muiden online-tilassa oleminen on kuin piikki lihassa. Se on kuin syyhy, vaivaa koko ajan, siitä ei pääse eroon.
Millaisia nämä ihmiset ovat? Tulee mieleen ikkunaverhojen heilahtaminen ja ovisilmästä kurkistelu.
Absurdiksi asian tekee vielä se, että nämä ihmiset julistavat kovaan ääneen halvekuntaansa ihmisiä kohtaan, joilla palaa online-valo. Ilmoittavat etteivät todellakaan ole kiinnostuneita "idiooteista, jotka roikkuvat aina netissä".
Mistä on kyse?
Vai onko kyse siitä että ihmisessä olevasta tarpeesta halveksia jotain ryhmää, jotta itse tuntisi olevansa jotain: yömajassa asuvat pultsaritkin halveksivat taivasalla tai metsässä hökkeleissä asuvia.
Onko se netti-ilmoituksen laittaminen niin häpeällinen juttu, että sitä pitää kompensoida tällaisella.
Toisilla on terve itsetunto ja he ovat sinut nettideittailun kanssa. Online-valo ei häiritse, ei oma, eikä muiden?
Tämä nyt ainakin sosiologiaa joskus lukeneena tuli mieleen. Miten te näette tällaisen käytöksen?
Mikä siinä on, että toisille
kyylä vai kyläpoliisi?
15705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se vihreä valo 'häiritsee' kun seukkailee jo jonkun kanssa (livenä) ja toinen senkun roikkuu nettitreffeillä kaiken vapaa-aikansa.
Minä en kyllä katsoisi seurustelvani kenenkään kanssa, jolla on ilmoitus netissä. Mutta en myöskään alkaisi sitä vaatimaan, jos toinen ei ilmoitusta poista, sehän vain on merkki siitä että minä en ollut se oikea hänen mielestään.
Ainakin minulla on sellainen hämärä muistikuva, että kun seurustelin, niin alussa oli sen verran kiihkeätä, että halusi olla koko ajan toisen kanssa yhdessä ja vietettiin lähes kaikki vapaa-aika yhdessä, siis suhteen alussa. Ei siinä enää toisella ole tarvetta roikkua netissä, ei kummallakaan. Mutta jos tapaillaan kerran tai pari viikossa, niin se on vasta tapailua, ei mielestäni seurustelua. Sitten jos on toisen kanssa joka päivä yhdessä vapaa-ajan, suhde on tosi kiihkeä, mutta toinen on esim. työssä koko ajan online, niin silloin asia kyllä pitää ottaa puheeksi. Jos ei pysty, niin eikö silloin ole suhteessa jotain pielessä.
viikossa niin se silti voi johtaa seurusteluun. Jos toinen roikkuu netissä tuona aikana niin eiköhän se ole selvä että toista kiinnostaa vain seikkalut.
Jos se alkaa epämääräisesti, niin koko touhu on epämääräistä. Ja jos joku roikkuu netissä deittipalstalla, en itse kuvittelisi seurustelevani hänen kanssaan vaikka oltaisiin joka päivä yhteydessa, ja nähtäisiin joka toinen päivä.
================================================ Oletus: Roikkuu netissä = kiinnostaa vain seikkailut. Perustelut: Tapailu pari kertaa viikossa VOI johtaa seurusteluun. ================================================ "Jos tapaillaan pari kertaa viikossa niin se silti voi johtaa seurusteluun." "Jos toinen roikkuu netissä tuona aikana niin eiköhän se ole selvä että toista kiinnostaa vain seikkalut."
tässäkin ole ongelmana se, että kaksi erilaista kuvitelmaa on ristiriidassa toistensa kanssa. Jos on toinen ns. katsastamassa markkinoita, ei halua heti sitoutua, vaan roikkuu viikko- tai kuukausitolkulla netissä tutkien mitä on tarjolla. Viestittelee ehkä muutamien kanssa ihan syvällisiä, kun haluaa saada enemmän tietoa siitä minkälaisista ihmisistä on kyse. Siinä sitten joukkoon saattaa sattua joku, joka luulee tosissaan löytäneensä elämänsä ihmisen, laittaa kaikki muut luukkunsa samantein kiinni, ja keskittyy tähän löytämäänsä 'elämänsä rakkauteen'. Tässä vaiheessa tämmöinen toisen netissä roikkuminen sitten alkaa ärsyttää, kun sitä toiset tuntee ikäänkuin olevansa hyllylle plokattuja ja antavansa enemmän kuin mitä saavat. Itse asiassa on kuitenkin niin, että he ovat itse sinne hyllylle hypänneet. Tätä hän tää nettisuhdemaailma on. Virtuaalista vain... sitten asia vasta on jotain, kun elävässä elämässä ollaan yhdessä. Silloin on kyllä sitten kyse jostain ihan muusta kuin seurustelusta tai parisuhteesta, jos edelleenkin toinen roikkuu netissä deittipalstoilla. Aroista asioista tässä nyt puhutaan, ja hyvin temperamenttikohtaisista käyttäytymistavoista. Joku saattaa olla hyvinkin varovainen eikä halua sitoutua kehenkään helposti. Joku haluaa keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan ja ikäänkuin käsittelee sen alusta loppuun, ennenkuin siirtyy seuraavaan, jos siirtyy. Joku haluaa levittää ison kasan ihmisiä eteensä ja poimii ehkä sieltä sitten joskus (kuinka monen vuoden päästä?) jonkun jonka kanssa alkaa ehkä oikeasti seukkaamaan. Tuntuu 'voimalliselta' kun voi itse olla se valitsija, eikä valittavana oleva? Toisinaan on sattunut kohdalle moinen tyyppi joka etsii ja etsii. Ihmettelee sitten ehkä täällä palstoilla, miksi toiset (oli sitten naisia tai miehiä) yhtäkkiä lopettavat viestittelyn kuin seinään. Ajanhukkaahan tämmöinen ihmissuhdeverkostoa virittelevälle tyypille viestittely on sentyyppiselle ihmiselle, joka hakee ihan tosissaan ihmissuhdetta haluamatta loukata ketään. Verkkoja virittelevän kanssa ei synny mitään konkreettista monessa kuukaudessakaan. TAI sitten koko homma on tarkoitettu alun perinkin viihteeksi harmaata arkea värittämään, paremmassa tapauksessa ystävyyssuhteeksi, mutta joka tapauksessa ei miksikään seurustelusuhteeksi. Olisi kiva tietää heti alussa missä mennään... siitä kai tässä on koko ajan kyse, veikkaan.
Noinhan se tuntuu menevän. "Olisi kiva tietää heti alussa missä mennään... siitä kai tässä on koko ajan kyse, veikkaan." Sitten kun näihin asioihin vielä vaikuttaa temperamenttierojen lisäksi niin paljon suhdehistoria. Jos historiasta löytyy ripustautuja, voi haluta edetä erittäin hitaasti. Ja jos toinen onkin tullut vaikka petetyksi ja jätetyksi aikaisemmassa suhteessaan, niin silloin voi olla suuret halut, että toinen kertoo ja osoittaa välittömästi, miten edetään ( eli edetään). Tässä touhussa pitäisi olla malttia mukana...
"Eiköhän ..." On mielestäni osunut asian ytimeen: "Siinä sitten joukkoon saattaa sattua joku, joka luulee tosissaan löytäneensä elämänsä ihmisen, laittaa kaikki muut luukkunsa samantein kiinni, ja keskittyy tähän löytämäänsä 'elämänsä rakkauteen'. Tässä vaiheessa tämmöinen toisen netissä roikkuminen sitten alkaa ärsyttää, kun sitä toiset tuntee ikäänkuin olevansa hyllylle plokattuja ja antavansa enemmän kuin mitä saavat. Itse asiassa on kuitenkin niin, että he ovat itse sinne hyllylle hypänneet." Ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä siitä, miten tulisi edetä. Ja jos ajattelee löytäneensä sen oikean, niin kannattaa varmaan ottaa puheeksi, miten edetään, sillä toinen voi ajatella ihan joitain muuta. Eli kuvitteleminen vähemmälle, ja kissa pöydälle, jos jokin harmittaa. Niinhän sitä pitää toimia parisuhteessakin. Sovitaan pelisäännöistä. Ei kukaan ole ajatusten lukija.
niillä jotka ovat kiinnostuneita toisista ihmisistä kun heihin yrittää tutusta ole se terve itsetunto... "Millaisia nämä ihmiset ovat? Tulee mieleen ikkunaverhojen heilahtaminen ja ovisilmästä kurkistelu." Etkö sinä tarkkailisi jos olisit etsimässä itsellesi kumppania? "Absurdiksi asian tekee vielä se, että nämä ihmiset julistavat kovaan ääneen halvekuntaansa ihmisiä kohtaan, joilla palaa online-valo. Ilmoittavat etteivät todellakaan ole kiinnostuneita "idiooteista, jotka roikkuvat aina netissä"." Se antaa vaikutelman että muuta elämää varsinkaan sosiaalista ole kuin nettideitti ja jos toinen tahtoo tutustua tosimielellä niin laimentaahan se tunnelmaa kun toinen roikkuu deitissä. "Toisilla on terve itsetunto ja he ovat sinut nettideittailun kanssa. Online-valo ei häiritse, ei oma, eikä muiden?" Siinähän se näpäytys "terveestä itsetunnosta" tuli. Hitto, että naurattaa. Itselläsi on helvetin huono itsetunto siitä ja etsit sille vahvistusta roikkumalla deitissä koko ajan tyyliin "äiti, anna maitoa vielä yksi pikku tisullinen!" "Tämä nyt ainakin sosiologiaa joskus lukeneena tuli mieleen. Miten te näette tällaisen käytöksen?" Yrität vielä päteäkin? Lukeminen ja oppiminen on kaksi eri asiaa. Huomasi ainakin sinun tapauksessa tuon. Niin ja jottei jää epäselväksi niin itseä ei niin hirvittävästi kiinnosta paitsi kylläkin kun toisen kanssa alkaa viestitellä tiuhemmin. Jos toisella on vain tarkoitus katsastella markkinoita ja samalla esittää että etsii tosimielellä seuraa niin ON IDIOOTTI koska tuhlaa muiden ihmisten aikaa. Siitä on hyvä kertoa jo alussa sitten että "roikun muuten sitten deitissä koko ajan jutellen toisille vaikka kiinnostuneelta sinulta vaikuttaisinkin." Tuleepahan selville asia heti.
"Jos toisella on vain tarkoitus katsastella markkinoita ja samalla esittää että etsii tosimielellä seuraa niin ON IDIOOTTI koska tuhlaa muiden ihmisten aikaa." Katsoisin että jokainen vastaa omista tekemisistään itse, ja on vapaa tekemän valinnan. Jos toinen ei käyttäydy itseä miellyttävällä tavalla, silloin yleensä lakataan olemast yhteydessä kyseiseen ihmiseen. Ei se sen kummempaa ole. Mistä tuo hirveä aggressio tulee?
Komppaan täysin! Minuakaan nyt ei tietenkään kenenkään randomtyyppien netissä roikkumiset haittaa, mutta jos viestitellään tiiviimmin jonkun kanssa, niin tällöin kyllä jatkossa homma loppuu.
mutta kompastui omaan aggressiivisuuteensa. Näkee että ei ole kaikki hyvin.
"Eiköhän nimenomaan...ole se terve itsetunto..." -- Terve itsetunto muuttuu tilanteen mukaan. -- Jatkuvasti hyvä itsetunto on sairas (vrt. psykopatia). "Millaisia nämä ihmiset ovat?" -- Vaihtelevaan itsetuntoon liittynee itseluottamuksen ja itsevarmuuden vaihtelevuus. "Tulee mieleen ikkunaverhojen heilahtaminen ja ovisilmästä kurkistelu." -- Minulle tulee mieleen uteliaisuus. Itsetuntoon en sitä yksioikoisesti yhdistäisi. "Etkö sinä tarkkailisi jos olisit etsimässä itsellesi kumppania?" -- Tarkkailen. Hänen netinkäyttöään en tarkkaile. Jos siinä jotain ongelmallista on, se ilmenee käytännön elämässä. 'Online-valosta' en sitä kykene mitenkään havaitsemaan, puhumattakaan että osaisin ennustaa siitä sellaista. "ihmiset julistavat kovaan ääneen halvekuntaansa ihmisiä kohtaan, joilla palaa online-valo." Yhtään järkevää syytä halveksuntaan en keksi. ================================================ Mitä sen perusteella on mahdollista tietää: Se ilmoittaa: Jonain hetkenä on 'online'-yhteys. Tarkoittaa: 'Henkilökohtaisella' tietokoneella (tai yleisön, yhteisön tms. käytössä olevalla) on ('henkilökohtaisin' tunnuksin) kirjauduttu palvelimelle. Mitään muuta ei voi tietää! (tämäkin on epävarma 'tieto', teknisistä syistä ) Sitäkään ei voi varmuudella tietää kuka sen on tehnyt. On enemmän sääntö kuin poikkeus että ohjelmistoissa on virheitä. Ne aiheuttavat virhetoimintoja, systeemin toimita on epäluotettavaa. Systeemin ilmoittaman 'tiedon' luotettavuus on vain laskennallinen. Se on tilastointia. Luotettavuus on vain todennäköisyyttä. ================================================ Minimissään emme voi tietää mitään. Maksimissaan tiedämme kirjautumisen ajankohdan (senkin viiveellä), sekä enää summittain yhteyden päättymisen (viiveen pituus tuntematon, satunnaisesti muuttuva) . "Se antaa vaikutelman" Se ei anna vaikutelmaa, siitä voi saada haluamansa vaikutelman. Vaikutelma vaikuttaa: "Ilmoittavat etteivät todellakaan ole kiinnostuneita "idiooteista, jotka roikkuvat aina netissä"." 1. oletus: Jatkuva yhteys = roikkuu aina netissä. Vaikutelman mukainen kuvitelma eli mielikuva: "että muuta elämää varsinkaan sosiaalista ole kuin nettideitti" 2. oletus: Roikkuu aina netissä = ei muuta sosiaalista elämää kuin nettideitti. -- Todellisuudesta saatu mielikuva = toinen roikkuu deitissä. "ja jos toinen tahtoo tutustua tosimielellä niin laimentaahan se tunnelmaa kun toinen roikkuu deitissä." -- Mielikuvan vaikutus = tunnelma laimenee. ================================================ Mielikuva todellisuudesta on välttämätön, sen mukaan toimimme. Vastaako todellisuudesta saatu mielikuva todellisuutta? Vastaavuus vaikuttaa tekojemme toimivuuteen (onnistuminen). ================================================ Mielikuvat vaikuttavat...tehokkaasti! Niissä on voimaa. Seuraa hieman itsetuntokamppailua mielikuvitelmina. Taistelu terveen itsetunnon hallinnasta... ================================================ Eiköhän niillä jotka ovat...ole se terve itsetunto... ================================================ ...vai kadonneen tasapainon metsästys? Ilmaistaan mielikuva, sanoma, johon liitetään piiloviesti: - Meillä toisilla on - (ja toivotaan reaktiota siihen mitä ei sanota). ================================================ "Toisilla on terve itsetunto ja he ovat sinut nettideittailun kanssa. Online-valo ei häiritse, ei oma, eikä muiden?" ================================================ (häiritsee kun väärät asiat häiritsevät toisia?) Sanoma tulkitaan toivotusti ja piiloviesti huomataan. ================================================ "Siinähän se näpäytys "terveestä itsetunnosta" tuli. Hitto, että naurattaa." ================================================ (huvittavan tylsää, ärsyttää) Ilmaistaan mielikuva, sanoma, johon liitetään piiloviesti: - Puutteesi ja korvikeesi - (pidettävä pikkulapsen tasoisena). ================================================ Itselläsi on helvetin huono itsetunto siitä ja etsit sille vahvistusta roikkumalla deitissä koko ajan tyyliin "äiti, anna maitoa vielä yksi pikku tisullinen!" ================================================ "koska tuhlaa muiden ihmisten aikaa." -- Melko jyrkkää. "Siitä on hyvä kertoa jo alussa sitten että "roikun muuten sitten deitissä koko ajan jutellen toisille vaikka kiinnostuneelta sinulta vaikuttaisinkin." Eivät he niin voi sanoa, koska se ei vastaa heidän mielikuvaansa todellisuudesta. ================================================ Parhaaseen tulokseen pääset kun sanot suoraan että arvostelet ihmisiä 'online-valon' perusteella ja mielestäsi liika online estää suhteen. Silloin ei ole kysymys mielikuvista. Se on mitattavissa kellolla. Sitä varmaankin sitten kysytään paljonko nettiaikaa sallit ja miten sen saa käyttää. Osaat kai vastata... Jos sinulla on profiili, niin voit mainita asiasta siinä. Siten aikaasi säästyy eniten, kun eri tavalla ajattelevat osaavat välttää viestin lähettämistä juuri sinulle. Sinun tehtäväsi se on. Useimmat eivät osaa tiedustella sitä ja haluathan sen selville mahdollisimman pian. ================================================ "Tuleepahan selville asia heti." -- Voi tullakin, mutta MIKÄ asia? Itselleni tapahtuu, kiusallisen usein, että se asia mitä yritän selvittää ei selviäkään. Jotain muuta saattaa selvitä, mistä olenkin yllättynyt ja ymmälläni. Toisten ihmisten ajattelua ei saata hallita. Pitäisikökään?
Jos on kykenemätön saamaan saalistaan satimeen, niin sitten ei pidä syyttää toisen online:ssa oloa siitä. Miten h*lvetissä on mahdollista tutustua ihmisiin tuolla treffipalvelussa jos ei ole online...?