Ollaan kuusi vuotta seurusteltu, omat kriisimme läpikäyty ja nyt pari vuotta eletty mukavaa, tasaista elämää, johon olen ollut lähes kaikin puolin tyytyväinen.
Minä kaipaisin sitoutumista tai ainakin siitä puhumista, mutta mitään pakkomiellettä en ole asiasta saanut ja en halua toista painostaa, kun "nuoria" ollaan ja toinen kuitenkin ilmiselvästi on tosissaan kanssani.
Ja nyt kuitenkin huomaan olevani jonkinlaisen tunnemyräkän kourissa. Minua ei juuri isketä, mutta muutama viikko sitten kuntosalilla eräs mies lähestyi minua. Sellainen mies, jonka kanssa olisin ehdottomasti lähtenyt treffeillä, jos olisin sinkku. Pari päivää sitten hän tuli juttelemaan uudestaan ja sen kummemmin painostamatta kehoitti, että jos parisuhdetilanteeni jossain vaiheessa muuttuu, niin kertoisin hänelle.
No en ole nyt jättämässä poikaystävääni ja hakkailemassa tätä kyseistä miestä. Mutta tuo kohtaaminen sai ajatukset heräämään ja tunteet pintaan. Se sai pohtimaan omaa suhdettani ja sitä, missä mennään. Heräsi ajatus, että jos poikaystäväni olisi puheen tasolla selvemmin sitonut meidät ja tulevaisuutemme yhteen, olisin voinut sivuuttaa tuon miehen asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta nyt huomaan tuon miehen kummittelevan mielessäni. Ja huomaan kyseenalaistavani asioita omassa suhteessani. En olekaan enää niin tyytyväinen. Tosin olen tuntenut näin vasta muutaman päivän, joten ehkä tämä menee ohi.
Oletteko te koskaan olleet vastaavassa tilanteessa? Miten pääsitte asiasta yli?
Äkillinen herääminen
Tuulikkitar
9835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinä olet tyytymätön parisuhteeseesi. Jonain päivänä eroat. Se on vain ajan kysymys. Muistuttaisin sinua, että kuntosali on monille miehille iskupaikka ja ehkä se mies halusi testata omaa viehätysvoimaasi sinuun, eli en nyt tuollaisesta kovin kauaskantoisia ajatuksia lähtisi kehittämään. Varmaan se mies juttelee kaikille muillekin naisille samat lätinät.
Noniin, enpä enää mene kuntosalille, ettei turhaan sekotu ajatukset vieraista miehistä ja eroan poikaystävästäni saman tien, kun kuitenkin jossain vaiheessa erotaan. Kiitos neuvosta, kaveri! =)
Olikohan tämä sellainen vai mikä? :=) Oli varmaan tuo ironiaa?
Kyllä se ihan ironiaa oli, vastaus siis, ei alkuperäinen viesti. Tuollaisiin kommentteihin ei oikein muuten pysty vastaamaan.
Olet ihastunut. Tuollaisia pikkuihastumisia tulee jokaiselle parisuhteessa oleville vastaan. Ihmettelen vaan jos ei ole tullut aikaisemmin kun kerran olette 6 vuotta olleet yhdessä. Neuvoisin sinua: unohda tuo ihastus, heitä se mielestäsi ihan kokonaan.
En lukenut muita vastauksia, kuin ensimmäisen vastauksen otsikon. Ei tuo itsestään mitään eroa meinaa. Se miten asiaan suhtaudut vaikuttaa asiaan. Itsekin joskus mietin samanmoisia juttuja, kipuilin ja horjuin sinne ja tänne. Sitten tajusin, että ihastuksia tulee ja menee. Se, mitä sinuun ihastuminen tai sinun ihastumisesi luo, riippuu Sinun Omasta Sitoutumisestasi mieheesi. Olen huomannut, että sitoutuminen on joskus todellakin tunteista riippumaton tahtojuttu, henkilökohtainen päätös. Minäkin rakastan miestäni suunnattomasti, silti joskus ihastun ihmisten tiettyihin piirteisiin tai luonteisiin. Se menee ohi. Mutta siis, oletko sinä sitoutunut mieheesi, tässä hetkessä, tässä tilanteessa? Ajatus, että sinun sitoutumisesi olisi suurempaa, jos miehesi sitoutuminen olisi suurempaa...on varmasti tosi, mutta täysin hyödytön ajatus tässä tilanteessa jossa olet nyt.
Hyviä pointteja sulla, Odeleih. Olen ennenkin ihastunut tämän suhteen aikana, enkä ole koskaan antanut niiden viedä mennessään. Ne tosiaan tulee ja menee. Tällä kertaa erilaista on ollutkin se, että tämä ihastus on saanut pohtimaan sitoutumisen merkitystä itselleni. Tuolla ihastumiseni kohteella ei siis ole sinänsä suurempaa merkitystä tässä tilanteessa, ja tällakin kertaa annan tämän ihastuksen vain mennä ohi. Eniten mietityttää nimenomaan tämä sitoutumisen peruskysymys, jota sinä Odeleih hyvin pohditkin. Itseäänhän voi muuttaa, mutta toista ei.. paitsi joskus omaa käyttäytymistään ja asenteitaan muuttamalla. Siinä mielessä muistutuksesi oman sitoutumuksestani tärkeydestä oli paikallaan. On varmaa, että oma vahva sitoutumiseni on juuri se asia, jolla voin vahvistaa mieheni halua sitoutua minuun. Mutta joskus kärsimättömyys iskee. Siinä mielessä "kaimatässä" annoit myös hyvän muistutuksen siitä, että minun kannattaisi keskustella mieheni kanssa siitä, mitä sitoutuminen hänelle tarkoittaa.. "pakkoavioliitto" saattaa olla vain silmänlumetta todellisen sitoutumisen näkökulmasta.
Toisille ihmisille naimisiinmeno ei ole sitoutumisen tae tai toisinpäin. Jotkut jossainvaiheessa luulee, että kun mennään naimisiin niin sitten asiat ratkeaa ja kappas ollaan pian eroamassa. Sitoutua voi ilman naismisiinmenoa. Kannattaa kysellä mieheltä mitä hän ajattelee sitoutumisesta.
minulle tuli; oletkohan itse sitoutunut mieheesi ihan syvällisesti, jos toisen miehen iskuyritys saa sinut miettimään suhteesi mielekkyyttä. Jos häilyt ajatuksinesi kuvailemallasi tavalla, ei naimisiinmeno ole teille missään nimessä ajankohtaista.