moi.olen tässä miettinyt mitähän pitäisi tehdä.olen jälleen sinkku, 13 vuoden jälkeen. mitäs nyt teen? mistä kohta nelikymppinen yhden lapsen yh äiti löytää uuden ihmisen rinnalleen? kun en ole enää nuori enkä missi mittanenkaan ja jälkikasvukin on jo hankittu.ihan hirvittää ajatus , et kaikki pitää aloittaa alusta. uusia ystäviäkin pitäisi löytää. tätä nettiä olen selaillut ei tunnu oikein omalta jutulta. baareista ei löydy kun keskenkasvusia tai renttuja. missä voi kohdata rehdin ja reilun suomalais miehen. olen omillani toimeen tuleva ja lapsella on isä. talo, auto ,koira on , mut jotain puuttuu. ihminen jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut.keksiä mukavaa yhteistä tekemistä. muut samassa tilanteessa olleet , mistä löytyi se uusi kumppani? tän ei ole tarkoitus olla mikään valitus virsi, sillä omasta tahdosta sinkkuna ollaan(eli kun suhde ei toiminut oli parempi lopettaa se). asiallisia viestejä /kommentteja kaivataan.
jälleen sinkku
mistä uusi suhde
5665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhaltaa ja outoa on? Kyllä löydät kumppanin jahka pääset entisestä oikeasti eroon. Vaikka elätkin nyt omillasi niin totuttaumista se vaatii, että jälleen pystyt sietämään kohtuullisin ehdoin uutta kumppania.
Itsekin olen eron partaalla mutta vaatisi hurjasti voimia erota, muuttaa, käydä töissä ja hoitaa kaikki asiat yksikseen. Ei tahdo päästä sinuiksi, että missä järjestyksessä hommat tekisi. Ja sitten, jos joku kiinnostuu, niin viimeistään silloin, kun sille selittää, että aloitan juuri eroa, niin eiköhän löydy aikatauluja. Eli seurustelua ei oikein pysty hoitamaan ennenkuin on oikeasti eronnut. Mullakin on asunto ja työ eli oikeastaan ei tarvitsisi kuin uusi osoite mihin muuttaa niin eron voisi hoitaa sieltä käsin. Kulut
voisin kyllä maksaa tai varmaan puoliksi, kun tasa-arvoa pitää noudattaa. Mutta ei ilmeisesti uutta kumppania tämmöinen 45 mies enää saa.
ei oikeastaan ole enää outoa.olen jo tottunut yksin pärjäämisen sillä erosta on jo toista vuotta. ratkaisun tekeminen ja siinä pysyminen oi vaikeata.( ei ollut helppoa sanoa et nyt lähdet) ajatus uudesta kumppanista kiehtoo, jännittää ja samalla pelottaa. tuntuu siltä ettei sitä enää edes tiedä mitä nykyään treffeillä tehdään tai puhutaa, edellisistä kun on aikaa. tiedän sen , että kyllä sen kumppanin voi löytää minkä ikäisenä vaan. joten kyllä se sinullekkin "uudet tuulet" löytyy aikanaan, kunhan uskallat ensin päästää entisestä irti.
äitini jäi leskeksi päälle 50 senä ja hän löysi uuden kumppanin. oli hassua katsoa kun oma äiti höyrähti kunnolla. ovat nyt olleet onnellisia yhdessä jo 2 vuotta.
Itseni kohdalla olen itseasiassa yrittänyt jo kolmeeseenkin kertaa sitä eroa mutta ensimmäisessä mulla oli tämmöinen työromanssi joka eteni villiksi ja sujui hyvin, kunnes vaimoni sai salassa haltuuni kännyni suojakoodin. Eräänä päivänä hän sitten poimi sieltä tän kumppanini numeron ja yhtäkkiä soitti tälle. Siihen se romanssi kaatui.
Olisin varmaankin eronnut mutta lapset. He haluavat isinsä luokse, jos erotaan. Mutta noin nopeasti ja vielä yksin toimien en saisi kuin ehkä 40 neliötä. Vaimoni esittelisi samaan aikaan 70-90 neliöistä. Kummallekohan ne lapset annettaisiin? Jos lapseni haluaisivat kuitenkin äidillensä, niin silloin en välittäisi tästä yhtälöstä mutta olen kymmeniä kertoja kysynyt, että oikeinko tosissaan muuttaisivat mun luo eikä äitinsä luo, niin aina vaan kertovat, että kyllä. Isin kanssa haluavat jatkaa, jos erotaan.
Siksi mun on sitten yritettävä saada se kumppani mahdollisesti jo heti, että yhdessä sen kanssa voisi maksaa puoliksi esim sataneliöistäkin asuntoa. Silloin ainakin puitteet olisi kohdillaan. Eriasia sitten on, että riittäisikö pelkkä lasten tahto asiassa.
Viime syksynä en jaksanut vaimoni purkauksia kaikkine mulle tuotettuine yllätyksineen- milloin varasti lompakon, milloin soitti poliisit muka vihaista miestä varten, milloin olikin vieraissa...
Lähdin lätkimään mutta en olisi saanut itseäni kirjoille minnekään. Kaverit kyllä tarjoavat auttavaa kättänsä muutamaksi yöksi mutta kukaan ei halua tulla julkisuuteen. Koska tällaista ei voi viranomaisille esittää en sitten muuta kuin päädyin takaisin kuulemaan purkauksia heitteillejätöstä, jota siis tietenkään ei ole se, että vaimoni itse laittoi ovet säppiin eikä päästänyt mua viikkoon kotiini. Poliisit sanoivat, että anna vaimosi jäähtyä. He eivät tee asiassa mitään. Kiitos paljon. Jos vaimo soittaa valehtelupuhelunsa, niin aina tulevat vaikkei vaimon esitys ole muuta kuin esitys. Elä tässä sitten ajatellen positiivista tulevaisuutta masentumatta. Mutta hyvä, että joku on saanut asiansa kuntoon. Onnea sulle. Uuden kumppanin etsiminen on vain yksi stressi eikä edes kamalimmista päästä. Olisipa mullakin vain se huolena. Ainakin tietäisin mitä mietin.
...niin minäkin enkä ole jäänyt surkuttelemaan. totta kai tulee hetkiä aallonpohjasta huipulle asti ja ne pitää hyväksyä väliaikaiseski olotilaksi eikä loppuelämäksi. Ne tulevat olemaan osa meitä pitkän aikaa kun erosta on vähän aikaa ja se vain pitää hyväksyä. Kuten näette meitä 'uus' sinkkuja on paljon ja kaikki haluaa jossakin vaiheessa uuden suhteen mutta liian aikaisin aloitetusta tulee väkisin 'laastari' joten varovasti kanssa sisaret ja -veljet aluksi. kyllä se aurinko paistaa vaikka pilviä onkin joskus ja paksusti, sieltä se joskus paistaa meillekkin :)
Hyvää ja Aurinkoista Kevättä toivottaa Iloinen(juuri nyt) uussinkku
Pelkäsin minäkin aikoinaan 10v sitten, miten nyt uudelleen voi jonkun löytää tai seurustella. Kun olin vielä sillä mielellä, ettei aikoihin, löytyi mies salsan harjoituksista. Seuraava löytyi myös tanssikurssilta. Viimeisin ja näyttää olevan lopullinen -Tallinnan laivalta! Mulle nää on tulleet kuin Mannisen faksit, en ole etsinyt, pyytänyt tms...elämä kuljettaa..sinuakin!