Voi rakkaat miehet!
Tiedän, että ajatusmaailmamme eroavat ja todellakin olemme eri planeetoilta, siksi haluan kuulla juuri teidän mielipiteenne!
Tapasin miehen, joka ei vaikuttanut kovin kummoiselta ekalle eikä oikeastaan tokallakaan treffikerralla, mutta sitten jostain syystä kolmas veikin jo jalat alta. Mies oli kovin kiinnostuneen oloinen siihen kolmanteen kertaan asti, mutta sitten en ole kuullut hänestä mitään! Neljään päivään; ei tekstiviestiä, ei mitään... ja siihen asti päivittäin.
Annoin kahden ekan tapaamisen jälkeen ymmärtää, ettei mua nyt kauheasti kiinnosta, mutta katsellaan pikkuhiljaa.
Ja kolmannen kerran jälkeen annoin ymmärtää, että minua kiinnostaa!!!!
Hän lähtee kahdeksi kuukaudeksi työmatkalle jenkkeihin ylihuomenna ja olen miettinyt voisiko tämä johtua tästä; tämä etäisyys?
me emme ole tehneet treffeillä muuta kuin jutelleet, mutta hän olisi kyllä ollut halukas hiukan muuhunkin, mutta minä tarvin hiukan aikaa ja selitin sen hänelle.
Koska minä naisena nyt pyörittelen näitä asioita ihan eri näkövinkkelistä (kokemuksesta tiedän) kuin te miehet, pliiis vastatkaa ja kertokaa, mitä mies oikein ajattelee nyt!
Odottelenko täällä suomessa herran paluuta, odotanko viestejä tällä välin vai odotanko yhtään mitään??
Tiedän, että ajatusmaailmamme eroavat ja todellakin olemme eri planeetoilta, siksi haluan kuulla juuri teidän mielipiteenne!
Tapasin miehen, joka ei vaikuttanut kovin kummoiselta ekalle eikä oikeastaan tokallakaan treffikerralla, mutta sitten jostain syystä kolmas veikin jo jalat alta. Mies oli kovin kiinnostuneen oloinen siihen kolmanteen kertaan asti, mutta sitten en ole kuullut hänestä mitään! Neljään päivään; ei tekstiviestiä, ei mitään... ja siihen asti päivittäin.
Annoin kahden ekan tapaamisen jälkeen ymmärtää, ettei mua nyt kauheasti kiinnosta, mutta katsellaan pikkuhiljaa.
Ja kolmannen kerran jälkeen annoin ymmärtää, että minua kiinnostaa!!!!
Hän lähtee kahdeksi kuukaudeksi työmatkalle jenkkeihin ylihuomenna ja olen miettinyt voisiko tämä johtua tästä; tämä etäisyys?
me emme ole tehneet treffeillä muuta kuin jutelleet, mutta hän olisi kyllä ollut halukas hiukan muuhunkin, mutta minä tarvin hiukan aikaa ja selitin sen hänelle.
Koska minä naisena nyt pyörittelen näitä asioita ihan eri näkövinkkelistä (kokemuksesta tiedän) kuin te miehet, pliiis vastatkaa ja kertokaa, mitä mies oikein ajattelee nyt!
Odottelenko täällä suomessa herran paluuta, odotanko viestejä tällä välin vai odotanko yhtään mitään??
Vastaukset 33
Vanhimmat
Naiset Venuksesta ja miehet urAnuksesta vai? :D
Emmätiä oliko mulla mitään asiaa, oli vaan pakko päästä heittämään tuo. Noh, tässä minun mielipide: Jos mies on lähdössä voi olla paljon työasioita mielessä. Töistä voi johtua myös teidän kahden eka treffien vaisu luonne. Kun pitää mennä jonnekin toiseen maailmaan pitkäksi aikaa sitä vaistomaisesti ottaa pakkia vähän kaikesta, ettei tarvi siellä sitten huolehtia.
Kysy että saako sille soitella sinne Jenkkilään ja mihin aikaan yleensä, ettet kesken tärkeetä palaveria tai WWF vapaapainiottelua soita. Se on hyvä tila, katsos pääset olemaan sille naisellinen, intiimi ja ymmärtävä Suomi-kontakti. Pääsette ehkä puheissa pitkällekin ja kaveri alkaa jo ikävöimään takaisin sun vuoksi.
Näin siis parhaassa tapauksessa. Ota selvää kun kerta kiinnostaa, pari kuukautta on kolmansien treffien jälkeen pitkä aika odotella. Käytännön neuvona kannattaa katsoa, millä yhtiöllä on halvimmat jenkkipuhelut!
asiaa tuo mr Män. Jopa ekasta lauseesta lähtien?
Kaksi kuukautta on kaikella tavoin pitkä aika. Se pyörii päässä jo kauan ennen reissua, saati lähtöhetkellä.
Tuo puhelujuttu oli ihan hyvä. Tekstarit kulkee sinnekin (jos sillä vaan on oikeanlainen känny)ja nykyaikana sillä on kyllä siellä sähköpostikin. Silti jättäisin sille aloitteen meilaamisesta. Siis älä pyydä sen meiliosoitetta, riittää kun sanot sille että meilatakin saa.
Parissa kuukaudessa se takuulla kaipaa juttuseuraa Suomesta.
Ja muista aikaero ;)
Kiitos - ette ainakaan tyrmänneet minua tyystin; eli saattaa olla jopa jotain mahdollisuuksia???
Niin minä olin ajatellutkin, vielä on ristiriitaa aloitteentekijästä tässä tilanteessa?
Miksi mulla on hiukan sellainen olo, että sekin on epävarma musta? Ja tää on paha paikka?
En kyllä todellakaan ole ollenkaan varma tästä....????
Kolmansien treffien jälkeen eikö sitä yleensä olla aika epävarmoja vielä? Miehet saattaa junnata aloitteissa vuosien avioliiton jälkeen ja tämä tyyppi on lähdössä vielä työmatkalle. Saattaa ajatella, ettei suakaan läksijä kiinnosta. Onko se tehnyt aloitteet tähän asti vai sinä?
Jos molemmat alkaa miettii askelta pitelmmälle kuin pelkkiin treffeihin niin kaks kuuautta yksin on aika pitkä aika varsinkin jos miettii sitä että alkaako toinen seurustella vai viettääkö rattoisaa sinkkuelämää. Sitä kaivelee ihan omia pelkojaan. Jätkä taatusti miettii mitä sinä teet täällä sillä aikaa kun se on jenkeissä mutta mietti myös pitääkö omat housunsa jalassa koko ajan.
näköjään tarvitse täällä mitään sanoa; mr Män tekee sen puolestani *sammuttelee konetta pikkuhiljaa*. No, jos ihan vähän kuitenkin...
Kyllä se mies on varmaan aika lailla ajatuksissaan vähän kaiken kanssa nyt, joten yritä olla hyökkäämättä. Eli varmaan pistää sen ajattelemaan, jos kysyt siltä että ehtisittekö vielä pikaisesti tavata ennen lähtöä - en tarkoita sekstailua.
Ja jos saisit vielä sanottua selvästi mutta liikaa tyrkyttämättä, että olisi kiva jos voisitte todellakin pitää yhteyttä tuon parin kk:n aikana. Sinusta olisi mukava kuulla kuulumisia silloin tällöin.
Muista, että sillä miehellä on varmaan takki aika tyhjä siellä; ainakin ensimmäiset pari, kolme viikkoa. Riippuu tietysti paljon hommasta, mutta kokemuksesta tiedän, että tuollainen kulttuuri- ja ympäristövaihto yleensä vie vähän mehuja. Yläpäästä.
Hm, en tainnut sanoa juuri mitään. Mr Män, parempi että jatkat puolestani?
No niin, näiden hyvien neuvojen jälkeen laitoin hänelle tekstarin, jossa yksinkertaisesti kysyin haluaako hän, että odotan häntä. Vastaus oli ympäripyöreä, jotain ohjeita siitä, miten näissä tilanteissa pitäisi käyttäytyä ja, ettei hän halua, ellen minä itse sitä halua.
Epävarmuutta, epävarmuutta. Molemmin puolin.
Tämä taitaa vahvistaa yhteisen viisautenne mr.män ja morkkis - jatkakaa vaan.
Ja kiitos avustanne!
Aika suoraan menit sitten kysymään..Mutta ei kait se mitään, vaikka joitakin voi tuollainen suoruus säikäyttää. Mä suosittelisin, että antaisit spostiosottees hänelle, jos sitä ei ole vielä vaihdettu ja sanot, että ois kiva joka tapauksessa pitää yhteyttä ja tutustua. Ilman paineita sitoutumisesta tietenkin, sillä mikä kiire teidän on nyt heti seurustella, eikö tää kaks kuukautta ois just hyvä aika tutustua toisen ajatuksiin ja sitä kautta nähdä, onko yhteistä pohjaa tarpeeksi kunnon suhteeseen.
Mä oon liian suora, mutta ei sitten tarvi niin paljon ihmetellä. Ja sitähän miehetkin täällä toitottaa, että naisten pitäisi olla suorempia, rohkeampia lähestymään...
Joo, mutta, kun olen höpöttänyt tästä tutustumisesta, ei mies oikein mitenkään ole tajunnut sitä. Kysellyt vaan, että miten tutustua?
Eikä meillä ole paineita seurustella kummallakaan, se on molemmin puolin selvä.
Aina en vaan ymmärrä miesten käytöstä; jos olisin heti ekasta kerrasta ollut ihan polvillani, kaikki olisi nyt erilailla. Mutta, kun jouduin hiukan miettimään ja miehelle tuli epävarma olo, hän vetäytyy. Kai se on ihan ymmärrettävää ja kai minä olen vaan hätäinen ja odotan liikaa ymmärrystä.
No, katsellaan...
On meillä sähköpostiosoitteet, puhelinnumerot yms, mutta luulen, että nyt olisi hyvä pitää ihan sellainen kahden kuukauden mittainen tauko ja katsoa sitten taas uudelleen. Ehken minäkään kuitenkaan ole ihan valmis.
Nainen kiinnostuu miehestä vasta sitten kun mies ei enää ole kiinnostunut naisesta. On se niin väärin.
Pitääkö se äijä ihan periaatteesta saada uudestaan ihastumaan suhun, jos oot hänen unelmat jo kerran murtanut?
Jos nyt alat vonkaamaan sitä jätkää, nii eiköhän se koe olevansa käyttöesine parhaimmillaan ja vielä varasijalla. Äijä parka, paremman puutteessa käytettävissä, PPK;)
Tietääkö mies sen, että nainen kiinnostuu vasta, kun mies vetäytyy?
Miksi mies ei käytä tätä yleisemmin hyväkseen, tätä tietoa?
Saatat olla oikeassa; en ehkä olisi ihastunut häneen, ellei hän olis vetänyt takapakkia, mutta väliäkö sillä? Nyt joka tapauksessa olen ihastunut ja miehen kannattaisi iskeä mahdollisimman pian, sillä ei näin alussa kannata hirveästi pelata - epävarmana, kun ei ole varma mistään ja kääntyy itsekin helposti pois päin...
En mäkään tietänyt, heitin vain leikilläni toteamuksen, mutta perkheles, paljastit että sehän toimii;)
Miehet eivät yleisesti ole tietoisia tällaisesta kieroilusta... Itse olen tuollaista ihmisuhdekieroilua vastaan, huijauskoodit ovat vain huonoille pelaajille.
Ai että ihmissuhteisiin mennään niin kuin jenkit Irakiin. Ensin tuhotaan ohjuksilla(pakit) ja pommikoneilla(torjuminen) mahkut reiluun tasaväkiseen vastaanottamiseen. Sit alakynnessä oleva antautuu(mies luopuu kiinnostuksestaan naiseen). Ja kas kummaa, nyt satelee humanitääristä apua((|)), rauhanturvajoukkoja(tunnepeetekstiviestejä) ja jälleenrakennusurakointisopimuksia(aletaaks seurustelemaan?-kyssäreitä ja ailavjuu-satuilua).
Vai onko tunteellisesti kylmä mies haluttavampi?
Miehet yleensä ajattelee(tunnustan, nyt yleistän, ei tartte saivarrella) jos se ei halua mua ajanjaksona A, niin ei se halua mua myäskään ajanjaksona A X... Toi sun touhuilu antaa kuvan, että oot feikki(tai vielä pahempaa, teini), itse välttelisin tuollaista käytöstä kuin narkki huumekoiraa...
Ei kannata leikkiä Amoria
Minä kuule touhuilen tässä ihan aikuisena enkä tosiaankaan ole minkään sotapelien kannalla; siksi kysyinkin, että tietääkö mies tän pelin nimen, kun tunnuit tietävän...!
Ja yleisesti miehet pelaa aivan varmasti - niin kuin naisetkin. Etkö lue näitä viestejä täällä? "Et kai vaan heti vastaa, kun mies tekstaa, älä vaan osoita mielenkiintoa heti, sanoitko tosiaankin niin suoraan sille miehelle, mitä ajattelet, voi ei sehän pakenee..."
Ei kiinnostukseni voimistuminen johtunut siitä, että mies pelaa tai siitä, että itse pelaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että mies ei ole liian helppo. Se voi, kuule, olla ihan luonnollistakin, mitä toivonkin. Toivon todella, ettei hän pelaa.
Siis millaista touhuiluani välttelisit? Sitä, että ihastumiseni kestää kolme tapaamiskertaa - etten ihastu pelkään ulkokuoreen, vaan haluan tutustua paremmin ennen kuin ihastun? Nyt en ymmärrä - selittäisitkö?
No joo, pallo on sinulla. Mies mahdollisesti torjuu lyönnit pitkään, joten jos haluat voittaa pelin niin kunnon syöttöjä kehiin. Jos huonot urheiluvertaukset sallitaan...
Mulla kesti pitkän aikaa tajuta usein toistunut kuvio elämässäni. Varsinkin kun nykyinen suhteeni alkoi pari vuotta sitten, huomasin sen selvästi.
Ihastun suht helposti. Joillekin naisille toin kiinnostukseni ilmi. Sain suorat pakit tai yön-parin jälkeen jouduin kaveriksi. Ajattelin, että okei kenneli on koiria täynnä ja kun ihastuminen on aina suht pinnallista saatoin viilentää pääni yhdessä päivässä. Seuraavana aamuna olin jo huoleton itseni ja täysin valmis pelkäksi kaveriksi jne. Tuntemattomien iskemisessä ei ollut ongelmia, muttei pitkäaikaista seuraa niinkään oikein löytänyt.
No, ihan jokainen naisista joille kiinnostukseni olin ilmaissut ilmeisesti pienen harkinta-ajan jälkeen lähestyi sitten minua. Turha se oli enää tulla, saatoin vuorostani antaa pakit tai haluta vaan kaveriutta. Tämä ei ollut siis kosto, en vaan enää ollut kiinnostunut samalla lailla.
Kun aloin seurustelemaan ja todella rakastuin nykyiseeni, muutaman kuukauden sisään peräti neljä naista olikin yhtäkkiä ihan kamalan kiinnostuneita. Yksi näistä oli jopa käsittänyt pelkän ystävyyteni jonkin sortin iskuyrityksenä. Kaikki sanoivat tajunneensa kuinka loistotyyppi muka olen. Yksi vietti kokonaisen illan yrittäen vedota järkeen ja tunteisiin, että jätä se ja tule mun luokseni. Tästä kaikesta huomiosta olin melkoisen hämmästynyt enkä edes kertonut kumppanilleni kuin vaikeimmasta tapauksesta.
Hiveli vähäistä itsetuntoa tietysti, kun perääni itkettiin mutta herätti myös ihmetystä. Miksi nyt enää? Naisista parhain on jo kanssani. Ikäänkuin ihailen häntä siitä, ettei ollut mitään ihmeellisiä setvimisiä vaan pelkkää suoraa rakastumista. Tuolla jossain joku neuvoi, ettei kannata heti eka pakeista luovuttaa vaan odotella tämän harkinta-ajan yli. Ihan totta, jos näin olisin menetellyt ei sinkkuaikoja olisi ollut muutamaa viikkoa pitempään.
Miksi näin pitkä lätinä? Tähdentääkseni, ettei välttämättä kannata heti luovuttaa. Jos olet ehtinyt "pudottamaan" miehen kaveriksi, hän on mahdollisesti kiinnostumisen sijasta viilennyt. Sinun pitäisi saada mies kiinnostumaan uudelleen, eikä tässä vaiheessa välttämättä kannata kovin suora olla, mies saattaa hätkähtää ja pakittaa lisää, ehkä ajattelee että yrität pompottaa häntä. Jos olet kiinnostunut, sinun pitää osoittaa hänelle että todella olet kiinnostunut, kiinnostava ja luottamuksen arvoinen. Muttei sanomalla niin, vaan TEOILLA.
No, sehän tämän niin hankalaksi tekeekin, kun se on siellä kaukana tekojen ulottumattomissa. Mutta olen päättänyt luottaa johonkin, mitä 'kohtaloksikin' kutsutaan. Ja antaa olla - tulee, jos on tullakseen... Niin isoa virhettä en ole onneksi tehnyt, että mun pitäisi sen piikkiin laittaa, jos ei tule.
Ihmissuhdepeli, rakkaudeksiko sitä kutsutaan? Siinä voi parhaimmassa tapauksessa polttaa näppinsä, pahimmassa tapauksessa menettää henkensä.
Tarkoitin nyt sellaista absoluuttista kieroilupeliä:
Ensin ei kiinnosta, sit kiinnostaa helvetisti, sit paljastuu että muija himoitsikin vain äijän Jaguaaria tai kattohuoneistoa. Äijä istuu seuraavan vuosikymmenen linnassa lusimassa keksitystä raiskausyritys syytteestä.
Harmi kun rakkaus-pelissä ei ole vakiintuneita sääntöjä, niitä voi rikkoa halutessaan ja keksiä aina vain lisää...
Henk.koht. en tunne miehiä, jotka pelailee, lausutaan "odottaa että toinen tekee väärän siirron".
Tuollaista "Et kai vaan heti vastaa, kun mies tekstaa, älä vaan osoita mielenkiintoa heti, sanoitko tosiaankin niin suoraan sille miehelle, mitä ajattelet, voi ei sehän pakenee"-pelleilyyn olen törmännyt vain ja ainoastaan naisten käyttämänä...
Milloinkas mies on liian vaikea?
Sellaista on/off-kiinnostumista, ensin ei kiinnosta, sit kiinnostaa, ei kiinnosta, kiinnostaa... Mistä voi tietää ettei se balanssi heilu jatkuvasti tulevaisuudessa?
Katsotaanpa sinun kannaltasi tällainen skenaario:
1.Sä tuut vonkaamaan mua
2.Saat rajut pakit
3.Muutan mieleni, haluankin sinut(prioriteetti 1 alkoikin taas seurustelemaan romuttaen suunnitelmani). Yritän kosiskella.
4.Sua ei enää kiinnosta ja lähdet tänään huitsin Nevadaan.
5.Mä vaan roikun netissä
Mitä mä tein väärin? Tämä asetelma on vääristynyt koska olen miespuolinen, mutta kuitenkin... Se ei riitä että annoin pakit! Haluatko tyypin, joka on jo kerran torjunut sut? Olisiko mun pitänyt tehdä jotain? Onko aita vihreämpi kuin ruoho toisella puolella;)
Jos se onkin jokin naisellinen piirre? Yritin kuumeisesti miettiä oletko oikeassa, että mies ei pelaa sellaisia otan-annan-pelejä kuin naiset ja taidat olla oikeassa. Mies on aidosti hämmästynyt ja kyselee, missä mennään. Nyt naisena sohaisen muurahaispesään: Jos nainen ajatteleekin aina hiukan liian pitkälle? Eli nainen saattaa toimia niin, että se kuvittelee mielessään, että mies testaa, taktikoi, pelaa ja nainen muuntaa käyttäymistään sen mukaisesti, mitä kuvittelee miehen ajattelevan ja tekevän? Siis nainen vie kykynsä empatiaan liian pitkälle?
Ja noitakin naisia kieltämättä on, jotka himoitsevat jaguaareja ja muita taloudellisia taustatekijöitä, mutta ne naiset on käsittääkseni yleensä itse pitäneet itseään liian tyhminä tai vaatimattomina hankkiakseen oman taloudellisen taustaturvan. Eli ne on niitä, jotka vieläkin korostavat naisellisuuttaan, avuttomuuttaan, suojeluntarvettaan - ne on alistettuja tyttöjä lapsesta saakka. Onneksi se ryhmä naisia on vähenemään päin..
Ja mies: On edelleen olemassa miehiä, jotka tarvitsevat tämän naisellisen heikon naisen pönkittäjäkseen ja ihailemaan jaguaariaan. Mutta, jos me unohdetaan nämä ryhmät.
Mies ei ole oikeasti liian vaikea - nainen tekee miehestä itse päässään vaikean, juuri alussa kuvailemallani tavalla; liiallisella kuvittelulla, jota yliempatiaksikin kai voisi kutsua. Miehellä on vaan surkean heikko itsetunto; se tekee siitä vaikean.
Ja sun skenaario on yliampuva, liioiteltu, katkeroituneen pikkupojan väsäämä:
Se meni näin:
1. Tulen vonkaamaan sinua
2. Sinulla ei ole ajatustakaan juuri nyt sitoutua mimmoiseenkaan suhteeseen
3. Annat varovasti ymmärtää sen; varovaisemmin kuitenkin kuin oikeasti ajattelet
4. En halua uskoa ja vastaan ja lähettelen viestejä
5. Tapaamme uudelleen.
6. Lämpenet hiukan, mutta vain hiukan
7. Tapaamme jälleen
8. Huomaat, että minähän olen aika ihana, pidän samanlaisista asioista kuin sinä; juttutuokiomme ei tahdo millään loppua
9. Minä ymmärrän, ettei minuun voikaan kahdella ekalla kerralla ihastua
10. Kerromme toisillemme, miten mukavaa meillä on yhdessä
Mutta tohon ysiin se pysähtyy: Mies ei heikolla itsetunnollaan voi ajatella näin, vaan se alkaa vetäytyä... Peliä se ei ole, luontaista miehen surkimusajattelua vaan.
Se miehet marsista ja naiset venuksesta pitää niin paikkansa!
Mutta, jos me jaksettais ymmärtää näitä erojamme!
jo vähän liian pitkälle, mr Män! On se nyt perkule lukea noita sun lätinöitäsi, kun edelleenkin olisin melkein voinut kirjoittaa sen itse. Ei ihan joka kohdasta mutta pääosin.
Siis johtopäätöksenä kysynkin itseltäni, että pitäisköhän mun lopettaa tää netissä roikkuminen? No, ainakin pidän reilut pari viikkoa taukoa.
Hyvää joulua ja uutta vuotta vaan.
Tuli tuosta mieleen ihan hervoton anekdootti:
Äijä ajaa metsätiellä renkaan puhki, ja kas kummaa, tunkki on läpeensä ruostunut ja hajoaa palasiksi... "No, ei siinä mitään" tuumii mies, "kävelempä lähimpään pirttiin kysymään josko sieltä löytyisi tunkkia lainaan". Mies kävelee räntäsateessa 1 tunnin, kävelee toisenkin ja alkaa miettiä. Onkohan niillä tunkkia ja jos on, antaako ne sitä mulle lainaan. Voi olla että saan vielä lämpimää pullaakin ja kahvia, aijai kun kahvi maistuis... Mutta mitäs jos sen talon isäntä on mulkku eikä anna sitä tunkkia, perkheles! Heti kun mä tulen ystävällisesti apua pyytämään, niin isäntä varmaan lataa jo haulikkoa. Ei perkele, niin sen täytyy olla.
Samassa hän saapuu talon pihaan. Hän ottaa kiven maasta ja heittää kiven talon ikkunaan "pitäkää saatana tunkkinne!";)
Eli liian pitkälle menevät ajatukset vievät usein harhaan...
Unohdettu.
Yliampuvia, liioittelevia ja katkeroituneita pikkupoikiahan me miehet kieltämättä sisimmässämme olemme, paitsi toi sun väsääminen ei ole sovellettavissa minuun... Eka muutos ois jo kakkosessa, tai ehkä ykkösessä;)
Ei vaan näin:
1. Tulet vonkaamaan minua
2. Minulla ei ole ajatustakaan juuri nyt sitoutua mimmoiseenkaan suhteeseen koska päässäni on vikaa
3. Kierrellen ja kaarrellen sanon etten ole varma haluaisinko alkaa saurustelemaan;)
4. Et lannistu pienestä, toisin kuin suurin osa
5. Luulen että pelaat jotain peliä, silti tapaamme uudelleen, olen hyvin varautunut, ihmettelen miks toi edes haluaa tavata uudestaan jos ei kerta kiinnostanu.
6. Lämpenet hiukan, mutta vain hiukan. En kuitenkaan usko sun olevan tosissaan, leikit kuitenkin vain tunteillani
7. Tapaamme jälleen
8. Huomaan, että sinähän olet aika ihana, pidät samanlaisista asioista kuin minä; juttutuokiomme ei tahdo millään loppua. Miten toi muuttui noin dramaattisesti pakkeja-antavasta etäisestä naisesta hellyydenkipeäksi söpöläiseksi
9. Sinä ymmärrät, ettei minuun voikaan kahdella ekalla kerralla ihastua. Minä en ymmärrä, että miut torjuttiin suoralta kädeltä, mutta sitten sähäkästi yritetään vietellä??? Ajattelen olisiko kyse vallasta? Mä en voi tietenkään yrittää sua, mut sähän voit naps vaan saada mut... Kyllähän nyt kuitenkin synkkaavan ihmisen haluaa tavata uudestaan!
10. Kerromme toisillemme, miten mukavaa meillä on yhdessä
11. Mietimme kumpikin kammioissamme miksen uskaltanut ottaa yhteyttä tai miksen saanut vastausta...
Ei ole ihme että miehet heikkoine itsetuntoine ajattelevat olevansa surkimuksia, onhan heidät torjuttu ja jätetty kymmeniä kertoja aikaisemmin. Luulisin, että naisia jätetään harvemmin, ja täten surkimusajattelua naisten keskuudessa ei pääse syntymään.
Ethän sä olekaan niin tyhmä kuin annat olettaa...;)
...näinhän se erojen ymmärtäminen alkaa - keskustelulla!
Mutta minulle jäi kuitenkin sellainen pieni tunne, että pelaajia ollaan, kun koko ajan täytyy miettiä, että mitä toinen ajattelee, tuntee, haluaa... Lainauksia kuviostasi:
"Luulen, että toi pelaa jotain peliä..."
"En kuitenkaan usko sun olevan tosissaan, leikit kuitenkin vain tunteillani..."
"Miten toi muuttui noin dramaattisesti pakkeja-antavasta etäisestä naisesta hellyydenkipeäksi söpöläiseksi..."
"Ajattelen olisiko kyse vallasta?"
"Mietimme kumpikin kammioissamme..."
Luulet, uskot, epäilet, kuvittelet, ajattelet, mietit - miksi ET KYSY? Miksi minä en kysy?
Miksi emme kekustele?
Koska pelaamme. Tähän siis taas päädyttiin.
Ja on olemassa sellainenkin pieni tarina miehestä ja naisesta (tositarina):
Nainen ja mies olivat olleet naimisissa 30 vuotta. He halkaisivat joka päivä pyöreän hapanleivän palan siten, että mies otti aina sen päälipuolen, koska ajatteli, että nainen saa sen alapuolen, sillä sehän on juuri se herkkupala. Vastaavasti nainen ajatteli, että ottaa alapuolen, sillä se päälipuolihan on juuri se herkkupala ja mies saa sen... 30 vuoden jälkeen asiasta tuli jostain syystä puhe (ehkä jompikumpi oli oudon keskustelevalla päällä ja oli vielä kehittänyt kolmessa kymmenessä vuodessa rakentavan tavan keskustella niin, ettei toinen suutu?). Jonka jälkeen jäi vielä aikaa nauttia leivästäkin...
Ja sit vielä tosta miesten valtataistelukäsitteestä. Nainen ei taistele vallasta, nainen tietää, että valta ansaitaan ja saadaan!
Suuret mielet ajattelevat samalla tavoin :D
Ei siinä sen kummempaa. Hyvää joulua ja uutta vuotta Morkkis ja muut.
Ymmärsin varmaan pelaamisen konseptin jotenkin väärin. On eri asia pelata pelejä kuin olla varautunut pahimpaan(havaintojen perusteella muodostetut luonnontieteelliset antropologiset vakiometodit). Pelaaminen on mielestäni sitä, että yrittää manipuloida toista ja tämän päätöksiä. Juuri vaikkapa olla vastaamatta tekstariin tai antamalla pakit ja sit vonkaamassa takaisin...
Ja huom, tuo oli kuviteltu tilanne, miten voisi käydä.
Luulot, uskot, epäilyt, kuvitelmat, ajatelmat ja mietelmät eivät tule tyhjästä, vaikka osa niistä onkin perättömiä.
Itse olen huomioinut seuraavan toistuvan tapahtumaketjun menneisyydestäni:
Jos nainen sanoo "meidän ois keskusteltava", se tarkoittaa että loppuilta sitten riidellään, mä nukun yön sohvalla ja aamulla alkaa mykkis, illalla avautuminen ja yöllä ei silmät säästy nesteiltä kun kummatkin kilvan toruu itseään "mä oon ollu ihan kamala sulle", mikään ei muuttunut, asiaa ei ratkaistu, taistelu jatkuu hamassa tulevaisuudessa...
Onko se sun mielestä pelaamista, jos pelkään "meidän ois keskusteltava"-lausetta? Ihan näin naisen mielipidettä kaipaisin.
Ton tositarinan olen kuullut myös sosiaalisten aineiden opettajalta aikoinaan...
Sanopa mitä sanaa voi käyttää tapahtumakokonaisuudesta, jossa nainen saa tehdä sitä, mitä mies ei?
Ansaitaan ja saadaan? Esimerkki please, putkiaivoihini ei ole integroitu telepatia-vastaanotinta, vieläkään.
Ja sitä mä vielä haen, että jos sä oisit saanu pakit ekaks, niin torjuisitko jos äijä yrittäis mielensä muutettua yrittää viedä sun mielenkiinnon? Jos et, niin miks et?
Mä olen ihan vaan kotikutoinen ajattelija; korkeakoulussa kylmiä liiketaloustieteitä opiskellut. Joten psykologiat, sosiologiat ym humaanit aineet on jääneet kokonaan 'virallisesti' oppimatta, siksi musta onkin kiva kai huomata, että elämällä ja pohtimallakin oppii, tekee koko ajan sellaista empiiristä tutkimusta...
Pelaaminen on mielestäni just sitä, että olettaa, luulee ja uskoo ja vaikka ne ei tyhjästä tulekaan, pitääkö niitä ruokkia?
Oman mielen epäröinti on sallittua, jos aidosti epäröi ja kiertely ja kaartelu on ok, jos se on aitoa. Mutta oletus minun ajatuksistani ei ole oikeudenmukaista minua kohtaan, sillä alat käyttäytyä sen oletuksen mukaisesti minua kohtaan ja se on väärin - se on peliä, josta en tiedä mitään!
Sinun ei tarvi luulla, että pelaisin mitään peliä, luota minuun. Sinun ei tarvi luulla, että leikin tunteillasi, en tee sellaista, luota minuun. Sinun ei tarvi epäillä motiivejani epäröintini kääntymisestä aidoksi kiinnostukseksi sinua kohtaan, kun olen tutustunut sinuun, luota minuun. Sinun ei tarvi epäillä, että taistelisin vallasta, minun ei tarvi taistella vallasta; annan sinulle kaiken vallan suhteeni, sillä luotan sinuun, luota sinä minuun. Sinun ei tarvi miettiä kammiossasi, miksemme ota yhteyttä, sillä otan yhteyttä, koska haluan sitä, luota minuun.
Vaikeaa sanoa kokemuksistasi keskutelutuokioista naisten kanssa, mutta sinun ei tarvi pelätä 'voitaisko keskustella' - lausetta, sillä haluan selvittää jonkin välillämme olevan ongelman, haluan kuulla mielipiteesi, haluan katsoa voimmeko tehdä kompromissin tai haluan varmistua, että ymmärrät minua. Luota minuun!
Jos minusta tuntuu, ettet edes halua ymmärtää minua tai, että et ole valmis kompromisiin tai mielipiteesi kuulostaa epäoikeudenmukaiselta, hölmöltä, vinksahtaneelta, todennäköisesti haluan miettiä sitä, mutta sanon sinulle: 'Mietin yön yli näitä asioita, jutellaanko huomenna uudelleen, kun tullaan töistä?' Silloin olen jo mielessäni käsitellyt sen asian ja olen todennäköisesti valmis puolitiehen vastaan ja haluan, että meillä on yksi yhteinen ratkaistu asia ja yksi voiman lähd jatkaa matkaa. LUOTA MINUUN!
Ei sille, että nainen saa tehdä jotain, mitä mies ei, ole sanaa. Ei IHMISELLÄ ole oikeutta kohdella toista epäoikeudenmukaisesti - ei naisella eikä miehellä eikä kummankaan tarvi alistua siihen. Minä en ota sellaisia oikeuksia etkä sinä anna, enkä minä anna etkä sinä ota, koska kunnioitamme toisiamme. Naisen ja miehen suhteessa oikeutetut erot perustuu lähinnä seksuaaliseen käyttäytymiseen - jotta molemmat saisimme seksiä ja haluaisimme toisiamme, tarvitaan näitä eroja.
Minun ei ainakaan tarvi taistella vallasta; jos sinä annat minulle valtaa joissain asioissa, otan sen vastaan ja päinvastoin. Se vallan antaminen ja saaminen ja ansaitseminen hyödyttää meitä molempia eikä meidän tarvitse yrittää vallata sitä takaisin.
Jos olisin saanut pakit erittäin mielenkiintoiselta mieheltä, itsetuntoni riittäisi olemaan torjumatta hänen iskuyritystään suoralta kädeltä, haluaisin katsoa, mihin se johtaa. Olisin ehkä hiukan tarkkailevampi, analysoivampi, haluaisin ehkä enemmän ponnisteluja iskuihin, mutta en tyrmäisi. Koska saattaahan torjumiseen olla jokin ihan minusta riippumaton syy, joka on mennyt ohi.
Enkä muuten oletakaan, että meillä olisi telepaattinen yhteys, siksi meillä on suu ja korvat ja silmät!
Kyllä meitä kunnon naisia on vielä oelmassa. minä en pelaa enkä pelkää, minulle kelpaa kyllä mies, joka ei anna pakkeja.
Samat debetit ja kreditit mäkin oon pyöritelly päässäni miljoonaan kertaan, kuiteski ihmisläheisemmät taidot kiinnostais enämpi. Aivan.
Ai, noinko se olikin. Sittenhän olen pahemman kerran pelaillut, mutta onko se pelaamista jos nämä itsetehdyt profetiat ovat toteutuneet, aina?
No nyt kun olen päässyt purnaamisen makuun;) Pitääkö siis pitää portit auki ja antaa kaikkien harakoiden käydä piffaamassa kaikki arvokas, antaa romuttaa luottamus ja myrkyttää kasvimaa?
Vai pitääkö ihan ottaa periaate että oppirahat on maksettava. Samoja virheitä en ole toistanut, mutta silti minusta löydetään aina jotain perinpohjaista vikaa.
Havaintoja luottamuksesta:
Lilleri-Lalleri:
Luottamusta ei saa automaattisesti, se täytyy ansaita. Luottamuksen kanssa ei kannata leikkiä. Jos luottamuksen kerran menettää, sitä ei voi koskaan saada takaisin.
Hiekkalinna:
Luottamuksen voi saada takaisin, mutta vain seuraavaan nousuveteen asti.
Veteen piirretty viiva:
Et muistanu tuoda sitä maitoa kaupasta, nyt meni luottamus.
Vaikka oonkin kohtalaisen hyvä tekemään kompromisseja, mutta vastapuolet yleensä ahnehtii siitä vieläkin lisää ja lisää ja lisää.
Ei ole oikeutta, mutta niin kuitenkin tapahtuu. Oikeus kun otetaan liian usein omiin käsiin.
Jos exät ois noudattanut myös noita sun tekseissä ilmaantuneita oikeushommeleita, nii ois vältytty piinaavilta riidoilta. Kun en suosiolla mistään perusasioista luovu. Mutta mikään ei ole niin helppoa miltä näyttää...
Toikin voi mennä överiks, tavallaan kiristää mukamas viattomasti.
Sähän oon funtsinu tätä ihan ajan kanssa etkä vain intuitiivisesti. Eikö toi analysoiminenkin ole pelaamista, sehän ei perustuu suoraan verbaaliseen tietoon;) Yllättävän positiivinen asenne sul, ei siinä mitään;)
Kun ei vaan sellaisia katukuvassa tule vastaan, eikä ravinteleissa. Sellaisiin jotka jonkunlaisen ihmisarvon antavat, törmää vain työn yhteydessä. Tai siis, että itse on töissä tai toinen on. Samanlaisen huumorintajun omaavan kohdattuaan on kiva sitten kuulla kun pomo karjuu "Tuhannen Harakan Kirous, perkele! Lakkaa jallittamasta asiakkaita ja keskity töihin..." Ja kas kas! Mikäs tällaisten ystävällisten ihmisten nimettömässä kimaltelee, nii-i, nii-i... Ois kiva joskus olla kiinnostava miehenä, eikä vain maksuautomaattina.
Tekis mieli sanoa, et pistä täkyks yks kiiltelevä, mutta arvoton, jotta erotat harakat... mutt se olis pelaamista!
Koska en tässä maailmassa pysty tekemään oikeasti niin paljon hyvää kuin haluaisin, teen kaikkeni, jotta pelastan edes yhden miehen kiiltelevine kaluineen harakoilta.
Toistan itseäni, mutta luota 'minuun'; siihen naiseen, jonka sydämessäsi tiedät olevan luottamuksesi arvoinen. Ja Sinä tiedät, kunhan pysähdyt.
Luottamuksesta: Sen nimenomaan saa automaattisesti, sitä ei menetä automaattisesti! Lilleri-lalleri- teoriasi on siinä oikea, että luottamusta ei kannata uhrata millekän alttarille, sen arvoista tuskin on muuta.
Hiekkalinna: Jos linna on rakennettu hiekasta, älä edes itse luota siihen. Jos se tehty kivistä ja sementistä, voit alkaa luottaa...Siinä, kun ei pienet nousu- eikä laskuvedet hetkauta suuntaan eikä toiseen.
Veteen piirretty viiva luottamus ei ole koskaan. Miten voit edes verrata luottamusta siihen? Millaisten naisten kanssa olet oikein ollut tekemisissä? Nyt on minun vuoroni epäillä, että teinin vai feikin kaa...????
Sanooks kiiski whiskey vai nieleeks se senkin eikä sano mitään? Vaikka mieli tekis?
Eiks verbaaliseen ns. tietoon perustuva analysointi nimenomaan ole pelaamista? Minähän voin lukea kirjasta, että sano miehelle: "Jos rakastat minua, saat seksiä joka ikinen päivä.". Se ON pelaamista.
Mutta, jos funtsin ja tulen johonkin tulokseen, on se paljon aidompaa ilmaisua kuin tulkita verbaalista tietoa?????
Ja sinäkin saatat yllättää vielä positiivisella asenteellasi kaikki harakatkin!
Näköjään ei mahtunut tähän keskusteluun toi whiskey-kiiski-juttu, heitti mokoma sen ihan omaksi keskustelukseen...
Onko se vain mun mielikuvitus joka pelleilee vai onko noi sun tekstit ihan muuten vaan ihanasti kaksimielisiä;)
Sanos muuta, en mitenkään mielelläni ala pelailemaan ihmissuhdeleikkejä kun jään niissä helposti toiseksi.
Minäpä luotan "sinuun"; naiseen, jonka sydämessäni tiedän olevan luottamukseni arvoinen.
Ai saa vai, mun on aina jotenkin se vain "ansaittava".
Niin no, onhan mulla kokemusta sellaisestakin tytöistä, jotka on tehty kivestä ja sementistä. Tunteitahan ei voi näyttää kun se on "heikkoutta"... Feidasi parhaan ystävänsä 7-vuoden jälkeen periaattesta, pöpi...
"Ensin epäili Tuomas, mut hänkin jo huomas sen", eli en tänäkään päivänä tiedä miksi tarina päättyi kuin päättyi. Hän oli mua vanhempi, ihan vähän vain... Vanha suola varmaan janotti niin kovasti, tai jotain;)
Tai onnenonkija. Onhan meri täynnä kaloja, ja kalastajia;)
Hyvää Joulua juuri sinulle, tyhmä nainen, jolla on sydän paikallaan(ja tahtoa käyttää sitä) ja myös itse kullekin joka jaksaa tämän tekstin päässään prosessoida.