Mutta sitten joskus kun tyttäreni häiden aika tulee, en aio osallistua, enkä kerro tätä etukäteen hänelle. (hän kuvittelee vielä minun luovuttavan hänet) Hän aikoo kutsua isänsä, josta olen eronnut 20 vuotta sitten.
Hän ei tiedä syitä eroomme, ja on hyvänpäiväntuttu isänsä kanssa.
Tytär tulee pettymään, minä myös. Mutta ehkäpä on hänelle aika kasvaa aikuiseksi pikku hiljaa.
Hän ei tiedä syitä eroomme, ja on hyvänpäiväntuttu isänsä kanssa.
Tytär tulee pettymään, minä myös. Mutta ehkäpä on hänelle aika kasvaa aikuiseksi pikku hiljaa.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Lapsi ei eroa vanhemmistaan. Aikuiset eroavat.
Mieti vain onko tuollainen mielenosoitus tarpeen. Voit joutua maksamaan siitä loppuikäsi, kun tytär huomaa, että ero ja entinen mies ovat niin pyhä asia, että niistä ei voi puhua, eikä niitä saa muistaa eikä muistuttaa. Ne ovat tärkeämmät kuin tytär.
Tytär ei kasva aikuiseksi sillä, että nöyryytät häntä ja pilaat hänelle tärkeän tilaisuuden pahansuopaisuudellasi.
Tai ehkäpä hän kasvaa aikuiseksi kertaheitolla. Saatat pettyä. Hänestä tuleekin aivan erilainen aikuinen kuin olit kuvitellut.
Maksat kalliisti.
ja jos maksaisinkin, osaisin elää sen kanssa.
Tytär on nuori, ideologinenkin, tyhmä hän ei ole, eikä anteeksiantamaton.
Hän saa kutsua isänsä, jos hänen täytyy. Minä saan myös tehdä, niin kuin minun täytyy. Niin yksinkertaista se vaan on.
eroonne, on kuitenkin vaikea uskoa mitään niin painavaa syytä minkä takia jättää oman lapsensa häät väliin. Jos jompikumpi minun vanhemmistani toimisi näin, se tulisi heijastamaan väleihimme loppu elämän. Varmasti menisi useampi vuosi ennenkö suostuisin olemaan missään tekemisissä (paitsi tietysti juhlat ym. koska en itse haluaisi olla niin lapsellinen). hänen kanssaan. Sillä että jätät häät väliin kostat vain lapsellesi ja osoitat lapsellisuutta. Etenkin jos et tätä etukäteen ilmoita, TODELLA lapsellista.
enemmän kuin tytärtäsi. No itsesihän kanssa joudut elämään loppuelämäsi.
Isäni ei pitänyt siitä että menin naimisiin, joten ei tullut häihin. Ei ole ollut siihen suuntaan mitään sanottavaa vuosiin. Isäni nyt ei ole muutenkaan niin ihastuttava ihminen, että hänen kanssaan huvikseen kahvittelisi, joten eipä häntä juuri täällä kaipailla. Mieti oletko sinä tyttäresi silmissä ennen kuin menet tekemään jotain noin loukkaavaa.
Miksi olla ehdoin tahdoin noin typerä? Sulla on exmiehesi suuntaan suuria katkeruuksia ja varmaan ihan syystä, mutta miksi kaataa kuona tyttären niskaan?
Joku tuossa jo kirjoitti, että luultavasti välit tyttäreen menee. Jos tytär on sinulle tärkeä (tai tyttären tunteet), niin älä hyvä nainen pilaa suhdetta häneen.
Kenenköhän tässä olisi aika kasvaa aikuiseksi?
Et sinä ex-miehellesi kosta jäämällä pois tyttären häistä, vaan tyttärellesi sinä sen osoitat. Aikuisuutta on se, että osaa käyttäytyä ja pitää mölyt ja kaunat mahassaan toisen suuren juhlapäivän ajan edes.
Haluatko sössiä suhteesi tyttäreesi kenties lopullisesti?
Koska kirjoitit noin vähän ja sävyyn, että haluat loukata tytärtäsi, koska hän kehtaa pyytää oman isänsä häihinsä!!! Tai tämän luulin olevan koko pointti. Jos näin, niin luulen että SINUN on aika kasvaa aikuiseksi!
luultavasti saisit jatkossa potut pottuina - mitäs jättäisit yhden elämäni tärkeimmistä päivistä väliin oman typerän keskenkasvuisen kostonhimoisuutesi vuoksi.
Todennäköisesti olisit hyvin vähän osallisena mahdollisten tulevien tyttärenlastesi elämässä.
Mieti sitä.
Näin luulen. Sen kanssa sitten vain pitää elää.
Minun täytyy myös ajatella itseäni. Olen tähänastisen elämäni aina asettanut tyttäreni etusijalle, nyt on minun vuoroni. Tästä asiasta en tingi.
Minullakin on oikeus tehdä niin kuin minun täytyy.
tilanne käsillä sinulla... En voi olla ihmettelemättä, mikä asia voi olla niin raskauttava, että uhraat sen edessä välisi tyttäreesi ja hänen tuleviin lapsiinsa..? Etkö voisi edes etukäteen kertoa tyttärellesi aikomuksestasi jäädä häistä pois? Siis kumpi lopultakin on syyllinen käytökseesi, tyttäresi vai hänen isänsä..?
Erostasi tyttäresi isän kanssa on jo 20 vuotta - miksi olet kaikki nämä vuodet vetänyt perässäsi jotain taakkaa..? Sinun olisi pitänyt ajatella itseäsi jo ajat sitten!
Ei minulla ole mitään sen suuntaisia ajatuksia että poikotoisin tytärtä tai hänen lapsiaan siis normaalissa arjessa.
Kunhan pidätän itselleni oikeuden olla tapaamatta tyttäreni isää enää koskaan.
Olen minä nätisti sanonut tyttärelle, ettemme saman katon alle mahdu, muttei hän tuntunut tajuavan asiaa.
Enkä minä syyllisiä enää etsi mihinkään käytökseen, kunhan vaan pidän omanarvontunnostani kiinni. Siihen kai minullakin on vielä oikeus?
kolikon eri puolia... Ilmeisesti olet suht läheinen tyttäresi kanssa..? Olisiko mitenkään mahdollista, että saisit hänet ymmärtämään sen, ettet todellakaan halua samaan paikkaan hänen isänsä kanssa? Jossei tytär kerran ole isänsä kanssa muuta kuin hyvän päivän tuttu tätä nykyä, luulisi hänen ymmärtävän kantasi... Hölmöä puhetta varmaan, mutta haluaisin uskoa tässäkin onnelliseen loppuun - ja että sinä saat pidettyä omanarvontuntosi.
Oletko muuten ajatellut asiaa siltä kannalta, että jos jäät häistä pois ja tyttäresi isä on paikalla, se voi olla hänelle jonkinlainen "voitto"..? Tuli nimittäin tässä mieleeni omakohtainen kokemus, kun olin kutsuttu samoihin juhliin ihmisen, joka oli minua syvästi loukannut, kanssa... Ensin ajattelin, että en, piru vie, mene sen tyypin kanssa samaan paikkaan, mutta sitten päätin olla antamatta hänelle sitä iloa, että hänen vuokseen jäisin pois! Joten juhliin menin ja käyttäydyin kuin tuota ikävää ihmistä ei olisi olemassakaan.
Eipä tässä ole kysymys voitosta tai tappiosta. Ainoastaan siitä, etten voisi vastenmielisessä seurassa juhlia. Juhla ei olisi minulle juhla, siksi jäänenkin sitten siitä pois.
Luulin, että oma äitini on maailman kypsymättömin aikuinen. Hänkin on eronnut isästäni, ja ongelmia/katkeruutta/vihaa/kaunaa jne. on ollut riittävästi. Nyt kuitenkin huomaan, että äitini on henkisesti terve ihminen, koska on kyennyt suuret loukkaukset työstämään. Sinä tarvitset kipeästi ammattiapua.
Ei ole ollut ongelmia/katkeruutta/vihaa/kaunaa jne, on vain ollut tyhjä tapaamattomuus. Se on ollut hyvä, sillä riitaa ei ole ollut näinä 20 vuotena.
kuitenkin lapsesi ja sulhasen onnellisuus hääpäivänään.Jäätkö pois ja sinulla on hyvä mieli,mutta hääpari on pahoillaan?
Hekään eivät voi saada elämältään kaikkea. Paras huomata se heti. Tietenkään en lähtisi kärsimään mihinkään juhlaan. Miksi ihmeessä lähtisin? En edes velvollisuudesta. Se ei ole juhlimista.
Ehkä sitten juhkliinkin voi mennä vaikka toisen mieliksi.
toisten juhlia. Juhliin mennään juhlatunnelmalla, ja mielellä. Ja jos ei pysty, pysyköön poissa. Näin on.
pilata tyttäresi elämän tärkeimmän päivän tuollaisen vuosien takaisen kaunan takia? Sinulle pitäisi olla tärkeintä suoda tämä päivä tyttärellesi ilman tuollaista painolastia. Aikuisen ihmisen pitäisi osata sivuuttaa omat ongelmansa ja laittaa edelle lapsensa etu.
Ja miksi ihmeessä teet niin? Etkö kunnioita itseäsi lainkaan? Luultavimmin läheisesi näkevät kuitenkin vastenmielisen olotilasi juhlissa ja säälivät heikkoa itsetuntoasi, kun et ole osannut kieltäytyä tulemasta.
hyvän ajankohdan alkaa laittaa omia etujasi tyttäresi edun edelle. Ei siinä jokainen tekee omat valintansa, itselleni nyt yksi päivä tässä elämässä ei paljoa paina. Eikä siellä juhlissa tarvitse kuin kohteliaasti käydä jos ei kerran viihdy (itse olin samoilla syntymäpäivillä ihmisen kanssa joka raiskasi minut n. 8 vuotta sitten. En nostanutasiasta mitään numeroa, kävin juhlissa ja viivyin vain tunnin verran eikä tarvinnut kyseistä henkilöä edes tervehtiä). Mutta niinkuin edellä jo sanoin, jokainen tekee itse niinkuin parhaaksi näkee.
Nimittäin huonolta itsetunnolta. "läheisesi näkevät kuitenkin vastenmielisen olotilasi juhlissa ja säälivät heikkoa itsetuntoasi, kun et ole osannut kieltäytyä tulemasta. " Eli mietitään mitä muut ajattelevat ja tässä tapauksessa mietit vielä aivan väärien ihmisten ajatuksia. Ainoa kenen mielipiteistä sinun tässä tilanteessa tulisi olla huolissasi on oma tyttäresi. Ja sori vaan, koko ketjun perusteella vaikutat ihmiseltä jolla on todella huono itsetunto jonka kruunaa suunnattoman lapsellinen ajattelu tapa.
Sinulla on paljon parempi pokka kuin minulla. t. ap. (olisin jättänyt nuokin kestit väliin)
En viitsi itseäni kiusata vastenmielisillä tapahtumilla, tai asioilla. En edes ryyppää seuraksi, kun en alkoholista välitä. Idiootteja en jaksa katsella edes työelämässä, saatikka vapaalla. Nykyisin, kun ei enää ole pakko. En minä niinkään muiden ajatuksia mieti. Sitä korkeintaan että miksipä itseäni kiusaisin, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa kyseisestä henkilöstä. Ja jos joutuisin sanomaan paukauttaisin totuuden. Heh. siitä ne vasta juhlat syntyis.
Onneksi nykypäivänä tuo naimisiin meno ei ole enää niin tärkeään monellekaan nuorelle.
Tytär (kuten myös poika) kasvatetaan aikuisuuteen ikävuosien 0-18 välissä vanhempien toimesta.
Aikuiseksi "kasvattaminen" ei tapahdu vanhemman yhtenä päivänä tekemän "tempauksen" avulla.
jos tyttäresi ei tiedä, niin miten hän voi toimia sinun parhaaksi, jos ei tiedä?
Teetkö mielestäsi väärin, jos et mene? Vai teetkö väärin, jos et kerro, ettet mene? Teetkö väärin, kun lupaat luovuttaa tyttäresi, olet mukana siis hääsuunnittelussa, mutta sitten karkaat? Mikä on siis tässä väärin? Minusta sinulla on oikeus olla poissa häistä, jos tytär kutsuu isän, jota et todellakaan halua tavata. Mutta minusta sinun pitää tehdä se tyttärelle niin selvästi tiedoksi, että valinta on hänen. Jos hän sitten kutsuu isänsä, niin hän tietää, mitä sinä teet. Silloin sinä teet oikein.
Olen sen tyttärelleni antanut tidoksi, etten tule. Hän ei vain ota sanojani todesta. Se on tilanne. No, aika näyttää kuinka käy.
kohtaan?Sivusta seuranneena ihmislapsen pahaa mieltä,kun on pakko valita toinen vanhempansa ja hylätä toinen.Minun anoppi ilmoitti pojalleen ennen häitä "jos isäs kutsut,jään minä pois".Äidin kanssa ollut enemmän tekemisissä niin jätti isän kutsumatta,mutta paha mieli oli pitkän aikaa.No,jos on pakko katkeroida pyhästi koko ikänsä,mikäs siinä,oman lapsen tunteista viis.
Minä nostan hattua hänelle. Myös pojalleen joka tajusi tilanteen, ja omisti niin paljon selkärankaa että toimi sen mukaan. Joka suuntaan tässä maailmassa ei voi kumartaa, kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää samalla.
suoraselkäisyyden ja oman itsekkyyteni vuoksi viitsisi pahoittaa oman lapseni mieltä hänen juhlapäivänään.Olkoonkin että en välittäisi exäni seurasta.
Ja jättää menneet omaan arvoonsa. Se että miehesi luokkasi tunteitasi silloin on jo vanha juttu miksi pilaat elämäsi 20v. jälkeenkin moisella. Ja lapsella on oikeus myös isäänsä. (N )
Haluaisitko kenties että tyttäresi ymmärtäisi kuinka pahasti sinua raukkaa on loukattu ja kuinka olet joutunut kärsimään, ja sitten nöyränä hylkäisi isänsä kokonaan, sinun vuoksesi. Oletpa todella kakaramaisen itsekäs ja lapsellinen. Minä ajattelin tuolla tavalla 13-vuotiaana, nyt aikuisena en ikimaailmassa kehtaisi yrittää kiristää ketään "mää en oo ton kaa"-jutuilla. Jos tyttäresi ei sinulle mitään merkitse, et mene hänen juhlaansa. Jos merkitsee, menet. Sinulta ei vieraista kysytä.
Mutta teen silti niin. Reiluahan se ei ole, vaan milloinka maailma reilua olisi? Käänsi asiaa mitenpäin vaan, niin tästä asiasta ei reilua kaikkia kohtaan saa. Tämä on paras ratkaisu kaikkia kohtaan ehdottomasti. Minä jään pois ihan suosiolla, enkä arjessa lainkaan kiukuttele asiasta. Näin on hyvä. Mutta samoihin juhliin minua ei mikään mahti tässä maailmassa pysty pakottamaan. Ei mikään.
Jos olet ehdottomasti tuota mieltä, pitäisi se myös tyttärellesi kertoa. Ensimmäisessä viestissäsi aioit salata asian. Pystyt pitämään välit tyttäreesi vain, jos kerrot asian ennalta ja perustelet syyt, ehkä hän ymmärtää. Mutta jos jäät vain pois ilmoittamatta mitään, saat tyttäresi ja muut läheiset huolestuneeksi ja hämmentyneiksi. Vai sitäkö haluat: ylenpalttista huomiota? Jos näin on, marttyyriutesi pilaa tyttäresi tärkeän juhlan.
täällä päätöstäsi?Etkö itsekin jo aloituksessa myönnä,että tuleva tekosi on väärin?
Mutta päätökseni on (väärin, mutta) vakaa. Ja itselläni on 100% rauha sen tiimoilta, se on ainoa oikea päätös minulle. Kunhan halusin kuulla, että jos teillä olisi ollut hyviä ja toteuttamiskelpoisia ideoita tilanteen säntilliseen ratkaisuun, mutta enpä niitä vielä saanut muuta kuin sen, että meinaan vielä kerran tyttärelleni ilmoittaa että samaan aikaan isänsä kanssa en tule. (en todellakaan haluaisi jankuttaa asiasta, koskapa en yleensäkään kinaamista harrasta, kun sanon, -se pitää) Tyttärelle tuntuu olevan vaikeaa tajuta että olen ihan tosissani, kun sanon etten tule.
Sitten et vain ole perustellut hänelle asiaa tarpeeksi selkeästi, totta kai hän olettaa että tämä on vain "tyhjä uhkaus", koska olet vain ilmoittanut ettet tule, koska et tule isänsä kanssa toimeen. Parempi olisi auttaa häntä ymmärtämään, ennen kuin alkaa sitä ymmärtämystä vaatimaan. Kerro tyttärellesi miksi et tule toimeen, aivan varmasti tyttösi osaa senkin jälkeen tehdä myös oman päätöksensä. Itse vaadit häntä aikuistumaan, mutta salailemalla asioita et tosiaankaan ainakaan auta asiaa yhtään!
kertoa kaikki isänsä nuoruuden paskatemput nyt? Eikös sitä aina sanota, ettei eksästä saisi sanoa pahaa sanaa? Ja ilman että sanoisin pahaa sanaa en tästä selityksestä selviä.
siitä että sinulla ei ole mieseuralaista ja ex miehelläsi on uusi perhe? Hanki joku upean näköinen kesäkolli vierellesi! Varaa ulkomaan matka häiden ajaksi niin morsiankin voi keskittyä juhlimaan eikä päätöksesi pilaa yhtään tunnelmaa?? Onneksi edes yksi vanhempi pääsee paikalle! Videolta näet yksityiskohdat - jos nyt ylipäätään haluat nähdä tapahtumasta mitään. Älä kuitenkaan vedä marttyyrilinjaa ennen tai häiden jälkeen. Kirjoituksesi perusteella sinulla on mielenrauha asian suhteen, joten olet selvästikin harkinnut seurauksia ... päätös on täysin sinun käsissäsi - joko menet tai et mene!
Minulla on aviomies, ja meillä yhteinen lapsikin. Eli aikuisella tyttärelläni on pienempi sisarus. (Pitävät kovasti toisistaan, ja sylittelevät päivittäin.) Ulkomaan matka on läpinäkyvä. Enkä viitsisi kiusata itseäni matkustamisella, kun en halua ulkomaille. (olen jo tarpeekseni ollut) En aijo olla martyyri lainkaan, sekin olisi vastenmielistä. Koskapa ainoa boikottini perusta on etten juhli sietämättömässä seurassa. Ja arjessa mikään ei pakota minua sietämään kyseistä henkilöä. Joten arjessa ei ole ongelmia.
aikuinen niin luulisi ottavan asian kuten aikuinen. P***aa eksästä ei saa jauhaa, mutta totuuden voit kertoa. Aika levittää sitä rehellisyyttä myös omien tunteiden ulkopuolelle!
Yhtälö on mahdoton.
päätökseen.Ymmärrän sinua täysin.Mulla menee huonosti tyttärieni kanssa ja en aijo heidän elämässään olla millään tavalla.Olen taisteluni heidän kanssaan käynyt.Olen kunnon ihminen silti, perheessä ei päihteitä ei mitään työelämässä olimme, ero tuli kuitenkin.Minullakin on syyni. Vävy haukkuu, sanoo suoraan,pahasti. Minun omassa kodissani vaikken siihen aihetta anna muuta kun satun olemaan siinnä. Vävy on perso rahalle:-(.Kaiken pitää olla hienoa ja muuta.Miten kun omat lapset kasvaa kasvaako ymmärrys muihinkin asioihin, toivotaan ei elämä voi olla yhtä rimputi rämpyä. Olen herkkä ja monet itkut itkenyt muiden pahojen sanojen takia.Mikään oo kauheempi taakka kuin oma suku!!miten vois elää omaa elämää...
ymmärrän. Et halua häihin niiden "päähenkilöiden" takia. On kuitenkin aloittajalla aika eri tilanne..