Miksi kumppanin löytäminen on niin vaikeaa

Minusta on kyse siitä, että moni ei ajattele että profiilin takana on ihan oikea ihminen, vaan toimitaan kuin oltaisiin jotain kulutushyödykettä etsimässä. Selataan "kuvastoa" ja katsellaan ominaisuulistaa. "Ei tuota, se on liian lyhyt" "Ei tuota, liian pienet tulot" "Ei tuota, liikaa lapsia" "Tuollainen tuossa, mutta lisävarusteiksi lääkärin koulutus ja levikkeet hartioihin. Metalliväri olis kanssa kiva" Rankataan ihmisiä pelkkien vaatimuslistojen mukaan, eikä haluta tutustua ihmisiin ihmisinä. Unohdetaan että ihminen on paljon muutakin kuin ulkokuori tai koulutus ja ammatti. Ei etsitä tasavertaista kumppania, vaan jotain joka sopisi kivasti oman elämän täydentäjäksi. Vähän kuin joku sohva tai muu sisustuselementti. Monella on myös melko ylimielinen asenne koko touhua kohtaan. Minä vaadin, te palvelette. Kun ollaan selattu satoja profiileita ja käyty kymmenillä treffeillä, niin ollaan jo valmiiksi pessimistisiä. Treffeille ei lähdetä innokkaina ja avoimina tutustumaan uuteen ihmiseen, vaan lähinnä etsitään toisesta vikoja. Touhu muistuttaa enemmän jotain työhaastettelua kuin ihmisten oikeaa kanssakäymistä. Jokainen leikkii jotain pomoa, joka joko "palkkaa" toisen, tai hylkää puutteellisen CV:n vuoksi. Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi". Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan "parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain vilkuilee uusia koko ajan?

Siinäpä se kirjoitti:

Minusta on kyse siitä, että moni ei ajattele että profiilin takana on ihan oikea ihminen, vaan toimitaan kuin oltaisiin jotain kulutushyödykettä etsimässä. Selataan "kuvastoa" ja katsellaan ominaisuulistaa. "Ei tuota, se on liian lyhyt" "Ei tuota, liian pienet tulot" "Ei tuota, liikaa lapsia" "Tuollainen tuossa, mutta lisävarusteiksi lääkärin koulutus ja levikkeet hartioihin. Metalliväri olis kanssa kiva" Rankataan ihmisiä pelkkien vaatimuslistojen mukaan, eikä haluta tutustua ihmisiin ihmisinä. Unohdetaan että ihminen on paljon muutakin kuin ulkokuori tai koulutus ja ammatti. Ei etsitä tasavertaista kumppania, vaan jotain joka sopisi kivasti oman elämän täydentäjäksi. Vähän kuin joku sohva tai muu sisustuselementti. Monella on myös melko ylimielinen asenne koko touhua kohtaan. Minä vaadin, te palvelette. Kun ollaan selattu satoja profiileita ja käyty kymmenillä treffeillä, niin ollaan jo valmiiksi pessimistisiä. Treffeille ei lähdetä innokkaina ja avoimina tutustumaan uuteen ihmiseen, vaan lähinnä etsitään toisesta vikoja. Touhu muistuttaa enemmän jotain työhaastettelua kuin ihmisten oikeaa kanssakäymistä. Jokainen leikkii jotain pomoa, joka joko "palkkaa" toisen, tai hylkää puutteellisen CV:n vuoksi. Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi". Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan "parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain vilkuilee uusia koko ajan?

olen itsekin joskus sanonut kavereiden kanssa jutellessa ihan samaa: vähän kuin ostaisi asuntoa ja juoksisi asuntonäytöissä. Hirveän vaikea valita. Tässä oli kiva keittiö, mutta kylppäri oli surkeassa kunnossa. Vaan tuosta viimeisestä kappaleesta en ole niin vakuuttunut, että se on syy. Mielestäni se on seuraus niistä edellisistä. Eli kun ei osata valita, ei osata pysähtyä. Jos todella osuu kohdalle se täydelliseltä tuntuva, niin kyllä jokainen pysähtyy. Minusta ongelma on juuri nuo kirjoituksesi ekat kappaleet (siis viimeinen on seuraus): nettitreffeistä on tullut unelmamarkkinat, mielikuvamarkkinat. Irrotaan tosi reippaasti todellisuudesta. Ei enää edes muisteta, millaisia omat vanhemmat on, sisarusten puolisot, kavereiden kumppanit, tavallisia ihmisiä, jokaisella on jotain puutteita, mutta nyt kun sitä saa toivoa, irrotaan siis oikeasti todellisuudesta ja unelmoidaan siitä täydellisestä. Siksi ei pysähdytä kenenkään kohdalla.

Siinäpä se kirjoitti:

Minusta on kyse siitä, että moni ei ajattele että profiilin takana on ihan oikea ihminen, vaan toimitaan kuin oltaisiin jotain kulutushyödykettä etsimässä. Selataan "kuvastoa" ja katsellaan ominaisuulistaa. "Ei tuota, se on liian lyhyt" "Ei tuota, liian pienet tulot" "Ei tuota, liikaa lapsia" "Tuollainen tuossa, mutta lisävarusteiksi lääkärin koulutus ja levikkeet hartioihin. Metalliväri olis kanssa kiva" Rankataan ihmisiä pelkkien vaatimuslistojen mukaan, eikä haluta tutustua ihmisiin ihmisinä. Unohdetaan että ihminen on paljon muutakin kuin ulkokuori tai koulutus ja ammatti. Ei etsitä tasavertaista kumppania, vaan jotain joka sopisi kivasti oman elämän täydentäjäksi. Vähän kuin joku sohva tai muu sisustuselementti. Monella on myös melko ylimielinen asenne koko touhua kohtaan. Minä vaadin, te palvelette. Kun ollaan selattu satoja profiileita ja käyty kymmenillä treffeillä, niin ollaan jo valmiiksi pessimistisiä. Treffeille ei lähdetä innokkaina ja avoimina tutustumaan uuteen ihmiseen, vaan lähinnä etsitään toisesta vikoja. Touhu muistuttaa enemmän jotain työhaastettelua kuin ihmisten oikeaa kanssakäymistä. Jokainen leikkii jotain pomoa, joka joko "palkkaa" toisen, tai hylkää puutteellisen CV:n vuoksi. Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi". Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan "parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain vilkuilee uusia koko ajan?

sanasta sanaan totta kirjoituksesi!!!!

Ihan yleisesti kirjoitti:

olen itsekin joskus sanonut kavereiden kanssa jutellessa ihan samaa: vähän kuin ostaisi asuntoa ja juoksisi asuntonäytöissä. Hirveän vaikea valita. Tässä oli kiva keittiö, mutta kylppäri oli surkeassa kunnossa. Vaan tuosta viimeisestä kappaleesta en ole niin vakuuttunut, että se on syy. Mielestäni se on seuraus niistä edellisistä. Eli kun ei osata valita, ei osata pysähtyä. Jos todella osuu kohdalle se täydelliseltä tuntuva, niin kyllä jokainen pysähtyy. Minusta ongelma on juuri nuo kirjoituksesi ekat kappaleet (siis viimeinen on seuraus): nettitreffeistä on tullut unelmamarkkinat, mielikuvamarkkinat. Irrotaan tosi reippaasti todellisuudesta. Ei enää edes muisteta, millaisia omat vanhemmat on, sisarusten puolisot, kavereiden kumppanit, tavallisia ihmisiä, jokaisella on jotain puutteita, mutta nyt kun sitä saa toivoa, irrotaan siis oikeasti todellisuudesta ja unelmoidaan siitä täydellisestä. Siksi ei pysähdytä kenenkään kohdalla.

Olet oikeassa, että kyllä ihminen pysähtyy kun kohdalle osuu oikea ihminen. Minusta netissä ei sen takia olisi vaikeampaa etteikö tajuaisi pysähtyä, koska eihän sitä selittämätöntä yhteyttä ihan jokaisen vastaantulijan kanssa synny, vaikka kuinka olisi paperilla "täydellinen". Ei netissä eikä livenä. Omassa elämässä en kyllä allekirjoita noita aloittajan mainitsemia kriteerilistojen tuijottelua. Tottakai on asioita, joita toivoisi, mutta jos se oikea osuu kohdille ja sillä sattuu olemaan lapsia jos toivoisi ettei olisi, tai jos ikää on joku vuosi enemmän, niin ei ne paina enää yhtään. Netin ongelma lienee siinä, että moni kyllä voi olla näiden kriteeriensä vanki, mutta sellainen mies ei olisi minulle oikea ja sopiva kumppaniksi kuitenkaan jos esim. olen hänen mittapuulla liian lyhyt, eli en häviä (olen törmännyt tällaiseen!). Ja tähän kriteereihin tuijottamisen loukkuun tipahtavat varmasti sekä miehet että naiset. Itse kuulun siihen joukkoon, joka suht herkästi huomaa sen mahdollisen sopivuuden kriteeristä huolimatta. Kolme kertaa on kolahtanut netin kautta 10 vuoden aikana ja se on joka kerta tapahtunut niin, että profiilin ensimmäisestä tunnelmasta tai ensimmäisestä viestistä asti on ollut huikea fiilis. Tästä on edetty joko tuntien puheluiden jälkeen kuumille treffeille tai ensitreffien jälkeen poistettu profiilit ja alettu "oleen" :) Eli sen vähempää en odota tälläkään kerralla... ehkä se on oma loukkuni? Jos ei siis heti tule fiilistä, en usko että sitä tulee myöhemminkään. Eikä sitä fiilistä voi selittää mitenkään, ei sillä mitä "kriteereitä" toinen täyttää tai ei täytä. Absolutely no:t on kyllä ne joiden kirjoitustyyli kertoo että tämä on aivan eriainen ihminen, kuin mitä etsin. Siksi itse toivon että toinen kirjoittaisi edes vähän pidemmästi, siitä välittyy kuitenkin paljon enemmn kuin tiedosta mitä musiikkia kuuntelee... ;)

kaikki niin selaile kirjoitti:

Olet oikeassa, että kyllä ihminen pysähtyy kun kohdalle osuu oikea ihminen. Minusta netissä ei sen takia olisi vaikeampaa etteikö tajuaisi pysähtyä, koska eihän sitä selittämätöntä yhteyttä ihan jokaisen vastaantulijan kanssa synny, vaikka kuinka olisi paperilla "täydellinen". Ei netissä eikä livenä. Omassa elämässä en kyllä allekirjoita noita aloittajan mainitsemia kriteerilistojen tuijottelua. Tottakai on asioita, joita toivoisi, mutta jos se oikea osuu kohdille ja sillä sattuu olemaan lapsia jos toivoisi ettei olisi, tai jos ikää on joku vuosi enemmän, niin ei ne paina enää yhtään. Netin ongelma lienee siinä, että moni kyllä voi olla näiden kriteeriensä vanki, mutta sellainen mies ei olisi minulle oikea ja sopiva kumppaniksi kuitenkaan jos esim. olen hänen mittapuulla liian lyhyt, eli en häviä (olen törmännyt tällaiseen!). Ja tähän kriteereihin tuijottamisen loukkuun tipahtavat varmasti sekä miehet että naiset. Itse kuulun siihen joukkoon, joka suht herkästi huomaa sen mahdollisen sopivuuden kriteeristä huolimatta. Kolme kertaa on kolahtanut netin kautta 10 vuoden aikana ja se on joka kerta tapahtunut niin, että profiilin ensimmäisestä tunnelmasta tai ensimmäisestä viestistä asti on ollut huikea fiilis. Tästä on edetty joko tuntien puheluiden jälkeen kuumille treffeille tai ensitreffien jälkeen poistettu profiilit ja alettu "oleen" :) Eli sen vähempää en odota tälläkään kerralla... ehkä se on oma loukkuni? Jos ei siis heti tule fiilistä, en usko että sitä tulee myöhemminkään. Eikä sitä fiilistä voi selittää mitenkään, ei sillä mitä "kriteereitä" toinen täyttää tai ei täytä. Absolutely no:t on kyllä ne joiden kirjoitustyyli kertoo että tämä on aivan eriainen ihminen, kuin mitä etsin. Siksi itse toivon että toinen kirjoittaisi edes vähän pidemmästi, siitä välittyy kuitenkin paljon enemmn kuin tiedosta mitä musiikkia kuuntelee... ;)

ei kun siis en allekirjoita noita automarket-jutun juttuja!

Aioin vastata juuri, että ei se ole vaikeaa, minäkin olen löytänyt jo kaksi hyvää miesystävää, ensin neljä vuotta sitten ja nyt tänä vuonna taas. Mutta ei sitten, jos ei se kerran auta. :-) Onko se kumppanin löytäminen sitten vaikeampaa netin kautta kuin baarin tms. kautta? En usko. Muualla kuin netissä vaan on vähemmän vaihtoehtoja, joista valita. Jotkut käyvät ahneuksissaan läpi liian monta vaihtoehtoa, kuin karkkikaupassa, ja saavat ähkyn. Ei vika ole netissä, vaan omassa asenteessa.

;;; kirjoitti:

Aioin vastata juuri, että ei se ole vaikeaa, minäkin olen löytänyt jo kaksi hyvää miesystävää, ensin neljä vuotta sitten ja nyt tänä vuonna taas. Mutta ei sitten, jos ei se kerran auta. :-) Onko se kumppanin löytäminen sitten vaikeampaa netin kautta kuin baarin tms. kautta? En usko. Muualla kuin netissä vaan on vähemmän vaihtoehtoja, joista valita. Jotkut käyvät ahneuksissaan läpi liian monta vaihtoehtoa, kuin karkkikaupassa, ja saavat ähkyn. Ei vika ole netissä, vaan omassa asenteessa.

Minusta menneisyyden painolastit näkyvät kohtaamissani miehissä. Eivät ole päässeet yli erosta, ehkä kaipaavat vielä lastensa äitiä (vaikka eivät myönnä sitä, edes itselleen). Jos huomaan jo netissä tuota menneisyydessä roikkumista, en lähde miehen kanssa treffeille. Luulen, että tuo on yksi syy siihen, miksi niin moni roikkuu online-tilassa koko ajan, käy treffeillä, vaihtaa seuralaista. Kun kukaan ei ole yhtä hyvä kuin se ex. Tällainen vaikutelma minulle tulee joistakin miehistä. Puhun miehistä, koska olen nainen ja olen asioinut vain miesten kanssa. En tiedä minkälaisia naiset ovat. Minua on kiitelty siitä, etten roiku menneissä enkä puhu exästä. Ehkä se kertoo jotakin.

kaikki niin selaile kirjoitti:

Olet oikeassa, että kyllä ihminen pysähtyy kun kohdalle osuu oikea ihminen. Minusta netissä ei sen takia olisi vaikeampaa etteikö tajuaisi pysähtyä, koska eihän sitä selittämätöntä yhteyttä ihan jokaisen vastaantulijan kanssa synny, vaikka kuinka olisi paperilla "täydellinen". Ei netissä eikä livenä. Omassa elämässä en kyllä allekirjoita noita aloittajan mainitsemia kriteerilistojen tuijottelua. Tottakai on asioita, joita toivoisi, mutta jos se oikea osuu kohdille ja sillä sattuu olemaan lapsia jos toivoisi ettei olisi, tai jos ikää on joku vuosi enemmän, niin ei ne paina enää yhtään. Netin ongelma lienee siinä, että moni kyllä voi olla näiden kriteeriensä vanki, mutta sellainen mies ei olisi minulle oikea ja sopiva kumppaniksi kuitenkaan jos esim. olen hänen mittapuulla liian lyhyt, eli en häviä (olen törmännyt tällaiseen!). Ja tähän kriteereihin tuijottamisen loukkuun tipahtavat varmasti sekä miehet että naiset. Itse kuulun siihen joukkoon, joka suht herkästi huomaa sen mahdollisen sopivuuden kriteeristä huolimatta. Kolme kertaa on kolahtanut netin kautta 10 vuoden aikana ja se on joka kerta tapahtunut niin, että profiilin ensimmäisestä tunnelmasta tai ensimmäisestä viestistä asti on ollut huikea fiilis. Tästä on edetty joko tuntien puheluiden jälkeen kuumille treffeille tai ensitreffien jälkeen poistettu profiilit ja alettu "oleen" :) Eli sen vähempää en odota tälläkään kerralla... ehkä se on oma loukkuni? Jos ei siis heti tule fiilistä, en usko että sitä tulee myöhemminkään. Eikä sitä fiilistä voi selittää mitenkään, ei sillä mitä "kriteereitä" toinen täyttää tai ei täytä. Absolutely no:t on kyllä ne joiden kirjoitustyyli kertoo että tämä on aivan eriainen ihminen, kuin mitä etsin. Siksi itse toivon että toinen kirjoittaisi edes vähän pidemmästi, siitä välittyy kuitenkin paljon enemmn kuin tiedosta mitä musiikkia kuuntelee... ;)

kumma, joskus jo profiilista huomaa että tässä on mun tyyppinen ihminen? Minulle on käynyt niin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla luin profiilin ja pistin vau, ihana profiili :) Kaikki alkoi noista sanoista. Suhde kesti aikansa ja oli aivan upea. Toisen kerran, törmäsin sellaiseen profiiliin jossa on jotakin, mun omaa... tänä keväänä ja tässä sitä mennää ihastuneena molemmin puolin :)

Tuula vaan kirjoitti:

Minusta menneisyyden painolastit näkyvät kohtaamissani miehissä. Eivät ole päässeet yli erosta, ehkä kaipaavat vielä lastensa äitiä (vaikka eivät myönnä sitä, edes itselleen). Jos huomaan jo netissä tuota menneisyydessä roikkumista, en lähde miehen kanssa treffeille. Luulen, että tuo on yksi syy siihen, miksi niin moni roikkuu online-tilassa koko ajan, käy treffeillä, vaihtaa seuralaista. Kun kukaan ei ole yhtä hyvä kuin se ex. Tällainen vaikutelma minulle tulee joistakin miehistä. Puhun miehistä, koska olen nainen ja olen asioinut vain miesten kanssa. En tiedä minkälaisia naiset ovat. Minua on kiitelty siitä, etten roiku menneissä enkä puhu exästä. Ehkä se kertoo jotakin.

Oikeassapa olet. Monelle ero - vaikka olisi jo jokunen vuosi siitä kulunutkin - ei ole mitenkään läpikäyty, selvitelty tunnetasolla. Lisäksi parisuhteessaan petetyksi tulleet ovat takuulla negatiivisella ennakkoasenteella varustettuja. Mikä sinänsä on inhimillistä. Monenlaista taakkaa on kannettavanaan meillä keski-ikään ehtineillä eronneilla. Uskallus tunteisiin ja etenkään sitoutumiseen on monella kiven alla. Ei uskalla, ei! Viimeisin miesystäväni ilmoitti siv.säädykseen "eronnut". Ilmenikin, ettei vielä edes asumuseropapereita laitettu eteenpäin. Ehdin jo ihastua...nyt suhde karahtamassa kiville, koska erilaiset elämäntilanteemme ja toiveemme eivät kohtaa. Mies ei ole valmis... Surettaa. Netin kautta etsitään seuraa seuraavaa jo ennenkuin ero on selvä. Ikävää. Itse kun on todella tosissaan silmät ja sydän auki kohdatakseen loppuelämänsä ihmisen ja rakkauden.

Siinäpä se kirjoitti:

Minusta on kyse siitä, että moni ei ajattele että profiilin takana on ihan oikea ihminen, vaan toimitaan kuin oltaisiin jotain kulutushyödykettä etsimässä. Selataan "kuvastoa" ja katsellaan ominaisuulistaa. "Ei tuota, se on liian lyhyt" "Ei tuota, liian pienet tulot" "Ei tuota, liikaa lapsia" "Tuollainen tuossa, mutta lisävarusteiksi lääkärin koulutus ja levikkeet hartioihin. Metalliväri olis kanssa kiva" Rankataan ihmisiä pelkkien vaatimuslistojen mukaan, eikä haluta tutustua ihmisiin ihmisinä. Unohdetaan että ihminen on paljon muutakin kuin ulkokuori tai koulutus ja ammatti. Ei etsitä tasavertaista kumppania, vaan jotain joka sopisi kivasti oman elämän täydentäjäksi. Vähän kuin joku sohva tai muu sisustuselementti. Monella on myös melko ylimielinen asenne koko touhua kohtaan. Minä vaadin, te palvelette. Kun ollaan selattu satoja profiileita ja käyty kymmenillä treffeillä, niin ollaan jo valmiiksi pessimistisiä. Treffeille ei lähdetä innokkaina ja avoimina tutustumaan uuteen ihmiseen, vaan lähinnä etsitään toisesta vikoja. Touhu muistuttaa enemmän jotain työhaastettelua kuin ihmisten oikeaa kanssakäymistä. Jokainen leikkii jotain pomoa, joka joko "palkkaa" toisen, tai hylkää puutteellisen CV:n vuoksi. Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi". Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan "parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain vilkuilee uusia koko ajan?

Kiteytät asian siihen mitä tämä touhu todellakin on.

Mutta mikä olisi todellinen ulospääsy tästä koko p***kasta?
Siis tällä tyylillä deittailupaikat eivät voi toimia enä jatkossa.

Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta näin se vain on.

Siinäpä se kirjoitti:

Minusta on kyse siitä, että moni ei ajattele että profiilin takana on ihan oikea ihminen, vaan toimitaan kuin oltaisiin jotain kulutushyödykettä etsimässä. Selataan "kuvastoa" ja katsellaan ominaisuulistaa. "Ei tuota, se on liian lyhyt" "Ei tuota, liian pienet tulot" "Ei tuota, liikaa lapsia" "Tuollainen tuossa, mutta lisävarusteiksi lääkärin koulutus ja levikkeet hartioihin. Metalliväri olis kanssa kiva" Rankataan ihmisiä pelkkien vaatimuslistojen mukaan, eikä haluta tutustua ihmisiin ihmisinä. Unohdetaan että ihminen on paljon muutakin kuin ulkokuori tai koulutus ja ammatti. Ei etsitä tasavertaista kumppania, vaan jotain joka sopisi kivasti oman elämän täydentäjäksi. Vähän kuin joku sohva tai muu sisustuselementti. Monella on myös melko ylimielinen asenne koko touhua kohtaan. Minä vaadin, te palvelette. Kun ollaan selattu satoja profiileita ja käyty kymmenillä treffeillä, niin ollaan jo valmiiksi pessimistisiä. Treffeille ei lähdetä innokkaina ja avoimina tutustumaan uuteen ihmiseen, vaan lähinnä etsitään toisesta vikoja. Touhu muistuttaa enemmän jotain työhaastettelua kuin ihmisten oikeaa kanssakäymistä. Jokainen leikkii jotain pomoa, joka joko "palkkaa" toisen, tai hylkää puutteellisen CV:n vuoksi. Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi". Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan "parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain vilkuilee uusia koko ajan?

"Lisäksi vielä se, että vaikka löytyisi se mukava mies/nainen, niin ei voida
keskittyä häneen tutustumiseen, vaan jatketaan muiden kanssa viestittelyä ja
jopa treffaila sen varalta, että "Jos löytyisi vielä parenpi".
Koskaan ei heittäydytä tosissaan, vaan aina pidetään ovi raollaan ja vilkuillaan
"parenpia". Onko se sitten joku ihme jos suhde ei kehity, kun toinen vain
vilkuilee uusia koko ajan? "

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Seurustelin v...sen miehen kanssa, joka kosi minua, ja ihmettelin mitä hän puuhasi öisin keittiössään. No, hän oli tarkistamassa oliko kukaan Suomi24:stä laittanut hänelle viestiä. Laitoin sitten vaivihkaan pystyyn feikkiprofiilin ja kuinka ollakaan... kumppanini otti heti seuraavana päivänä yhteyttä feikkiprofiiliin ja vielä täysin samoilla imelillä teksteillä kuin oli tehnyt minun kohdallani. Myöhemmin paljastui, että pitkälti kaikki suhteessamme oli perustunut valehtelulle. Arvatkaa vaan jatkuiko suhteemme.

Tämä hlö on edelleen kyseisessä palvelussa etsimässä "sitä oikeaa" ties kuinka monennetta vuotta. Vituttaa tuollaiset ihmiset, jotka pelleilevät toisten tunteilla. Aina löytyy uusi kusetettava, joka uskoo kaiken valehtelun ja vannomisen. En ymmärrä millainen ihminen haluaa vaihtaa partneria useita kertoja vuodessa. Hänkään ei ole enää mikään nuori vaan isoisä!

Eivät minun kohtaamani miehet nyt ainakaan ujoja ja arkoja ole. Kertovat minkälainen naisen (minun) täytyy olla, jotta kelpaan heille ja miellytän heitä. Kirjoitin tuossa toisessa ketjussa jo aiheesta. Eli kovat on miehillä kriteerit. Sanoisin näin, etten usko, että tuolla tyylillä kukaan nainen heistä kiinnostuu. Kuka haluaa ryhtyä 50 miehen äiti-huoraksi?

"..lopetin suhteen pikku hiljaa vaikkei tavattu ees.. " Siis minkä suhteen? Soittelemisen?

Vastaukseni saattaa tuntua niin rankalta että vaikeuttaa ajattelua. ================================================ "Mies jäi kiinni siitä, että hänellä oli treffi-ilmoitus netissä, vaikka oltiin kihloissa." -- Asiallisesti ottaen kihlaus on lupaus avioliitosta, ei mitään muuta. Ei siis sopimus siitä mitä ei saisi tehdä. "Ei kuulemma merkinnyt mitään, oli vaan hupia... " -- Et siis uskonut. Se ei ole mielestäsi mahdollista. Paljon valitetaan siitä etteivät ihmiset, vaikka heillä on profiili, ole tosissaan ja että se on heille vain hupia. ================================================ "No, sai jäädä mies nettituttujensa seuraan ruikuttamaan, kun lykkäsin sormuksen takasin ja lähdin. Kuulemma vieläkin odottaa minua takaisin." Jos tämä rehellinen on, on myös harvinaisen kärsivällinen. ================================================ "Täydellistä kumppania ei ole. " -- Pidit häntä epärehellisenä tai hänellä oli väärät huvit. "onko sitten toinen toista parempi, tuskin." -- Olet umpikujassa, jos uskot sanomaasi. "Tuollainen jatkuva kuikuilu paremman ja edustuskelpoisemman puoliskon toivossa on naurettavan lapsellista. " -- Meillä kaikilla on tarve toimia oikein. Sinulla ja hänellä myös. -- Ajattelitko oikein - teitkö oikein? -- Älä vastaa minulle, vastaa itsellesi, mahdollisimman rehellisesti. "Toivottavasti en joudu sellaisten miesten uhriksi enää." -- En minäkään toivo sitä kenellekään. Ikävä ajatus. -- En toivo kenenkään joutuvan itsensäkään uhriksi. Onko edes mahdollista?

hmm... kirjoitti:

Vastaukseni saattaa tuntua niin rankalta että vaikeuttaa ajattelua. ================================================ "Mies jäi kiinni siitä, että hänellä oli treffi-ilmoitus netissä, vaikka oltiin kihloissa." -- Asiallisesti ottaen kihlaus on lupaus avioliitosta, ei mitään muuta. Ei siis sopimus siitä mitä ei saisi tehdä. "Ei kuulemma merkinnyt mitään, oli vaan hupia... " -- Et siis uskonut. Se ei ole mielestäsi mahdollista. Paljon valitetaan siitä etteivät ihmiset, vaikka heillä on profiili, ole tosissaan ja että se on heille vain hupia. ================================================ "No, sai jäädä mies nettituttujensa seuraan ruikuttamaan, kun lykkäsin sormuksen takasin ja lähdin. Kuulemma vieläkin odottaa minua takaisin." Jos tämä rehellinen on, on myös harvinaisen kärsivällinen. ================================================ "Täydellistä kumppania ei ole. " -- Pidit häntä epärehellisenä tai hänellä oli väärät huvit. "onko sitten toinen toista parempi, tuskin." -- Olet umpikujassa, jos uskot sanomaasi. "Tuollainen jatkuva kuikuilu paremman ja edustuskelpoisemman puoliskon toivossa on naurettavan lapsellista. " -- Meillä kaikilla on tarve toimia oikein. Sinulla ja hänellä myös. -- Ajattelitko oikein - teitkö oikein? -- Älä vastaa minulle, vastaa itsellesi, mahdollisimman rehellisesti. "Toivottavasti en joudu sellaisten miesten uhriksi enää." -- En minäkään toivo sitä kenellekään. Ikävä ajatus. -- En toivo kenenkään joutuvan itsensäkään uhriksi. Onko edes mahdollista?

plussat ja miinukset. Ja ajatella mahdollisimman järkevästi. Mikä kyllä on vaikeaa, kun on loukattu. Minäkin meinasin sormuksen lisäksi palauttaa korut. Siinä vaiheessa sentään sain järjen päästä kiinni.

hmm... kirjoitti:

Vastaukseni saattaa tuntua niin rankalta että vaikeuttaa ajattelua. ================================================ "Mies jäi kiinni siitä, että hänellä oli treffi-ilmoitus netissä, vaikka oltiin kihloissa." -- Asiallisesti ottaen kihlaus on lupaus avioliitosta, ei mitään muuta. Ei siis sopimus siitä mitä ei saisi tehdä. "Ei kuulemma merkinnyt mitään, oli vaan hupia... " -- Et siis uskonut. Se ei ole mielestäsi mahdollista. Paljon valitetaan siitä etteivät ihmiset, vaikka heillä on profiili, ole tosissaan ja että se on heille vain hupia. ================================================ "No, sai jäädä mies nettituttujensa seuraan ruikuttamaan, kun lykkäsin sormuksen takasin ja lähdin. Kuulemma vieläkin odottaa minua takaisin." Jos tämä rehellinen on, on myös harvinaisen kärsivällinen. ================================================ "Täydellistä kumppania ei ole. " -- Pidit häntä epärehellisenä tai hänellä oli väärät huvit. "onko sitten toinen toista parempi, tuskin." -- Olet umpikujassa, jos uskot sanomaasi. "Tuollainen jatkuva kuikuilu paremman ja edustuskelpoisemman puoliskon toivossa on naurettavan lapsellista. " -- Meillä kaikilla on tarve toimia oikein. Sinulla ja hänellä myös. -- Ajattelitko oikein - teitkö oikein? -- Älä vastaa minulle, vastaa itsellesi, mahdollisimman rehellisesti. "Toivottavasti en joudu sellaisten miesten uhriksi enää." -- En minäkään toivo sitä kenellekään. Ikävä ajatus. -- En toivo kenenkään joutuvan itsensäkään uhriksi. Onko edes mahdollista?

treffipalstalle, kertoo siitä, että haluaisi löytää paremman, ei ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseen. Vai eikö se sinusta kerro siitä? Selitykseksihän voi sanoa mitä vain...

ilmoituksen laittaminen kirjoitti:

treffipalstalle, kertoo siitä, että haluaisi löytää paremman, ei ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseen. Vai eikö se sinusta kerro siitä? Selitykseksihän voi sanoa mitä vain...

"ilmoituksen laittaminen treffipalstalle, kertoo siitä, että haluaisi löytää paremman, ei ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseen. Vai eikö se sinusta kerro siitä?" Minulle ei kerro tai sitten kertoo montaa muutakin irrationaalista vaihtoehtoa. Enemmän siinä itse on kertomassa silloin jos siitä ei kunnolla puhuta. Ainoan oikean vastauksen tietää vain toinen. Ihminen on todella utelias, leikkisä, kokeilunhaluinen, kaipaa jännitystä, virikkeitä, viihdykettä jne. Jos noista lähtee kauhuja kehittämään niin on ajattelussaan vähän epäinhimillinen. Onko se luottamus tai lääkitys kohillaan jos pahin tulee aina mieleen, eikä pysty mitään viattomampaa pitämään mahdollisena. Jos suhteessa ei vanhoja kaunoja kanniskella ei pitäisi olla mitään syytä ajatella toisen vehkeilevän katalia selän takana. Hekin jotka ovat totaalisen kyllästyneitä kumppaniinsa pyrkivät yleensä viimeiseen asti välttämään tämän satuttamista. Ei millään jaksa eikä viitti ajatella pahuutta motiivina. Oikeesti järjenvastaista. Itsekäs jokainen pohjimmiltaan on, jotta pysyisi elossa, ei se paha juttu ole, eikä kumppanilta pois, päinvastoin. Yhdessä nilkutetaan ja kaadutaan, eteenpäin mennään jos päästään. ================================================ Ei paha ole kenkäkään, toinen vain saappaampi toista - Lymyilevä Papilla - ================================================ "Selitykseksihän voi sanoa mitä vain..." Niin voi, ja uskoakin mitä vain tai olla uskomatta. Jos se vain hupia on ollut niin uskotaanko sitä? Monet on tosi lirissä kyllä. Täys mylvintä päällä ja se todella hyvä selitys pitäis löytää, karmee stressi sumentaa päätä ja sisukset tulessa. Mitäs keksis? Hei mähän vaan leikin (nielaus). Kertoisko ihan vaan 'liian' naivin totuuden ja koittais sillä 1%:n todennäköisyydellä onneaan. Kertoisko valkoisen, vähän uskottavamman 20%:n hätävaleen ennenkuin raivo repii jo kappaleiksi. Kertoisko jotain monimutkaista, vaikeaselkoista, missä ois puimista pitkään ja vois jäähdyttää uskotella hämmennellen. Menis läpi parhaiten, mutta hirveä sotku syntyis. - Vai meneeks se näin, vai miten se menee - Kyllä minä kestän sen kuulla jos ajatuksissa on käynyt että paremmankin vois löytää hän. Tottahan se on, mitä siitä kitisee. Puhua tulee tieysti miten siitä eteenpäin. Olisiko selvitystila ajankohtainen vai alkaako hitaampi alasajo, podetaanko kimpassa kriisiä tai eletäänkö asian kanssa parempaan päin vääntäen. Tuollainen keskustelu voi syventääkin suhdetta ja saattaa sen jälkeen ollakin arvossa arvaamattomassa hyvinkin. Kohtuullisen kivuttomasti mankelin jälkeen avoimemmalle tasolle. Lähemmäs toisiaan. Ei nuo kaikki vaihtoehdot ollenkaan ole valittavissa jos tärkeämpää on vain raivota hillittömästi. Tallautuuhan ne. ================================================ En minä niin kauheasti pelkää, kun kerran naisten on kuitenkin niin vaikea löytää herkkiä, helliä, hyvin pukeutuvia ja hyvännäköisiä miehiä. Niillähän on jo poikaystävät ================================================

hmm... kirjoitti:

"ilmoituksen laittaminen treffipalstalle, kertoo siitä, että haluaisi löytää paremman, ei ole tyytyväinen nykyiseen suhteeseen. Vai eikö se sinusta kerro siitä?" Minulle ei kerro tai sitten kertoo montaa muutakin irrationaalista vaihtoehtoa. Enemmän siinä itse on kertomassa silloin jos siitä ei kunnolla puhuta. Ainoan oikean vastauksen tietää vain toinen. Ihminen on todella utelias, leikkisä, kokeilunhaluinen, kaipaa jännitystä, virikkeitä, viihdykettä jne. Jos noista lähtee kauhuja kehittämään niin on ajattelussaan vähän epäinhimillinen. Onko se luottamus tai lääkitys kohillaan jos pahin tulee aina mieleen, eikä pysty mitään viattomampaa pitämään mahdollisena. Jos suhteessa ei vanhoja kaunoja kanniskella ei pitäisi olla mitään syytä ajatella toisen vehkeilevän katalia selän takana. Hekin jotka ovat totaalisen kyllästyneitä kumppaniinsa pyrkivät yleensä viimeiseen asti välttämään tämän satuttamista. Ei millään jaksa eikä viitti ajatella pahuutta motiivina. Oikeesti järjenvastaista. Itsekäs jokainen pohjimmiltaan on, jotta pysyisi elossa, ei se paha juttu ole, eikä kumppanilta pois, päinvastoin. Yhdessä nilkutetaan ja kaadutaan, eteenpäin mennään jos päästään. ================================================ Ei paha ole kenkäkään, toinen vain saappaampi toista - Lymyilevä Papilla - ================================================ "Selitykseksihän voi sanoa mitä vain..." Niin voi, ja uskoakin mitä vain tai olla uskomatta. Jos se vain hupia on ollut niin uskotaanko sitä? Monet on tosi lirissä kyllä. Täys mylvintä päällä ja se todella hyvä selitys pitäis löytää, karmee stressi sumentaa päätä ja sisukset tulessa. Mitäs keksis? Hei mähän vaan leikin (nielaus). Kertoisko ihan vaan 'liian' naivin totuuden ja koittais sillä 1%:n todennäköisyydellä onneaan. Kertoisko valkoisen, vähän uskottavamman 20%:n hätävaleen ennenkuin raivo repii jo kappaleiksi. Kertoisko jotain monimutkaista, vaikeaselkoista, missä ois puimista pitkään ja vois jäähdyttää uskotella hämmennellen. Menis läpi parhaiten, mutta hirveä sotku syntyis. - Vai meneeks se näin, vai miten se menee - Kyllä minä kestän sen kuulla jos ajatuksissa on käynyt että paremmankin vois löytää hän. Tottahan se on, mitä siitä kitisee. Puhua tulee tieysti miten siitä eteenpäin. Olisiko selvitystila ajankohtainen vai alkaako hitaampi alasajo, podetaanko kimpassa kriisiä tai eletäänkö asian kanssa parempaan päin vääntäen. Tuollainen keskustelu voi syventääkin suhdetta ja saattaa sen jälkeen ollakin arvossa arvaamattomassa hyvinkin. Kohtuullisen kivuttomasti mankelin jälkeen avoimemmalle tasolle. Lähemmäs toisiaan. Ei nuo kaikki vaihtoehdot ollenkaan ole valittavissa jos tärkeämpää on vain raivota hillittömästi. Tallautuuhan ne. ================================================ En minä niin kauheasti pelkää, kun kerran naisten on kuitenkin niin vaikea löytää herkkiä, helliä, hyvin pukeutuvia ja hyvännäköisiä miehiä. Niillähän on jo poikaystävät ================================================

Jos ilmoituksessa etsitään kumppania, ihmistä kulkemaan elämän myrksyissä tai seksiseuraa (ja henkilö itse kihloissa? seurustelee?), niin eikö se halu ja tarkoitus ole aika selvästi ilmaistu? Ok, joku voi vielä väittää, että se on kokeilumielessä, ajanvietteeksi, mutta väittäisi, ettei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

miksi ilmoitus on laitettu ... kirjoitti:

Jos ilmoituksessa etsitään kumppania, ihmistä kulkemaan elämän myrksyissä tai seksiseuraa (ja henkilö itse kihloissa? seurustelee?), niin eikö se halu ja tarkoitus ole aika selvästi ilmaistu? Ok, joku voi vielä väittää, että se on kokeilumielessä, ajanvietteeksi, mutta väittäisi, ettei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

"Yleensä se ilmoituksen teksti kertoo miksi ilmoitus on laitettu ..." -- Voi kertoa, mutta voi olla kertomattakin. -- Vanhat tutut, 'lempilapsemme' eli huijarit uskottelevat. "eikö se halu ja tarkoitus ole aika selvästi ilmaistu?" -- Kyllä kai se on, mutta kenelle? Minulle se asia on niin kuin sen olen kumppanini kanssa sopinut. "Ok, joku voi vielä väittää, että se on kokeilumielessä, ajanvietteeksi, mutta väittäisi, ett" -- Minun kanssani ei tarvita väittämistä. Mikäli asia salasta 'paljastuu', se puhutaan ja sovitaan. On kolme vaihtoehtoa: 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta. 2. Epäilen ja teen itsestäni onnettoman ja kärsin. 3. En suostu sopimaan, olen onneton ja kärsin tehokkaasti. "ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli." Tästä mielestäni jo puhuin edellisessä kirjoituksessani. Epävarmuuksia ei voi poistaa, niitä voi vain sietää. Toimin kuin taidan. Jos se ei riitä, se ei riitä. Elämässä on riskejä, eikä niitä voi täysin hallita. On minun onneni että olen lievästi riskihakuinen.

hmm... kirjoitti:

"Yleensä se ilmoituksen teksti kertoo miksi ilmoitus on laitettu ..." -- Voi kertoa, mutta voi olla kertomattakin. -- Vanhat tutut, 'lempilapsemme' eli huijarit uskottelevat. "eikö se halu ja tarkoitus ole aika selvästi ilmaistu?" -- Kyllä kai se on, mutta kenelle? Minulle se asia on niin kuin sen olen kumppanini kanssa sopinut. "Ok, joku voi vielä väittää, että se on kokeilumielessä, ajanvietteeksi, mutta väittäisi, ett" -- Minun kanssani ei tarvita väittämistä. Mikäli asia salasta 'paljastuu', se puhutaan ja sovitaan. On kolme vaihtoehtoa: 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta. 2. Epäilen ja teen itsestäni onnettoman ja kärsin. 3. En suostu sopimaan, olen onneton ja kärsin tehokkaasti. "ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli." Tästä mielestäni jo puhuin edellisessä kirjoituksessani. Epävarmuuksia ei voi poistaa, niitä voi vain sietää. Toimin kuin taidan. Jos se ei riitä, se ei riitä. Elämässä on riskejä, eikä niitä voi täysin hallita. On minun onneni että olen lievästi riskihakuinen.

tosi rankasti petetyksi. "On kolme vaihtoehtoa: 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta. 2. Epäilen ja teen itsestäni onnettoman ja kärsin. 3. En suostu sopimaan, olen onneton ja kärsin tehokkaasti. " Ei ne vaihtoehdot lopu tähän. On katsos vielä ainakin tämä: 4. Luotan kumppaniini, olen onnellinen, kunnes yksi päivä tajuan että tämä pettikin minua koko ajan todela raskaasti, että ei meillä sellaista suhdetta ollutkaan kuin kuvittelin.

tullut suhteessa kirjoitti:

tosi rankasti petetyksi. "On kolme vaihtoehtoa: 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta. 2. Epäilen ja teen itsestäni onnettoman ja kärsin. 3. En suostu sopimaan, olen onneton ja kärsin tehokkaasti. " Ei ne vaihtoehdot lopu tähän. On katsos vielä ainakin tämä: 4. Luotan kumppaniini, olen onnellinen, kunnes yksi päivä tajuan että tämä pettikin minua koko ajan todela raskaasti, että ei meillä sellaista suhdetta ollutkaan kuin kuvittelin.

"Sä et ilmeisesti ole ikinä tullut suhteessa tosi rankasti petetyksi." Tuntuu että voisin yhtä hyvin myöntää ja kieltää. En koskaan ollut suhteessa että olisin voinut rankimmalta säästyä. Se on vähän yksilöllistä kumminkin kuka mistäkin mäsäks menee. En osaa sanoa, se on vain todennäköinen, enkä ole ollut halukas tietämään tarkemmin. Jostain syystä 'tiedän', olen selvillä koko ajan, mitä tapahtuu. En tiedä sitä tarkkaan eikä se ole yliluonnollista. "On katsos vielä ainakin tämä:" Katsoin ja ykköseks totesin. Siitä puttu vaan semmonen klausuuli. "Ei ne vaihtoehdot lopu tähän." Lisäsin loppuun oman vaihtoehtoni, mikä muille jo huonommin sopii. ================================================ On kolme vaihtoehtoa: 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta olen onnellinen, kunnes yksi päivä tajuan että tämä pettikin minua koko ajan todela raskaasti, että ei meillä sellaista suhdetta ollutkaan kuin kuvittelin. 2. Epäilen ja teen itsestäni onnettoman ja kärsin. 3. En suostu sopimaan, olen onneton ja kärsin tehokkaasti. " ================================================ 1. Luotan kumppaniini ja noudatan sopimusta olen kai onnellinen, kunnes yksi päivä tajuan että meillä sellainen suhde olikin, kuin en olisi halunnut kuvitella, silti vaistoten pystymättä uskomaan sitä.

aiheeseen, että massadeittailua kannattaa minusta välttää. Se selvästikin kyynistää ja tekee ihmisistä noita ostoslistailijoita. Monista huomaa heti, että on tullut vähän liian monta vuotta tätä harrastusta harrastettua (mikseivät muuten kirjoita tätä kaikkein tärkeintä harrastustaan harrastukset -kohtaan;)).

Kova kiire ja hosuminen pilaavat kaiken. Tuntuu siltä, että harva haluaa tutustua yhtään. Heti vaan pitäisi päästä treffeille, jotta katsotaan että "kemiat" kohtaa (sanovat miehet). Liukuhihnameininkiä melkeinpä. Minusta olisi kiva tutustua ihmisiin kaikessa rauhassa, mutta ei se ole S24 palstalla mahdollista. Lopetin tuon deittailun sen takia etten jaksanut sitä jatkuvaa kiirettä ja hosumista.

"Itse olen törmännyt tällaisiin vain kerran vastaaviin henkilöihin, jotka niin haluaisivat tutustua uusiin ihmisiin ja löytää sitä oikeaa, mutta lopettavat vastailun tuon kerran jälkeen." Kirjoitteletko sinä itse kaikkien sinulle viestin lähettäneiden kanssa, aina siihen asti että olet oikasti tutustunut heihin? Vai millä kriteerillä päätät olla vastaamatta, vastaat vain yhden viestin ja millä perusteella alat kirjoittelemaan "loppuun asti"? Toisaalta sanot, ettet ole tavannut vielä ketään? Kuinka monen kanssa olet kirjoitellut? Onko se kirjoittelu loppunut aina vastapuolen taholta? Minun näkökulmasta tämä sinun toiminta vaikuttaa epäloogiselta. Itse pyrin tapaaman ihmisen liven, treffit ei ole minulle viestittelykanava, vaan kanava tavata kumppania etsiviä sinkkuja. Sen sijaan että heiluisin yöllä humalaisten joukossa ravintolassa, voin tavata miehiä kahvilla. Minun tapani tutustua on jutella kasvotusten. Välillä olen tehnyt jopa koko päivän treffit. Yhdet ekat treffit oli asuntomessuille. Kun viettää koko päivän yhdessä, saa jo aika hyvän kuvan ihmisestä. Sitä minä sanon tututustumiseksi. Siis sen sijaan että notkun baaritiskillä, ja yritän jutella humalaisen kanssa, käyn vaikka taidenäyttelyssä miehen kanssa, ja me molemmat olemme kiinnostuneita tututustumaan. Ja aivan kuten keskustelu baaritiskilläkään ei johda mihinkään, ei välttämättä jatketa tuttavuutta sen taidenäyttelyssä kävijän kanssakaan, mutta molemmilla oli mukava iltapäivä ja kivaa seuraa. Pystytkö ymmärtämään minun toimintaa? Ja ehkä sitä vasten joidenkin nettituttaviesi toimintaa?

kysymys sinulle kirjoitti:

"Itse olen törmännyt tällaisiin vain kerran vastaaviin henkilöihin, jotka niin haluaisivat tutustua uusiin ihmisiin ja löytää sitä oikeaa, mutta lopettavat vastailun tuon kerran jälkeen." Kirjoitteletko sinä itse kaikkien sinulle viestin lähettäneiden kanssa, aina siihen asti että olet oikasti tutustunut heihin? Vai millä kriteerillä päätät olla vastaamatta, vastaat vain yhden viestin ja millä perusteella alat kirjoittelemaan "loppuun asti"? Toisaalta sanot, ettet ole tavannut vielä ketään? Kuinka monen kanssa olet kirjoitellut? Onko se kirjoittelu loppunut aina vastapuolen taholta? Minun näkökulmasta tämä sinun toiminta vaikuttaa epäloogiselta. Itse pyrin tapaaman ihmisen liven, treffit ei ole minulle viestittelykanava, vaan kanava tavata kumppania etsiviä sinkkuja. Sen sijaan että heiluisin yöllä humalaisten joukossa ravintolassa, voin tavata miehiä kahvilla. Minun tapani tutustua on jutella kasvotusten. Välillä olen tehnyt jopa koko päivän treffit. Yhdet ekat treffit oli asuntomessuille. Kun viettää koko päivän yhdessä, saa jo aika hyvän kuvan ihmisestä. Sitä minä sanon tututustumiseksi. Siis sen sijaan että notkun baaritiskillä, ja yritän jutella humalaisen kanssa, käyn vaikka taidenäyttelyssä miehen kanssa, ja me molemmat olemme kiinnostuneita tututustumaan. Ja aivan kuten keskustelu baaritiskilläkään ei johda mihinkään, ei välttämättä jatketa tuttavuutta sen taidenäyttelyssä kävijän kanssakaan, mutta molemmilla oli mukava iltapäivä ja kivaa seuraa. Pystytkö ymmärtämään minun toimintaa? Ja ehkä sitä vasten joidenkin nettituttaviesi toimintaa?

Itse vastaan aina kaikkien viesteihin jotka minulle vastaavat, viestejä lähettänyt vasta kymmenkunnalle henkilölle ja kirjoittelu on loppunut aina vastapuolen taholta. Kyllä minäkin haluaisin tutustua livenä tietenkin, mutta en tiedä missä vaiheessa voi toista alkaa pyytämään live-tapaamiseen. Kerran/kahden viestin jälkeenkö? Haluaako se toinen oikeasti tavata minut kasvotusten heti? Pitääkö minun heti mainita viestissä että haluan tavata sinut kasvotusten heti pikimmiten? Tosin ei se vastapuolikaan laita heti ekaan viestiin että "haluan tavata sinut", vaan että "haluaisin tietää sinusta enemmän". Pitäisikö tuo sitten tulkita siten, että toinen haluaa tavata sinut livenä?

vastaus minulta kirjoitti:

Itse vastaan aina kaikkien viesteihin jotka minulle vastaavat, viestejä lähettänyt vasta kymmenkunnalle henkilölle ja kirjoittelu on loppunut aina vastapuolen taholta. Kyllä minäkin haluaisin tutustua livenä tietenkin, mutta en tiedä missä vaiheessa voi toista alkaa pyytämään live-tapaamiseen. Kerran/kahden viestin jälkeenkö? Haluaako se toinen oikeasti tavata minut kasvotusten heti? Pitääkö minun heti mainita viestissä että haluan tavata sinut kasvotusten heti pikimmiten? Tosin ei se vastapuolikaan laita heti ekaan viestiin että "haluan tavata sinut", vaan että "haluaisin tietää sinusta enemmän". Pitäisikö tuo sitten tulkita siten, että toinen haluaa tavata sinut livenä?

"...mutta en tiedä missä vaiheessa voi toista alkaa pyytämään live-tapaamiseen. Kerran/kahden viestin jälkeenkö? Haluaako se toinen oikeasti tavata minut kasvotusten heti?" Eikö omista toiveista kannata aina kertoa.

selviää kirjoitti:

"...mutta en tiedä missä vaiheessa voi toista alkaa pyytämään live-tapaamiseen. Kerran/kahden viestin jälkeenkö? Haluaako se toinen oikeasti tavata minut kasvotusten heti?" Eikö omista toiveista kannata aina kertoa.

pitäisi vielä miettiä että onko soveliasta kysellä tuollaisia toiselta viikkojen viestittelemättömyyden jälkeen?