ja mikä tervettä epäluuloisuutta, ja varovaisuutta.
Mihin se raja vedetään, noiden välillä?
Kun kaikkea ei kuitenkaan tarvi kertoa, ethän sä kerro baarissa tapaamallesikaan ihmiselle kaikkea, sun terveydestä, elämästä, sukulaisista yms...
Mihin se raja vedetään, noiden välillä?
Kun kaikkea ei kuitenkaan tarvi kertoa, ethän sä kerro baarissa tapaamallesikaan ihmiselle kaikkea, sun terveydestä, elämästä, sukulaisista yms...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Minusta epäluulo on AINA negatiivinen piirre. Persoonallisuuden piirre, joka kertoo vain ja ainoastaan piirteen kantajasta. Eikö lakikin velvoita, että ihminen on syytön niin kauan kuin toisin todistetaan.
Epäluuloisuudesta ei ole kuin haittaa: se voi rajoittaa elämää, omaa toimintaa, osallistumista, ja ennenkaikkea ASIOISTA NAUTTIMISTA.
Kyse on luulemisesta. Epäluulolle voisi antaa synonyymiksi vainharhainen, jos luuleminen menee kovin pitkälle.
Epäluulo on myös hyvin lähellä tuomitsemista. Se kohdistuu aina johonkin, yleensä ihmiseen/yritykseen/yhteisöön ja sen toimintaan. Taustalla on pelko: MINUA HUIJATAAN.
Kuka on oikeasti oikeutettu heittämään se ensimmäisen kiven? Ylipäänsä minkään kiven.
Varovaisuus ei ole kivien heittelyä, eikä tuomitsemista. Varovaisuus ei kohdistu toisiin, se kohdistuu itseen. Esim. jos kävelee kapealla lankulla rotkon yli, ihminen on varovainen, ettei tippuisi. Jos hän alkaa epäillä lankun kuntoa, henkilöä joka on kiinnittänyt lankun ja tämän ammattitaitoa, motiiveja, koko ihmisen olemassa oloa, se menee epäluulon puolelle - ja jos alkaa kuvittelemaan että kaikki lankut on samanlaisia, jotka epäpätevät tunarit on asetelleet rotkojen yli, se menee vainoharhaisuuden puolelle.
Varovaisuus on lähellä tunnetta ja se tunne on myös pelko.
Varovainen voi olla, mutta liika varovaisuus voi myös olla rasite ja rajoittaa ihmisen elämää. Mitään ei tule tehtyä tai koettua, koska pelottaa.
Varovaisuus on lähellä tunnetta ja se tunne on myös pelko: MINULLE SATTUU JOTAIN.
Kysymys olikin että mitä on epärehellisyys. Ei ehdi nyt, aikuisen ihmisen pitää tehdä välillä töitä.
itseäänkin.
Voisi olla tervehdyttävä kokemus. Omia taitojaan, motiivejaan ja tekemisiään.
Toisethan ovat luonnostaan epäluuloisempia, kertomaan itsestään ja paljastamaan asioita.
Varsinkin jos on joskus joutunut petetyksi, tai rehellisyyttä on käytetty sua vastaan, niin etkö vastaisuudessa ole epäluuloisempi, varovaisempi, paljastamaan itsestäsi asioita.
itseänikin usein, omia motiivejani ja syitä miksi jätän jonkin asian kertomatta ja miksi jokin toinen asia tulee kerrottua
Minusta nyt liioittelet sanaa 'epäluulo'.
Epäluulo on minusta vain varovaisuuden suuntautumista ulospäin.
"Hän on vielä aika epäluuloinen meidän suunnitelmaamme kohtaan." - ihan vain toisen varovaisuutta ilmaisee esim tällainenkin laudahdus
Toki vainoharhaisuus voi olla juurikin sitä kun varovaisuus ja epäluuloisuus menevät liian pitkälle, mutta ei se tarkoita että olisi olemassa jokin "paha" tunne nimeltään vaikkapa 'epäluulo', vaan kyse on suhteellisuudesta. Jos jokin tunne saa kohtuuttomat mittasuhteet, se "pahuus" tulee sitä kautta - eikä ole niin, että tunne sinällään olisi "paha".
tuossa lauseessa ihan samassa merkityssä kuin mikä on sanan epäluulo perusmerkitys?
"Hän on vielä aika epäluuloinen meidän suunnitelmaamme kohtaan." - ihan vain toisen varovaisuutta ilmaisee esim tällainenkin laudahdus
varovaisuutta nimenomaan ja sanoisinkin että olisi osuvampi sanoa näin:
"Hän on vielä aika varautunut meidän suunnitelmaamme kohtaan."
Suomen kielen sanakirjan mukaan epäluulo
on (usein perusteeton) luulo tai käsitys. Esimerkkinä: Kansojen välinen epäluulo.
Ei siis TUNNE.
Vaan todellakin lähempänä vainoharhaisuutta.
että lankku on huollettu ja tarkastettu viimeksi 5 päivää sitten, ja se lukee kyltissä lankun vieressä, mutta itse asiassa sille ei ole tehty mitään kahteen vuoteen.
Välinpitämättömyytta, ylenkatsetta, laiskuutta tai jotain muuta on se että lankku on kyllä huollettu 5 päivää sitten, mutta sitä ei ole merkattu lankun vieressä olevaan tauluun.
Rehellisyyttä on se, että lankkua ei ole huollettu kahteen vuoteen ja sama merkintä lukee taulussa. Rehellisyyttä on se että joku roikkuu netissä ja sanoo treffeillä, että pitäisi vähän rajoittaa tuota netissä roikkumista.
"Rehellisyyttä on se että joku roikkuu netissä ja sanoo treffeillä, että pitäisi vähän rajoittaa tuota netissä roikkumista."
Harvalla on kanttia olla suora ja rehellinen.
MOT Synonyymisanakirja 1.0a
"epäluuloinen (epäluuloinen): varauksellinen, varovainen, epäilevä, epäuskoinen, ennakkoluuloinen, skeptinen"
kuten myös näemmä varovainen.
'Tunne' oli sanavalintana minulta huolimaton. Mutta eivei, siihen takertuminen unohtaen: liioittelet edelleen. Epäluuloisuus ei monesti ole mikään iso juttu, ihan terveen varovaisuuden seuraus vaan.
Toki epäluulosena/varovaisena voi pelätä pahaa turhaankin, mutta se nyt on kolikon kääntöpuoli vain, kun koko jutun ideana on varoa tekemästä vaarallisia virhearvioita.
Tunne tai persoonallisuuteen kuuluva piirre, joka voi mennä jopa paranoidiseksi.
Mutta epäluuloinen ihminen ei luota toisen ihmisen hyvyyteen vaan epäilee häntä.
luulemista, joka perustuu esim. pelkoon, ei tietoon.
Vaikka sitä kaunistelisi kuinka.
Hyvä kommentti ja asiaa käsittelit selkeästi. Kiitos!
================================================
Mietin tuota sanaa. Ei tunnu ihan loogiselta.
Mistäköhän se mahtaa juontua.
epäluulo
epä luulo (ei luulo?)
(vrt. epätosi, ei tosi)
epäys, epäily, epääminen, evätä...
epäillä luulla?
luulla evätä?
luultuna evätty
epää luullen
epää-luulo, epääluulo
tuntuisi kuvaavammalta
vähän kömpelö lausua
Ikäänkuin aktiivista passiivisuutta?
teko teotta
toimii toimimatta
(tapahtuu tapahtumatta?)
karttaa uskomatta
viivyttelee luottamatta
tarkkailee päättämättä
aavistelee kelpuuttamatta
varuillaan varmuudetta
(varoa varmuudenvuoksi)
Pohdintaa ja päätelmiä:
Syyn ja seurauksen suhde.
On aloittamaisillaan jotain hallitsematonta?
(teko = aloitus = syy)(tapahtuma = ? = seuraus)
Seuraus on ennustamaton, tuntematon.
Ei tiedä mikä olisi oikein, mikä väärin.
Huomattu virheen mahdollisuus, riski.
Epävarmaa arviointia tuetaan luulottelulla.
Pelätään seurauksia = uhka, vaaranaavistus.
(tuntemattoman pelko).
Uusi, vieras = vaara. Vanha, tuttu = turva.
Seurausta ei voi olla ilman syytä.
Jos ei tee mitään, ei voi tapahtuakaan mitään.
(välttää virheen, välttää vaaran)
Tilanne on ristiriitainen, ahdistava, turvaton,
ja jatkuuessan aiheuttaa neuroottista stressiä.
Siitä on päästävä eroon viipymättä (sietämätöntä).
Epäluulo ratkaisee, auttaa päättämään.
Riski evätään = luultu uhka vältetään.
Turvallisuus varmistettu.
Epäluulo näyttäisi toimivan suojamekanismina.
Se estää toimintaa riskitilanteissa.
Aktiivisuus on vaarallista. Passiivisuus on turvallista.
Turvahakuisuus on siis passivoivaa.
Turvattomuutta tunteva ihminen on turvahakuinen:
Käyttäytyminen on turvallisuutta varmistavaa.
- epäluuloinen
- passiivinen
- varautunut
- vetäytyvä
- välttelevä
- estynyt
- pelokas
- arka
- ujo
Turvallisuutta tunteva ihminen on...
epäepäluuloinen?
Siinäpä pyörittelyä
Mutta, noinpa se taitaa mennä.
Olet joskus toiminut jotenkin, ja saanut ns. turpiisi, varot että et saa uudelleen turpiin, olet varovainen... liioitteletko varovaisuutta, oletko epäluuloinen? Ajaudutko epärehelliseksi, epäluulossasi, varovaisuudessasi?
Hmm...
"Siinäpä pyörittelyä"
----- Se pyörii sittenkin. -----
Vilpittömät kiitokseni!
"Mutta, noinpa se taitaa mennä."
Näin se pakkaa olemaan ja niin se pakkaa menemään. Kuinka se pakkaa tulemaan? Ehkä se vaan tuppaa. Jos änkee olemaan niin olkoon menneeksi. Mättää menemään ja antaa heittää jos niskojaan nakkelee.
Pilkotaan, pilkotaan, pilkotaan...
"Olet joskus toiminut jotenkin, ja saanut ns. turpiisi, varot että et saa uudelleen turpiin, olet varovainen...
Sitä jos ei elämässä opi, niin sitten on kyllä käveltävä jo tosi hiljaa.
Nin monessa sopassa kuin minäkin olen , lusikkaani keittänyt,
sen niihin näppini polttaen pudottanut ja taas uudella jatkanut...
"liioitteletko varovaisuutta, oletko epäluuloinen?"
Tiedän että se on läpinäkyvää sille joka ymmärtää ihmisluontoa.
Joskus liioittelen, toisinaan vähät välitän.
Koko ajan en onnistu porkkanan tarkkuudessa.
Täytyy valita ja hellittää, katsella kätten huojuntaa, kuunnella
huulten huminaa ja tupenrapinaa.
"Ajaudutko epärehelliseksi, epäluulossasi, varovaisuudessasi?"
Ajaudun tietysti, vaan voin olla ajautumattakin.
Kaikella on hintansa. Turha yrittää kaikkea kontrolloida.
Turha kaikkea vastuuta kanniskella, mielellään annetaan,
olen huomannut, jos vain suostuu. Rotia, rotia!
Olipa viekas, ellei oivallinenkin.
Toimii ja sopii kyllä aivankuin hyvä horoskooppi kelle vaan!
Ei voi väittää ettetkö osais, sanojen kanssa tuota ja muuta.
Käytän nyt hieman eri sanoja kuin sinä, mikä toivottavasti
ei sinua haittaa:)
Totuus on sanoistamme yksi kiistellyimmistä aiheista erilaisten kahvipöytien ääressä, perheaterioilla, parisuhteissa vällyjen alla ’iltajumpan’ jälkikeskusteluissa ja jopa arvoisien politiikkojemme puheiden suodattamisessa.
Totuus sisällöltään määrittyy loppujen lopuksi kunkin oman sisäisen kokemuksellisuuden myötä saaden maltillisimmatkin ihmiset kiihkeästi puolustamaan kantaansa.
On olemassa esim. uskonnollisia, filosofisia, psykologisia, matemaattisia, historiallisia, poliittisia, tai evoluutioon liittyviä totuudellisia väittämiä.
Totuus saa meissä myös aikaan äärireaktiomalleja.
Joku ei usko millään mitään todeksi, rakentaen itselleen eräänlaisen uskonnon: olla-uskomatta-mihinkään-uskonto (skeptisyys).
Saatamme myös uskoa totuudeksi melkeinpä mitä vaan kuhan se meille riittävän
vakuuttavasti tarjoillaan.
Ns. totuudenpuhujat ovat aina olleet epäsuosittuja, sillä totuus ei useinkaan ole miellyttävää kuultavaa (kautta historian on jobinpostia välittäneet ammuttu ja sitten vasta kyselty itse asiaa).
Toisaalta taas mikään ei ole herkullisempaa kuin kuulla kaunis totuus.
Totuus itse sanana on positiivissävyinen, mutta sen käyttötarkoitus voi olla
kaikkea muuta kuin positiivinen; sillä sitä voidaan käyttää myös aseena toista ihmistä vastaan.
Vastakseni kysymykseesi: olisin sillä kannalla, että varovaisen kriittinen tulisi olla ja pyrkiä kyseenalaistamaan epäjohdonmukaiset puheet, kuitenkin siten, että pelkkä epäilys ei käy todisteesta. Eikä niin, että toista epäillään ikään kuin varmuuden vuoksi.
Se, että salaa jotain yksityisyyttänsä koskevia tekijöitä, ei ihmistä tee suoralta kädeltä epärehelliseksi; tosin pienellä varauksella riippuen asiasta mitä salailu koskee esim. on varattu ja salaa sen.
Jatkuva epäluuloisuus muita ihmisiä ei voi mitenkään olla itselleen palkitsevaa saatikka, että se olisi reilua toista ihmistä kohtaan.
Itse mieluimmin olen kusetettavana kuin epäilen toista turhaan. Pääsen vähemmällä omatuntoni kanssa, eikä tarvitse kyräillä vaan voi olla rennosti oma itsensä. Jos tulee henkisesti turpiin, niin sitä sitten otetaan takkiinsa. Kun pettymys on hieman laantunut, kursitaan takki uusiin kuosiin ja taas nokka kohden uusia tuulia ottaen riskin, että juostaan taas päin nyrkkiä.;P
Voin vakuuttaa, että olen henkisesti tullut murjotuksi ihan kiitettävästi ollen kanveessa lukua ottamassa ’mistä perk… toi nyrkki tuli’ -tyyliin, mutta siitäkään huolimatta en suostu luopumaan ideallisesta luottamuksestani ja motostani ’ihminen on luotettava kunnes toisin todistetaan’.
Aivan. Olen naiivi ja olen sen arvoinen :DDD
selvästi ei pelkästään toisiin ihmisiin mutta myös omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi.
tosi rasittavaa luettavaa. Hohhoijaa.
lue kirjoituksiani kun ne rasittaa tollein!
Alan olemaan jo huolissani terveydestäsi,
ettet vaan saa mitään sykäriä siellä:(
Mitäs jos tulen kytkemäään sulta netin pois?
Kun et tunnu omaavan sen verta itsesuojelua,
ettet klikkaisi mun nimimerkkiäni auki
ja lukis.
Ja voi hirvitys! Mähän kirjoitan vielä niin pitkääkin!
Pitäisiköhän mun sun takias lopettaa kokonaan kirjoittelu suojallekseni sinua?
*miättii*
Terääs niin et sä nu näet mun nikin niin
ET LUE! Sopiiko?
;D
sinulla:)
Koetan ny ymmärtää logiikkaasi.
Eli kun olen naiivi niin tunteeni
rakkaus, ihailu, ihastus ovat
siis naiveja tunteita, eiks niin?
Kun ajattelen merta, metsää, kukkasia,
aurinkoa, tulevaa kevättä ovat ne
naiveja ajatuksia, niinkö?
Oonko mä mitenkään nyt naiviuttani
kyennyt ymmärtämään sun logiikantajuasi?
Jos en vieläkään naiviuttani osannut tuntea oikein enkä ajatella oikein, niin voisiksää
ystävällisesti mua ihan kädestä pitäen neuvoa?
Tahtoisin niin naivin kovasti oppia!
:DDD
Miten sä jaksat ;) ?
Kiitos, jaksan oikein hyvin:)
Juuri tulin koirien kanssa lenkiltä.
Aurinkokin paistaa tietäen kevään tuloa:)
Miten sinä jaksat?
Ethän vaan liikaa innostu kun kyyräilet
tekemisiäni, siitä voi nimittäin tulla
pakkomielle;D
..nuo miehet, kun ne näin kevään tullen innostuvat, kyyräilevät ja kaartelevat, kiertelevät ja tutkailevat, voivat saada vaikka auringosta pistoksen kun unohtuvat nättiä naista katselemaan ;)
Vastaan kun ei minulta kysytä, olen siis suomalainen.
"Sinulla on naiivi luottamus selvästi ei pelkästään toisiin ihmisiin mutta myös omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi."
Ymmärrän tuon seuraavasti:
Naiivia on luottamus, ei tunne tai ajatus.
(tapasi luottaa)
"naiivi luottamus omiin ajatuksiisi ja tunteisiisi."
"naiivi luottamus toisiin ihmisiin"
Luin nopean kursiivisesti nuo vastaukset ja pakko kommentoida alkuperäistä kysymystä, kun tuntuu että ymmärsin ihan eri tavalla kuin muut... ? Eli ihmettelen, kun rinnastat epäluuloisuuden ja varovaisuuden epärehellisyyden kanssa? Tuosta varovaisuudesta ja epäluuloisuudesta voi jo lähteä puhumaan vertailumielessä (kuten tuolla jo pitkät pätkät oli), mutta en käsitä miten epärehellisyys liittyy siihen. No, minusta siis ei. Jos puhutaan tuosta baarissa tapaamisesta, sanoisin että varovaisuutta on ettei kerro tuntemattomalle missä asuu, mutta epärehellisyys: sehän on sitä että valehtelee "joo olen sinkku" (ja piilottaa sormuksen taskuun...). Joten raja on ihan selvä eikä itselleni ainakaan tuota ongelmia :) Varsin viisasta on olla joskus kertomatta kaikkea, mutta valehtelemaan en lähtisi. Ugh ;)
"varovaisuudesta ja epäluuloisuudesta...vertailumielessä" "miten epärehellisyys liittyy siihen." Keskusteluja seuranneena asiayhteys ei ole minulle outo. Näkemykseni, luonnollisesti karrikoituna sevyyden vuoksi: Ylimääräisen epäluuloinen saattaa tulkita treffisivuilla ilmoitettuja tietoja, sanoisinko 'omalla tavallaan'. Esimerkkejä: Kuvaton profiili merkitsee että on 'varattu', vaikka ilmoittaa olevansa eronnut tai sinkku. Siis ns. pettäjä ja näinollen epärehellinen. Henkilö jolla on kaksi profiilia on otaksuttavasti huijari. Yksityiskohtia epäillään lähes systemaattisesti kaunisteltavan. Onko siis mitään rajaa mistä epärehellisyys alkaa? Kiukku saa syyttämään kaikkia valehtelijoiksi jne. Kupletin juoni: Sodoma & Gomorra ja kadonnut hurskaus. Lisää voi lukea vaikkapa: Ärsyttävien fraasien TOP? http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000042950349
että joku kokee epärehellisyytenä toisen epäluuloisuuden/varovaisuuden, kertoa itsestään kaikkea. Eli mikä on epärehellisyyden ja epäluuloisuuden raja? Toinen on varovainen/epäluuloinen eikä kerro kaikkea, suht'vieraalle ihmiselle ja viestinvaihto kaveri voikin pitää tätä epärehellisyytenä itseään kohtaan. Ihmiset kun kokee asiat niin eritavalla, toisen epäluuloisuus/varovaisuus on toiselle epärehelliyyttä Mitkä on nämä harmaan sävyjen erot, kun elämässä ei koskaan ole ihan mustaa ja ihan valkoista.
Lähden treffeissä siltä pohjalta, että en edes yritä kuvitella mitään ennen kuin oikeasti tiedän. Eli jos joku ei kerro, missä on töissä, en ajattele siitä mitään (esim. haa, se on työtön, ei voi olla totta, jos se on mun oma työkaveri ;) - tämä osoittaa jo melkoista mielikuvitusta - jne.) Pyrin tietoisesti olemaan vetämättä mitään johtopäätöksiä. Ja tietoa en kerää kirjoittelemalla vaan tapaamalla ihmisen ihan livenä. Siinä kun juttelee, näkee kyllä ilmeistä, eleistä, silmänliikkeistä aika paljon, että missä mennään. Ei tarvitse kauheasti kuvitella edelleenkään. Mutta tietenkin, positiivisimmin suhtaudun avoimiin ihmisiin. Sellaisiin, jotka sähköpostin antaessaan antavat työsähköpostinsa, tai jotka antavat oikean puhelinnumeronsa, joka ei ole salainen. Ja siihen vastaan yleensä pienen harkinnän (ja tutkimuksen) jälkeen samalla mitalla. On kuitenkin helppo suhtautua positiivisesti avoimeen ihmiseen - koska siitä tulee rehellinen kuva, se antaa kuvan ihmisestä, joka on suora, ja jolla ei ole mitään peiteltävää, hävettävää tai pelättävää.
Kyllähän minä tuon ymmärrän, mutta itse luin ensimmäisen viestin niin että kyse on yhdestä ja samasta henkilöstä. Eli milloin oma epäluuloisuus tai varovaisuus muuttuu epärehellisyydeksi... sitä en osannut käsittää. Mutta se että yksi henkilö on epäluuloinen toista kohtaan yleensä tarkoittaakin sitä, että epäille SEN TOISEN olevan epärehellinen. Ja sehän nyt varmaan on ollut aina niin. Mutta onko se totta on ihan eri asia. Kun se toinen juuri voi olla varovainen. Ainahan tämmöisen analysointi menee monipuoliseksi kun ei ole ihan oikeaa esimerkkiä. Minusta se ettei kerro kaikkea ei ole epärehellisyyttä. (Sähköisesti nyt on muutenkin hankalaa antaa itsestään kokonainen kuva.) Tietysti jos kysytään on outoa jos ei kerro jotain. Yleensähän epärehellinen kertoo, mutta valheen! Ja miten sen voi tietää? Epäilijä epäilee kaikkea ja kaikkia, avoin optimisti ei epäile mutta jossain vaiheessa kyllä huomaa valheen jäljet. Kumpi sitten parempi... Mutta myös kuten nnainen tulla alempana kirjoittaa, itse on vastuussa itsestään ja omista ajatuksistaan, eli joko epäilee kaikkia tai sitten on positiivisen avoinen eikä kuvittele jos ei tiedä. Se että epäilee toista ennenkuin häntä tuntee kertoo tosiaan enemmän siitä epäilijästä -hänen kokemuksistaan ja onko niitä (vaikeita) oikeasti käsitellyt jne. Jokaisella meistä on oma historiamme kannettavanamme, joten sepä on aina muistettava kun tapaa uusia ihmisiä. Siis jos pääsee varovaisuudeltaan tai epäileväisyydeltään tapaamaan asti netin kautta ;)
Menneenpäs takaisin tuohon voiko olla epärehellinen ja epäluuloinen samaan aikaan, sama ihminen. Miksipä ei voisi? Jos olet erittäin epäluuloinen ja varovainen ihminen et kerro kaikkea, koska olet epäluuloinen kirjoittelukaverisi vaikuttumista. Jolloin jätät kertomatta toiselle tarpeellistakin tieto, jolloin jonkin säännön mukaan valehtelet, kun et kerro? Vai onko kertomatta jättäminen valehtelua?
Jos olet pitkässä suhteessa, ja sinulla on toinen, sivusuhde, ja jätät kertomatta, mielestäni valehtelet, vaikkei asiaa sinulta olisi edes tiedusteltu. Valehtelet koska suhde on lupaus siitä, että sinulla ei ole toista suhdetta. Jos aloitat uutta suhdetta, etkä kerro vielä toisillakaan treffeillä, että käytät mielialalääkkeitä, et valehtele. Koska toiset treffit ei ole lupaus siitä, että ihminen ei käytä mielialalääkkeitä. Mutta jos asiasta sinulta kysytään suoraan, ja vastaat siihen että en käytä, vaikka oikeasti käytät, silloin valehtelet.
.että häirikkö taidat olla. Keräät jo ensi-treffeillä työ sp.osoitteita ja tutkinnan jälkeen pommitat niihin. Voi laps-rukka sua. Kyllä miästen pitääs olla, eres vähän, epäluulosia sua kohthan.
Tottakai voi olla samakin ihminen sekä epäluuloinen että epärehellinen (niinkuin voi olla mitä vain vastakkaisia /rinnakkaisia asioita tyyliin iloinen ja surullinen). Mutta itse tartuin siihen että jos aloittaja kysyi rajan vetämisestä, silloin minä ainakin ymmärrän kysymyksen niin, että missä menee raja epäluuloisuuden ja epärehellisyyden välillä ihmisen toiminnassa tietyn asian suhteen. Eli että tilanne tai asia pysyy samana, mutta ihmisen oma toimintamalli/tapa siinä tilanteessa muuttuisi = missä kulkee raja toimintamallin muutoksen välillä yhdessä tilanteessa. Tilanne: haluan tutustua toiseen ihmiseen. Toimintamalli 1: olen vähän epäluuloinen sen toisen motiiveista, joten en kerro heti ihan kaikkea. Toimintamalli 2: olen epäluuloinen JA siitä syystä alankin itse epärehelliseksi. Eli vaikka olisi epäluuloinen tutustumisvaiheessa sen toisen motiiveista tms. niin alkaako ihminen itse epärehelliseksi? Tämä jälkimmäinen toimintamalli on itselleni täysin vieras, mutta toki joku voi niin toimia, sitä en kiellä! Se onko se hedelmällistä onkin ihan eri juttu :) Ja sitten siis tullaan siihen, mikä on tutustumisvaiheessa epärehellisyyttä. Minusta se olisi esim. että profiilissa antaa ymmärtää jotain mikä ei ole totta (ettei polta, vaikka polttaakin tms. itse olen törmännyt tähän paljon mikä on outoa), mutta ei se ettei heti kerro jotain asiaa. Ei kaikkea ihan heti kannatakaan kertoa, kukaan meistä ei ole niin ihana ja täydellinen :D Mutta tuo nnaisen kommentti avioliiton osalta salasuhteesta kertomattomuus kyllä tietenkin menee epärehellisyyden puolelle. Mutta aloittaja pohti juuri tuota tutustumisvaihetta. Kuten sanottua, jokaisella on omat rajansa myös siihen mikä on epärehellistä. Minusta tutustumisvaiheessa kertomatta jättäminen ei ole valehtelua. Tietysti on isoja asioita, joista kertomatta jättäminen taas on epäilyttävää, eli saa miettimään mikä toisen motiivi on jos ei kerro. Eräs tuttu ehti seurustella miehen kanssa puoli vuotta kunnes paljastui että tällä on lapsia! Se on taas minun ymmärryksen yläpuolella, että miksi jotkut noin käyttäytyy...
"Keräät jo ensi-treffeillä työ sp.osoitteita ja tutkinnan jälkeen pommitat niihin." Mistäköhän sä tän repäsit? Vilkas mielikuvitus?
ainakin tavallaan, et ole alkuun kertonut. Ehkä juuri epäluuloisuuden takia, sinut on ehkäpä dumpattu sen takia että sinulla on lapsia, joten olet ajatellut että en kerro heistä heti. No, aika kuluu ja lapsista on yhä vaikeampi kertoa. tiedänhän perheitäkin joissa puoliso ei ole kertonut lapsestaan. Ja avioliitossa on oltu vuosia, eikä toinen tiedä. Ja näitä tapauksia on sekä miehissä että naisissa, lapsi jätetään ehkä isälle/äidille/adoptoitavaksi ja sen jälkeen ei lapsesta enää puhuta.
oikea puhelinnumero, mutta kyllä se salainen on ja pysyy. Jos jotakuta haittaa niin antaa haitata
fiksuja ihmisiä, jotka tunnistavat toisen fiksun, osaavat arvioida riskit, eivätkä pelkää olemattomia. Sen sijaan että roikkuu online kirjoittelemassa, on toinen mahdollisuus vaihtaa puhelinnumeroita, soitella, tavata melko pian. Silloin ei muodosta käsitystä toisesta pelkästään netin kautta välittyvästä informaatiosta muodostuvan mielikuvan pohjalta. Mikä voi olla lähempänä mielikuvusta kuin totuutta. Hyvää kevättä sinullekin. :)
"voiko olla epärehellinen ja epäluuloinen samaan aikaan, sama ihminen. Miksipä ei voisi?" -- Kyllä. Voi. Jos olet erittäin epäluuloinen ja varovainen ihminen et kerro kaikkea, koska olet epäluuloinen kirjoittelukaverisi vaikuttumista. -- Tuskin epärehellistä . (Voi olla epäeettistä, epäreilua, moraalitonta, hyvien tapojen vastaista, loukkaavaa, tai ei) "jätät kertomatta toiselle tarpeellistakin tieto, -- Tuskin epärehellistä. (Voi olla epäeettistä epäreilua, moraalitonta, hyvien tapojen vastaista, loukkaavaa, tai ei) "jonkin säännön mukaan valehtelet, kun et kerro?" -- Epätosi. (jotain sääntöjä voi olla, en saa mieleeni, tai en tiedä)) "Vai onko kertomatta jättäminen valehtelua?" -- Se on salaamista (ei anna tietoa). ================================================ Valehtelu = väärän tiedon antamista. (johdattamista väärään, erehdyttämistä, tms.) Salaaminen = tiedon antamatta jättämistä, ei anneta mitään tietoa (ei oikeaa, eikä väärää) ================================================ Salaaminen ei koskaan voi olla valehtelua. Valehtelu ei koskaan voi olla salaamista ================================================ Valehdellessa yleensä silti jotakin jää salaan, mutta teko on valehtelu. Harhaan johdatus, harhautus, hämäys = huomion kiinnittämistä toisaalle, jotta puheena olleesta asiasta ei tarvitse keskustella (voi olla rehellistä tai epärehellistä) Uskottelu, uskottelu väärin perustein (pitää vielä miettiä) ================================================ Eettistä, reilua, moraalista, hyvien tapojen mukaista, loukkaamatonta (tai ei). Nämä ovat aika moniselitteisiä, osittain henkilökohtaisia näkökulmia. Helposti 'uppoaa suohon' niiden kanssa.
Äkkiä ajatellen olis näin: "riippuu asiasta - ja lupauksesta" -- Käytän mielummin 'sopimus'-sanaa. "liukuva käsite " -- Näissä oikeustajuasioissa on hyvä olla ylitarkka. -- Jos on lepsu niin liukuu ja lentää, pyörii ja pomppii. Tässä tarinassa on kolme juonta. ================================================ Jos jostain ei sovita, ei ole sopimustakaan. Sopimus ei synny ajan myötä 'itsestään' missään olosuhteissa. ================================================ Juoni 1. Sovittu: ei toista suhdetta ja petoksesta ilmoitettava. Juoni 2. ei ole toista suhdetta. Juoni 3. Sivusuhteista ei ole sovittu mitään. ================================================ Todella paha ongema: SUHDE, mitä se on? Oletukset sekoittavat pahasti, ne ovat henkilökohtaisia. ================================================ Vähimmillään se on tapa, tottumus, riippuvuus, käytännöllinen järjestely, välttämätön paha jne. Enimmillään aivan muuta. Selkeyden vuoksi jätän nyt avioliiton ja avioliitolain pois. Suhteen pituus ei merkitse tai muuta mitään. ================================================ "Jos olet pitkässä suhteessa, ja sinulla on toinen, sivusuhde, ja " -- 1. Sopimuksen rikkominen eli petos -- 2. Sopimuksen rikkominen eli petos -- 3. - "jätät kertomatta, mielestäni valehtelet, vaikkei asiaa sinulta olisi edes tiedusteltu. " -- 1. Sopimuksen rikkominen eli petos ja sen salaus -- 2. Sopimuksen rikkominen eli petos -- 3. - "Valehtelet koska suhde on lupaus siitä, että sinulla ei ole toista suhdetta." -- Ei valehtelua yhdessäkään tapauksessa. ================================================ Valehtelu = väärän tiedon antamista. (johdattamista väärään, erehdyttämistä, tms.) Salaaminen = tiedon antamatta jättämistä, ei anneta mitään tietoa (ei oikeaa, eikä väärää) ================================================ Salaaminen ei koskaan voi olla valehtelua. ================================================ Valehtelu ei koskaan voi olla salaamista (valehtelulla pyritään salaamaan, teko on valehtelu) ================================================ "Jos aloitat uutta suhdetta, etkä kerro vielä toisillakaan treffeillä, että käytät mielialalääkkeitä, et valehtele." -- Ei ole valehtelua. "Koska toiset treffit ei ole lupaus siitä, että ihminen ei käytä mielialalääkkeitä." -- Treffit = Sopimus tapaamisesta (tässä ei muuta) -- Tuostakin saa helposti muhevan sotkun aikaan "Mutta jos asiasta sinulta kysytään suoraan, ja vastaat siihen että en käytä, vaikka oikeasti käytät, silloin valehtelet." -- On valehtelua.