Tapaillaan, on mukavaa yhdessä, sanoo tykkäävänsä kunnes yks kaks lopettaa kokonaan yhteydenpidon tekstiviestiin "pitää miettiä", nyt ei edes vastaa puhelimeen vaan pari päivää myöhemmin tekstarilla, "soitit, oliko asiaa?"
Saa sanoa suoraankin jos ei innosta
Eikö naisilla ole selkärankaa?
Ei voittoa
91571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sanonut aika suoraan että pitää miettiä? Silloinhan se tarkoittaa sitä että hän miettii...ja lopputulema on joko juu tai jaa.
Mutta toivoo että tajuaisit sen ja ei haluais loukata. Puhukaa asiat rauhassa selväks kummallekkin,jatkakaa ystävinä.
Toinen ihminen on ansainnut inhimillisen jättämisen ilman tekstiviestien aiheuttamaa tyrmistystä. Tekstiviestibänät ovat kuin kusisi jätetyn päälle, paitsi että päällekuseminen vaatii hieman vaivannäköä.
jos ei vastaa mitään, sehän on kuin pidättelisi sitä kusta päässään, niinkö?
Ei ole kyse nyt vain naisista, kyllä useat miehetkin tekevät näin. On kyse tietynlaisista ihmisistä jotka pelkäävät/vihaavat konflikteja. Näitä löytyy. Valitettavasti.
olenpa törmännyt vastaavaan...jotenkin tuollaiset ihmiset vaan haluaa että se orasteleva suhde haihtuu pois, oli se mikä tahansa tai minkälainen suhde tahansa...ei syytä selittää tai mainita, että miltä tuntuu vaan välinpitämättömällä käytöksellä osoitetaan, että antaa olla. Sanonpahan vaan että vaikka kuinka mistä tahansa käytöksestä voi päätellä asian oikean luonteen, niin minä ainakin kuulun niihin, jotka silti haluavat sen konkreettisen todisteen. Jotkut ei sitä tietty anna ja on vaan annettava raukan haihduttaa tilanne olemattomiin. Ihan sen raukan tähden joka ei suutaan saa auki ja jolle se pieni ele ois järkyttävä ponnistus.
Naisilla ei ole selkärankaa! Minunkin tapailu oli läheistä, mukavaa ja tunteikasta. Sitten yhtäkkiä ei ollutkaan enää aikaa, ei minun seura tai apu enää kelvannut. Aina selitys oli, että "on vähän kiireitä", mutta muiden kavereiden kanssa vietti jatkuvasti kaiken vapaa-ajan, vuorotellen kaikkien muiden kanssa paitsi minun. Kerran suostui jälkeenpäin tapaamaan, oli kovin vaivaantuneen oloinen. Ei tullut enää edes soittoa, ja harvoin vastasi minunkaan soittoihin... Silti tunteet kun oli niin voimakkaat, en minä luovuttaakkaan voinut. Kärsin ja kärsin, jopa itkin! Kyllä, minä aikuinen mies itkin naisen takia. Ikävä ja turhautuminen alkoivat olla mielenterveydelle haitaksi. Liian kauan roikuin, sitten kun vähän ärähdin tilanteesta, sai hän hyvän tekosyyn "lopettaa" kaiken. Ikävä on vieläkin tajuton, kaipaan niin niitä hyviä hetkiä ja aikoja, kun olin onnellisimmillani elämässäni. Ne ajat eivät kuitenkaan enää palaa, ja menen hautaan asti tämän ikävän kanssa. Ei siinä auta mikään, masennushan tässä selvästi on iskenyt päälle. No, elämällä ei ole enää mitään annettavaa minulle eikä minulla elämälle. En voi ikinä kokea samanlaista ihastumista ja rakastumista, ja kun tätä naista en enää voi saada niin mitäpä tässä enää sitten. En vaan jaksa enää epäonnistua joka asiassa, ja aina!
Edellämainittu on lähestulkoon oman tarinani kaltainen.Pari vuotta sitten seurustelin elämäni rakkauden kanssa,näin tietysti kuvittelin.Keväällä se alkoi ja jo ennen syksyä kaikki oli ohi,ainakin tämän naisen puolelta.Ystävinä on yritetty pysyä,mutta kun omat tunteet olleet aina vahvemmat niin olo käynyt sietämättömäksi ja nyt kahden vuoden jälkeen vasta tajunnut päästää irti.Liian kauan siinä meni,mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.Nyt elämä tuntuisi voittavan ja voi ajatella uutta vakavaa suhdetta =) Sen olen todennut,että suhteen jatkuminen kaveruutena on useimmiten virhe,varsinkin jos toisella liian vahvat tunteet ja sen on myös terapeuttini kertonut.
viestin. jotain semmoista että "käyttäydyt kuin kuusi vuotias pikku penikka, olisin odottanut aikuisempaa käytöstä, tässä iässä pitäisi olla jo sen verran selkärankaa että uskaltaa sanoa päin naamaa jos ei kiinnosta."