Olin 5kk au pairina vuosi sitten. Hauaisin vuoden päästä mennä takaisin Englantiin. Ongelmana vain on se, että sillon mulla olis puolen vuoden ikäinen lapsi. Onko kukaan koskaan ollut/kuullut jonkun päässeen au pairiksi lapsen kanssa?
Lähtisin ilman järjestöä perheeseen, jossa olisi jo muutama vanhempi lapsi tai yksi nuorempi. Minulla on myös paljon kokemusta lapsista ja lasten hoidosta, joten ongelma se oma lapsi ei minulle isinä olisi.
Onko tämä ongelma?
Addaa
151981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oletko ihan tosissasi? Lähtisit puolen vuoden ikäisen lapsen kanssa johonkin aupairiksi? Ehkä siitä ei sinulle olisi ongelmaa, mutta kaikille muille. Perheelle, lapsellesi, jne. Hölmöjä ideoita olen kuullut, mutta en vielä tuollaista.
Olen siis muuttamassa Englantiin joka tapauksessa. Mielestäni tämä on paljon parempi vaihtoehto asua jossain perheessä ja sitä kautta etsiä Englannista töitä itselleni ja totuttaa lapseni maahan, kuin mennä suoraan töihin ja lapsi vain heti vieraaseen paikkaan vierasta kieltä puhuvien hoitotätien luo lastentarhaan.
Sen verran voin sanoa että jos vauvana laittaa lapsen englanninkieliseen hoitoon niin ei se englanninkieli sille yhtään vieraampi ole kuin suomikaan. Lapset oppivat kieliä erittäin nopeasti.
Olen aina ajatellut, että aupparointi on sellaista nuoren tytön seikkailua. Lähdetään "perheenjäseneksi" vieraaseen maahan, tienataan vähän taskurahaa host-perheessä kotitöitä tekemällä, opitaan kieltä, tutustutaan kulttuuriin, itsenäistytään (moni on ekaa kertaa pidempiä aikoja pois kotoa), vähän seikkaillaan ja etsitään itseä. Ja aikuistutaan. Sitten se elämänvaihe, kun solmitaan parisuhde, avioliitto ja päätetään hankkia lapsia, on ihan erilainen. Silloin jätetään haihatukset ja seikkailut, ainakin siihen asti, kun lapsi on kasvanut vähän isommaksi (ja ymmärtää ja nauttii matkailusta). Ollaan aikuisia. Siihen ei au-pairina oleminen oikein sovi. Kappas, kun tämä ei tullut mieleesi, ennen kuin päätitte puolisosi kanssa hankkia lapsen. Lisäksi käytännön asiat. Lapsesi ei ole vielä edes syntynyt, olet vielä aika lailla raskauden alkupuolella. Et voi tietää, sujuuko raskaus loppuun asti hyvin, onko lapsesi terve/täysiaikainen. Et voi tietää, miten itse reagoit äitiyteen. Entä jos kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Tai lapsesi on koliikkivauva? Miten muuten olit ajatellut järjestää lapsesi neuvolakäynnit, ja esimerkiksi suomalaisen rokotusohjelman toteuttamisen? Entäs puolisosi? Lapsen isällä varmasti on mielipide asiaan? Lisäksi veikkaisin, että host-perheen löytäminen olisi hyvin hyvin vaikeaa.
Kysymykseni ei ollut miten hoitaa nuo käytännön järjestelyt vaan se oli, että onko kukaan kuullut vastaavanlaisista tilanteista. Olen kyllä itse jo muut asiat miettinyt. Enkä ole vielä perhettä hankkinut. Joten jos vauva on koliikki vauva, kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksest yms, niin kuka on sanonut, että silloin olen lähdössä ? Kuten sanoin, lapseni olisi puoli vuotias kun lähden, joten tiedän kyllä silloin jo noihin vastauksen. Enkä ole muutenkaan Suomeen jäämässä, joten todennäköisesti rokotukset yms, eivät olisi silloin Suomesta ! Ulkomailla tai ainakin maassa johon olen lähdössä on aivan yhtä hyvät rokotukset ja sairaanhoito kuin Suomessa. Ellei jopa parempi. Ja lapseni isästä et tiedä mitään, joten älä puutu kaikkiin asiohin kerran et tiedä kaikkea :) En siis tullut kysymään näihin neuvoa.
"Miten muuten olit ajatellut järjestää lapsesi neuvolakäynnit, ja esimerkiksi suomalaisen rokotusohjelman toteuttamisen?" Systeemi on parannettuna käytässä Iso-Britanniassa joten siitä asiasta on vähiten huolta. Maassa on 60 miljoonaa asukasta joista kymmeniä tuhansia on suomalaisia. Rokotukset ja neuvolakäynnit ovat ilmaisia, lapsilisät hiukan suuremmat kuin Suomessa. Sattumalta tiedän tämän hyvin tarkkaan koska toinen lapseni syntyi täällä.
Et varmasti halua mitään moraalisaarnaa, mutta jos neuvoa ja mielipiteitä kysyt niin onhan käytännön asiat väkisinkin otettava huomioon jos neuvoa tahtoo. En usko että perheetkään ovat valmiita ottamaan sinua tuossa tilanteessa. Ei millään pahalla, mutta siinä kävisi varmaan helposti niin, että hostperhe pitäisikin huolta vähän kaikista, sekä omista lapsistaan että sinusta ja lapsestasi. Kenellä hostillakaan (äitejä hekin) olisi sydäntä hoidattaa omat lapsensa parikymppisellä, joka ei ole viettänyt edes äitiyslomaa loppuun? Tai jättää oman onnesi nojaan, jos vauva valvottaa yöt etkä pysty nukkumaan. Vauvan(ja vieläpä esikoisen) tulo itsessään on niin suuri elämänmuutos, että sinä tulet olemaan se joka apua tarvitsee, sen sijaan että menisit auttamaan vierasta perhettä talouden- ja lasten hoidossa. Vauvan hoito ON rankkaa ja sen lisäksi sinun pitäisi työluoteisesti ottaa hoivaasi myös perheen lapset, vaikka miten perheen jäsen olisit. Isompikin vauva voi nukkua vain lyhyitä yöunia, ja sinun kuuluisi aamulla touhuta virkeänä kaikkien lasten kanssa. Tulisi rankka alku elämällesi ulkomailla, vaikka astelema sinänsä kuulostaisikin helpolta. Mielestäni kannattaa nyt hylätä/lykätä ajatus lähtemisestä. Itsekin totesit että et et tiedä, onko vauvalla koliikki yms, ja yli puolivuotiaallekin voi tulla vaikka mitä lastenvaivaa (esimerkiksi tulehtuneet kitarisat). Valmistaudu nyt ihan rauhassa lapsen tuloon, jos tosiaan tahdot muuttaa ulkomaille niin kyllä elämä niitä tilaisuuksia tarjoaa vielä. Ja kuten joku jo totesi, aupparointi on aika nuoruuden seikkailua ja sori vaan, vauvan kanssa ei pahemmin seikkailla. Toivotan kuitenkin vilpittömästi onnea raskaudelle ja kaikkea hyvää kun maailmaan saapuu taas yksi pieni lisää!:)
et varmaan kuitenkaan ole au pairiksi hakemassa?
En, mutta jos olisin niin neuvolat ja rokotukset eivat olisi ongelma.
Neuvolat ja rokotukset ovat häviävän pieni osa elämää.Ja jos maassa on todella toimiva neuvolajärjestelmä,saattaisi käydä jopa niin,että noin erikoisessa asetelmassa lapsi sijoitettaisiin jonnekin muualle,että äiti voisi keskittyä työhönsä,siis hoitamaan vieraita lapsia.
Meillä on ollut useita auppareita. En koskaan olisi edes ajatellut otta aupparia lapsen kanssa. Meidän perheenjäsen/auppari oli täysin työllistetty omien lastemme kanssa. Niihin kuvioihin ei sovi toista vierasta vauvaa. Kenties jos olet opettaja ammatiltasi ja haet kotiopettajan paikka jossa ammattiasi vastaavat taidot ( vieraat kielet, erikoisopetus diploma, lääketieteellinen koulutus jne. )tunnit perheen lasten kanssa ovat rajoitetut, saattaa olla että perhe palkkaa sinut lapsineen. En todellakaan ole koskaan kuullut aupparista joka tuo omat vauvat tullessaan.
Sinuna hoitaisin lastani ensin Suomessa muutaman vuoden.Täällähän on hyvät sosiaalietuudet sun muut.Voi olla että tulet toisiin aatoksiin lapsesi syntymän jälkeen.
Varmasti ymmärrät itsekin että ideasi on todella hmm...erikoinen. Au pairin palkkasi hupenisi lähes kokonaan vauvaan, vai odottaisitko että host perheesi kustantaisi vaipat ja muut vauvantarvikkeet? Mitäpä jos perheen kanssa ei kemiat pelaisikaan, siitä vain etsimään uutta perhettä joka suostuisi moiseen ideaan? Eniten minua huolettaisis sosiaalinen elämä, sillä vauvan kanssa tosiaan olisit kiinni vuorokauden ympäri. Se riski, että ystävät menevät omia menojaan, on toki olemassa Suomessakin, mutta miten luulet että vauvan kanssa edes muodostaisit uusia ystävyyssuhteita tuntemattomiin ihmisiin? Kolmesti olen ollut au pairina joten voinpa todeta että kukaan au pair ei kyllä ole niin lapsirakas että valitsisi hiekkaleikit vielä vapaa-ajallaan kahvittelun, pubeissa käynnin tai matkustelun sijaan. Suomessa sentään sinulla lienee sen verran pitkiä ystävyyssuhteita että he eivät jätä niin helposti, toisin kuin muut aupparit jotka tulevat ottamaan vuodesta irti kaiken mahdollisen.
taas näitä tunteita herättäviä asioita. Olen neljän lapsen äiti ja 2 aupparia hostannut. Mä sanon, että miksikäs ei? Lapsen kanssa elämän sujumisen huomaan viim. 4 kk jälkeen eli ns. helpon esikoisen kanssa itse tylsistyin kotona ja energia olisi riittänyt vaikka aupparina oloon. Sen sijaan lähdin töihin, kun lapsi 7kk ja lapsi hoitoon. Oli mies kotona, joten tollainen vaihtoehto ei tullut kyseeseen. Tietenkin voi olla vaikeuksia löytää hostperhe, mutta itsen kaltainen perhe on aina vaikea löytää ja kun oikea natsaa, niin se on siinä. joku kommentoi, että kuka auppari haluaa istua hiekkalaatikon reunalla vapaa-ajat. No ehkä juuri se auppariäiti. ja noin pienen kanssa saa heittää rataslenkkejä. Usein se ilman parisuhdetta oleva äiti on kovin yksinäinen (jos ei ole vahvaa tukiverkostoa tai on jopa pelkoa ja uhkaa ympärillä), niin perheen keskellä eläminen voi tuoda turvaa, se on yhteisöllinen tapa. Vaatii kyllä paljon isäntäperheeltä, vähän boheemi perhe tulee olla, mutta kyllä niitä löytyy. Toisaalta perheen valinnan kanssa pitää olla myös tarkka, sillä kun on vauva, niin perheen äkillinen vaihto on hankalaa. Eli tarkkaan pitää miettiä mitä tekee siinä tapauksessa. Meille haki aikoinaan yksi raskaana oleva äiti, en edes harkinnut sillä olisi tullut ilman vauvaa (vauva n. pari kuukautinen). Sitten haki toinen joka olisi ottanut 4 v lapsen mukaan - en harkinnut, koska omat lapset oli myös pieniä 1 ja 3v. en ole siis koskaan kuullut lapsen kanssa aupparina oloa toteutuneen, mutta ajatuksena en sitä tyrmää, jos se itselle, lapselle ja perheelle sopii. Aupparin pitää olla todella avoin ja rehellinen alusta asti. Olethan avoin luonne ja valmis keskustelemaan suoraan kaikista asioista? se on aina aupparille tärkeää (jotta vuodesta tulee antoisa ja onnellinen), mutta etenkin tärkeää sinun tilanteessasi.
Ristiriitaisia mielipiteitä; kysyt miksi ei ja kuitenkin kerrot itse hylänneesi vastaavanlaiset tarjoukset. Kyllä sen lapsen toki oppii tuntemaan, mutta aloittajan tilanne on kuitenki aika avoin vielä, hänhän on ihan raskauden alkuvaiheilla. Mielestäni silloin on turhaa edes suunnitella elämää jossittelupohjalle; jos vuoden päästä olen pirtä äiti, jos lapseni sattuu olemaan helppo lapsi jne. Lisäksi aloittajan viesteistä paistaa lievästi nuoren ihmisen elämänasenne (en sano tätä loukkauksena), jolloin aupairin työ oman vauvan hoidon lisäksi voi tosiaankin käydä raskaaksi. Ja mitä hiekkalaatikkokommenttiini tulee, niin vaikka nuori äiti itse viihtyisikin lasten kanssa, kaverit eivät välttämättä viihdy sen enempää kuin mitä on pakko. Saman ikäiset ystävät ovat nuorelle aikuiselle melkoinen henkireikä, joten voi olla kova paikka kun seuralaiset puistoissa saattavat olla 10 vuotta vanhempia. Mutta mikään nyt ei ole täysin mahdotonta, joten voihan perhe löytyäkin, mutta au pairiksi lähtö on melkoista onnenkauppaa, ja itse en kyllä noin suuressa elämänmuutoksessa ottaisi mitään riskiä. Ps. En tunne provosoituneeni, vaan ajattelen järjellä ja tosiaan 3 au pair-kerran kokemukseni pohjalta.