Tuntuu, että kaikki suhteet kaatuu sihen että olen yksinhuoltaja.
Kenen kanssa on oikein soveliasta aloittaa suhde?
Minulla on ollut lievästi sanottuna kemiaa muutaman lapseni elämään liittyvän ihmisen kanssa, siis miespuolisen sellaisen, mm. lapseni opettajan. Mutta se on kaatunut siihen, ettei se nyt ole viisasta ja soveliasta...
Sanokaa jotakin viisasta, neuvoja?
Yksinhuoltajan suhteet
mikä on soveliasta?
101035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
soveliasta? Kaikki mikä ei loukkaa muita on soveliasta. Turha miettiä mitä muut ihmiset ajattelee. Ei auta järkeillä liikoja, anna palaa...
mutta mun mielestä on ihan sun asia kenen kanssa haluat olla suhteessa. Pääasia ettet sillä vahingoita lapsia :) Eikähän sitä tarvitse uutta "ehdokasta" heti kättelyssä ees viiä kotio tms. Tapailee muualla kun mahdollista ja katsoo mille alkaa vaikuttaa ennenkö esim esittelee lapsille. Tosin paljon tietysti riippuu myös lasten iästä ja kehitystasosta. Sulla on yh:na ihan yhtä suuri oikeus elää suhteessa ja nauttia toisen ihmisen läheisyydestä kuin lapsettomillakin :DD
Toisen miehen lapsen aisankannattajana on miesten keskuudessa suuri häpeä.
tuollainen tuomitsevuus!! Aina täältä löytyy samantyyppisiä kommentteja, kun kyseessä on yksinhuolatajuus. Ketä ne auttaa vai saakoa katkera kirjoittaja niistä tyydytystä? Mikä vikä yksinhuoltajuudessa noin yleensä. Ei se aina ole oma vainta vaan usein jostain syystä pakon sanelema juttu. Niin eikä ole väliä mistä johtuu, kunhan rakkaudella ja kunnialla huolehtii lapsistaan. Se on kai pääasia. Minusta yksinhuolatjalla on raskas vastuu ja tarvii mieluummin kanssaihmisten tukea kuin moitteita. Tukemalla kannustetaan pärjäämään ei moittimalla eikä alentavilla kommenteilla. Harvoin kukaan tuomitsee yksinhuoltajamiehiä. Mieluummin nostetaan hattu, joka on hyvä asia. Mikä tekee naisista huonompia? Luulis sen nyt olevan selvä juttu jos on vähänkin fiksu...
Ei aikuinen ihminen tarvitse kenenkään "tukea".
mielipide muuttu jossain vaiheessa, kun elämä kolhaisee ja tulee eteen vaikeuksia. Jokainen tarvii tukea jossain vaiheessa elämää, se on vissi se...
Minusta tuo kertoo kieroutuneesta ajatusmaailmasta. Ehkä se on vaan sosiobiologinen ajatusmaailma. Jos ajattelee sitä omien geenien jatkamisen kannalta, niin sitten joo...häpeä ja häpeä. Mutta...niin, jos noin ajattelet, on todella kaikkein kannalta paras, että etsit itsellesi lapsettoman naisen tai sitten mieluiten jonkun pumpattavan Barbaran. Jos sinulla joskus on lapsia ja sinua ei sitten enää olisikaan, niin mieti, onko jälkikasvusi kannalta kivaa, jos entinen naisesi (leskesi tms.) sortuisi kaltaisiisi huonoitsetuntoisiin häpeäjiin?
Jos kerran kemiaa ja kiinnostusta on, ja molemmat sinkkuja, ei sitä hävetä tarvi! Itsekin yksinhuoltaja ja tiedän, että lapsella on asiaan suuri vaikutus, mutta ne on vaan järjestelykysymyksiä. : ) Anna palaa!
Koskaan ei pysty kaikkia miellyttämään, vaikka kuinka yrittäisi, joten miksi miettiä mitä muut ajattelee?!
Minäkin olen yksinhuoltaja enkä koskaan ole ajatellut, että suhteeni kaatuisivat siihen, että minulla on lapsia. Miestarjokkaita on riittänyt ja riittää, vieläpä miehiä, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen sillä kuinka hyviä isiä he ovat. Itse kuitenkin olen tähän asti pysytellyt erossa suhteista, koska olen halunnut nimenomaan keskittyä lapsiini enkä uuteen ihmissuhteeseen. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa kun lapset ovat kasvaneet ja myös he tykkäisivät että äidillä olisi miesystävä. Ja tosiaan, minulla on ollut onni tutustua oikein fiksuihin ja avarasydämisiin miehiin, joiden siipien suojiin mahtuisi omien lasten lisäksi minunkin lapset. Voi olla, että se on iskutaktiikka, mutta mielestäni oikein vetoava sellainen :-)