiksi juopotella tai lyödä. Elämä jää elämättä jos koko ajan vaan odottaa sitä "seuraavaa kertaa". Kyllä elämässä on oikeasti paljon pahempia asioita kuin se että mies on käynyt vieraissa, ja niistäkin selvitään.
- abortoi lastasi
Jos sinulla on epäilystäkään että hän on muualla muhimassa niin ehkä on ja nämä teksti viestit on jo törkeää. Niin minunkin entinen aviomies vannoi että ei ollut muuta kun pussaamista ja kaulassa olevat friksut oli liian kireestä paidasta jne... ei ne ikinä kerro totuutta. Me oltiin oltu naimisissa 9 vuotta.
Minulle kävi samoin kun huomasin olevani raskaana niin myös huomasin että miehelläni oli suhde toiseen ja ollut muitakin. Olin sekaisin mitä teen ja teinkin ajan aborttiin mutta se hyvä tohtori sanoi minulle että yleensä hän näkee naisia täällä jotka ovat aivan varmoja siitä että abortti nyt ja se sikiö ulos mutta minä olin erilainen en ollut varma ja tietenkin kun mitä oli tapahtunut olin sekaisin ja en mennyt sinne ikinä sen jälkeen takaisin. Minä heivasin mieheni ulos ja päätin pitää lapsen. Raskaus aika ei ollut helppoa ollenkaan olin täysin yksin mutta se kasvava masu auttoi eteepäin olin niin onnessani siitä ja tulevasta vauvasta että viis muista. Nyt 16 vuotta myöhemmin olen todella tyytyväinen että tein sen ratkaisun, minulla on ihana tyttö joka on hyvä iso sisko. Otin miehen takaisin just ennen lapsen syntymää ja oltiin yhdessä vuosi sen jälkeen mutta ei siitä tullut enää mitään ja erosin hänestä ja ostin oman talon ittelleni ja hän jäi nuolemaan näppejään. On vaikeaa unohtaa ja antaa anteeksi valehtelemiset ja syrjähypyt. Pidin kyllä kiinni siitä että hän näki lasta säännöllisesti ja soitti ja on kyllä sen tehnyt. Sinun pitää nyt ajatella mitä haluat, älä sitä vauvaa abortoi sen takia että miehes on ollut kusipää. Erota ne kaksi asiaa, vauvasi on eri ja sit se mies on nyt eri. Kyllä pärjäät vauvankin kanssa yksin mutta mistä sitä tietää mitä miehesi aikoo? Tämä voi olla ohimenevä juttu tai sitten ei. Tee sille selväksi että sinä et tarvitse tälläistä stressiä raskauden aikana ja hän lopettaa ne tekstailut ja sen naisen näkemiset nyt ja valitsee sut tai sit menee ja tekee mitä haluaa ja sinä saat keskittyä mitä sinä haluat tehdä. Minä olen sen kannalla että varsinkin kun olette yrittäneet lasta kauan niin miksi ihmeessä menisit sen abortoimaan? On vaikeaa ajatella normaalisti kun hormoonit ylös ja alas raskaana niin et todellakaan tarvitse tämmöstä stressiä elämääsi ja ei ole hyväksikään. Paljon voimia sulle ja iso halaus, en tiedä minkä ikäinen olet mutta minä olin 24 vuotias kun se minulle tapahtui, olin silloin vahvempi ja kävin töissäkin ihan loppuun asti. Jos sinulla on perhettä ja ystäviä ympärillä niin ota vastaan heidän tukea ja jos miehesi haluaa leikkiä tommoisia leikkejä nyt juuri niin anna olla ja kyllä se tajuaa ennemmin tai myöhemmin mikä on tärkeää elämässä. - miehet pettää,
mitä oikein odotit?
- sitten miehen
nalkkiin tulemalla raskaaksi? Häpeä! Ei tuo nykyaikana käy.
- 12 vuoden suhde takana!
et sitten osaa yhtään laskea? Ei lasta 13 vuotta odoteta....
- mies nalkkiin
Ei käy nykyaikana ei. Mies ei pysy nalkissa, oli halunnut lasta tai ei. Mies on nykyään vapaampi kuin koskaan.
- Mut jos pollarilla
12 vuoden suhde takana! kirjoitti:
et sitten osaa yhtään laskea? Ei lasta 13 vuotta odoteta....
onkin jokin pitkäkestoisempi lapsen kantoaika naisen kohdussa.... ;) ...Ei oikeesti, mitä syytöksiä jotkut kehtaavat kirjoitella...
- teet abortin,
jos kukaan muu kersaa ei halua kuin sinä ja sinun motiivisi.
- hivenen "kotihirviö"
Kertomuksestasi saa kuvan, että vain sinä olet halunnut tätä suhdetta, tehnyt sen saamiseksi kaikkesi, ollut manipuloiva miehesi suhteen. SINÄ olet rakastanut 12 v. tätä miestä, joista 2 v. aviossa. Kysyitkö koskaan mieheltä rakastaako hän sinua, vai veitkö vain kuin pässiä narussa? Ilmeisesti. Rakastit kuvaa aviosta ja kunniallisen ammatin omaavasta miehestä ja omista haaveistasti? Et juurikaan välittänyt siitä, kuka kohteesi oli? Kysyitkö koskaan häneltä, onko tulevaisuuden kuvat samat? Et kysynyt, yritit vain ahtaa häntä omiin muotteihisi.
Nyt sitten kun mies on vihdoinkin tajunnut, ammatista huolimatta, että olet vain hänen omien juttujensa välikappale, uhoat täällä raskaudellasi, jonka varmastikin olet ilman miehen tahtoa järjestänyt. Mikä ihmeen piru olet?
Mikä oikeus sinulla on pilata muiden elämä? Miehesi ja sen lapsen, jonka väität miehesi olevan?
Ja mitä ihmettä tuo ammattiin vetoaminen on?
Eikö muilla ammattiryhmillä ole moraali tai elmänarvot kohdallaan? Tuo on ihan turhaa, poliisikin on ihminen, -tiesitkö?- ei ole omaa tahtoa,
aivoja, itsekunnoitusta, selkärankaa... Jos kerran mies tuntee olevansa pelkkä panopete ;) avioliitossa, jotta saataisiin vauva, niin ihmeessä olisi tämän "miehen" pitänyt SELKÄRANKAISESTI puhaltaa peli poikki sillä pollarin pillillä. Ei pilillä vaan PILLILLÄ peli poikki ja totuus vaimolle pöytään! Se on niin pirun vaikeeta katsoa kristallipallosta mitä toinen miettii, helpommalla pariskunta olisi päässyt, jos tämä lainvartija olisi ollut rehellinen ja suoraselkäinen MIES, ja sanonut suoraan, että tämä homma ei nyt toimi, ei hankita vauvaa ja erotaan, koska minua kiinnostaa muut naiset. Pitää olla rehellinen, eikä esittää saatikka valehdella toiselle osapuolelle!
- pesäero
En tunne ketään äitiä joka olisi katunut lapsensa syntymää jälkikäteen vaikka miehestä olisi tullut erokin. Rakkaus lapseen tulee voittamaan kaikki kokemasi rakkaudet. Eli synnytä lapsi mutta pistä mies nyt miettimään asioita eli erotkaa ainakin siksi aikaa kunnes lapsi on syntynyt. Jos kuulet että mies on sählännyt sihteerin kanssa tuona aikana ei takaisin ole tulemista. HÄnen täytyy olla yksin. Se on takaisin pääsyn ehto. Hän on loukannut sinun naiseuttasi, seksuaalisuuttasi ja jopa tulevaa äitiyttäsi rankimmalla tavalla. Ihan sama onko nussinut toista. Tee hänelle selväksi se miltä sinusta tuntuu ja hänen on tehtävä sinulle selväks se että katuu ja se onnistuu puolen vuoden selibaatilla.
- Yksinhuoltajako?
Tämä on viimeinen kirjoitukseni tänne. Olen aivan lopussa. Sain tietooni, että miehelläni on ollut muitakin naisia. Suhteiden fyysisyydestä en tiedä mutta ilmeisesti on nussinut useampaa muuta naista. Tätä on jatkunut nyt yli vuoden eri naisten kanssa.
Kiitos teille jotka olette yrittäneet tukea ja haistakaa vittu kaikki te jotka tuomitsette, syyllistätte minua ja luulette tietävänne tästä jotakin.
Kaikki kaatui kolmen vuorokauden aikana.- kuulla
Jos vielä luet kuitenkin tätä niin voimia tuhannesti kulta pieni! Olen samantyyppisen tilanteen läpi käynyt ja olo oli sekava ja kuin jyrän alle jäänyt. Mutta ihmisen kyky selviytyä on uskomaton. Elämän on jatkuttava. Lepää shokkivaihe yli, pura raivo, ja jonain päivänä huomaat elämän jatkuvan... N32
- myös petetty ja jätetty
Oikeesti tuli itku silmään kun jäin miettimään tilannettasi ja tuskaasi! Huhhuh!!
Nyt paras ystäväsi tai vanhempasi tai joku ammattiapu on sulle suureksi avuksi, vain läsnäolokin riittää ensihätään, jotta saat puhua ja itkeä turvallisesti.
Olen kohtalotoverisi monessa asiassa ja tiedä, että moni meistä täällä päässä ajattelee sinua hyvällä ja toivoo sinun parastasi.
Usko itseesi ja rakasta itseäsi ja sitä pientä sisälläsi!
Nyt on pakko kirjoittaa tähän vielä pätkä eräästä tekstistä, jota pidän työpöydälläni ja jota tarvittaessa silmäilen. Lue sinäkin se ajatuksella!
"... kun asiat käyvät vaikeiksi, ole tietoisena ajatuksistasi. Käännä sisäinen äänesi voimakkaalle, niin että kuulet sen selvästi ja voit valmentautua. Jos et tiedä mitä sanoa, kuvittele samaan tilanteeseen ystäväsi ja sano itsellesi se mitä sanot hänelle.
Toinen tapa selvittää, mitä itsellesi sanoisit, on kysyä itseltäsi, mitä joku ihailemasi henkilö sanoisi sinulle: äitisi, isoäitisi, opettajasi - ketä vain ihailetkin hänen viisautensa ja luonteenlujuutensa takia. Kuvittele kysyväsi tuolta henkilöltä neuvoa ja arvuuttele, mitä tämä mahtaisi sanoa sinulle.
Tiedät omasta tilanteestasi enemmän kuin kukaan toinen, joten neuvosi itsellesi on tietyllä tavalla hyödyllisempi kuin kenenkään toisen neuvo. Sinä olet viisas. Jospa vain tapaisit puhua itsellesi ja kuunnella..." - tollopöllö
Arvasinhan, ettei se ollut siinä. Jos vielä luet, niin koita jaksaa jatkaa elämää eteenpäin.
Sinua en syyllistäisi, koska vaimoni on ollut samanlainen kuin miehesi, eikä meidänkään liitossa ollut mitään vikaa. Kaikkeni tein, mutta aina se ei riitä kun vihreämpi ruoho aidan takana alkaa houkuttaa. Ei näitä voi ymmärtää... - pettämistä..
Olipas ikävä temppu mieheltäsi.
Mies ei ole arvoisesi, sehän on selvä.
Mutta se lapsi, pieni uusi alku, anna sille mahdollisuus, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.Sinähän totesit rakastavasi sitä jo.
Nimittäin, jos nyt teetät abortin, sitä saatat katua ja miettiä pitkään, miehen sen sijaan unohdat kyllä. Te ette sovi yhteen, jos mies ei kerran pysty sitoutumaan. Ja näkemisen ongelmat, ne muuttuvat, koittaa se päivä, jolloin olet onnellinen hänet nähdessäsi, että pääsit eroon. Kenties olet jo löytänyt uuden, luotettavamman.
Elämä vie, aina on vaikea ymmärtää tarkoituksia, enkä tiedä, onko niitä edes. Mutta sittenkin, joskus olisit kuitenkin saanut tämän selville.
Oliko sitten parempi nyt..
Jaksamista ja rohkeutta ! - tosi kurjaa
Olen tosi pahoillani puolestasi ja myötäelän myös itse kokeneena sen miten elämä romahtaa hetkessä. Teet lapsen suhteen miltä itsestä tuntuu mutta teet miten teet niin selviät. Vaikka täällä löytyy aina niitä jotka tuomitsevat niin saa täältä tukeakin, juttele ihmisten kanssa äläkä syytä ainakaan itseäsi.
- Päivänsädekö?
Olen kananlihalla, kauhuissani, järkyttynyt!!!!!! Kyyneleet nousi silmään.... näinkö minunkin miehelläni.... vaikka kuinka vannoo... No minusta viis! Nyt toivon sinulle voimia ja jaksamista. Elämäsi on romuna. Muista kuitenkin katkeruudessasi se pieni alku.... alku on syytön kaikkeen pahaan mitä miehesi on tehnyt. Jos joskus ihmiset pystyisivät puhumaan asioista ennen kuin menevät pettämään toista, se kun ei auta yhtään mitään. Päinvastoin. Toivon miehesi kasvavan joskus aikuiseksi ... pahaa pelkään...
- Yksinhuoltajako?
Päivänsädekö? kirjoitti:
Olen kananlihalla, kauhuissani, järkyttynyt!!!!!! Kyyneleet nousi silmään.... näinkö minunkin miehelläni.... vaikka kuinka vannoo... No minusta viis! Nyt toivon sinulle voimia ja jaksamista. Elämäsi on romuna. Muista kuitenkin katkeruudessasi se pieni alku.... alku on syytön kaikkeen pahaan mitä miehesi on tehnyt. Jos joskus ihmiset pystyisivät puhumaan asioista ennen kuin menevät pettämään toista, se kun ei auta yhtään mitään. Päinvastoin. Toivon miehesi kasvavan joskus aikuiseksi ... pahaa pelkään...
Olen ollut todella surkeassa kunnossa. Hajottanut paikkoja (mm. miehen rakkaan taulun ja palkintopokaalin). Kaikki usko parempaan on mennyt. Yritän jaksaa hengittää ja syödä jotain vauvan takia. Nukkumaan en pysty kuin pieniä säpsähdyksiä ja aina kun havahdun hereille niin muistan kaikki. Mutta vaikka mulla olikin petollinen mies joka valehteli vain valehtelemistaan niin ei se tarkoita etteikö sulla voisi olla parempi mies. Toivon todella, että sulla on käynyt parmepi tuuri kuin minulla ja saatte suhteen toimimaan. Mieheni valmentaa juniorijoukkuetta ja yksi näistä naisista oli yhden lapsen äiti. En edes ajoittain voi uskoa, että hän on tehnyt tällaista, tuhonnut kaiken muutaman hikisen hetken vuoksi. On käyttänyt viesteissään ja puheissaan samoja lempinimiä joilla kutsuu minua. En voi taas olla itkemättä ja kaipaan sitä miestä joka minulla kaksi vuotta sitten oli. No en toisaalta tiedä oliko hän jo silloin jonkun toisen oma... Mies asuu nyt muualla ja minä yritän rakentaa elämääni uuden pohjan ja ajatella tätä lasta. Voimia sinullekin päivänsäde ja kiitos jälleen kerran kaikille teille jotka olette jaksaneet tukea. Yritän nyt selvitä näistä tunteista (viha, häpeä, epätoivo jne.) ja yritän elää eteenpäin.
- Päivänsädekö?
Yksinhuoltajako? kirjoitti:
Olen ollut todella surkeassa kunnossa. Hajottanut paikkoja (mm. miehen rakkaan taulun ja palkintopokaalin). Kaikki usko parempaan on mennyt. Yritän jaksaa hengittää ja syödä jotain vauvan takia. Nukkumaan en pysty kuin pieniä säpsähdyksiä ja aina kun havahdun hereille niin muistan kaikki. Mutta vaikka mulla olikin petollinen mies joka valehteli vain valehtelemistaan niin ei se tarkoita etteikö sulla voisi olla parempi mies. Toivon todella, että sulla on käynyt parmepi tuuri kuin minulla ja saatte suhteen toimimaan. Mieheni valmentaa juniorijoukkuetta ja yksi näistä naisista oli yhden lapsen äiti. En edes ajoittain voi uskoa, että hän on tehnyt tällaista, tuhonnut kaiken muutaman hikisen hetken vuoksi. On käyttänyt viesteissään ja puheissaan samoja lempinimiä joilla kutsuu minua. En voi taas olla itkemättä ja kaipaan sitä miestä joka minulla kaksi vuotta sitten oli. No en toisaalta tiedä oliko hän jo silloin jonkun toisen oma... Mies asuu nyt muualla ja minä yritän rakentaa elämääni uuden pohjan ja ajatella tätä lasta. Voimia sinullekin päivänsäde ja kiitos jälleen kerran kaikille teille jotka olette jaksaneet tukea. Yritän nyt selvitä näistä tunteista (viha, häpeä, epätoivo jne.) ja yritän elää eteenpäin.
Myös minä olen tämän kahden vuoden aikana tuhonnut paljon tavaraa. Johonkin sitä vihaa ja katkeruutta on ollut pakko purkaa. Olen sairastanut keskivaikean masennuksen, ollut kolme viikkoa "lepäämässä", syönyt mielialalääkettä jonka johdosta lihoin 15 kg ja jonka johdosta itsetunto romahti lisää. Pakko on kuitenkin ollut jaksaa kolmen lapsen takia joista yksi vauva. Elämä ei ole edelleenkään helppoa. Olen palannut hoitovapaalta työelämään ja se pitää minut tänä päivänä kasassa. Katkeruus mieheni pettämisestä ja valehtelemisesta on edelleen päällimmäisenä mielessä. Käyn terapiassa ja yritän keksiä keinoja antaa anteeksi. Vain sillä voin päästä katkeruudesta ja vihasta sisälläni, joka syö minua pala palalta. Mieheni yrittää kovasti osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan minulle ja minä olen vihainen itselleni, kun en pysty ottamaan sitä vastaan. Olenko huono ihminen, kun en pysty antamaan anteeksi? Minä epäilin suhdetta pitkään ja mieheni vain kiisti sen olemassaolon kiinnijäämiseen asti. Senkin jälkeen yritti väittää ettei mitään suhdetta ollut. Nainen kyllä oli sen jo myöntänyt minulle. Neljä kuukautta olin siinä uskossa, ettei suhde ollut edennyt "muutamaa" suukkoa pidemmälle. Suuseksi paljastui 4 kk kuluttua. Sen jälkeen meni usko kaikkeen. Rukoilin alusta asti hänen kertovan kaiken mitä haluan tietää, jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Kuukaudesta toiseen totuuksia (?) tipahteli ensin väitettyjen "en muista tai en tiedä" väittämien jälkeen. Tänäkään päivänä en tiedä mikä on "totuus". On vain ne minun omat päätelmäni. Totta on, että on sitten naitu tai ei niin pahinta on se henkinen puoli. Mieheni on rakastanut toista naista vaikka minä olin juuri tehnyt hänestä isän! Tämän totuuden kanssa joudun elämään niin kauan, kuin yhteiselomme jatkuu. Kuinka kauan se jatkuu....? En tiedä. Päätät sitten jatkaa liittoanne tai et. Molemmat vaihtoehdot vaativat voimia ja jaksamista sinulta. Toivon niitä sydämestäni sinulle.
- Yksinhuoltajako?
Päivänsädekö? kirjoitti:
Myös minä olen tämän kahden vuoden aikana tuhonnut paljon tavaraa. Johonkin sitä vihaa ja katkeruutta on ollut pakko purkaa. Olen sairastanut keskivaikean masennuksen, ollut kolme viikkoa "lepäämässä", syönyt mielialalääkettä jonka johdosta lihoin 15 kg ja jonka johdosta itsetunto romahti lisää. Pakko on kuitenkin ollut jaksaa kolmen lapsen takia joista yksi vauva. Elämä ei ole edelleenkään helppoa. Olen palannut hoitovapaalta työelämään ja se pitää minut tänä päivänä kasassa. Katkeruus mieheni pettämisestä ja valehtelemisesta on edelleen päällimmäisenä mielessä. Käyn terapiassa ja yritän keksiä keinoja antaa anteeksi. Vain sillä voin päästä katkeruudesta ja vihasta sisälläni, joka syö minua pala palalta. Mieheni yrittää kovasti osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan minulle ja minä olen vihainen itselleni, kun en pysty ottamaan sitä vastaan. Olenko huono ihminen, kun en pysty antamaan anteeksi? Minä epäilin suhdetta pitkään ja mieheni vain kiisti sen olemassaolon kiinnijäämiseen asti. Senkin jälkeen yritti väittää ettei mitään suhdetta ollut. Nainen kyllä oli sen jo myöntänyt minulle. Neljä kuukautta olin siinä uskossa, ettei suhde ollut edennyt "muutamaa" suukkoa pidemmälle. Suuseksi paljastui 4 kk kuluttua. Sen jälkeen meni usko kaikkeen. Rukoilin alusta asti hänen kertovan kaiken mitä haluan tietää, jotta voimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Kuukaudesta toiseen totuuksia (?) tipahteli ensin väitettyjen "en muista tai en tiedä" väittämien jälkeen. Tänäkään päivänä en tiedä mikä on "totuus". On vain ne minun omat päätelmäni. Totta on, että on sitten naitu tai ei niin pahinta on se henkinen puoli. Mieheni on rakastanut toista naista vaikka minä olin juuri tehnyt hänestä isän! Tämän totuuden kanssa joudun elämään niin kauan, kuin yhteiselomme jatkuu. Kuinka kauan se jatkuu....? En tiedä. Päätät sitten jatkaa liittoanne tai et. Molemmat vaihtoehdot vaativat voimia ja jaksamista sinulta. Toivon niitä sydämestäni sinulle.
Kirjoituksesi kuulostaa sellaiselta mitä voisin itse kuvitella vuosien saatossa kirjoittavani. Toivon todella, että miehesi olisi luottamuksesi arvoinen ja saisitte liittonne toimimaan. Ole nyt selkeästi vaiheessa jossa viha on päällimmäisenä. Tunnen niin syvää vihaa miestäni kohtaan kun hän särki suhteemme. Pilasi jotakin jota olimme yhdessä rakentaneet niin monta vuotta. Ja pahinta tässä kaikessa on se, että minä en ikinä voi olla varma mistään. Tämä tuorein huora jota mieheni himoitsi ei suostu kertomaan minulle mitään. Nauraa vain kuinka minun olisi pitänyt pitää miehestäni kiinni. En saa mistään varmuuttaa siitä, mitä todella on tapahtunut. Mieheni tuo kukkia, lahjoja ja sanoo olevansa valmis tekemään mitä tahansa mutta eihän millään materialla ole enää mitään väliä kun luottamus on mennyt. Ei sitä voi ostaa mistään. Olimme olleet naimisissa noin puoli vuotta kun mieheni aloitti tämän ensimmäisen huoransa kanssa. Tai niin no minä en tiedä kuinka monta muuta on ollut mistä en vielä tiedä... Et todellankaan ole huono ihminen kun et pysty antamaan anteeksi!! Minusta ainakin tuntuu, että mieheni on särkenyt minut niin pahasti etten tiedä olenko ikinä enää kokonainen, luotanko kehenkään mieheen. Sellainen teko on todella vaikea antaa anteeksi. Mieheni vakuuttaa että kaikki toisiin naisiin on ohi ja hän kuolee jos ei saa jatkaa elämää kanssani. Mutta en voi olla miettimättä sitä, että hänhän on tiennyt mitä hän on tehnyt, mitä hän on riskeerannut olemalla näiden huoriensa kanssa. Toinen on tietoisesti uhrannut avioliiton. Ei näistä mun kirjoituksista ole varmaan sulle apua mutta toivottavasti sulla on onnellinen loppu ja saatte suhteen toimimaan.
- Päivänsädekö?
Yksinhuoltajako? kirjoitti:
Kirjoituksesi kuulostaa sellaiselta mitä voisin itse kuvitella vuosien saatossa kirjoittavani. Toivon todella, että miehesi olisi luottamuksesi arvoinen ja saisitte liittonne toimimaan. Ole nyt selkeästi vaiheessa jossa viha on päällimmäisenä. Tunnen niin syvää vihaa miestäni kohtaan kun hän särki suhteemme. Pilasi jotakin jota olimme yhdessä rakentaneet niin monta vuotta. Ja pahinta tässä kaikessa on se, että minä en ikinä voi olla varma mistään. Tämä tuorein huora jota mieheni himoitsi ei suostu kertomaan minulle mitään. Nauraa vain kuinka minun olisi pitänyt pitää miehestäni kiinni. En saa mistään varmuuttaa siitä, mitä todella on tapahtunut. Mieheni tuo kukkia, lahjoja ja sanoo olevansa valmis tekemään mitä tahansa mutta eihän millään materialla ole enää mitään väliä kun luottamus on mennyt. Ei sitä voi ostaa mistään. Olimme olleet naimisissa noin puoli vuotta kun mieheni aloitti tämän ensimmäisen huoransa kanssa. Tai niin no minä en tiedä kuinka monta muuta on ollut mistä en vielä tiedä... Et todellankaan ole huono ihminen kun et pysty antamaan anteeksi!! Minusta ainakin tuntuu, että mieheni on särkenyt minut niin pahasti etten tiedä olenko ikinä enää kokonainen, luotanko kehenkään mieheen. Sellainen teko on todella vaikea antaa anteeksi. Mieheni vakuuttaa että kaikki toisiin naisiin on ohi ja hän kuolee jos ei saa jatkaa elämää kanssani. Mutta en voi olla miettimättä sitä, että hänhän on tiennyt mitä hän on tehnyt, mitä hän on riskeerannut olemalla näiden huoriensa kanssa. Toinen on tietoisesti uhrannut avioliiton. Ei näistä mun kirjoituksista ole varmaan sulle apua mutta toivottavasti sulla on onnellinen loppu ja saatte suhteen toimimaan.
Eniten loukkaa ajatus siitä niin kuin sinäkin ajattelet; hän on tehnyt sen tietoisesti silläkin riskillä, että avioliitto hajoaa! Se toinen nainen on ollut tärkeämpi, kuin oma vaimo (meillä oli avioliittoa takana 1 v kun suhde alkoi) ja tuleva lapsi. Voiko toista loukata henkisesti enempää?! Mitä miesten päässä (siis kummassa päässä ;o)) liikkuu, kun lähtee sellaista peliä pitämään? Vai ajatteleeko ne yhtään sen enempää? Mieheni ainakin sanoo vaan menneensä päivästä toiseen ajattelematta mitään. Just joo.... Törkeä lehmä se toinen ämmä! Kehtaa vielä naureskella päälle. Oliko naimisissa vai yh? Mahtaako mahdollinen mies tietää? Koomisinta muuten kirjoituksessasi oli sinun huolesi minun jaksamisesta. Siis, kaiken sen vihan keskellä, jaksat kantaa huolta toisen hyvinvoinnista! Olet ihana ihminen! Olen jo voiton puolella, tiedän sen. Lääkeet on historiaa ja laihdutus alkanut (kohta -10 kg). Kyllä minä kestän! .... ja niin sinäkin :o)
- ja muista:
se vauva on osa sinua: sinun vertasi ja lihaasi.
- jos pystyt mutta
miehen on todellakin jätettävä / unohdettava tämä toinen. Voithan kysyä tältä toiselta naiselta mikä on ollut heidän suhteensa laatu ja tietääkö hän että sinä olet raskaana. Pyydä häntä jättämään miehesi rauhaan.
- "toista" vain ...
- Yksinhuoltajako?
Niin, miehelläni on siis ollut ainakin kaksi toista naista. Edelleen väittää, ettei näitä ole nussinut ja nyt sitten näiden lisäksi ei enää olisi ketään muuta. Ja aluksi hän siis vakuutti ja vannoi että hänellä on vain ollut tämä sihteerinsä. Ja ei siis seksiä hänenkään kanssaan. Ja tämä toinen vahvistettu tapaus on mieheni valmentaman junnujoukkueen pelaajan äiti. Jolla on perhe ja pienet lapset. Että silleen... On lähetellyt näille naisilleen pornoviestejä, nähnyt ja kutsunut heitä samoilla lempinimillä mitä on käyttänyt minuun. En oikeastaan jaksa edes miettiä onko ollut seksiä vai ei. Henkisesti minua on petetty ja nöyryytetty niin paljon että olen täysin nollassa. Kaikki on kaatunut. On kumpaakin näistä tavannut ja tämä huora-äiti on siis ollut miehelläni jo yli vuosi sitten. Eli yli vuoden olen elänyt valheellisessa suhteessa. Tänä aikana kun mieheni on näitä naisiaan harrastanut niin olemme ostaneet talon ja päättäneet perustaa perheen. Tehneet kaksi ihanaa ulkomaan matkaa. Tai no ihaniksi minä niitä luulin. Ja nyt siis ei ole kyse siitä, että olisin pakottanut miestäni. Hän on kaikessa ollut innolla mukana. Joitakin riitoja on tietenkin ollut, mutta en niistä ole älynnyt tajuta mistä oikeastaan on kyse. Tai ehkä hän ei ole halunnut mitään tästä elämästämme mutta on vain unohtanut kertoa sen minulle. Minä en ole tietänyt mitään. Mieheni on edelleen kovin pahoillaan mutta jotenkin tuntuu, ettei hän kuitenkaan kadu niin paljon että tästä mitään enää tulisi. En tiedä... itkettää, harmittaa, nolottaa, vituttaa ja olen niin lopussa. Hävettää miten olen aina kehunut miestäni niin hyväksi. Kävin saunassa ja katselin mahaani. Siinä on jo selvä kumpu ja siellä pieni ihminen joka ei ole pyytänyt tällaista elämää. Olen niin lopussa etten tiedä miten vauva jaksaa mukana. En ikinä kostaisi miehelleni lapsella, en ole sellainen. Mutta olen niin sekaisin kun hetki sitten meillä oli tulossa perhe ja nyt mietin yksinhuoltajuutta...
- että - jos:
1. Kuka / ketkä väittää että on nussinut niitä naisia? 2. Onko heiltä / häneltä todisteita? Vedenpitäviä? 3. Oletko sinä kertaakaan ollut ihastunut toiseen mieheen? 4. Jos, niin mitä tapahtui? 5. Et osaa kuvitella, että sinä olisit tekstaillut vierraan miehen kanssa? lähetellyt lemmekkkäitä viestejä? 6. Entä jos miehesi ei valehtelekaan?
- sinulle..
Ensin pitää sanoa että nostan sinulle hattua että sinulla on noin upea omanarvontunto. Siis ettet edes yritä ymmärtää miestäsi tai tuosta vaan antamaan anteeksi ja jatkamaan vaan olet vihainen ja pettynyt kuten pitääkin. Itselläni on hieman eri tilanne mutta lopputulos oikeastaan sama. Meillä on kohta 9 kk vanha poika ja 2 kk sitten mieheni sananmukaisesti juoksi ulos omasta elämästään. Jätti meidät erään työpäivän jälkeen, sanoi että haluaa erota ja rakkaus on sammunut. Ei ollut halunnut ilmaista eroaikeitaan mitenkään etukäteen ettei joutunut puhumaan koska se ei kuitenkaan olisi muuttanut tilannetta. Oli kuulemma miettinyt eroa noin puoli vuotta eli suunnilleen heti vauvan synnyttyä. Kävimme viikottain katsomassa asuntoja, varasimme yhden ulkomaanmatkan jne sinä aikana. Eli oeln minäkin ollut hölmö, olen luullut eläväni elämäni onnellisinta aikaa kun toinen on hautonut eroa. Se sattuu ehkä eniten. Tai en tiedä mikä sattuu eniten. Ehkä kuitenkin se että rakastan häntä vieläkin enkä haluaisi luopua. Mutta siitä voit olla varma ettei vauva helpota asiaa, jos hän on onnistunut sinulta huomaamatta harrastamaan mita suhteita kun teillä ei ole ollut lasta niin takuuvarmasti onnistuu siinä silloin kun teillä on lapsi koska äidin kaikki huomio kiinnittyy vauvaan ainakin alussa. Ja niin se pitääkin olla. Mutta jos miehesi on noin huomionkipeä ettei yhden naisen huomio riitä vaan niitä pitää olla 3 yhtä aikaa niin vaikea kuvitella että hänelle riittäisi sitten vauvan syntymän jälkeen huomion rippeet omalta vaimolta. Todella lapsellista miehiltä mutta yleistä. Mutta älä murehdi sitä että miten lapsi sisälläsi jaksaa kun olet sekaisin. Kyllä se sitten ilmoittaa jos ei voi hyvin. Tunnet sen. Raskaana olosta on tehty nykyään ihan hysteeristä, terveitä lapsia on syntynyt sodankin aikana nippu vaikka suuri osa isistä palasi arkussa kotiin. Kyllä se sikiö siellä pärjää ja toisaalta sinulla on tässä nyt aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ennen kuin vauva syntyy. Vaikeampaa se on siinä vaiheessa kun pitäisi antaa huomio syntyneelle vauvalle ja isä järjestää oman shownsa. Kuten täällä päässä. Ei noista miehistä ota selvää. Sama fiilis minulla, olen koko yhdesseäoloaikani ylistänyt miestäni maasta taivaaseen, kuvaillut ihmisille miten sen tietää kun sen oikean tapaa enkä oikeasti ole edes vilkuillut muita miehiä. Olen ollut niin täysillä tässä. Siksi on niin vaikea luopua ja luovuttaa.
- ihan oikeasti
että - jos: kirjoitti:
1. Kuka / ketkä väittää että on nussinut niitä naisia? 2. Onko heiltä / häneltä todisteita? Vedenpitäviä? 3. Oletko sinä kertaakaan ollut ihastunut toiseen mieheen? 4. Jos, niin mitä tapahtui? 5. Et osaa kuvitella, että sinä olisit tekstaillut vierraan miehen kanssa? lähetellyt lemmekkkäitä viestejä? 6. Entä jos miehesi ei valehtelekaan?
aloittaja kertoo että mies on jäänyt kiinni. Miksi sitä pitää epäillä? Ja mitä väliä osaisiko kuvitella tekstailleensa lemmekkäitä viestejä toisen miesten kanssa, ellei sitä ole tehnyt? Teot on aina eri asia kuin kuvitelmat.
- ja s-posteista
ihan oikeasti kirjoitti:
aloittaja kertoo että mies on jäänyt kiinni. Miksi sitä pitää epäillä? Ja mitä väliä osaisiko kuvitella tekstailleensa lemmekkäitä viestejä toisen miesten kanssa, ellei sitä ole tehnyt? Teot on aina eri asia kuin kuvitelmat.
ei täyttähäkää nussimasta vieraan kanssa. Kukaan ei ole siis nähnyt että olisi nainut vierasta? Kukaan ei voi vedenpitävästi todistaa, että olisi nainut? Ja itse väittää, että ei ole.
- näin..
ja s-posteista kirjoitti:
ei täyttähäkää nussimasta vieraan kanssa. Kukaan ei ole siis nähnyt että olisi nainut vierasta? Kukaan ei voi vedenpitävästi todistaa, että olisi nainut? Ja itse väittää, että ei ole.
Jep, mutta aloittajallehan ei ollut väliä että onko harrastanut seksiä vaan nimenomaan se henkinen puoli.
- itse ollut
näin.. kirjoitti:
Jep, mutta aloittajallehan ei ollut väliä että onko harrastanut seksiä vaan nimenomaan se henkinen puoli.
ihastunut toiseen mieheen tämän 12 vuoden aikana, jos jo se on "riittävä" pettäminen ;-)
- kantaa
sinulle.. kirjoitti:
Ensin pitää sanoa että nostan sinulle hattua että sinulla on noin upea omanarvontunto. Siis ettet edes yritä ymmärtää miestäsi tai tuosta vaan antamaan anteeksi ja jatkamaan vaan olet vihainen ja pettynyt kuten pitääkin. Itselläni on hieman eri tilanne mutta lopputulos oikeastaan sama. Meillä on kohta 9 kk vanha poika ja 2 kk sitten mieheni sananmukaisesti juoksi ulos omasta elämästään. Jätti meidät erään työpäivän jälkeen, sanoi että haluaa erota ja rakkaus on sammunut. Ei ollut halunnut ilmaista eroaikeitaan mitenkään etukäteen ettei joutunut puhumaan koska se ei kuitenkaan olisi muuttanut tilannetta. Oli kuulemma miettinyt eroa noin puoli vuotta eli suunnilleen heti vauvan synnyttyä. Kävimme viikottain katsomassa asuntoja, varasimme yhden ulkomaanmatkan jne sinä aikana. Eli oeln minäkin ollut hölmö, olen luullut eläväni elämäni onnellisinta aikaa kun toinen on hautonut eroa. Se sattuu ehkä eniten. Tai en tiedä mikä sattuu eniten. Ehkä kuitenkin se että rakastan häntä vieläkin enkä haluaisi luopua. Mutta siitä voit olla varma ettei vauva helpota asiaa, jos hän on onnistunut sinulta huomaamatta harrastamaan mita suhteita kun teillä ei ole ollut lasta niin takuuvarmasti onnistuu siinä silloin kun teillä on lapsi koska äidin kaikki huomio kiinnittyy vauvaan ainakin alussa. Ja niin se pitääkin olla. Mutta jos miehesi on noin huomionkipeä ettei yhden naisen huomio riitä vaan niitä pitää olla 3 yhtä aikaa niin vaikea kuvitella että hänelle riittäisi sitten vauvan syntymän jälkeen huomion rippeet omalta vaimolta. Todella lapsellista miehiltä mutta yleistä. Mutta älä murehdi sitä että miten lapsi sisälläsi jaksaa kun olet sekaisin. Kyllä se sitten ilmoittaa jos ei voi hyvin. Tunnet sen. Raskaana olosta on tehty nykyään ihan hysteeristä, terveitä lapsia on syntynyt sodankin aikana nippu vaikka suuri osa isistä palasi arkussa kotiin. Kyllä se sikiö siellä pärjää ja toisaalta sinulla on tässä nyt aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ennen kuin vauva syntyy. Vaikeampaa se on siinä vaiheessa kun pitäisi antaa huomio syntyneelle vauvalle ja isä järjestää oman shownsa. Kuten täällä päässä. Ei noista miehistä ota selvää. Sama fiilis minulla, olen koko yhdesseäoloaikani ylistänyt miestäni maasta taivaaseen, kuvaillut ihmisille miten sen tietää kun sen oikean tapaa enkä oikeasti ole edes vilkuillut muita miehiä. Olen ollut niin täysillä tässä. Siksi on niin vaikea luopua ja luovuttaa.
Hei, kohtalosi on liikuttanut monia ihmisiä kuten voit huomata viestiketjun pituudesta. Tunnut fiksulta naiselta ja osaat varmaan jättää omaan arvoonsa epäasialliset viestit. Omalta osaltani haluaisin sanoa, että sinä ja vauvasi tulette selviämään. Tuntuu varmaan oudolta, että tuntematon ihminen sanoo näin mutta näin se on - te selviätte. Ole onnellinen raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Itse kävin lapsettomuustutkimuksissa (olimme olleet 10 vuotta naimisissa ja yrittäneet lasta 3 vuotta), kun kävi ilmi, että ex-miehelläni on samanaikaisesti suhde työkaverinsa kanssa. Olimme juuri ostaneet omakotitalon ja minä kuvittelin, että kaikki on kunnossa. Meillä oli huumoria, hellyyttä ja samanlaiset arvot elämässä. Ei suuria kriisejä, normaalia arkea, kun pommi putosi. Tästä kaiksesta on nyt kolmisen vuotta ja olen ylpeä itsestäni. Olen työstänyt avioeron, työstänyt mielessäni sen, että jään lapsettomaksi ja olen ennen kaikkea hengissä. Eniten suren toki sitä, että en saanut lapsia. Nakaa pettäjäukkosi pihalle - olette enemmän arvoisia. Keskity itseesi ja vauvaan. Hanki turvaverkko ja puhu asiasta ystävillesi, vanhemmillesi tai vaikka terapeutille. En toki voi asettua tilaneeseesi mutta jos voisin, en luopuisi lapsesta missään tilanteessa. Yksinhuoltajuus varmasti pelottaa mutta kyllä miehesi tulee kantaa vastuu lapsesta, vaikkei sitä avioliiton suhteen tehnytkään. Muistan kuinka oma äitini kehoitti minua olemaan katkerotumatta silloin, kun olin todella syvällä avioeron takia. Toivon sitä samaa sinulle. Muista, etteivät kaikki miehet petä. Sinulla on kuitenkin edessäsi ainutkertainen tilanne elämämmäsi. Kannat uutta alkua sisälläsi. Toivotan sinulle äärettömän paljon voimia ja muista, että toinen ihiminen ei tee sinua onnelliseksi. Teet sen itse.
- periksi!!
Rakas ystävä paljon paljon voimaa sinulle toivon. Kirjoitin tässä ketjun alussa sulle että minulle kävi juuri näin 16 vuotta sitten, miehelläni olikin loppujen lopuksi monta suhdetta ei se yksi minkä luulin ja tiedän miltä tuntuu. Minulle syntyi tyttö siitä ja en ole ikinä katunut sitä ratkaisua oli maailman parasta mitä minulle ikinä tapahtui. Minulla oli stressiä muutakin raskauden aikana kuin tämä ero ja mieheni muut naiset ja muuttaminen ja vanhempani kuolivat ja siskoni auto kolarissa, Otin hirveet kännitkin alku raskauden aikana kun luulin että teen abortin, Minun piti käydä pitkiä työ päiviä jotta pystyin maksmamaan asuntolainaa että olisi ainakin katto pään päällä. Tyttöni syntyi vahvana kuin sonni se ei oo sairastelly eikä ole itkevää tyyppiä ollenkaan. Minulle tuli karmeita paniikki kohtauksia öisin kun pelkäsin olla yksin ja lääkärikin piti soittaa tulla katsomaan mua kun halusin tappaa itseni. Muistan kuinka kaikki oli tupla vaikeaa kun ne hormoonit raskauden aikana on ylös alas ja olet extra herkkä. Mutta pidä yhteyttä tähän keskustelu palstaan saat tukea meiltä, voikun minulla olisi ollut tämmöinen paikka mihin puhua. Aina joitain hulluja kommentteja saattaa tulla mutta kait se vaan pitää ymmärtää. Syö hyvin ja yritä rentoutua niin usein kuin voit mutta pidä vauva, rohkeesti eteenpäin. Et tule katumaan. Älä turhaan ajattele että teet pahaa lapselle kun olet stressinä ja niin edelleen, olet vain ihminen et robootti ja sinun pitää käydä läpi näitä tunteita nyt. Miehesi on paska ja valehtelija ja anna sen mennä nyt ja keskity itseesi ja lapseesi. Hän tulee katumaan mitä teki sinulle Paljon paljon rohkeutta ja voimaa ja paljon haleja sinulle vaikean ajan kanssa. Kyllä pääset tästä läpi usko vaan!!! Ja jos haluat puhe seuraa minusta niin voin antaa sulle meili osoitteeni jos haluat.
- ..mitä tilaa.
Ensin ajattelin juttujesi olevan ihan feikkejä, kuka nyt tänne tosissaan tuollaista kirjoittaisi, eikö asioista voi keskustella ystävien kanssa, mutta ehkä tämäkin nyt sitten yksi tapa on. Kaikkia muiden vastauksia en jaksanut lukea, mutta omista viesteistäsi kyllä tulee ensimmäisenä mieleen, ettei miehesi ole läheskään valmis isäksi ja on taipuvainen pettämään, jos vain tilaisuus kohdalle tulee. Itse seurustelin joskus naisen kanssa, joka petti ja vaikka jäikin todistetusti vain yhteen suhteeseen (pari kk), niin kyllä ne lukuisat "vähältä piti" tilanteet myöhemmin saivat pääni lopulta kääntymään eron kannalle. Ikävä vain, että meillekin ehti sitä jälkikasvua vuosien aikana tulla, mutta toisaalta ei se yksinhuoltajaisän arki lopulta yhtään raskaampaa ollut, oikeastaan paljon paljon helpompaa. Vuosi eron jälkeen kävikin ilmi, että näitä pettämisiä oli ollut muitakin ja tästä huolimatta hän olisi halunnut minut takaisin, koska vika ei ollut minussa, vaan "hän vain oli sellainen". Toisille ihmisille riittää yksi ihminen, toisille ei riitä kymmenenkään.. miehesi vaikuttaa olevan tuota toista porukkaa, joten mitä elämältäsi ja tulevaisuudeltasi haluat?
- irmeli46
Minä olen kokenut elämässäni paljon pahaa ja minua on petetty. Silti annoin anteeksi ja olen edelleen onnellisesti yhdessä tämän henkilön kanssa. Aluksi luottamus ja usko oli vähissä, mutta aika nopeasti se elämä normalisoitui ja luottamus palasi. Ei pidä ajatella ettei pysty antamaan anteeksi. Ihminen pystyy antamaan anteeksi mitä tahansa ja rakentamaan luottamuksen takaisin. Tiedän että tämä tuntuu yksittäiselle henkilölle elämän suurimmalta asialta, mutta ihmiset ovat kokeneet paljon pahempaakin kuin viestittely ja silti antaneet anteeksi ja jatkaneet elämää. Toivotan teille hyvää loppuelämää yhdessä.
- touhu
ja s-posteista kirjoitti:
ei täyttähäkää nussimasta vieraan kanssa. Kukaan ei ole siis nähnyt että olisi nainut vierasta? Kukaan ei voi vedenpitävästi todistaa, että olisi nainut? Ja itse väittää, että ei ole.
Hei herätkää..... kuka ei olisi laittanut kaksimielisiä viestejä jollekkin vastakkaisen sukupuolen edustajalle, niin töissä, koulussa, harrastuksissa, yhteisöissä??? Melkein kaikki ovat harrastaneet tietynlaista flirttailua, eikä se tarkoita että toinen haluuaa pettää tai olla jonkun toisen kanssa. Useasti kaikki lähtee ihan viattomasta ja sitten menee vakavammaksi, mutta silti se ei merkitse mitään. Koko juttu on kahden aikuisen hauskan pitoa vailla mitään päämäärää ja se loppuu yleensä jossain vaiheessa. Älkää nyt hyvänen aika pilatko teidän perhettä tälläsen takia. Teille tulee lapsi ja kaikkee.
- hyvää päivää!!
Voi ystävä rakas! Pahimpia ovat nämä nk. moraalin vartiat! Itse en luojan kiitos ole ollut suhteessa minkään valtakunna "moraalin vartian" kanssa, mutta tiedänpä erään jepen, joka petti puolisoaan vuosia, ja heilläkin oli pieni lapsi yms.... Nauretavaa, että kehtaavat olla niin yhteiskuntaan päin lain vartioita, mutta oma elämä on todella jotain muuta... Lisäksi olen tuntenut erään toisen sinivuokon, jonka puoliso pyörittää yritystä, missä jaellaan laittomia potkuja ja palkkoja maksetaan ilman veroja ja eläkemaksuja. Joten se siitä ja näiden tyyppien moraalista. Mutta hei, kaikesta huolimatta voimia sinulle!! Minä kyllä pitäisin lapsen kaikesta huolimatta, pieni lapsi tuo aina lohtua elämään :) mutta kyllä harkitsisin eroa ja yksinhuoltajuutta.
- Nimetön
Niin no eihän poliisikaan yli-ihminen ole. Käy vaan töissä siellä.. Mutta ikävä homma joka tapauksessa, tuota sattuu joka ammattiryhmässä.
- vaikka sekin pettää
Nimetön kirjoitti:
Niin no eihän poliisikaan yli-ihminen ole. Käy vaan töissä siellä.. Mutta ikävä homma joka tapauksessa, tuota sattuu joka ammattiryhmässä.
Huoh..."Yksinhuoltajako?",sai niin tunteella mukaan kirjoittamaan,että tuo lopputotuus kosketti varmasti kaikkia myötätuntoisia epätoivon huokauksella.Miksi? Palsta eteni myös toiveikkaasti ja .sitten pettymys. Itselleni sanoin:Omnia vincit Amor =Rakkaus voittaa KAIKEN! Niin että,se siitä!
- sivusta seurannut
vaikka sekin pettää kirjoitti:
Huoh..."Yksinhuoltajako?",sai niin tunteella mukaan kirjoittamaan,että tuo lopputotuus kosketti varmasti kaikkia myötätuntoisia epätoivon huokauksella.Miksi? Palsta eteni myös toiveikkaasti ja .sitten pettymys. Itselleni sanoin:Omnia vincit Amor =Rakkaus voittaa KAIKEN! Niin että,se siitä!
Olen katsellut runsasta kirjoitelua vierestä ja seurannut tilanteen kehittymistä. Nyt on kulunut aikaa eikä uusia viestejä ole yksinhuoltajalta tullut. Olisko jo hyvien uusien vuoro ja kertoisit meille että olette saaneet riitanne sovittua ja jatkettua teidän yhteistä elämää ja lapsen odottamista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin iso asia etteikö sitä voisi antaa anteeksi ja panostaa tulevaan perheeseen. Lapselle olisi hyvä antaa mahdollisuus perheeseen ja isään. Rakastan onnellisia loppuja ja uskon että niin myös muutin palstan kirjoittajat.
- tuota miettiä?
sivusta seurannut kirjoitti:
Olen katsellut runsasta kirjoitelua vierestä ja seurannut tilanteen kehittymistä. Nyt on kulunut aikaa eikä uusia viestejä ole yksinhuoltajalta tullut. Olisko jo hyvien uusien vuoro ja kertoisit meille että olette saaneet riitanne sovittua ja jatkettua teidän yhteistä elämää ja lapsen odottamista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin iso asia etteikö sitä voisi antaa anteeksi ja panostaa tulevaan perheeseen. Lapselle olisi hyvä antaa mahdollisuus perheeseen ja isään. Rakastan onnellisia loppuja ja uskon että niin myös muutin palstan kirjoittajat.
ennenkuin siitti sen mukelon
- Petetty
Nimetön kirjoitti:
Niin no eihän poliisikaan yli-ihminen ole. Käy vaan töissä siellä.. Mutta ikävä homma joka tapauksessa, tuota sattuu joka ammattiryhmässä.
Mieheni vamppaaja oli sosionomi, joka oli tekemisissä huostaanotettujen lasten kanssa. Itse odotin silloin meidän ensimmäistä lasta, joten ammatinvalinta ei tällä munahaukalla tainnut olla kohdallaan. Luulisi tälläisen ihmisen moraali olevan sen verran kohdallaan, ettei ehdoin tahdoin yritä rikkoa perhettä tulevalta lapselta.
- miehesi ei tehnyt mitään?
Petetty kirjoitti:
Mieheni vamppaaja oli sosionomi, joka oli tekemisissä huostaanotettujen lasten kanssa. Itse odotin silloin meidän ensimmäistä lasta, joten ammatinvalinta ei tällä munahaukalla tainnut olla kohdallaan. Luulisi tälläisen ihmisen moraali olevan sen verran kohdallaan, ettei ehdoin tahdoin yritä rikkoa perhettä tulevalta lapselta.
Hoh-hoijaa.. ihmeellistä huomata miten tahdottomia suomalaiset miehet ovat. Munahaukat vamppaavat viattomia aviomiehiä, jotka eivät itse voi asialle mitään. Eiköhän se kuitenkin niin ole, että pettämiseen tarvitaan aina kaksi?
- Petetty
miehesi ei tehnyt mitään? kirjoitti:
Hoh-hoijaa.. ihmeellistä huomata miten tahdottomia suomalaiset miehet ovat. Munahaukat vamppaavat viattomia aviomiehiä, jotka eivät itse voi asialle mitään. Eiköhän se kuitenkin niin ole, että pettämiseen tarvitaan aina kaksi?
Vaan huudan neiti sosionomin moraalin perään, joka viitsii lähteä liehittelemään miestä, jonka tietää juuri tulevan isäksi! Jos työkseen näkee pahoinvoivia perheitä, joitten lapset otetaan huostaan, luulisi itse välttävän hämmentämästä kenenkään elämää! Eiköhän noita vapaitakin miehiä ole maailma pullollaan, joitten avulla voi omaa viehätysvoimaansa kokeilla?
- vain kertoiko
Petetty kirjoitti:
Vaan huudan neiti sosionomin moraalin perään, joka viitsii lähteä liehittelemään miestä, jonka tietää juuri tulevan isäksi! Jos työkseen näkee pahoinvoivia perheitä, joitten lapset otetaan huostaan, luulisi itse välttävän hämmentämästä kenenkään elämää! Eiköhän noita vapaitakin miehiä ole maailma pullollaan, joitten avulla voi omaa viehätysvoimaansa kokeilla?
miehesi neiti sosionomille tulevansa kohta isukiksi...? Tai muistiko edes kertoa olevansa naimisissa? Vai kertoiko kenties avioliitosta, joka henkäili viimeisiä henkosiaan?Tai kenties neiti sosionomi kuvitteli olevansa vapaan miehen kanssa.
- Tiesi kyllä
vain kertoiko kirjoitti:
miehesi neiti sosionomille tulevansa kohta isukiksi...? Tai muistiko edes kertoa olevansa naimisissa? Vai kertoiko kenties avioliitosta, joka henkäili viimeisiä henkosiaan?Tai kenties neiti sosionomi kuvitteli olevansa vapaan miehen kanssa.
Tapasin hänet mieheni työpaikalla, joten hyvinpä tiesi vaimon olevan raskaana! Vieläpä lirkutteli syntyneelle vauvallemme ja kyseli miten menee? Siis sikä törkeä ämmä!!!!!!!!!!! Vieläpä mieheni yritti kiistää heillä olevan suhteen vaikka naisenvaisto sen jo kertoi!
- Yksinhuoltajako?
Edelleen ollaan pienen kanssa hengissä. Kovasti te ihmiset olette eri mieltä ja kaikilla on jokin ohje annettavaksi. Kiitos kaikille teille jotka oikeasti olette antaneet minulle tukea. On helpottavaa tietää, että joku toinenkin tietää miltä tämä tuntuu. Anteeksi antaminen on aivan eri juttu kuin avioliiton jatkaminen. Ja te jotka kirjoitatte, että mitäänhän ei ole tapahtunut niin minä en sitä tiedä!!! Mies keskiviikkona itki ja vakuutti että hänellä oli vain ja ainoastaan tämä yksi sihteeri-huoransa jota oli juhlissa nuollut ja sen jälkeen lähetellyt seksiviestejä ja yrittänyt tavata häntä. Olivat molemmat lähdössä työpaikan "virkistys-matkalle" muutaman viikon päästä ja siellä olisi ollut tilaisuus nussia. Ja mieheni menot ovat kevään aikana olleet sellaisia etten voi olla varma onko hän jo nussinut tätä mahoa huoraansa. Ja kun sitten jo uskoin, että kyse on vain tästä yhdestä huorasta, niin sain torstaina selville tästä toisesta lehmästä. Senkin mies yritti ensin kieltää. On todella vaikea rakentaa enää luottamusta mieheen joka valehtelee valehtelemistaan. Ja on voinut ihan hyvin elää kanssani yli vuoden valehdellen. Ja kuinka paljon on vielä paskaa jota minä en tiedä? Otanko miehen takaisin ja lopun elämää tutkin hänen taskujaan, puhelimiaan ja sähköpostiaan?? Sekö on onnellista perhe-elämää? Ja mietin päivät ketä hän höylää työpaikallaan. Milloin voin taas luottaa siihen, että hän lähtee ulos vain ystävien kanssa? Olen ollut todella naivi kun olen pitänyt miestäni niin hyvänä. Olen nyt viikon aikana oppinut, että elän pettäjän kanssa joka on todella hyvä valehtelemaan. Ja ettei valehtelu minulle tuota hänelle mitään ongelmaa. Tämä hänen vuoden takainen huoransa vielä iloisesti ilmoitti minulle että miehestäni on puhuttu jo vuosia että hän hommailee työpaikallaan vanhojen lehmien kanssa. Ja tietenkin tämä huora kovasti toivoi että minä saan tietää totuuden. Miheni tietenkin kiistää kaiken. Toki minäkin olen katsonut miehiä sillä silmällä. En ole mikään suohirviö niin kuin nämä mieheni haaskat. Olisin monta kertaa näiden vuosien aikana voinut pettää miestäni. Mutta minä olen ollut onnellinen enkä ole tarvinnut muita. En toisaankaan ole tuntenut tarvetta lähetellä jotain vitun läähätysviestejä meidän yhteiseltä lomalta!! Mies palasi altaalle muina miehinä kun oli käynyt lähettämässä hikisen viestinsä huoralleen. Mutta ehkä minä olen ainoa joka on ollut onnellinen tässä suhteessa. Miheni väittää että minä olen ainoa jonka hän ikinä enää haluaa elämäänsä ja ettei voi elää ilman minua. Mutta ehkä hän valehtelee itselleen kun kuitenkin tuntee tarvetta muihin naisiin. Ehkä hän ei ole valmis myöntämään että meidän suhde ei ole mitä hän haluaa. Jäänkö odottamaan sitä ilmoitusta häneltä? Tehdään vielä toinen lapsi ja ostetaan isompi asunto, sitten hän voi nostaa kytkintä ja jatkaa huoriensa kanssa. Mieheni on heikko ja joku päivä voin varmasti antaa hänelle anteeksi. Mutta vaikka kaipaankin elämää mikä meillä joskus oli, en tiedä pystynkö asumaan enää hänen kanssaan. Miten hän voisi tukea minua raskauden aikana kun on niin heikko ettei pysty kertomaan minulle totuutta? Olenko ankara, varmasti! Mutta minua ei kohdella näin. Tiedän kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Olen vain ollut niin sokea etten ole ymmärtänyt millaisen ihmisen kanssa olen ollut. Ehkä en ole halunnut nähdä, halunnut uskoa että meillä on asiat hyvin. Toki näin voi käydä jonkun toisenkin miehen kanssa. Mutta voin olla varma, että miheni ainakin osaa valehdella minulle ja salata jälkiään. Ja että hän kykenee pettämään minut. Olen nyt ymmärtänyt monta asiaa ja tajunnut että mieheni on ollut todella taitava selittämään menojaan ja viestejään. Minua on viety kuin pässiä narussa. Kaikki olisi helppoa jos tämä piei elämä ei olisi tulossa maailmaan. Nyt päiviä on 11 1 mutta edelleen pelkään ettei se jaksa mukana. En tiedä mitä ajatella. Halusin lasta rakkaan mieheni kanssa mutta haluanko lapsen tällaisen miehen kanssa? Ei minulla ole vielä mitään vastauksia. Mieheni asuu isällään ja minä kodissamme. Näin tulee olemaan varmasti pitkään. Olen suostunut pariterapiaan mutta en odota siltä ihmeitä. Ehkä mieheni siellä ymmärtä, ettei hän halua meidän parisuhdetta ja voimme erota nopeasti. En tiedä. Tiedän vain sen, että en enää uskalla luottaa tähän miheen. Se mitä ajan kanssa tulee tapahtumaan on vielä auki. Jos nyt kysytte niin ei tule mitään onnellista loppua mutta ehkä puolen vuoden päästä asiat ovat toisin tai sitten eivät..
- jatkoon
Todella liikuttava tarina joka saa herkemmänkin kyyneliin. Toivotan sulle voimia ja toivottavasti saatta asiat kuntoon. Mielestäni lapsi ansaitsee mahdollisuuden isään. Täällä on jo ihan tarpeeksi isättömiä lapsia. Kauheesti onnea jatkoon. Ps.Oletko miettinyt minkälainen isä hän olisi?? Sen ajatteleminenkin voi ajatuksiin.
- Yksinhuoltajako?
jatkoon kirjoitti:
Todella liikuttava tarina joka saa herkemmänkin kyyneliin. Toivotan sulle voimia ja toivottavasti saatta asiat kuntoon. Mielestäni lapsi ansaitsee mahdollisuuden isään. Täällä on jo ihan tarpeeksi isättömiä lapsia. Kauheesti onnea jatkoon. Ps.Oletko miettinyt minkälainen isä hän olisi?? Sen ajatteleminenkin voi ajatuksiin.
... joka ei jaksa uskoa että mieheni on tehnyt tällaista. Pettänyt raskaana olevaa vaimoaan. Meistä piti tulla kummeja ystäväni lapselle mutta nyt minua hävettää ajatus siitä, että mieheni olisi mukana kastetilaisuudessa. Miten hän voi olla kummi kenellekään kun ei edes ajattele omaa lastaan?? Miksi minun täytyisi jatkaa miehen kanssa joka on jo nyt vaarantanut vauvan hengen? Onko hyvä isä sellainen joka asettaa lapsen hengen vaaraan pettämällä raskaana olevaa äitiä? Illat ovat aina pahimpia. Kaikki tunteet ovat ihan sekaisin ja en tiedä mitä tehdä. Kaipaan miestäni mutta en sitä paskapäätä joka hänestä on tullut.
- Päivänsädekö?
Kunpa joku kertoisi meille mitä pitäisi/kannattaisi tehdä. Meidän pettämisestä jo kaksi vuotta ja edelleen päivittäin asia on mielessäni. Pahinta on, kun on itse luottanut ja rakentanut elämää toisen kanssa silmät sumeina. Tehdään lapsi ja kaikki näyttää todella ihanalta kunnes pommi räjähtää yhtenä kauniina keväisenä launataina. Alkuun tulee shokkivaihe. Et usko asiaa todeksi, eihän meille voi näin käydä, tämä on varmasti pahaa unta! Sen jälkeen mies ryömii, rukoilee, kantaa kukkia, koruja, tekee kaikkensa tajutessaan mitä on menettämässä. Eletään muutama kuukausi kuherrellen; jospa tämä vain lujitti meidän suhdetta ja tajuttiin mitä oltiin menettämässä. Mies ei paljoa puhu eikä kerro, koska "ei muista/ei osaa sanoa". Lypsämällä paljastuu lisää valheita suhteen tasosta. Tulee uusi shokki ja pettymys, mitä nyt pitäisi tehdä?!! Päivät menee sumussa pientä hoitaessa, koska on pakko jaksaa. Jossain vaiheessa voimat uupuu katkeruuden, vihan ja epätoivon alla. Äiti antaa periksi, masentuu ja menee hetkeksi miettimään elämän tarkoitusta hoitavien ihmisten luo. Mies käy katsomassa, itkee, rukoilee.... Välillä elämä näyttää hyvältä jopa valoisalta, kunnes pahat ajatukset valheellisesta elämästä "rakkaan" aviomiehen kanssa nousee mieleen. Kaksi vuotta takana, eikä minulla ole vieläkään vastauksia kaikkeen. Jatkan päivän kerrallaan eteen päin toivoen, että joskus pystyn unohtamaan ja antamaan anteeksi. Sitä odotellessa.....
- tollopöllö
Yksinhuoltajako? kirjoitti:
... joka ei jaksa uskoa että mieheni on tehnyt tällaista. Pettänyt raskaana olevaa vaimoaan. Meistä piti tulla kummeja ystäväni lapselle mutta nyt minua hävettää ajatus siitä, että mieheni olisi mukana kastetilaisuudessa. Miten hän voi olla kummi kenellekään kun ei edes ajattele omaa lastaan?? Miksi minun täytyisi jatkaa miehen kanssa joka on jo nyt vaarantanut vauvan hengen? Onko hyvä isä sellainen joka asettaa lapsen hengen vaaraan pettämällä raskaana olevaa äitiä? Illat ovat aina pahimpia. Kaikki tunteet ovat ihan sekaisin ja en tiedä mitä tehdä. Kaipaan miestäni mutta en sitä paskapäätä joka hänestä on tullut.
Et usko miten tutulta kuullostaa tuo luottamuksen menettäminen. Vaimoni touhusi ainakin 3 vuotta naapurin äijän kanssa. Yleensä autossa. Oli muka ihan hyvin kaikki kotonakin, mutta kuitenkin piti tuollaista tehdä. Ikinä en voi enää luottaa siihen naiseen. Ja naapurin ukon elämä ei ole enää turvallista....
- Olenko ymmärtänyt oikein?
Päivänsädekö? kirjoitti:
Kunpa joku kertoisi meille mitä pitäisi/kannattaisi tehdä. Meidän pettämisestä jo kaksi vuotta ja edelleen päivittäin asia on mielessäni. Pahinta on, kun on itse luottanut ja rakentanut elämää toisen kanssa silmät sumeina. Tehdään lapsi ja kaikki näyttää todella ihanalta kunnes pommi räjähtää yhtenä kauniina keväisenä launataina. Alkuun tulee shokkivaihe. Et usko asiaa todeksi, eihän meille voi näin käydä, tämä on varmasti pahaa unta! Sen jälkeen mies ryömii, rukoilee, kantaa kukkia, koruja, tekee kaikkensa tajutessaan mitä on menettämässä. Eletään muutama kuukausi kuherrellen; jospa tämä vain lujitti meidän suhdetta ja tajuttiin mitä oltiin menettämässä. Mies ei paljoa puhu eikä kerro, koska "ei muista/ei osaa sanoa". Lypsämällä paljastuu lisää valheita suhteen tasosta. Tulee uusi shokki ja pettymys, mitä nyt pitäisi tehdä?!! Päivät menee sumussa pientä hoitaessa, koska on pakko jaksaa. Jossain vaiheessa voimat uupuu katkeruuden, vihan ja epätoivon alla. Äiti antaa periksi, masentuu ja menee hetkeksi miettimään elämän tarkoitusta hoitavien ihmisten luo. Mies käy katsomassa, itkee, rukoilee.... Välillä elämä näyttää hyvältä jopa valoisalta, kunnes pahat ajatukset valheellisesta elämästä "rakkaan" aviomiehen kanssa nousee mieleen. Kaksi vuotta takana, eikä minulla ole vieläkään vastauksia kaikkeen. Jatkan päivän kerrallaan eteen päin toivoen, että joskus pystyn unohtamaan ja antamaan anteeksi. Sitä odotellessa.....
Puhut eräässä kommentissasi lapsista monikossa. Onko Sinulla useampi lapsi? 2vuottako olet joka päivä miettinyt pettämistä?Eikö elämässäsi ole ollut suurempia menetyksiä?Ehkä työssäni näen niin suuria menetyksiä jotka ovat tämän elämän kannalta lopullisia,että perspektiivini näihin "rakkauspettymyksiin"on muuttunut.Elämä on tosi rankka juttu.Kuitenkin,Päivänsäteet valaisevat!
- niin pitää
Päivänsädekö? kirjoitti:
Kunpa joku kertoisi meille mitä pitäisi/kannattaisi tehdä. Meidän pettämisestä jo kaksi vuotta ja edelleen päivittäin asia on mielessäni. Pahinta on, kun on itse luottanut ja rakentanut elämää toisen kanssa silmät sumeina. Tehdään lapsi ja kaikki näyttää todella ihanalta kunnes pommi räjähtää yhtenä kauniina keväisenä launataina. Alkuun tulee shokkivaihe. Et usko asiaa todeksi, eihän meille voi näin käydä, tämä on varmasti pahaa unta! Sen jälkeen mies ryömii, rukoilee, kantaa kukkia, koruja, tekee kaikkensa tajutessaan mitä on menettämässä. Eletään muutama kuukausi kuherrellen; jospa tämä vain lujitti meidän suhdetta ja tajuttiin mitä oltiin menettämässä. Mies ei paljoa puhu eikä kerro, koska "ei muista/ei osaa sanoa". Lypsämällä paljastuu lisää valheita suhteen tasosta. Tulee uusi shokki ja pettymys, mitä nyt pitäisi tehdä?!! Päivät menee sumussa pientä hoitaessa, koska on pakko jaksaa. Jossain vaiheessa voimat uupuu katkeruuden, vihan ja epätoivon alla. Äiti antaa periksi, masentuu ja menee hetkeksi miettimään elämän tarkoitusta hoitavien ihmisten luo. Mies käy katsomassa, itkee, rukoilee.... Välillä elämä näyttää hyvältä jopa valoisalta, kunnes pahat ajatukset valheellisesta elämästä "rakkaan" aviomiehen kanssa nousee mieleen. Kaksi vuotta takana, eikä minulla ole vieläkään vastauksia kaikkeen. Jatkan päivän kerrallaan eteen päin toivoen, että joskus pystyn unohtamaan ja antamaan anteeksi. Sitä odotellessa.....
Jos antaa anteeksi ja päättää jatkaa yhteistä eloa niin silloin pitää antaa toiselle oikeasti mahdollisuus ja unohtaa menneet. Ei ole helppoa mutta ainut oikea tapa. Luottamus kasvaa takaisin kunhan molemmat sitä tarpeeksi haluavat ja panostavat suhteeseen. Yhdessä kohti tulavaisuutta. =)
- pettäminen
Yksinhuoltajako? kirjoitti:
... joka ei jaksa uskoa että mieheni on tehnyt tällaista. Pettänyt raskaana olevaa vaimoaan. Meistä piti tulla kummeja ystäväni lapselle mutta nyt minua hävettää ajatus siitä, että mieheni olisi mukana kastetilaisuudessa. Miten hän voi olla kummi kenellekään kun ei edes ajattele omaa lastaan?? Miksi minun täytyisi jatkaa miehen kanssa joka on jo nyt vaarantanut vauvan hengen? Onko hyvä isä sellainen joka asettaa lapsen hengen vaaraan pettämällä raskaana olevaa äitiä? Illat ovat aina pahimpia. Kaikki tunteet ovat ihan sekaisin ja en tiedä mitä tehdä. Kaipaan miestäni mutta en sitä paskapäätä joka hänestä on tullut.
Ei sinun pidäkään jatkaa miehesi kanssa. Ja olet päässyt jo eteenkinpäin kun surusi on vaihtunut raivoon. Se on edistystä eroprosessissa ja hyvä senkin kannalta ettet ainakaan heti ole ottamassa miestäsi takaisin. Sen olen huomannut ettei miehet oikein ymmärrä raskaus- ja vauva-aikaa. Eivät tajua miten suuri mullistus raskaus, synnytys ja vauvasta huolehtiminen on naiselle. Tuntevat helposti itsensä ulkopuolisiksi ja ehkä ajattelevat että naisten juttuja, jättävät sen naisensa huoleksi. Ja ehkä se ulkopuolisuuden tunne usein juuri aiheuttaa pettämistä ja eroja raskaus-/vauvavaiheessa. Ei ole mitenkään tarkoitus puolustella miestäsi, ei ole mitään syytä eikä oikeutta pettää sinua, kunhan tuli tässä mieleen että miten riittää pokka pettää kun toinen on raskaana.
- Päivänsädekö?
Olenko ymmärtänyt oikein? kirjoitti:
Puhut eräässä kommentissasi lapsista monikossa. Onko Sinulla useampi lapsi? 2vuottako olet joka päivä miettinyt pettämistä?Eikö elämässäsi ole ollut suurempia menetyksiä?Ehkä työssäni näen niin suuria menetyksiä jotka ovat tämän elämän kannalta lopullisia,että perspektiivini näihin "rakkauspettymyksiin"on muuttunut.Elämä on tosi rankka juttu.Kuitenkin,Päivänsäteet valaisevat!
Lapsia on kolme, joista kaksi on edellisestä liitosta. Olen siis jo kerran eron kokenut ja tiedän senkin helvetin. Senpä takia haluan katsoa tämän liiton varmasti loppuun, että tiedän tehneeni mahdollisen eron tullessa oikein myös lasteni kannalta. Toki elämässäni on muutakin. Käyn töissä, vien lapsia harrastuksiin ja elän normaalia perheellisen elämää vain sillä erolla, että tämä pettymys takoo takaraivossani. Olen äärettömän pettynyt itseeni, etten pääse asiasta eroon. Yritän usein ajatella asiaa niin kuin sanot; elämässä on paljon pahempaakin (sairaudet, kuolema yms. yms.). Olen perhepiirissä myös näitäkin asioita kokenut. Onnellinen saan siinä mielessä olla jokaisesta päivästä. Usko huomiseen on toki jo paljon suurempi kuin esim. 1,5 v sitten. Ehkä rakkaus vielä joskus voittaa.... kunhan se luottamus palautuisi....
- kyllä sä selviät
naiset on vahvoja. :) http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000043446513
- Uusi päivä
En usko todeksi... niin nousi sympatiat sua kohtaan. Minun poliisimieheni kärähti just, et on pettänyt mua monta vuotta, ollu mulle aina vain siis töissä. Mekin naimisissa ja kaks lasta... kyllä meni elämä uusiin mittasuhteisiin. Voimia sulle!!
- 16v äiti
moi haluutteko kuulla hienon tarinan miten musta tuli neljän lapsen äiti 16 vuotiaana. no se alko tästä. mulla oli sovittu tapaaminen mun poikaystävän kanssa. no sit me tietty mentiin mun poikaystävän luo ja tietty riisumaan vaateitta.mut mä olin jo sanonu mun poikaystävälle etten mä oo valmis koska mulla ei ollut ehkäisyä mut se vaan alko hinkkaa mua,mä yritin saada sitä pois mutta turhaan. no sit parin päivän päästä huomasin ,että olin kuin olinkin raskaana, eikä auttanut ku miettii teenkö abortin.no päätin pitää lapsen 3kk päästä mulla tuli tosi paha olo ja mä kävin lääkärissä,lääkäri sano et mä saan neloset ,siinä vaiheessa mun elämä sortu koska oli liian myöhästä tehä abortti. nyt mä hoidan niitä.
- Minnis
Rakas yksinhuoltajako,
kärsit nyt samaa tuskaa mitä naiset on koko historian läpi kärsineet.. Henkilöt vaan ollut eri. Et varmaan ikinä tule näkemään tätä, mutta haluan, että sä tiedät että ajattelin ja lähetin sulle rakkautta ja voimia, iloa ja onnea sun lapsen elämään, ja iloa sun elämään. Itse olen kokenut pettämisen tuskan, toivottomuuden, ja sen naisen ja sen ystäväpiirin mun systemaattisen panettelun ja mustamaalauksen päälle.
En ymmärrä, mistä näitä naisia löytyy. En vain ymmärrä. Happoa tollasten lehmien pitäis saada naamalleen ja kuolla yksin. Turha tulla moralisoimaan, sillä en enää tule katsomaan muuta täältä kun jos sä vastaat.
Jos näät tän, kerro ihmeessä miten on mennyt. rakkautta, haleja, voimia, onnea sulle. Oot varmasti hyvin koulutettu (fiksu tekstin perusteella) sydämelinen, mielenkiintoinen ihminen, ja SÄ ANSAITSET HYVÄÄ. Muista se,
sinä. ansaitset. hyvää. kohtelua. Luultavasti tästäkin hermostutaan, mutta rukoilin sun puolesta. Toivottavasti et pahastu.
rakkaudella,
22v. tyttö, joka ottaa osaa suruusi ja toivoo, ettet ikinä enää tule kokemaan vastaavaa. - Älä
jätä miestäsi ainakaan ihan heti. Laita lapsi etusijalle saat voimia siitä. Miehesi rakastaa vain sinua ja lastasi. Se toinen nainen pitää siitä kiinni. Pyydä jättämään hänet heti. Sano se kauniisti. Jotenkin näin: lapsi ja minä tarvitsemme sinua ja rakkauttasi ja me rakastamme sinua. On hyvä, ettei ole salassa pitänyt.Viestii siitä ikään kuin. Olisi vähän mustis tulevalle pienokaiselle, viemässä hänen paikkaa sinun sydämestä. Tiedän tallaisia miehiä olevan naiset ovat kertoneet. Ja vielä aikuisinakin saattaa mies olla kade lapsista äidille. Ja toiste päinkin.
- cecilia*
Asia kerrallaan. Olet varmaan ainakin lähellä 30 . Olet rakastanut miestäsi 12v. Se on paljon rakkautta. Jotkut eivät ole rakastaneet miestään yhtään, halunneet vain lapsen tai synnyttäneet sen vaikkeivät ole halunneetkaan. Olette halunneet lasta ja yrittäneet sitä yli puoli vuotta. Joten älä ihmeessä tee aborttia. Älä ainakaan sen perusteella onko miehesi pettänyt sinua tai ei. Se on liian julmaa sekä sinua että lasta kohtaan.
Mielestäni miehet ovat joskus oikein persläpiä, eivät ajattele. Ikävä vain kun ovat sellaisia vaimon ollessa raskaana. Sano miehellesi, että luottamuksesi on mennyt kokonaan. Ei ole mitään väliä sillä, onko miehen ja sihteerin välilllä ollut seksiä vai ei. Tai ehkä paremmin: satunnainen syrjähyppy tuntemattoman kanssa on hairahdus - se olisi helpommin anteeksiannettavissa kuin "pelin" pitäminen työkaverin kanssa. - cecilia*
Ai niin. Unohdin mainita mitä suosittelen: sano miehellesi, että teille tulee nyt katko. Muuta asumaan muualle. Toivottavasti sinulla on sisaria, vanhemmat ja ystäviä tukenasi.
- Anonyymi
Totta kai nainen päättää pitääkö lapsen. Jos mies ei halua olla lapsen elämässä,se on sen miehen häpeä .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12691Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1541290Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491145- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?206979Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä15939- 42879
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297875- 72865