Hei!
Mietin tässä, että mitä tekisin. Tai tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta en vain jotenkin osaa. Tilanteeni on tämä: Olen seurustellut miesystäväni kanssa 10v. Meillä on yhteinen lapsi ja mielestäni meillä on mennyt ihan hyvin. Sain kuitenkin selville, että hänellä on ollut monta vuotta toinen nainen ja heille on syntynyt viime syksynä vauva. Olen aivan pettymyksestä ja vitutuksesta ympyriäisenä. Voiko näin käydä minulle?No, näin on kuitenkin käynyt. Nyt tiedän siis asiasta, mutta mies ei tiedä, että tiedän. Tiedän kyllä, että minun pitäisi jättää hänet tai jotain, mutta sallin hänen vain kohdella itsenäni näin ja teeskentelen, että mitään ei olisikaan tapahtunut. Eihän näin voi pidemmän päälle jatkua. Onko ketään, jolla on sattunut samanlainen tilanne?Mitä tekisitte minun asemassani. Pelkään, että jos jätän mieheni niin lapsemme kärsii erostamme paljon, eikä isä tapaa häntä tms.
toinen nainen ja uusi vauva
murskattu mieli
91508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sinä jätät hänet ja otat uuden ukon..Kun sinä olet onnellinen niin lapsikin on.Parempi yksi hyvä vanhempi kuin kaksi huonoa..Jos sinä voit huonosti niin lapsikin voi..oli isää kuvioissa tai ei..
eräälle pariskunnalle kävi ja sitten he elivät vaan niin, että mies silloin tällöin kävi toisessa perheessä katsomassa lasta. Sitä kului useita vuosia ja oman vaimon kanssa kiristyi välit ja lapset kärsivät. Lopulta mies otti omasta perheestä eron ja muutti tämän toisen naisen ja lapsen kanssa asumaan. En tiedä, onko entinen vaimo löytänyt uutta ja miten lapset ovat jaksaneet erotilanteen. Itse erolapsena tiedän, että ero on iso kriisi lapselle, mutta toisaalta se voi myös olla helpotus, ettei tarvitse kuulla vanhempien riitoja. Siinä on vaan se, että äiti tuppaa purkamaan kaiken katkeruutensa lapsiin, että äidin olisi saatava miesystävä, jotta hänellä olisi onnea elämässään.
jos yksinhuoltajana ottaa vanhemmuutensa vakavasti, ja jos lähtenyt vanhempi ei pidä lapsiaan edes harvoin, saati säännöllisesti, niin uuden etsiminen on melkoisen työlästä, liki mahdotonta. Tai jos etsimään kykenee, niin suhteen rakentaminen ja ylläpito se onkin jo iso mutta, ja siihen kulminoituu ja kaatuu yritykset helposti. Eronneen naisen lapsineen on siis syytä rakentaa elämänsä ja kestävyytensä jonkun muun kuin uuden paremman miehen varaan. Hyvin useissa tapauksissa siihen saakka kun lapset alkavat olla omillaan, uuden parisuhteen voi hyvin unohtaa.
Mutta se vaan, että jostain sitä onnea on tultava, koska työmäärä yksinhuoltajalla on niin valtaisa. Että joku hyvä harrastus, ulkomaanmatkat tai jos ei ole rahaa, niin joku oma juttu, josta saa voimaa arjen pyörittämiseen kuten esim. kuorolaulanta.
ai kuorolaulanta.. Luuletko että itse voisit hyvin ja viihtyisit, jos kävisit aina välillä kuorolaulannassa tai ihan missä vaan paitsi et saisi seksiä? Hienoa jos näin on jonkun kohdalla, mutta itselläni ei seksiä korvaa mikään vesijumppa eikä shoppailu ei mikään. Ajatukseni vaan oli, ettei uuden paremman miehen löytymien varaan voi onneaan rakentaa, tai saattaa kohta olla täysin hukassa. Mun vahvuuteni on arjessa selviämisessä, pärjäämisessä, mutta toki mä miehen tarvitsen. Mutta näissä kuvioissa en voi jäädä sen varaan, että mies, se vakituinen seksikumppani esimerkiksi tulisi ja hoitaisi mun arkeni. Se mun on tehtävä aivan itse. Enkä tiedä sitäkään, miten eronneella työmäärä moninkertaistuisi. Mun elämässä ensimmäinen helpotus oli se, kun ei tarvinnut enää lasten lisäksi vahtia aikuista miestä. Ei tarvinnut enää ihmetellä, milloin se tuli, milloin meni, mihin, miksi. Kuka vei rahat tililtä, tai miksi ei laskuja oltu maksettu. Mun arjen pyörittämisen yksinkertaisti ja helpotti se että jäin lasten kanssa keskenään.
jonkun lumpun ja sen kakaran pitäisi saada SINUN miehesi? Sehän on juuri sitä mitä se lumppu haluaakin, mutta ilmeisestikään ei sitä mitä miehesi haluaa. Minä pitäisin miehen aivan vittuillakseni enkä olisi edelleenkään tietävinäni pikkulumpusta enkä sen kakarasta. Tietenkin pitäisin huolen siitä ettei pikkulumppu tai sen kakara IKINÄ hyötyisi minusta tai lapsestani taloudellisesti esimerkiksi avioeron tai kuoleman johdosta. Jos pikkulumpun kakara on tunnustettu, niin juridisestihan se taitaisi periä oman lapseni jos lapseni sattuisi kuolemaan ilman rintaperillisiä. Muutenkaan en ymmärrä miksi minun pitäisi olla yksinhuoltaja. Olkoon vaan se pikkulumppu edelleen ja valvokoon yksin pikku kakaransa kanssa. Noin on käynyt maailman sivu ja niin ovat vaimot jatkaneet liittojaan, kyllä ne pikkulumput kakaroineen siinä aikaa myöden AINA jäävät toiseksi.
tottakai, syyllinenhän koko asiaan on se toinen nainen. Huh huh...
No aivan varmasti on pikkulumpun vika, jos itsensä paksuksi järjestää. Tässäkin tapauksessa pikkulumppu on jakanut tavaraansa jo monta vuotta, joten on ollut aivan varmasti tietoinen siitä että mies ei ole vapaa. Pikkulumppu varmastikin kuvitteli, että kyllä se "mies" vaimonsa jättää viimeistään sitten, kun saadaan kakara. Pikkulumppujen kakarat eivät ole minkään arvoisia, eikä mies niiden takia vaimojaan jätä.
eli järjestäisin elämäni selittelemättä hänelle sen kummemmin. kun ei hänkään vaivautunut. Hanki asunto, sit vaan muuttamaan. Jos kysyy, et mikä on, mitään velvollisuutta sulla ei ole selitellä, eikä olla tilivelvollinen tollaselle miehelle. Sano, että talossa haisee vauvanhaju, että jostain tarttunut ja et kestä sitä löyhkää.