Miksi kundi pakittaa?

Hei,
olen kaunis, älykäs nuori nainen. En ole bimbo, enkä eilisen teeren tyttö. Mutta mitä oikein tapahtui? Törmäsin mukavaan mieheen, hullaannuimme, koimme uskomattomat kaksi viikkoa. Kaikki natsasi. Ekan kerran tuntui, että tässä tämä nyt on. Ja täysin molemminpuolista.

Koko ajan parani ja kaikki oikein huipentui to-pe yönä. Seksi, läheisyys, hauskuus. Aamulla kundi lähetti vielä ihanan rakkaustekstiviestin. Ja illalla kaikki oli ohi. Kysyin, että oliko muita naisia, löytyikö tuona iltana joku muu ja vastaus oli ei. Vauhti oli kuulemma liian kova ja ajoitus huono. Hän oli kuitenkin se intensiivisempi tapaus... Ja ihan lopuksi sanoi vielä, että ei itsekään tajua mikä mättää. Että tämä olisi best match, mutta pakko työstää omia juttuja.

Tä, hä, mitä? Onko kyseessä patologinen don juan, vai mitä v*ttua? Kertokaa miehet, kun olette miehiä. Ja muut leidit, oletteko kokeneet vastaavaa?
71964
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Sama tapahtui minulle, PUOLEN VUODEN natsaamisen ja onnen hetkien jälkeen.
Ole onnellinen että kerkesit vain ihastua. Minä jo rakastin.

Äänestä
  • Kerro lisää. Mitä helvettiä tapahtui? Oliko toinen nainen? Oliko se liian kiintynyt ja säikähti? Olitko liian kiintynyt ja se säikähti? Oliko menneisyyden mörköjä? Miten se jätti sut? Saitko hyvää selitystä? Oletteko olleet sen jälkeen yhteydessä? Ja ennen kaikkea MIKSI?

    Äänestä

  • Kaunis nainen kirjoitti:

    Kerro lisää. Mitä helvettiä tapahtui? Oliko toinen nainen? Oliko se liian kiintynyt ja säikähti? Olitko liian kiintynyt ja se säikähti? Oliko menneisyyden mörköjä? Miten se jätti sut? Saitko hyvää selitystä? Oletteko olleet sen jälkeen yhteydessä? Ja ennen kaikkea MIKSI?

    Menneisyyden möröt siinä taisi vaivata.
    Molemmat olimme kiintyneet ja hyvin onnellisia.
    Miea vaan yhtäkkiä tarvitsi aikaa itselleen, miettiä elämäänsä ja ajatuksiaan.
    Hän rupesi 5 kuukauden onnellisen yhdessäolon jälkeen ajattelemaan asioitaan.
    Hänen mielestään hän satutti minua sillä kun häneltä ei löytynytkään tarpeeksi yhteistä aikaa meille, hän sanoi että ei pysty katsomaan sitä kun minä kärsin hänen omien vaikeutensa takia.
    Ei pystynyt elämään itsensä kanssa siinä tilanteessa kuulemma.
    Taustalla hänellä ero muutaman vuoden kestoisesta suhteesta noin vuosi sitten, jossa hän jätti, mutta ei nyt ole varma tunteistaan tätä naista kohtaan. Tuntee kai sekä kiintymystä että jonkinasteista syyllisyyttä siitä kun lähti.
    Uskon että hän todellakin tarvitsee sen oman ajan.

    Olemme olleet eron jälkeen yhteydessä, ja hän vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan siitä että sain hänen takia kärsiä. Suhdettamme hän ei kuulemma kadu, ja hän oli onnellinen kunnes ajatukset valtasi hänen mielensä.
    Hän on huolehtinut siitä, miten minä jaksan, eikä hänelläkään niin ruusuinen olo ole.
    Aika näyttä mitä tapahtuu.
    Todennäköisyys että palaamme yhteen on yhtä suuri kuin että aloitan seurustelun kenen tahansa uuden kumppanin kanssa.
    Voipi olla että hän ei uskaltanut heittäytyä täysillä kun alkoi suhde käymään vakavaksi, en tiedä. Kai arvet vanhasta suhteesta sentään jossain tuntuu, varsinkin jos ei ole asiaa itsekseen käsitellyt loppuun asti..
    Hän jätit minut reilusti naamatusten, tuli luokseni kertomaan tämän. Sen jälkeen oli vielä puhelimitse yhteydessä pari ekaa päivää eron jälkeen.
    Olen jättänyt hänet rauhaan, hän tietää että minuun saa ottaa yhteyttä jos haluaa, mutta minä en painosta. Tarkoituksemme on pysyä ainakin ystävinä. Kun sen aika koittaa, ja molemmat siihen kykenemme..

    Äänestä

  • Söpöläinen kirjoitti:

    Menneisyyden möröt siinä taisi vaivata.
    Molemmat olimme kiintyneet ja hyvin onnellisia.
    Miea vaan yhtäkkiä tarvitsi aikaa itselleen, miettiä elämäänsä ja ajatuksiaan.
    Hän rupesi 5 kuukauden onnellisen yhdessäolon jälkeen ajattelemaan asioitaan.
    Hänen mielestään hän satutti minua sillä kun häneltä ei löytynytkään tarpeeksi yhteistä aikaa meille, hän sanoi että ei pysty katsomaan sitä kun minä kärsin hänen omien vaikeutensa takia.
    Ei pystynyt elämään itsensä kanssa siinä tilanteessa kuulemma.
    Taustalla hänellä ero muutaman vuoden kestoisesta suhteesta noin vuosi sitten, jossa hän jätti, mutta ei nyt ole varma tunteistaan tätä naista kohtaan. Tuntee kai sekä kiintymystä että jonkinasteista syyllisyyttä siitä kun lähti.
    Uskon että hän todellakin tarvitsee sen oman ajan.

    Olemme olleet eron jälkeen yhteydessä, ja hän vaikuttaa olevan aidosti pahoillaan siitä että sain hänen takia kärsiä. Suhdettamme hän ei kuulemma kadu, ja hän oli onnellinen kunnes ajatukset valtasi hänen mielensä.
    Hän on huolehtinut siitä, miten minä jaksan, eikä hänelläkään niin ruusuinen olo ole.
    Aika näyttä mitä tapahtuu.
    Todennäköisyys että palaamme yhteen on yhtä suuri kuin että aloitan seurustelun kenen tahansa uuden kumppanin kanssa.
    Voipi olla että hän ei uskaltanut heittäytyä täysillä kun alkoi suhde käymään vakavaksi, en tiedä. Kai arvet vanhasta suhteesta sentään jossain tuntuu, varsinkin jos ei ole asiaa itsekseen käsitellyt loppuun asti..
    Hän jätit minut reilusti naamatusten, tuli luokseni kertomaan tämän. Sen jälkeen oli vielä puhelimitse yhteydessä pari ekaa päivää eron jälkeen.
    Olen jättänyt hänet rauhaan, hän tietää että minuun saa ottaa yhteyttä jos haluaa, mutta minä en painosta. Tarkoituksemme on pysyä ainakin ystävinä. Kun sen aika koittaa, ja molemmat siihen kykenemme..

    Hei vielä,
    aika hurjaa. Ja helvetin kypsää ja viisasta ja epäitsekästä ja jaloa sulta. Nostan hattua.

    Hirveän sääli, että hyvät jutut menee tällai hassusti puihin. Mä en saanut mitään noin selkeää selitystä, mutta osin varmaan samaa. Ja on jotenkin jopa vaikeampaa kun ei ole sellaista perinteistä uusi nainen -juttua. Silloin kas kun voisi edes vihata.

    Mut then again. Pakko ajatella zeniläisesti ja hyväksyä. Asiat menee niinkuin ne menee. Jos se juttu on tarkoitettu, niin kyllä se sitten kestää. Jos se loppuu, vaikka äkkinäisestikin ja yksipuolisesti, niin se ei ollut tarkoitettu. Piste.

    Mutta kyllä sattuu. Ja ihmetyttää. Tyhjä, tyhmä ja petetty olo.

    Mut onhan niitä patologisiakin. Olen niistäkin kuullut. Ne vasta surullisia tapauksia on. Ihmisiä jotka paikkaavat omia vajavaisuuksiaan ja rakkaudettomuuttaan sillä, että "huijaavat" toisen rakastumaan. Sitten äkkiä karkuun ja uusi tilalle. En ole ihan varma nimittäin törmäsinkö tällaiseen. Narsistinen luonnehäiriö / don juan -ilmiö lienee kysessä tällöin.

    Äänestä

  • Kaunis nainen kirjoitti:

    Hei vielä,
    aika hurjaa. Ja helvetin kypsää ja viisasta ja epäitsekästä ja jaloa sulta. Nostan hattua.

    Hirveän sääli, että hyvät jutut menee tällai hassusti puihin. Mä en saanut mitään noin selkeää selitystä, mutta osin varmaan samaa. Ja on jotenkin jopa vaikeampaa kun ei ole sellaista perinteistä uusi nainen -juttua. Silloin kas kun voisi edes vihata.

    Mut then again. Pakko ajatella zeniläisesti ja hyväksyä. Asiat menee niinkuin ne menee. Jos se juttu on tarkoitettu, niin kyllä se sitten kestää. Jos se loppuu, vaikka äkkinäisestikin ja yksipuolisesti, niin se ei ollut tarkoitettu. Piste.

    Mutta kyllä sattuu. Ja ihmetyttää. Tyhjä, tyhmä ja petetty olo.

    Mut onhan niitä patologisiakin. Olen niistäkin kuullut. Ne vasta surullisia tapauksia on. Ihmisiä jotka paikkaavat omia vajavaisuuksiaan ja rakkaudettomuuttaan sillä, että "huijaavat" toisen rakastumaan. Sitten äkkiä karkuun ja uusi tilalle. En ole ihan varma nimittäin törmäsinkö tällaiseen. Narsistinen luonnehäiriö / don juan -ilmiö lienee kysessä tällöin.

    Moi,

    sulla on aivan samoja ajatuksia kuin minullakin. Olen tosi pettynyt yhteen mieheen joka on puoli vuotta ollut aivan järjettömän rakastunut minuun. Alussa olin hyvin varovainen sillä olen nähnyt ennenkin miten miehellä liekki sammuu ihan yhtäkkiä ("ei tämä ollutkaan oikeaa rakkautta"-kommenttien saattelemana). Mutta puhuimme mun epävarmuudesta ja kaikesta tosi avoimesti ja vähitellen aloin luottamaan siihen että ei kaikki tällä kertaa olekaan ehkä vain väliaikaista. Mutta nyt näyttää siltä että olikin. Mies tosin ei uskalla kohdata minua ja sanoa mistä kenkä puristaa, mutta yhtäkkiä hänen suhtautumisensa on täysin kylmää ja välinpitämätöntä. Sydän on aika särki, mutta on tällaisista ennenkin selvitty. Juuri tuo sama tyhjä, tyhmä ja petettty olo. En saa nukuttua, ahdistaa koko ajan ja itsetunto on ihan nollassa. Meneekö elämä aina niin että jos on puoli vuotta onnea, niin sitä seuraa puoli vuotta epäonnea (siis rakkaudessa)? No joo, kaikkea ei ole vielä ehkä menetetty, hän saa nyt olla rauhassa ja miettiä mitä haluaa. Lupasi palata asiaan parin viikon kuluttua. Toisaalta, nyt kun minulla on niin pettynyt olo, niin tuntuu että on vähän maku mennyt koko hommaan minultakin. En tiedä itsekään haluanko olla miehen kanssa joka vielä viikko sitten silmät loistaen vakuutteli että "haluaisin olla ihan koko ajan sun kanssa, meillä on parasta mitä koskaan kenenkään kanssa on ollut, olet sielunkumppanini, olisimmepa tavanneet jo aiemmin" jne, ja nyt ei edes halua puhua kanssani puhelimessa. Uskon juuri noin kuin sinäkin, Kaunis nainen, että jos juttu on tarkoitettu, niin kyllä se kestää ja kriiseistä päästään yli kun yhdessä yritetään. Jos ei löydy edes halua yrittää, niin selvähän se on että tätä ei ollut meant to be.

    Äänestä

Eli heti kun mies oli saanut seksiä, niin juttu päätty? Joko mies siis halusi pelkkää seksiä tai sitten olit vaan yksinkertaisesti huono sängyssä.
Tosin ihmettelen miksi pitää kokonaista kaks viikkoa liehitellä muijaa, ennenkuin saa seksiä... no hupinsa kullakin.

Äänestä

Kai kaveri tajusi että on parempi lopettaa tuommoinen pelleily koska ei elämä oikeasti noin mukavaa voi olla. Parempi elää selibaatissa vaikka munkkina kuin olla saastaisissa puuhissa naisten kanssa. Ehkä kaveri sai tarpeekseen tuosta kaikesta lässyttämisestä ja tajusi että nyt pitää olla vähän kovempi ja keskittyä niihin asioihin jotka oikeasti ovat tärkeitä, eli omaan itseensä ja terveyteensä. Toisista ihmisistä ei ole loppujen lopuksi muuta kuin haittaa jos ei satu olemaan yksinvaltias maassa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kaunis nainen kirjoitti:

Hei,
olen kaunis, älykäs nuori nainen. En ole bimbo, enkä eilisen teeren tyttö. Mutta mitä oikein tapahtui? Törmäsin mukavaan mieheen, hullaannuimme, koimme uskomattomat kaksi viikkoa. Kaikki natsasi. Ekan kerran tuntui, että tässä tämä nyt on. Ja täysin molemminpuolista.

Koko ajan parani ja kaikki oikein huipentui to-pe yönä. Seksi, läheisyys, hauskuus. Aamulla kundi lähetti vielä ihanan rakkaustekstiviestin. Ja illalla kaikki oli ohi. Kysyin, että oliko muita naisia, löytyikö tuona iltana joku muu ja vastaus oli ei. Vauhti oli kuulemma liian kova ja ajoitus huono. Hän oli kuitenkin se intensiivisempi tapaus... Ja ihan lopuksi sanoi vielä, että ei itsekään tajua mikä mättää. Että tämä olisi best match, mutta pakko työstää omia juttuja.

Tä, hä, mitä? Onko kyseessä patologinen don juan, vai mitä v*ttua? Kertokaa miehet, kun olette miehiä. Ja muut leidit, oletteko kokeneet vastaavaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu