anoppi kuolemansairas

Olen todella pahoillani siitä, mitä sinulle, ja teille, on tapahtumassa. Kerron Sinulle lyhyesti omasta kokemuksestani koskien poikaystävän vanhemman kuolemaa. En seurustele enää tämän saman miehen kanssa, mutta erosimme kauan poikaystäväni isän kuoleman jälkeen, eikä eromme siis johtunut tästä kuolemasta.

Poikaystäväni isä teki itsemurhan, jota poikaystäväni ja hänen äitinsä kyllä osasivat jossain määrin odottaa (isä oli kovin masentunut). Alkuajat olivat vaikeita; olimme molemmat shokissa, ja yritimme parhaamme mukaan jutella asioista. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo aika ei ollut kuitenkaan ihan niin hirveä, kuin ensimmäisinä päivinä odotin. Poikaystäväni ei sairastunut depressioon, hän ei myöskään alkanut juoda sen enempää kuin ennenkään. Minä sen sijaan otin asian lopulta niin rankasti, että sairastuin itse masennukseen joitakin kuukausia tuon tapahtuman jälkeen. Syitä oli tietysti monia, ja paranin ilman lääkitystä terapian avulla.

Tästä pääsenkin tärkeimpään ajatukseeni: pidä itsestäsi huolta. Totta, poikaystäväsi tarvitsee kaiken tukesi, jonka pystyt hänelle antamaan, mutta jos antaudut hänen surulleen täysin, ei sinusta jää mitään jäljelle. Tällä hetkellä neuvoisin sinua hakemaan tukea omista vanhemmistasi, sisaruksistasi tai ystävistäsi. Jos mahdollista, voit hakea ammattiapuakin ihan itsellesi. Älä uppoudu poikaystäväsi suruun täysin. Kun kuuntelet hänen itkuaan, pidä mielessäsi, että hän pääsee kyllä asian yli, ja tulevaisuus kuuluu teille kahdelle, teille yhdessä parina. Aikaa voi kulua kuukausia, mutta hän pääsee varmasti asian yli.

Tuo yhteinen joulu on varmasti vaikea, mutta pidä mielessäsi se, että Sinut on haluttu sinne mukaan. Ehkä voisit yrittää tutustua anoppiisi paremmin? Ennen kaikkea olet siellä poikaystäväsi kanssa ja tämä kokemus tekee teistä parina vahvemman! Jos joulunvietto ahdistaa sinua liikaa, voithan vedota omien vanhempiesi tunteisiin ja matkustaa heidän luokseen välipäiviksi... Pidä itsestäsi huolta!

Tunnet varmasti olosi ulkopuoliseksi. Yksi vaikeimmista asioista on tasapainoilla vastuun ja oman hyvinvoinnin välillä, niin tässäkin asiassa. Osallistu poikaystäväsi perheen elämään, mutta ota myös omaa aikaa ja tukeudu läheisiisi. Elämässä hirveintä on juuri se, että vaikka kuinka yrittäisi tehdä asiat oikein, ei se takaa onnistumista. Silti, jos rakastatte toisianne, olen varma, että onnistutte ja kasvatte yhteen tiiviimmin.

Sinun viestisi järkytti minua sen verran, että en itsekään tainnut oikein saada sanottavaani järjestykseen. Toivon Sinulle ja poikaystävällesi kaikkea hyvää. Toivon, että Sinulla on läheisiä, joille puhua asiasta. Muista, että aika ei pysähdy tähän. Muista, että Sinä elät omaa elämääsi.

Minun isäni kuoli muutama vuosi sitten syöpään, kun se todettiin hänellä oli oikeastaan myöhäistä tehdä mitään, hän eli vain pari kuukautta toteamisen jälkeen.
Olihan se karmeeta kun näki miten toinen riutuu eikä voi tehdä mitään, pahin oli tunne kun tuntui että menettää osan itsestään, ihan kuin olisi ollut yksin, kukaan ei voinut täyttää kuolevan paikkaa.
Muuten elämä jatkui ennallaan, työ ja perhe piti hoitaa, vain uhden kerren sairaalareissun jälkeen ei pystynyt pitämään itkuaan.
Kuoleman jälkeen oli sitten vatsa kipeä suunnilleen puoli vuotta, vaikka oli aikuinen niin tuntui kuin olisi jäänyt orvoksi.
Omille tuntemuksilleen ei voi mitään, en kuitenkaan antanut sen vaikuttaa mitenkään muuten elämääni, kaikki jatkui ja näytti entisenlaiselta, oli vaan pakko hyväksyä tapahtunut asia.
Puolen vuoden jälkeen se sitten helpottui, ja se vahvisti kyllä minua todella paljon entisestään, ei enää saanut apua eikä tukea mistään, pakko pärjätä omillaan.

En tiedä miten tämä juttu tulee sinun ja miehesi välejä rasittamaan, luulisin että sinä tulet hänelle entistä tärkeämmäksi.

Suru kestää jonkin aikaa, ei siitä kuitenkaan kannata tehdä liian suurta juttua, elämän pitää kuitenkin jatkua.

En ole koko parivuotisen seurusteluni aikana tavannut anoppiani kertaakaan. Haluaisin kyllä tavata. Poikaystävä ei ota mukaansa sairaalaan. Eipä anoppi minusta paljoa kostuisi, hän ei kuulemma ole enää tässä maailmassa. Olisin halunnut tutustua häneen.
Poikaystäväni on hyvin ahdistunut ja purkaa suruaan/ahdistustaan minulle huutamalla.