Usein naiset juuri kirjoittavat, että on selvitettäviä asioita, joita pitää miettiä ja on käytävä vuosia eroa ja avioliittoa läpi.
Mietin vain, että jos on ositukset tehty, muutettu erilleen jo vuosia sitten, mitä ihmeen selvitettäviä asioita pitää vielä pohtia ja läpikäydä?
Eikös ne asiat ole pitänyt käydä läpi ennen kuin tekee eropäätöksen, eikä jälkikäteen? Erohan on asioiden läpikäymisen ja selvittelyjen päätepiste, jonka jälkeen siirrytään eteenpäin.
Miehet taitavat tehdäkin näin, mutta mitä ihmeen asioita naisten täytyy vielä setviä jälkikäteen, kun oikeasti pitäisi jo elää uutta elämää??
Selvittämättömät asiat
ja eron läpikäynti?
172589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos eroon johtanut tapahtuma on ollut vaikkapa kertaluonteinen uskottomuus, voi ihminen havaita eronneensa vähän niin kuin vahingossa. Siinä sitä on käsittelemistä, kun tehtyä ei enää saa tekemättömäksi!
Minä luulen tietäväni ja tiedänkin, että ne selvittämättömät asiat eivät liity materiaan, vaan siihen, että eron syitä ja seurauksia ei ole osattu tai kyetty erovaiheessa selvittämään. Jos henkisellä tasolla jää eron syy epäselväksi, niin silloin se jää mieltä kaivertamaan. Usein esim. vaimo kyselee syitä ja mies kykenee korkeitnaan murahtamaan " ei tää susta johdu" tai " ei oo ketään toista". Kuitenkin tämä mies voi kuukauden päästä olla jo punkkaamassa toisessa vuoteessa ja kun vaimo tästä kuulee, niin hän alkaa jälleen kerran epäillä, että puhuiko mies totta. Hän alkaa epäillä, onko minussa joku vika ja jos on niin mikä.. Henkisen puolen hoito on paljon vaikeampaa, kuin rahan, romun tai talon jako.
olla varovainen tuon henkisen puolen selvittelyn kanssa. Eron syiden tivaaminen on mielestäni vähän sama kuin kerjäisi henkisesti turpaansa.
Mä olen itseasiassa huomannut, että miehet ei käy niitä asioita oikeastaan läpi. Sitä en tiedä, miksi, mutta miehet vaan aika putkiaivoisesti toteaa, että tää on tässä ja se siitä. Tietyllä tavalla sekin on hyvä, ja tuskattomampi ratkaisu tietenkin, kun ei tarvitse ajatella. Eikä myöntää etenkään omia virheitään. No, joo, joo, ei naisetkaan myönnä aina, mutta että monesti se läpikäynti auttaisi tajuamaan paljonkin asioita, mitä ei sitten tarvitsisi toistaa uudessa suhteessa. Jotkut osaavat tämän luonnostaan, kyllä, mutta aika moni vain siirtyy ajattelematta seuraavaan seikkailuun,-ja toistaa samat virheet. Mutta vaikka ero sinällänsä olisi hyvä ja harkittu, eikä kummankaan kannalta fiksumpia ratkaisuja olisi, eli suhdetta ei saada enää kuntoon, olisi kyllä hyvä käydä ne asiat läpi ns. välimatkan jälkeen. Ensinnäkin, että niistä voi oppia. Todella moni ihminen tosiaan vain toistaa samaa kuviotaan, joka toimii joka toinen kerta pitempään ja joka toinen lyhyemmän aikaa, mutta ei kasva, ei muutu, ei korjaa. Ja kun ero tulee, siinä tulee monesti yhtä sun toista kipeää asiaa, siis turhaakin, ja sellaisiakin, mitä voisi pyytää anteeksi jo niitten elettyjen vuosien takia. Mitä ei mietitä sitten eikä pyydetä. On turha kuvitella, ettei suuren sitoumuksen suhde rikkoutuessaan satuta. Sitten kun se on ohi ja on saanut asioihin välimatkaa, voi asioita monesti tarkastella vain asioina, eikä niitä enää niin kipuile. No, sen lisäksi on sellainen mahdollisuus, kun eräällä tuttavallani oli: se toinen käyttäytyi kuin heikkopäinen ja oli todella epäreilu ja ilkeä, vaikka tiesi, miten asiat on. Siitä jäi vuosiksi selviteltävää, ja laskuja maksettavaksi. No, niitä asioita ei voikaan heti selvittää, ja hänen tapauksessaan ei voinut koskaan, mutta siksi myöhemmin hän yritti, että se toinen oli ollut tärkeä, ja olisi ehkä ollut kaikille reilumpaa myös sen maksajan saada edes joku syy, tai vaikka anteeksipyyntö. Eli edes se, että toinen tunnustaa olleensa kusipää ja sitten se siitä. No, eihän se onnistunut, ja se selvitys oli tavallaan se, että se toinen oli edelleen mulkvisti, joka kertoikin kaiken, kaikista lupauksista, ajoista jne. ja tuttavani päätyi olemaan onnellinen siitä, ettei tarvitse sitäkään ihmistä enää kestää, mutta eikö olisi sivistyneempää, kivempaa, ja kaikinpuolin reilumpaa, jos sellainen suhde, missä on kuitenkin luvattu olla yhdessä aina, käytäisiin myös läpi kummankin ehdoilla? Ja jos ei voida olla yhdessä, eikä erota reilusti, niin sovittaisiin edes ne asiat reilusti? Voi tietysti olla myös ihan vaan eroja ajattelussa. Jotkut ihmiset muistavat paremmin, ovat semmoisia ajattelevia ja tuntevia, niin että haluavat selvittää, jotkut kokevat asioita silti vielä jääneen kesken, jotkut haluavat varmistaa että molemmilla kaikki on hyvin ja että sanottavat on sanottu, jotkut myöskin haluavat erota sivistyneesti, edes eron jälkeen ja sopia riidat kuitenkin, vaikkei yhteen palattaisikaan, jne. Itse yritän selvittää asiat niin, ettei niitä tarvitsisi enää sitten selvitellä, mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi joku ehkä haluaa jälkeenpäin selvitellä. Kerran keskusteltiin erään suuren rakkauteni kanssa semmoisista 10 vuotta vanhoista asioista (se oli kyllä miehen aloite :) ) ja täytyy myöntää, että se oli valaisevaa ja jollain tavalla helpottavaakin. Tuli hyvä mieli, että voidaan keskustella. Ja molemmat sai sanotttua sellaisia asioita, mitkä pitääkin sanoa ennenkuin on myöhäistä, vaikkei yhteen palatakaan koskaan,-ja sekin on mukava todeta hyvässä hengessä. Kokeilkaa, jos joudutte tilanteeseen.
...ajatella jos on nainen(?) En kuitenkaan ko. asian läpikäyneenä voi tuota allekirjoittaa. Miehet eivät ehkä jää 'rypemään' vanhoihin ja menneisiin virheisiin ja asioihin (niinkuin naiset?) vaan jatkavat eteenpäin kohti uusia haasteita. Tämä on tietenkin minun subjektiivinen näkemys eikä edusta, missään nimessä, yleistä näkemystä.
Miehenä voin kertoa, että kun vaimo petti ja tuli ero, niin ei ole paljon edes halua ns. "uusiin haasteisiin", enemmänkin on tunne ettei voi enää ikinä luottaa keneenkään ihmiseen.
Niin, mäkin mietin jotain semmosia kipeitä juttuja, mitkä voi jäädä kaiveleen. Ja ettei niitä voikaan heti käsitellä. Koska vaikka tollasten kipeitten asioitten jälkeen jokainen joskus lähteekin uusille urille, niin silti, jossain vaiheessa, edes myöhään, kun ei miloinkaan, olisi hyvä kuulla, esimerkiksi ettei vika ollutkaan siinä petetyssä, että toinen tajuaa satuttaneensa ja pyytää anteeksi, jne. Siis itse koen niin, että parempi, että asiat selvittää myöhään, kun ei milloinkaan, vaikkei se mitään muutakaan enää. Mutta sitten taas voi luottaa oikeastikin, voi olla vapaa oikeasti kaikesta ja tietää, että se toinen ei kuitenkaan heittänyt vaan tunteettomasti sitä liittoa menemään, ja toisaalta, jos saa tietää, että se toinen heitti, niin on taaskin helppo päästää irti, koska tajuaa, että eli itsekin valheessa. Mun mielestä maailmassa olis paljon vähemmän vihaisia ja katkeria ihmisiä, jotka kohtelis toisiaan paremmin, jos asiat vois selvitttää. Tiedän yhden miehen, joka kertoi mulle, edelleen vihaisena 7 vuoden jälkeen eronsa (koko suhdekin kesti 7 vuotta), miten hänen muijansa sitä ja tätä, ja hänellä ei ollut 7 vuoteen ollut yhtään suhdetta: sellasia yhden illan juttuja, koska "hän ei enää ikinä yhtä ämmää kattele", mikä siis oli niin katkeraa puhetta, että tuli suru. Kuulin erotarinan, ja se olisi ollut hyvä selvittää, edes silloin. Siis, hän olisi vihdoinkin saanut tietää, ettei kyse ollut siitä, ettei se toinen rakastanut tai väheksynyt, eikä todennäköisesti edes pettänyt häntä. Oli tosi surullista kuultavaa. Mutta semmoista on, niin miehissä kun naisissakin, ettei sitten se "uusien tuulien etsintä" olekaan niin helppoa. Siksi olisi hyvä selvittää asiat ja pienen välimatkan päästä. Voi jo suhtautua edes vähän paremmin, ja hyväksyä ehkä omia virheitäänkin. On helpompi pyytää anteeksi ja kiittää hyvistä asioista. Jos vain kiirehtii uusiin tuuliin, se on myös merkki siitä, ettei ole välittänyt tai ei käsittele asiaa. Ja sulle, petetty: ainakin sä olet ollut rehellinen. Kyllä meitä uskollisia ihmisiä on muitakin, ja vielä se luottamuskin palaa. Ja vaikka nyt tuntus paskalta, niin parempi, että asiat merkkaa jotain, kun ettei ne merkkais mitään, parempi olla itse rehellinen ja tietää, että itsellä ainakin on puhtaat jauhot.
minäkin naisena ihmettelen miksi pitäisi selvitellä tolkuttomasti - edes ennen eropäätöstä. Asiat ovat miten ovat eivätkä ne siitä puhumalla miksikään muutu.
Tiedätkö mistä erossa on kyse? Noin ajattelin minäkin ennen eroa. Vaan toisin kävi. Nousi tunnemyrsky, jota ei kyennytkään hallitsemaan mitenkään. Oli vain jättäydyttävä tuulen vietäväksi ja toivottava, että jonain päivänä putoan takaisin normaaliin elämään. Nyt jalat tavoittavat maan, mutta kuoppia toisinaan kohdalle sattuu. Elämä kokonaisuudessaan on kuitenkin parempilaatuisempaa, kuin huonossa avioliitossa.
asioita on hyvä käydä läpi,ja tutkia myös itteensä ja oppia omista virheistään, ei se kaikki vika aina toisessa ole. Sitten kun on selvitelly näitä asioita niin se uusikin suhde onnistuu paremmin. Ei niitä vuositolkulla tarvi pohtia, pitää mennä myös eteenpäin kohti uusia seikkailuja.
suhteessa "vikaa", jos esim. klassisesti kasvetaan erilleen? Minkä sille mahtaa? Aivan samoin, jos kumppani löytää toisen, niin ei entisessä silloinkaan mitään sen kummempaa vikaa tarvitse olla - toinen vain tuntuu sopivammalta.
vika just on, kun kasvetaan erilleen, tai vaan toinen kasvaa eroon, ja toinen ei niin vika on valmis. Ja sillon,kun aletaan hakea uutta, niin ensin pitää erota ja hakea se uusi kumppani vasta eron jälkeen, ei voimassa olevan liiton aikana. Ekaksi vanha liitto loppuun, ja sitte uusi.
Ei erilleen kasvaminen ole mikään vika. Niin vain tapahtuu. Ja melko usein uutta kumppania ei mitenkään haeta, hän vain tupsahtaa eteen, vaikka toinen onkin naimisissa (tai molemmat).
asioita läpi mutta enemmän omassa päässään, tähän päätelmään olen tullut kun olen jutellut paljon miesten kanssa. Kun miehen elämään tulee jotain kautta nainen jolle avautua niin voin kertoa että sitä juttua kyllä tulee ja paljon ja moni sanoo ettei ole kertonut niistä asioista kenellekään ja ei niitä kehtaa kertoa toisille miehille vaikka olisi kuinka hyväkin ystävä, miehen pitää säilyttää kasvot ja olla se vahva. Itse myös joskus ihmettelin miten jotkut käyvät avioeroaan vuosia läpi, ymmärsin kyllä että menee aikaa päästä jaloilleen mutta että vuosia. No, itselleni tuli yllätysavioero ja kävin eroa ja sen syitä läpi yli 2 vuotta enkä enää ihmettele miksi joillakin menee toi aika tai kauemmin. Itse koin hyvinkin tarpeellisena miettiä miksi näin kävi, miten tein itse väärin, mitä toinen teki ja käänsin ja väänsin asioita päässäni vaikka miten päin. Sitten tuli päivä kun itkut oli itketty, asiat ymmärretty, katkeruus kadonnut ja vastaan tuli mies johon rakastuin ja käänsin viimeistään tässä vaiheessa uuden sivun elämässäni ja pystyin aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä. Mutta jokainen tyylillään, pääasia ettei katkeroidu ja jää loppueläänsä surkuttelemaan, jokaisella menee vaan se oma aika ja ei siihen pysty itse tai muut vaikuttamaan.
No esim ne ei hyväksy että kuinka mies ei taistellut heidän puolestaan vaikka nainen olis ollut aloitteen tekijä erossa. Kyllä sellanen korpeaa lopun elämää. Mut etenkin jos mies on halunnut eroa niin se on naiselle kova paikka. Itsetunnolle. Onnettomia nyyhkijöitä.
Yleensä ne on miehet, jotka eron jälkeen, tai sen aikana jopa tappaa koko perheen, tai sitte tappaa vaan ittes, tai alkavat ryyppäämisen. Parempi käydä läpi eronsa ettei masennu ja ala tappaan ketään tai ittees. Näitä saa lukea iltapäivälehdistä melkeen joka päivä.
käydä asioita eron aikaan läpi. Mies ei halunnut kaivaa "vanhoja" asioita ja halusi ponnistaa jo uuteen elämään. Kävin asioita läpi omassa päässäni ja luultavasti olen ollut monen harhaluulon vallassa. Olisin halunnut käydä asiat läpi, jotta voisin oppia ja olla parempi tulevaisuudessa. Nykyisessä suhteessani mietin monta kertaa että mikä se oli minussa että mies petti ja lähti. Että osaisin nyt välttää sen virheen.